torstai 19. huhtikuuta 2018

Lentävä saha

Käytiin taas lintu"metsällä", kun miehelläkin oli vapaapäivä, mutta oli taas pettymys. Jopa Suomenoja, jossa nyt yleensä on jotain - no sain mie sieltä mustakurkku-uikun ja punasotkan listalle, mutta miehelle ei ollu kuvattavaa. Kun sillä on jo tarpeeksi naurulokin kuvia. Lämmin siellä oli, teepaitasillaan tarkeni vaikka välillä kyllä vähän tuuli.

Arabianrannasta oli kuulemma bongattu yhtä sun toista, mutta nyt ei ollu mitään. Paitsi valkoposkihanhia. Vanhankaupunginlahdella en ees lähteny toisten kans lintupaikoille, kun arvasin ettei siellä mitään oo (no oli ollu sammakoita), kävin koirien kans koirapuistossa ja kävelin muuten. Ilman koiriakin vähän, kun vierailin Tekniikan museon vessassa - otin tämmösen kuvan, jossa näkyy aloittelijan yleinen virhe: oma varjo.


Matkalla Suomenojalle nähtiin jotain härveliä roikottava helikopteri, ja se nähtiin pariin otteeseen siellä perilläkin.

Leikkasinpa huonosti, eihän tuosta mitään nää. Onneks otin ennen pienennystä tän:
Googlettelin hieman, ja kävi ilmi, että se on valtava saha, jolla siistitään sähkölinjojen puustoa. Hurja vehjes! Saa aika kieli keskellä suuta sahailla niitä oksia helikopterin kans, kun sähköjohdot on siinä ihan vieressä. Mutta nyt se selvis, ku ihmettelin talvemmalla tien vierustan puita, että millä ne on saatu niin ylhäältä alas asti tasaisesti leikattua, että siinä on ollu vesuri- ja varsisahamiehillä hirmuinen urakka kun ne on kymmeniä kilometrejä kävelleet sahaamassa. Mut siis sahamies onkin lentänyt! Kaikkee sitä oppii ku vanhaks elää ja googlea käyttää. Viikon päästä en kumminkaan muista enää mitään. 

Nähtävästi saan aurinkoisilta reissuilta aina päänsäryn, vaikka pidän aurinkolaseja. Tosin niiden vahvuudet ei oo enää ihan ajantasalla, voi sekin vaikuttaa. Otin lääkettä ja menin pitkäkseni reissun jälkeen, ja nukuin kaksi ja puoli tuntia. Täysillä. Olisin nukkunu vieläkin, mutta pakotin itteni ylös. Oli tehtävä ruokaakin. Jota mies ei kyllä syöny ku oli väärää makaroonia. Olkoot sit nestepaastolla, kun huomenna on vielä vapaata. Vaikka eipä se mun lupia kaipaa. 

Taidan lähteä taas nukkumaan. Mulla on kesken hyvä kirja, Juha Valsteen Ihmislajin synty (nyt on taas tietokirjallisuusmoodi) ja oikein odotan että pääsen sen kanssa sänkyyn. 

6 kommenttia:

  1. Taas petyin....höh, kaksi on enemmän kuin nolla, montako olisi pitänyt olla että et olisi pettynyt, että olist ollut jopa iloinen? Musta tuntuu että olet, ainakin vähän, oman masennuksesi seppä. =(
    Tuo saha on kyllä huima vekotin!! Bongasin sen ensimmäisen kerran jostain Bond-leffasta, olen sittemmin nähnyt myös livenä.
    Veikkaan kans et päänsärky johtuu laseista. Nyt kun olen käyttänyt lukulaseja pari vuotta niin jos jossain lainaan laseja joltain toiselta niin ei mene kuin minuutti niin alkaa ohimoissa jomottaa.
    Pettymysvapaata perjantaita ulvoo sus' ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinno mie lähinnä tarkotin, että pettymys retken tarkoitukseen eli kuvien saantiin nähden. Mutta ei nuo retketkään ole piristäneet enää, liekö lääkityksellä osuutensa olon tasapaksuuteen. Vois vaan olla vähän iloisempi tasapaksu eikä aina vaan ankea.

      Kiitos vaan, aina löytyy niitä, jotka sanoo että sun masennus on sun oma vika. Mitäs ajattelet niinku masentunut.

      Poista
    2. En sitä kokonaan sun piikkin laita, en tietenkään hyvä ihminen, aivojen kemiahan siinä on epätasapainossa mutta on sillä aseenteellakin merkityksensä, nimimerkillä peliriippuvuuden, narkomanian ja kohta alkoholismin selättänyt;)
      Anteeksi jos tuli paha mieli, ei ollut tarkoitus.

      Poista
    3. Masentuneen on vähän vaikea sitä asennettaan muuttaa. Tai ottaa itseään niskasta kiinni.

      Poista