perjantai 6. huhtikuuta 2018

Postia ja polygrafiaa

Sus'huet ja juna on perillä uudessa kodissa, kiitos Sus'! 
(Vai onko tuo nyt väärin päin?)

Kuopus vaan lähti taas miehelään Turkkuseen, ei oo vielä junestaan nähny kuin kuven. Söpöksi sanoi. Onneksi ei käyny näin:

Että on taas varisteluviikonloppu. En moiti. Sitä moitin, että pitää taas kuunnella Judas Priestiä, kun mies sitä soittaa ja fiilistelee parin kuun päässä olevaa Rockfestiä. Alan olla niin täynnä sitä monen kuukauden viikonloppuhuudatusten jälkeen, että kohta ei enää kiinnosta mennä sitä paikan päälle kuunteleenkaan. 

Se mun uniapneatutkimus muuten on viralliselta nimeltään yöpolygrafia. Niin vaikea lausua ja kirjoittaakin pitää kieli keskellä suuta. Ensviikolla pitäs tulla tulokset, ja jos se lääkäri sanoo että ei oo mitään ongelmaa, se on voi voi eikä mitään voi tehdä, niin sanon kyllä jotain. 

Tänään uusin Kanta-palvelussa reseptejä, ja samalla kävin katsomassa sen viimeisimmän lääkärin sepustukset (se joka yöpolygrafian määräs, ei oo laittanu sinne mitään) ja tulin ihan pahalle päälle siitä ylimielisestä sävystä. "Potilas ei tartu sisäisiin ratkaisuihin" (kursivointi minun) väsymyksen ja masennuksen torjunnassa*, ja viesti tuntui olevan, että ei mua voi kukaan auttaa, pitäs ottaa vaan ite ittiä niskasta kiinni. Aivan kuin olisin tyyppiä, joka heittäytyy sairaaksi ja odottaa että muut sen hoitais kuntoon - oon kumminkin lähtenyt mukaan joka ikiseen ehdotettuun juttuun - terapioihin, päiväsairaalaan, kurssille - ja ihan tosissani, enkä vaan siksi kun määrättiin... tuosta paistaa läpi lääkärin ennakkoasenne, kun diagnooseissa on riippuvainen persoonallisuus. Eihän sellaisella voi olla mitään oikeaa vaivaa, sillä on vain pershäröstä johtuva hoivatuksi tulemisen tarve ja piste.
[*)"Sisäiset ratkaisut" väsymykseenkin oli "tee jotain kivaa"...]

Oli tänään mt-hoitajalle aika, vuodatin sillekin vähän tuntojani tuosta asiasta, kun sattui siinä mielen päällä olemaan. Oon varmaan aika mahdoton "haastateltava" kun puhe ajautuu hyvin nopeasti johonkin aivan muuhun, mitä henkilö alunperin kysyi. Tiedostan sen itsekin, mutta mielestäni tuolla saan puhua vähän ohi aiheenkin, jos asiaa tulee. On se nyt ollu ihan hyvän tuntunen, kun on saatu useemman kerran juteltua. Annoin sille myönteistä palautetta ja nauroin sen vitsillekin :)




17 kommenttia:

  1. Ihan kamala tuollainen ylimielinen asenne lääkäriltä, jolta kuitenkin toivoisi jotain apua! Sisäisiin ratkaisuhin, my ass.

    Vihaksi oikein pistää!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuollainen lääkäri on töissä nimenomaan mielenterveyspuolella. Miksiköhän?

      Poista
  2. Jopas oli törkeä lause lääkäriltä, jonka tehtävä on kannustaa. Tuo kuulosti ihan mielipiteestä ja Kantaan kirjoitetaan vain faktat. Sinuna sanoisin siitä seuraavan kerran kun olet lääkärissä, tuohan vaikuttaa muidenkin asenteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli se kirjoittanut habituksesta, että "huoliteltu"... kaikkea mun ulkonäöstä voi kyllä sanoa, mutta huoliteltu ei liene ihan kärkipäässä :D

      Poista
    2. Suuttuisin ihan oikeasti jos minun ulkonäöstäni olisi jotain mainittu, hyvää tai pahaa. Mutta kun lääkärit vaihtuu niin hankalaa on saada tuota kirjoituksiaan muuttamaan.

      Minä odotan kuusi viikkoa, että pääsen omalääkärille, muuten olisi samanlainen edessä eli aina eri lääkari.

      Poista
    3. Tuo ulkonäön dokumentoiminen on kyllä ihan tärkeä juttu, jos potilaalla on diagnoosina masennus. Siihen kiinnitetään paljolti huomiota ihan terapeuttisista ja diagnostisista syistä. Ei siinä nyt vaateusta, meikkiä tai kampauksen istumista arvostella. :-D
      Mutta jos vastaanotolla istuu keski- ikäinen nainen, jolla hiuksista tirisee rasva ja ihmisen läsnäolon haistaa likaisen ihmisen hajuna, silloin on syytä miettiä, eikö ihminen jaksa huolehtia itsestään ja syytä tälle. Ellei siitä ole missään kohdassa merkintää, ei ikinä pystytä tarvittaessa katsomaan, onko tämä muuttunut jossain välissä.

      Mutta samaa mieltä olen siitä, että tuollaiseen kantaan kuuluvat faktat eivät mielipiteet. Tai sitten asia täytyy muotoilla siten, että se on ymmärrettävissä omana mielipiteenä.
      Täällä lääkäreiden dokumenteissa on usein muodossa "mielestäni potilas vaikuttaa sekavalta/ aliravitulta/ väsyneeltä jne... mitkä ovat olennaisia asioita, mutta mitä ei voi mitata millään tavoin".

      Poista
    4. Masennus on niin moninainen oireistoltaan ja persoonakohtaisesti, mutta totta on, että ne ylimalkaisesti huomioi myös ulkomuodon, just tuosta syystä. Liikaa painoa sille ei voi kyllä laittaa, kun jollekin masentuneelle se ulkoinen olemus on viimeinen asia, mikä pysyy hyvänä kun kaikki muu on jo sortunut, ja toisella masennus näkyy ensimmäisenä siinä.

      Poista
  3. Sus'huetseissa on se hyvä puoli että ne on aina oikein päin=) Ne on siis mielen varjokuvia, ajatuksen silhuetteja ja niillä ei ole x/y/z asemointia kolme deessä.
    Pershärö!! Jees mikä sana;D
    Lääkärit on ajoittain aika perseestä, minä kun haluan aina olla rehellinen ja kertoa taustan niin yleensä menee naama norsunvitulle kun mainitse huumetaustan - "Jaajaa taas yksi nisti vinkumassa kamaa.." mikä on sinänsä hauskaa että en ole reseptejä koskaan rojuun pyydellyt/saanut, kadulta saa helpommin sen mitä tarvii=) Ja nykyäänhän en edes tarvii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekään en saa ees unilääkkeitä, vaikkei mulla mitään addiktiotaustaa ees oo...

      Poista
  4. Onpa tosiaan ikävä asenne lääkärillä, kun olet kuitenkin tehnyt omalta osaltasi kaiken, mitä on tarjottu. Olisiko mitään mahdollisuutta saada vaihdettua lääkäriä? Perustella asia hoitajalle jotenkin niin, että ette vaan ole lääkärin kanssa samalla aaltopituudella etkä tunne saavasi häneltä apua?
    Kun asiakkaalla (potilaalla, kummin nyt haluaa sanoakaan) on kuitenkin oikeus valita oma lääkärinsä, jos vain vaihtoehtoja on.
    (itse olen kerran pyytänyt lääkärin vaihtoa kommunikaatio-ongelmien vuoksi).

    Marjaanan sanoin, vihaksi pistää tuollainen, ja sitä enemmän, kun tiedän, että asiallisiakin lääkäreitä on.

    Latteaa ja mitäänsanomatonta, ei varmaan paljon lohduta, mutta koeta jaksaa, meitä on täällä monta sun tukena kevättä ja kesää odottamassa <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä saa sen lääkärin, kellä on aikaa ottaa vastaan. Tää oli mt-puolen järjestämä lääkärinaika, ihan turha sellainen.

      Poista
  5. Hieno juna, kaikkihan ne on Turkkusessa, junaliputki :)
    Kaikkiin lääkäreihin sitä törmääki, kantsis kysyä tosiaan vaihtoa toiselle lääkärille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa olla onnellinen täällä, jos ylipäätään saa jollekin lääkärille ajan!

      Poista
  6. Nuo väärät merkinnät kannattaa kyllä yrittää korjata, jos vain mitenkään mahdollista. Se kun voi vaikuttaa myöhempiin hoitoihin, kuntoutuksiin tms. ja niiden saamiseen, jos katsotaan, "ettei tuo potilas nyt tartu mihinkään, vaikka miten tarjotaan".
    Tuo on väärin. :-(

    Mutta muuten aurinkoista viikonloppua. Ilman Judas Priestiä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos yhtään paneutuu, niin näkee sen siitä psykiatrian poliklinikan aikaisesta asiakkuudesta, että on "tarttunut". Koen ongelmaksi sen, ettei ole varaa mennä yksityiseltä puolelta etsimään lääkäriä, joka välittäis ja johon sais ehkä solmittua pidempiaikaisen hoitosuhteen. Työterveyspuolella oli hyvä lääkäri, jonka hoidossa olin kaikkine vaivoineni parikymmentä vuotta, mutta se jäi sinne. Oli kysynyt mieheltä mun kuulumisia, kun mies siellä talvella kävi :)

      Poista
    2. Onneksi ne ovat siellä, jos nyt joku ajattelisi TARTTUA :-D tuon viimeisen lääkärin kommenttiin.
      Noiden lääkäreiden kanssa on kyllä niin tuuri peliä. Toiset jaksavat aidosti paneutua ja huolehtia velvollisuuksiensa ulkopuolelle saakka potilaiden asioista. JOku tekee just ja just sen tarvittavan. Ja se kolmas ei sitten ehkä tee yhtään mitään, korkeintaan väärän ja ylimalkaisen arvion potilaasta.
      Ei pelkkä tee ammattinimike tee kenestäkään hyvää. Mun mielestä se onkin niin naurettavaa, että lääkäreiden usein oletetaan olevan niitä kaikkitietäviä jumalia valkoisissa palttoissaan.
      Voi,voi... Niin monenlaiseen suhailijaan olen itsekin työelämässä törmännyt, että olen monesti vain ihmetellyt, miten he edes pärjäävät omassa elämässään. Ihan normaalissa elämässä. Tai miten he ovat peruskoulun läpäisseet. Mutta se on niitä vanhoja peruja, kun lääkäreiden todella uskottiin olevan hyvin viisaita ihmisiä. Pikkuhiljaa varmaan ollaankin pääsemässä niistä oletuksista irti.

      Poista
    3. Oon kyllä sitä mieltä hiukan, että kaikki työ, mitä tehdään ihmisten parissa, vaatis jonkin verran sitä "kutsumusta" hommaan. Ettei opiskella lääkäriksi vain siksi, kun isä ja isoisä ja isoisoisäkin oli lääkäreitä ja isä käski ja kaikki on vaan aina ollu sitä mieltä että lääkäriksi. Täytyy olla mielenkiintoa asiaan. Ja ihmisiin. Ettei kiinnostuta vaan jostain erikoistapauksista vaan hoidetaan asiallisesti ne kynsisienet ja taliköhnätkin, vaikkei niillä loistamaan pääse.

      Poista