maanantai 26. maaliskuuta 2018

Maanantaikuva ja haaste

Kyllä nyt sitten on luvattu hienoa ilmaa, kun ei enää oo kuvaajalla aikaa kuvailla!

Sain Susannalta Kevään merkit -haasteen: viisi eniten itseä ilahduttavaa kevään merkkiä. Yksi on kyllä tuo sininen taivas ja auringonpaiste, vaikka se joskus raastaakin - esim. jos joutuu märällä tiellä ajamaan vasten aurinkoa tai kun se paistaa matalalta surumielisesti ja paljastaa pölyt ja roskat nurkista tai kun se aiheuttaa migreenin - vaan on se silti mielialaa nostattava.
Sitten on nämä ensimmäiset kukat. Näsiä, leskenlehti, sinivuokko. Aina niitä tulee etsiskeltyä kun kevät etenee, tosin leskenlehdet ilmaantuu aina ensimmäisenä isojen teiden pientareille, eikä semmosissa paikoissa tuu paljoo käveltyä. Mutta autosta silmittelen.
Linnut! Miten ihanaa on kuulla talven jälkeen mustarastaan laulu! Ja kun peipposen kuulee, tietää että kesä on kohta täällä. Tosin sekin on muuttunut, tänävuonnakin kuulin sen jo reilu viikko sitten Helsingissä, mutta ne lienee siellä talvehtineita, jotka viritteli soittopeliään. Naakatkin on niin söpösti pareittain istuskelemassa. Paluumuuttavat joutsenet on aina sykähdyttävä näky (ja kuulu). Töyhtöhyypän veikeä vetohuilu tuo muistoja mieleen, samoin kuovi.

Inspiraatio. Jos se joskus iskee, niin se iskee keväällä pajunpunonnan muodossa. Ei vaan oo kauheesti sitäkään näkyny, ku se vaatis sitä pajunkeräämistä ensin... mutta mikäs sen mukavampaa oliskaan, kuin istua kevätauringossa, punoa pajua ja kuunnella lintujen laulua? En voi käsittää ihmisiä, jotka lintukonserttiaikaankin lenkkeilee luurit korvissa.

Mikähän olis se viides? No on niitä tavallaan viis, jos laskee sinisen taivaan ja auringon erikseen, mutta ne kyllä esiintyy aina yhdessä... ehkä juhlat? Pääsiäinen, vappu, äitienpäivä, synttäreitä perheessä... En kyllä oo silleen mikään juhlaihminen, mutta kermakakku on aina hyvää :)


6 kommenttia:

  1. Tänään oli upea kävelylenkki! Aurinko helotti sinisellä taivaalta, räystäät tiputti vettä ja linnut lauloi!
    Noita ekoja kukkia mäkin odotan ja riemu on suuri, kun löytyy. Vielä saa hetken niitä odottaa..
    Koivunoksia otin maljakkoon, jos saisi vähän hentoa vihreää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieki kävin pitkähköllä lenkillä, oli melko vaihtelevaa kun väliin oli kauheat kurakot, jotkut paikat taas ihan jäässä. Aurinko hiosti ja tuuli kylmäs. Onneksi oli aurinkolasit ja pippo.

      Poista
  2. Mä kuulen vaan sen sirityksen mutta en tunne yhtään kenenkään laulua. Ihana kevään merkki se kyllä silti on!

    Ja aurinko, tosiaan.
    Pitäisköhön munkin napata tää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappaappa :)
      En miekään aina oo tuntenu, mutta erotin kyllä sanooko lintu titityy vai jotain eksoottisempaa, vain kesällä kuuluvaa...

      Poista
  3. Minäkin aina ihmettelen niitä, jotka luonnossa kulkiessa kuuntelevat korvanapeista musiikkia tai jotain muuta kuin luonnon ääniä.

    Meillä on eteläseinustalla aina ensimmäiset skillat ja lumikellot se kevään merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tosiaan piha niin kylmä ja pimeä, että täällä on vielä paljon lunta ja ihan kuollutta, kun muilla jo kevätkukat helottaa pihalla.

      Ite haluan olla muutenkin tietoinen kulkiessani, en tukkisi korviani liikkeellä ollessa. Voi tukkirekka tulla takaa tai joku huutaa apua jossain.

      Poista