lauantai 21. huhtikuuta 2018

Ukkonen!

Olin hereillä yöllä puoli kahden jälkeen (mies tuli nukkuun sillon)  ja kuulostelin silloin tällöin kuuluvaa jyrinän tapaista. Kun näkyi välähdys niin asia varmistui; kesän eka ukkonen! On sitä kyllä jo aiemmin tänä vuonna jossain kuultu, mutta mulle nyt oli eka. Kävin irrottelemassa sähköjohtoja ja seurasin ulko-oven raossa kun ukkonen tuli ja meni lujaa. Parin kilsan päähän lähimmillään löi - onhan ne salamat hurjia varsinkin pimeällä.

En meinannut saada unta enää, häiritsi lämmittimen kärykin, mikä leijui koko talossa. En edes tajua, miksi miehen piti se lämmitin laittaa päälle kun just oli lämmitetty eikä ollu ees kylmä, se ei syttyny ja puhalsi kauheat hajut ja mieshän nuukana ei kunnolla raaski tuulettaa. Haju tuli vinttiinkin vaikka ovi oli kiinni, ja tietysti sitten kun mies tuli ja jätti oven auki niin se tulvahti kunnolla. Vaikka tuntikausia oli siitä hajupurkauksesta jo aikaa. Yleensä nenä tottuu hajuihin, mutta tuo on niin paha ettei siihen oikein totu. Ja aina torkahtamisen jälkeen herätessä käry tuntuu vahvana. Mun mielestä se tuuletus olis niin tärkeää senkin takia, että paha haju tarttuu vaatteisiinkin eikä ihan heti lähde. Kiva lemuta sitten kylillä käydessä petroolinkärylle.

Ekat leskenlehdet bongasin jo ajat sitten, en vaan oo saanu täällä esiteltyä. Tässä ne sit:
Saman näköisiä ovat kuin joka vuosi kaikkialla, mutta ilahduttavat. 

Oli puoli purkkia kuohukermaa ja teki mieli tehdä jotain hyvää, niin tein kääretortun. Siitä tuli kaunis vaikka unohdin leivinjauheenkin.
Mikähän mulle nyt on tullu, ku taannoinen kakku onnistui niin hienosti ja tästäkin tuli tavanomaista parempi? Onko mulle kasvanu jauhopeukalo keskelle mämmikouraa? Yleensä mun leipomukset on surkeita kötöstyksiä.

Tarkastaja oli tiukasti hommissa mukana.

Mies oli eilen koko päivän kuvaamassa, välillä kävi kotona syömässä ja otti minut ja koirat mukaan, käytiin tuossa lähilätäköillä kattomassa, olisko mitään. Kuvattavaa ei miehelle löytynyt, mie bongasin niittykirvisen. Se piti kyllä vielä kotona varmistaa, ennenkuin uskalsin listata. Koirat popsi jäniksenpastilleja antaumuksella.

12 kommenttia:

  1. Vesi tuli kielelle tuosta kääretortusta, nam :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytettä olis saanu olla vähän enemmän, mutta kyllä se hyvää on.

      Poista
  2. Ihan selevästi jauhopeukalo, on niin hienon näkönen kääris :)
    Eilen tuli mieleen ukkonen, kun kertoivat radiossa pohjoiseen tulevan kylmää ilmaa ja etelään lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulle ei kyllä tullu mieleenkään, mutta nuinhan se voi syntyä.

      Poista
  3. Onpa ihanan näköinen kääretorttu - onko sitä vielä, jos pistäydyn päiväkahville ;)

    Mukavaa viikonloppua; aurinko vaan lepäilee vähän aikaa, että jaksaa taas paistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vielä :)
      Ja välillä paistoi tänäänkin - teepaitasillaan autoin miestä renkaanvaihdossa ja silti tuli hiki. Vaikken juuri mitään tehny.

      Poista
  4. Tarkastaja on kyllä söpö! Ja hei, mitä on jäniksenapastillit, ei kai sitä mitä luulen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne on niitä pastillin muotoisia juttuja, joita jänis sijoittelee heinikkoon koirien etsittäväksi...

      Poista
  5. Nam, taidan kanssa poiketa kahvilla :)
    Mä jättäisin jäniksepastillit kyllä väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei meillä semmosia tarjoilla. Mutta parempi koirallekin jäniksenpastilli kuin hevosenmunkki...

      Poista
  6. Ihania kevään merkkejä - jopa ukkonenkin. Mutta kesän ensimmäinen ukkonen - on hieman toiveajattelua. Kesäkauden?

    Lämpöä kevätpäiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin sitä kirjoittaessani, mutta "kesän" tuntui hauskemmalta kuin "vuoden" tai jotain... onhan sitä ukkosta tosiaan ollu jo talvella tänäkin vuonna.

      Poista