lauantai 10. maaliskuuta 2018

Hyvät, pahat ja kauniit

Tänään kävi mielessä että lainaan naapurilta haulikon ja pistän muutaman naakan kylmäksi. Ne oli aivan mahdottomia! Normaalipäivinä ne on pari kertaa käyneet ja verhoa leyhäyttämällä saanu karkotetuksi, tänään ne oli pihassa ku magneetin vetämänä. Jos sain jotenkin hätistettyä ne pois niin ne jäi näköetäisyydelle kytikseen tai kaarsi vaan saman tien takas. Hakkasin ikkunaluukkua ja pitipä oikein pihallekin mennä seisomaan tuiman näkösenä vähäksi aikaa. Taisin vähän rumasti niille huudellakin. Tekivät selvää talipalloista ja puolittivat kanaverkkoon käärityn talipötkylän.
Huligaanit riistakamerassa
Toiset siinä hakkaa pötköä ja toiset nokka pitkällä odottelee, että herkkuja putoilis. Tossa ei edes ole kaikkia, parhaimmillaan niitä lenteli ehkä jopa yli 20. Ikinä oo ollu tähän aikaan talvea sellasta laumaa, joku puolentusinaa korkeintaan. Alkaa jo naakanpaskan määräkin pihalla olla melkoinen. Mietin jo, että en ala enstalvena ruokkimaan ollenkaan lintuja. Maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt, että naakan suojelu lopetettais, mutta Birdlife on - tietysti - vastaan. Täytyyhän lintuyhdistyksen edustaa kaikkia lintuja, mutta joskus kannan harventaminenkin on sen suojelua. Ja eritoten sillä suojellaan niitä muita, joilta naakka vie ruuan ja elintilan joukkovoimallaan. Harakoita ei oo täällä vähään aikaan näkynyt.

Toinen mikä on ärsyttänyt jo pidemmän aikaa, on tyhjät takeaway-kahvimukit tienposkessa. Jos se kahvi on sinne autoon pakko viedä, niin kyllä sen mukin voi sitten kuljettaa mukana loppumatkankin ja viedä roskiin. Äitinsä eivät todennäköisesti korjaa jälkiänsä matkan varrelta. Mur.

Jaa, pitäskö sit miettiä jotain hyvääkin... eilen ei särkeny päätä! Se oli ihanaa :) tai särki toki koko edellisen yön, mutta kun puoli viideltä otin migreenilääkkeen kokeeksi, se menikin sillä ohi. Ajokeli meni huonoksi, mutta vein esikoisen silti poikakaverinsa luo, ja pitipä vielä sopia kuopuksen kanssa junaseisakkeelle treffit, kun se unohti reissukassinsa mun autoon aamulla, kun vein sen kouluun. Tehtiin sit niin, että se nousi matkasuunnitelman mukaisesti junaan ja mie tulin seisakkeelle antaan sen laukun sille, kun se ajoi junan kyydissä ohi. Ei tarvinnu ajella mokoman takia sitten niin pitkästi.

Näytin sille aiemmin Su'en pupupipon, ja sanoin, että jos näät tän pipon ni sano sen ulkoiluttajalle äitiltäs terveisiä.

Torstai-iltana esikoinen tuli saunasta ja huuteli ovelta, että pöllö huhuilee - suorastaan lensin ulos kuunteleen, saunatakki hädin tuskin päällä. Lehtopöllöhän se siellä ♥ luulin, ettei ne enää halua olla täällä, ku mettät on kaajettu. 

Tulppaanit. Investoin silmäniloon, poikkeuksellisesti hempeän vaaleanpunaiseen. Yleensähän ostan mahdollisimman räikeänvärisiä. On ne ihanat! 

Mies oli tänään töissä kolmannentoista päivän putkeen. Huominen vapaata ja ylihuomenna taas sorvin ääreen. Vaikka ei se mikään sorvari oo. Ilmeisesti kerää rahaa kuvauskopteria varten paiskimalla töitä ylen paljon.

Niin ja koirat on ilon aiheita. Tänäaamunakin vain istuin pitkän aikaa sohvalla ja rapsutin koiraa, joka istu sylissä ja nojas rentona minuun. Toinen koira jäikin vielä hetkeksi lämpimään peiton alle ja nousi vähän myöhemmin. Ennen kuutta se päänsärky taas ajoikin minut ylös, olisin halunnu vielä nukkua vaan ei pystynyt. Jalkeilla on helpompaa. 

22 kommenttia:

  1. Mä oon kanssa sellasten oranssien, keltaisten ja vahvaväristen kukkien ihminen, mutta onhan noi nyt herkät ja kauniit. Kevät tulee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelu virkistää ainakin tässä tapauksessa :)

      Poista
  2. Meidänkin pihassa naakat meinaavat ahmia pikkulintujen eväät, mutta ei sentään ihan tuossa määrin kuin teillä 😱.
    Kissan ja koiran rapsuttaminen ne minullekin tuovat hyvän mielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain ohjeen laittaa lintujen ruuat johonki häkkiin, että kukkahattutädit ja -sedät saavat paapoa naakkoja. En tod. rupee rakenteleen (enkä osaakaan) häkkejä ruokapötkylöille, niitä saa olla aika monta kun on 6 eri ruokapaikkaa. Siksi että kaikki saa syötyä, eikä arkojen tarvi jonottaa vuoroaan.

      Tuo meidän toinen koira on kyllä semmonen "äitin pupunen", kainaloinen ja sylivauva, ei vois parempaa stressinpoistajaa olla!

      Poista
  3. Kirottu päänsärky, säre takas!!
    Olen mainittu, lapsilta varoitettu, iiiihanaaaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvinnu ees varottaa, se sano jo ettei uskalla sanoo mitään :D
      Päänsärky on kyllä kirottu. Ei tähän taida kunnolla auttaa kuin dekapitaatio.

      Poista
    2. Kiitos.
      Ota joku biisi, joku joka on mana, ala takoa sitä päässä, keskity, ohita, kaikki! Mene itsesi yli, ylitä särky, ylitä kipu, psyykkaa itseäsi, ota haltuun. Keskity. Ole. Ota haltuun. Määrää. u-2 bullet the blue sky. jos ei muuta niin koirat pelästyy, hihihihiii...
      Olen miettinyt miten sua auttaa aiitä lähtien kun aloin lukea blogiasia ja en keksi mitään muuta kuin että alat psyykkaamaan itseäsi, kukaan ei sinua voi auttaa, mikään neuvo, kääkari ei auta jos et tee sitä itse.

      Poista
    3. Niin niin, itseä niskasta kiinni.

      Poista
  4. Olipas monta asiaa oikein hyvinkin :-)

    Niillä tsemppiä tähän harmaaseen arkeen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain se ilo on kaivettava, ja eiköhän se kevään myötä helpota.

      Poista
  5. Juukelin naakat, helepolla apajalla!! Onpa ihanan hempeitä tulppaaneja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein vähän vaikiammaksi apajan, siitä vaan kärsii pikkulinnutki, ku ei oo ruokaa niin paljoa tarjolla.
      Tulppaaneissa on ruusun väri.

      Poista
  6. On teille varsinainen riesa niistä naakoista tullut. Meillä katosi ne närhetkin jonnekin, pari harakkaa käy kun pähknöitä on tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu että meiltä on kadonnu harakatkin, ei oo pitkään aikaan näkyny ja tuolla mettässä oli yhet syödyt jäännökset, jotka saattoi olla harakan.

      Poista
    2. Kyllä kaikki muut linnut väistää tuollaisia naakkaparvia.

      Piti vielä sanoa, että tulppaanit ovat kauniita kaikissa väreissä. Vaikka en ole pinkin ystävä muuten, mutta nuo ovat tosi pirteitä.

      Poista
    3. Toivon, että ne säilyis keskiviikkoon asti, että vois jäädyttää ne :)

      Poista
  7. Tulppaanit on kyllä ihania; minäkin oon ostanut jo monta kertaa kun niitä vielä saa.

    Ei kai teillä ole harakoita, kun ne on kaikki meillä! :D Tohon takapihallekin tulevat ihan oven taakse, eikä meillä edes ruokita lintuja. Täähän on siis rivitalo niin ei saakaan ruokkia. Eipä silti, on täällä naakkojakin :(

    Aika monta hyvää asiaakin löysit, kiva juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulppaanit on vaan ollu hinnoissaan tänä talvena, en oo raaskinu ostella.
      Harakat (ja närhet ja tikat ja vaikka variksetkin) saa meillä kyllä käydä, kun eivät tuu monikymmenpäisenä parvena ja jättävät muillekin jotain.

      Naakat kuulemma repii rehupaalien muoveja ja aiheuttaa rehun pilaantumista, että ne on ihan oikeakin riesa joillekin.

      Poista
  8. Kauniit tulppaanit! Pöllönhuhuilukin oli hyvä asia ja sun lentäminen ;) Ja koirat. Ja päänsärytön hetki.

    VastaaPoista
  9. Tiedän just tasan mikä riesa naakat voi olla. Viime kesänä oli se tuhannen naakan parvi mm. rehupaalien kimpussa, niin en voi sanoin kuvailla mikä viha niitä kohtaan nousi. Heräsi jo toivo, kun luin, että naakasta tehdään normaalisti harvennettava laji, mutta mitä vielä. Jos joku ituhippi on vastaan, niin sehän se tahtonsa saa läpi. Tekisi vain mieli kysyä, että onko naakka arvokkaampi kuin vaikka töyhtöhyyppä joidenka pesiä ne tuhoaa? Vai onko Birdlifella edes käsitystä mitä tuhoja ne tekee toisille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Sitä muiden suojelua naakalta mieki peräänkuulutan. Se naakan tapa olla isoissa parvissa tekee siitä melko ylivoimaisen muihin lintuihin nähden. Ja äly. Esim. tavan petolintujen kanta pienenee automaattisesti, jos ne syö saaliseläimensä loppuun, mutta naakka opportunistina siirtyy vaan seuraavaan kohteeseen.

      Poista