No kun ei voi

Ou jee, kello ei oo kaheksaakaan ja on jo koneellinen puhtaita astioita ja pyykkikoneessa tulossa puhdasta pyykkiä. Tuntuu, että jos mun päivässä on pirteä hetki, niin se on tähän aikaan. Eilenillalla mietin just, miten tuntui että koko päivä meni kuin tunkkaisessa sumussa. Kuin tupakansavuisessa huoneessa. Kuin harmaan kalvon sisällä. Nukuin taas kahden ja puolen tunnin päikkärit.
Maanantaikuva. Lumet on sulanu.
Sitä vaan ei oikeestaan ehdi tehdä näinä aamun pirteinä tunteina kovin paljoa, nytkin tytöt vielä nukkuu kun koulu alkaa myöhään.

Lueskelin uutisia, ja tämän uutisen myötä aloin taas miettiä, kun mulle ei tarjota mitään muuta hoitoa vaikka todetaan, ettei tämä nyt auta. Öö-luokan kansalainen. Kuolkoon. Innokas olisin kokeilemaan sähköä tai mitä tahansa.

Ja tästä uutisesta taas tuli mieleen se itsemurhapilleri vanhuksille, mitä joku julkimo joskus esitti, ja se tyrmättiin pöyristyneenä. Kyllä mie mieluummin ottasin semmosen kuin kitumalla kuolisin yksin kotiini. Eihän sellainen vaihtoehto tarkoita, että kaikki pakotettaisiin semmoinen pilleri syömään. Ihan niinkuin eutanasian kanssakin, ei se tarkoita että ihmiset tapetaan vastoin tahtoaan. Olkiukkoja.

Kanta -sivustolla on nykyään sellanen osio, johon saa kirjata hoitotahtonsa - eri asia sitten, lukeeko sitä kukaan. Ja käveleekö omaisten vaatimukset sen yli. Ja miten sitä voi terveenä tietää, miltä tuntuu kun on sairas - saattaa haluta pitkittää elämäänsä millä keinoin tahansa, kun terveenä tuntui ettei halua olla koneissa tai vaipoissa.

Eilen kävin tytön kans kaupassa, ja sieltä palaillessa mietin sitä, kun Sus' väitti, että kaikilla on 60 000 ajatusta päivässä ja mie väitin että mulla ei oo. Siis oikeamminhan se uutinen kertoi, että ihmisellä on keskimäärin sen verran ajatuksia, eli on täysin mahdollista että olen keskiarvon alapuolella, kun pää on usein ihan pelottavan tyhjä. Tai siellä on outoja ajatuskehiä. Sen takia mietin sitä just sillon ajaessa, kun tajusin pyöritteleväni päässä Victoria-sarjassa olevan keittiömestarin, Francatellin, nimeä. Aiemmin päivällä mun päässä pyöri erikoinen talitintin laulu, mikä mejän pihalla kuului - että voi semmoisestakin jäädä korvamato! Titi-tyytyy-dada. Hyvin usein mun päässä soi musiikki. Eikä mun ajatukset ota sanojen muotoa monestikaan. Tulee vain häilähtävä nopea muistikuva eikä mitään "tässä kohtaa silloin kerran toiseen suuntaan mennessä mun ohi meni poliisin siviiliauto". Tuttua tietä ajaessa pää on enimmäkseen tyhjä. Hyvin usein muutenkin. Parempi niin, kuin että siellä kiertää ikävät ajatukset ja muistot.

Vuosi sitten tänään oli satanu lunta ja maa oli valkeana. Viime yönä oli viitisen astetta pakkasta. Keikkuu, keikkuu.


Kommentit

  1. Useinkaan niitä hoitoja ei tarjota, kannattaa itse pyytää tai suorastaan vaatia. Ainakin minun auktoriteettini puri nuoreen lääkäriin jolle pääsin/jouduin silloin muutama vuosi sitten. Hän kysyi, että mitä haluan tehtäväksi. Ja minä luettelin. Omalääkäri on huomenna, katsotaan mitä nyt taphtuu, tuskin mitään muuta kuin särkylääkkeitä.

    Noita pillereitä en kyllä hyväksy, miten ja koska sen ottaminen tapahtuisi. Pakottaako joku ottamaan. Huh, ei kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että olis helppo mahdollisuus kärsimyksensä lopettamiseen, tekee siitä kärsimyksestä helpommin kestettävää. Uskon. Sehän siinä tietty vaarana on, että joku perinnönahne sukulainen tulis ja tunkis sen pillerin väkisin kurkkuun. Ehkä se olis hyvä olla esim. lääkärin takana.

      Ja tosiaan, asioita pitäs vaatimalla vaatia, jotain tavan verikokeitakin...

      Poista
  2. Eihän minunkaan ajatukset, ajattelu, menen niin kuin kirjoitin. Ne tulee mielikuvina, hajuina, makuina, visioina, kolmiulotteisena liikkeennä. Mutta kun kirjalliseen muotoon ei voi oikein muuten kuin lause lauseen jälkeen laittaa niin siksipä. Se ajatuspostaus, niin ajatusten ajattelemiseen on mennyt vajaa kymmenen sekuntia vaikka sitä tekstiä onkin pari sivua.
    Hi, sähkön kanssa pelaaminen vaikuttaa kuuppaan varmasti, sitä vaan olla hyvin varovainen sen kanssa, edelleen käytän itsehoitolääkkeenä kannabista, toimii paljon paremmin kuin monta erilaista nappia. Oli tuossa 6 viikon tauko senkin kanssa, jo vain teki hyväää kun lauantaina vähän savusti=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluusti voisin osallistua vaikka johonkin kokeellisen lääkkeen tai hoitomuodon testaukseen. Ei vaan taida olla kärjessä rahoituksen saamisessa päähoidot.

      Poista
  3. Niin.. mä olen pro-eutanasia henkilö, joten myös tuollainen vanhusten itsemurhapillerion mun mielestä ihan ookoo. Taidan olla taas erilainen.

    Mä en tiedä, miten niitä ajatuksia mitataan, mutta mulla on kyllä koko ajan jotain pyörimässä mielessä sen taustamusiikin lisäksi. Joskus voi olla useampikin asia yhtäaikaa käsittelyssä. Mä sain jostain ADD-testistä kyllä ihan hyvät pojot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullakin se ajatusgeneraattori käynnistyy joskus iltaisin/öisin, kun pitäs nukkua, mutta muuten kyllä tarpeellisetkin ajatukset valuu pois päästä.

      Poista
    2. Mulla saattaa hukkua esmes nimet kesken selityksen.

      Poista
    3. Oh... mulla ei vissiin kesken selityksen, mutta ihan tutut nimet on usein hukassa. Esineidenkin nimet.

      Poista
    4. Me saatetaan ystävänb kanssa käydä esmes seuraavanlainen keskustelu:

      "Siinä oli pääosassa se näyttelijä.. ööh se mies.. joka oli siinä toisessa leffassa, missä Meryl Streep esitti jotain.." Ja toinen sanoo: "aa joo mä tiedän!"

      Ihan normaalia.

      Poista
  4. Täällä kans pro-eutanasia. Ja nimet katoilee päästä hyvin, kasvot kyllä muistan todella pitkän ajan takaa.. . Ja es ysärin lankapuhelinnumeron;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se on sit awkwardia, kun vastaan tulee tuttu naama, mutta ei muista mistä se on tuttu ja pitääkö sitä morjenstaa. No sua sellanen ei varmaan häiritte, morjenstat muitta mutkitta, mutta mie oon hämmentynyt. Jos se on vaikka kaupan kanssa tai joku lehdessä nähty tai tyyppi, jota oon katellu junamatkalla...

      Poista
  5. Keikkuu, keikkuu, todellakin. Sekä kevät että mieli. Koitetaan jaksaa <3

    VastaaPoista
  6. Kaikkia ajatuksiaan ei onneksi jälkikäteen muista. Paljon on sellaista tajunnanvirtaa, mikä tulee, menee ja joutaa unohtumaan sen jälkeen. Jää päähän tilaa oikeasti olennaisille asioille :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia