Kevättulvia

 Käytiin eilen taas Vanhankaupunginlahdella. Odotukset oli korkealla, kun on ollu lämmintä ja aurinkoista ja muuttolinnut liikkeellä, mutta siihen nähden melko vaatimattomat "saaliit". Telkän, punarinnan ja töyhtöhyypän sain lisättyä listalleni, punarinnan vain kuulin. Yli seitsemän kilometria vajaassa kolmessa tunnissa, saavutus mulle jo sinänsä, puhumattakaan että enimmän osan taivalsin todella ikävässä päänsäryssä. Otin lähtiessä yhden ibumaxin enkä ottanut mukaan mitään, meni aikalailla päivä pilalle sen takia. Unohdin hanskat (onneksi autosta löytyi miehen työkäsineet) ja korvaläpät (onneks oli pipo ja huppu) mutta onnekkaasti arvelin, että jalat kastuu (loskareita ei voi pitkällä matkalla pitää, kun ne hankaa) ja otin varakengät ja -sukat. Tuli tarpeeseen, tuossa ylläolevassa iloisessa kevätpurosessa kastui takaisintullessa toinen kenkä. (Mutta tällaseen tulvaan on vielä matkaa!)
Mies kävi vähän pidemmällä, mie lähin takaisinpäin Arboretumissa, ja kummasti siinä pääkipukin hieman hetkeksi hellitti, kun saatiin koirien kans ihan keskenämme käveleskellä ilman paineita mennä tiettyyn suuntaan ja tietyllä vauhdilla. Se on varmaan upea paikka vähän myöhemmin keväällä! Hieman kyllä rasitti se väkimäärä, kun koko ajan piti nyhtää koiria lyhyelle, etenkin jos tuli muita koiria vastaan tai ohi. Loppuajasta ne ei ihmisistä jaksanu välittääkään. Enemmän saisin ite kyllä irti tuollaisista reissuista ilman koiria, ehtis katella maisemia ja ehkä bongata lintujakin, jos ei tarttis koirista huolehtia. Vaikka onhan se niillekin hyvästä, tuollainen vaihtelu.

Panin merkille, että mejän molemmat vävykokelaat viettää synttärinsä viikon sisällä. En oo yleensä ostellu lahjoja, mitä nyt jotain suklaata sille esikoisen poikkikselle, mutta nyt täytyy vissiin kuopuksenkin kaverille, kun tuntuu että se vähän niinkuin odottaa jotain. Ei kai se muuten olis sitä mainostanut? Se tosin muutenkin on niin avoin ja vilpitön, ja musta niin ihana kun aina kysyy mitä kuuluu ja ottaa kontaktia aikuisiinkin. Ja muisti kysellä esikoisen vointiakin yks viikonloppu, kun tyttö oli ollu kipeenä. Ajattelee siis muitakin ihan selvästi.

Voisin ottaa siitä mallia, kun ite unohtelen toisten asiat ja murheet siinä missä muutenkin unohdan kaiken. Oikein hävettää joskus oma ajattelemattomuus. Ja tänäaamuna hätäännyin, että oon unohtanu maksaa laskut, mutta sitten kun ajattelin tarkemmin, niin kyllä mie ne olin hoitanut. Että unohdan siis senkin, jos olen muistanut asian.

Eilinen päänsärky oli muuten sipulinselvää migreeniä mun mielestä - kova kipu toisella puolen päätä, ääni- ja valonarkuus - mutta se ei mennyt ohi sumatriptaanilla ja reilun tunnin torkuilla. Hiukan helpotti kahdella ibumaxilla, mutta yöllä heräillessä huomasin sen taas pahentuneen. Aamulla taas lievempi. Outoa. Ärsyttävää.

Muuten kyllä ollu taas ihana sunnuntaiaamu, kiireetöntä kahvinjuontia ja rauhaisaa olemista.




Kommentit

  1. Mä saatan mennä keittiöön ja unohtaa miksi sinne menin;D Lyhytmyisti ihan kypsäää kauraa, siksipä otinkin projektin, jos vähän palautus kun on ryypiskelemättä, tai ei ainakaan enää huonene. Tallinan jälkeen en ole muuten ottanut, senkin epäilevä tuomas....;P eli kaksi viikkoa täynnä ja lupa ottaa ensi pe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Sieki sitten varmaan samaistut tähän: https://www.hs.fi/jaatavaspede/car-2000005282424.html

      Poista
    2. Joudun aika usein palaamaan sisälle, joskus ehtii talosta jopa viidenkymmenen metrin päähän, kun jotain unohtuu eli osittain samaistun juu. Matkat on kyllä hanskassa, neljänkymmenen vuoden aikana kerran olen myöhästynyt, Tallinan laivasta, onneksi meni vielä yksi vuoro mut yö piti palloilla stadissa, onneksi oli juomaa eli ystäviä riitti;D

      Poista
    3. Ei mullakaan oo myöhästymisen kanssa ongelmaa - tai ei ollu ainakaan ennen eläkkeellejääntiä. Vissiin jotenkin heitin lössiksi elämän, kun ennen olin joka paikassa vähintään 10 minuuttia ennen sovittua aikaa, nykyään tekee tiukkaa välillä.

      Kauhea ajatus jäädä laivasta! Painajainen.

      Poista
  2. Melkoisia järviä on täälläkin teillä, alikulku radan ali oli melkein seinillä kiipeiltävä. Mahtava aurinkoinen päivä ja lähes kymmenen astetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kymmentä näytti miehen auton mittari. Mukava ilma tänäänkin, vaikka pilvisempää - päätä jomottelee sen verran että auringosta ei ole niin väliksikään.

      Poista
  3. Ihana vävykokelas, on harvinaista tuon ikäisissä!

    Nauti sunnuntain rauhasta 3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei muutenkaan oo ihan tavallinen. Tykkään. Teen sille synttärikakun kun ei sitä varmaan erityisesti huomioida siellä laitoksessa...

      Poista
  4. Ihanaa kevään jatkoa :-)
    Ja onnea kaikille tuoreillekin ihmissuhteille...

    VastaaPoista
  5. Pitkän matkan oot jaksanu taivaltaa :) Höh, tulvia. Täällä tullee taivaan täyveltä lunta vai räntääkö lie, näyttää sitä kertyvän kuitenki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo, kyllä sitä vielä tännekin on kuulemma tulossa. Vaikka lehti väitti, että lumet sulaa tällä viikolla täältä etelästä. Sen kun näkis.

      Poista
  6. Kiva nähdä näistä sun kuvista, ettei ainakaan vielä kannata mun lähteä fillarilla töihin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinku jäljistä näkee, niin sisukkaita pyöräilijöitä siellä kyllä oli :) ja toinen koira halus syödä ne kaikki...

      Poista
    2. Kuulemma pyörän laakerien ääni käy joidenkin koirien korviin pahasti.

      Onhan noita joo, mä omen ns. sunnuntaipyöräilijä eli en rupea kurakelillä fillaroimaan :P

      Poista
    3. Sunnuntaityömatkapyöräilijä :)

      Poista
  7. Onpa kiva, että aattelet poikkista. Voi olla hälle isokin juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattumalta kuulin tänään, että se on kokeeksi gluteenittomalla ruokavaliolla (terkkari käskeny) ja nyt mulla on hyvä syy tehdä vehnättömästi niin, että itsekin saan syödä kakkua :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia