torstai 8. maaliskuuta 2018

Pullaa ja valopalleroita

Näytin tän mainoksen miehelle, niin se osti mulle mun lempisuklaalevyn :) Ikinä oo naistenpäivän takia mitään ostanu. Muistaakseni. Enkä oo vaatinu, ja tääki oli vaan vitsi. Sit se vielä aamulla viestitti naistenpäivätoivotukset!

Pullaakin tein eilen. Ja kolme keksiä, kun jäi pöydälle leipomisen jälkeen gluteenitonta pulla-ja munkkijauhoseosta.

Heitin vaan jauhot ja rasvaa sekaisin, lisäsin leivinjauhetta ja vähän kananmunaa (ja vähän lisää jauhoja) niin a vot, tuli hyviä! Mie en ikinä oo onnistunu tekeen omasta päästä keksityllä ohjeella hyviä keksejä. Mutta gluteenittomien tapaan nekin oli parempia vastapaistettuna, ei tänäaamuna enää niin hyvälle maistunu.

Viritin vaihteeksi taas riistakameran pihalle, ei vaan oo oikein hyvää paikkaa sille. Ei viitsi vetää johtoakaan pihatien yli autolla yliajeltavaksi. Oikeestaan ajatus heräs siitä, kun olin näkevinäni ilveksen jäljet eilen lenkillä. Eihän se nyt pihalle tuu, mutta joku muu siellä voi liikkua. Kuten tämä elämäni orbi ja valopallero:

Ja minä pelleilemässä roskapussin kanssa, mutta sitä kuvaa en tähän kehtaa laittaa :)

Telkkarista tuli taannoin sarja "Doctor Foster" joka ei varsinaisesti kuulunu mun ohjelmagenreen, mutta jostain syystä aikani kuluksi katoin ekan osan ja jäin koukkuun. Silti, vaikka aina sitä katsoessa tulin pahalle päälle ja hieman ahdistuneeksi. Toinenkin kausi näyttää olevan, mutta en tiedä tohdinko enää jatkaa katsomista. Pitäs kattoo vaan sellasia, mitkä tuntuu hyvältä.

Perhe katto eilen Mr Bean-elokuvan, ja siinäkin oli ahdistavia teemoja. Ei ole hauskaa, jos pääosan esittäjä unohtaa passinsa johonkin, sellanen on tosielämässä ihan kamalaa.

Mie unohdin viimeyön unessa kuitteja täynnä olevan kirjekuoren jonnekin penkille helsinkiläisessä ostoskeskuksessa. Joku ystävällinen ihminen sen toi mulle kyllä. Mie muuten aika usein näen unia nimenomaan hesalaisista isoista taloista, joissa kuljen käytäviä pitkin ja portaita ja liukuportaita - usein joudun hyppäämään lujaa kulkeville portaille tai ainoat portaat, jotka löydän, liukuu väärään suuntaan. Usein kyseessä on tavaratalo, mutta usein myös pikkuliikkeiden ja ravintoloiden kokonaisuus. Ja usein käytävä vie väärään paikkaan tai ravintolaan, jossa sit nolona joutuu seikkaileen ja etsiin ulko-ovea. Ihan selkeitä nuoruusajan traumoja Stockasta, asematunnelista, Kaivokäytävästä ym.

Ja nyt ku taas unista pääsin puhuun, niin viitaten aiempaan uneen naapurin koirasta; en oikeassa elämässä tiedä, onko se menehtynyt vai ei. Ei sitä kyllä eilen näkyny ulkona, kun perhe siellä kelkalla laski. Kysymään en ala.

Mutta nyt vien omat hurttani kävelylle.

12 kommenttia:

  1. Klikkasin sivun auki ja lähdin hakemaan kahvikupin. Tulin, istuin, siemaisin kahvia ja kas...näppis kahvissa;DDDD
    Ei tullu vahinkoa, hymyilyttää vieläkin=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis ollu kauhiaa jos olis näppis menny sen takia rikki. Mie oon joskus kaatanu siideriä näppikselle. Vahingossa.

      Poista
  2. Orbi, tulipa seki selvitettyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pöhköjen "enkelipallo". Tämä mun on sentään olemassa :)

      Poista
  3. Katselin joutessani areenasta tuon Doctor Fosterin ensimmäisen kauden. Ihmettelin vähän kun se jatkuu vielä uudella kaudella, mitä lie keksitty jatkoksi.

    Tapahtumarikkaita unia sinulla. Minä vaan istuin viime yönä jossain urheiluautossa enkä saanut sitä käyntiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun autounissa ei yleensä koskaan toimi jarrut, ainakaan kunnolla.
      Tutkin vähän ohjelmatietoja, ja Foster jatkuu niin että Simon muuttaa takaisin ja sitten ilmeisesti tämä nainen alkaa kenkkuileen sille, mutta menneekö liian pitkälle, koska neljännen jakson esittely menee "Gemma ei näe muuta vaihtoehtoa kuin paeta kaupungista, jättää entinen elämänsä ja rakas työnsä. Mutta onko oikein, että juuri petetty pakotetaan pakenemaan..."

      Poista
    2. Siis takaisin samaan kaupunkiin, ei sentään Gemman luo...

      Poista
  4. Voi ei, muista muijaa munalla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää vähän tekaistulta, kun lappu on muovitetussa lavassa.

      Poista
  5. Ai että minusta riistakamera ois niin kiva, kun sais ton miehen vaan innostumaan. Sinne perikunnan (miehen puolelta siis) asumattoman mökin pihaan sen haluaisin, kun siellä on aina tosi paljon kaikkia eläinten jälkiä, niin ois kiva katella mitä siellä öisin tapahtuu. Niin ja murtauduttiinhan sinne viime kesänä kaks kertaa ikkunoiden kautta, niin voishan siitä kamerasta olla sillaikin hyötyä.

    Oikein kivaa viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Ja vartiointiinhan moni sitä kameraa käyttää. Sopivasti piiloon kun laittaa niin ei lähe voron mukaan.

      Poista
  6. Meillä kävi tyttären kanssa sillä tavalla, että kun katsottiin se eka jakso Fosteria tv:stä, niin jäätiin välittömästi koukkuun ja katsottiin netflixistä koko kausi yhteen putkeen. Se oli todellakin aika ahdistava ja raivostuttava sarja. Niin, lapsi oli kipeänä kotona tuolloin ja mulla etäpäivät, siksi pystyimme viisi tuntia putkeen tuijottamaan telkkaa 😬

    VastaaPoista