tiistai 24. huhtikuuta 2018

Vesikaasua

Kyltissä lukee maakaasu, jos ei näy.
Pieniä on mejän tulvat verrattuna Pohjanmaan tulviin. 

Pala kerrallaan oon koittanu pihaa siivota, eilen naksin saunanrappusten "pajuverhon" ja raavin pienen alan maata haravalla. Nyt en kyllä enää ikinä koske noihin vanhoihin hiilikuituvarsiin! Ajattelin sillon eilen, että kun on hanskat niin sen kans pärjää, mutta sitä pientä tikkua oli sitten käsivarsissa ja vähän joka puolella. Hyi. 

Aiemmin siivosin kuivia kasveja ja sammalia potageriesta ja kaivonkannelta, kyllä osaa olla sammal tiukassa! Ja vaikka sammal ajatuksena on ihan kaunis, niin löytyypä niistäkin rumia mustanruskeita karvasammalia ja kellanvihreänä roikkuvia riekalesammalia, jotka ei oo yhtään kauniita. Jonnekin kiviaitaan ne olis ihan ookoo, mutta ei kaivonkanteen.

Onneksi huomenna on koirien leikkaus, toinen osoittaa taas mua hysterisoivia kohtutulehdusta ennakoivia oireita (juo paljon ja peräänsä nuoleksii) ja leikkauksen jälkeen ei enää tarttis huolehtia siitä. Tosin kyllähän leikkauskin pelottaa, mutta luotan tuohon lääkäriin. 

Kuopus tuossa siivoili ja esitti mulle psykologiantunnilla olleen fobiapaperin, kaikenlaisia kammoja niitä voi ollakin. Kuten triskaidekafobia - luvun 13 kammo. Myksofobia - limaisuuden kammo. Mahtaa olla kauheaa olla flunssassa, jos kärsii limakammosta. Mietin, olisko mulla joku kammo, mutta en keksi muuta kuin oksentamisen kammon. Etenkin, jos siihen liittyy päänsärky. 

Eihän ahtaat paikatkaan kivoja oo, mutta ei mulla ollu ongelmia esim. magneettikuvauslaitteen putkessa, joten ei se kammo voi olla. Ikinä en kyllä mitään luolasukellusta kokeilis. Mistä tuli mieleen, että kyllä mie jossain määrin kammoan uima-altaita. Mua ei haittaa uida sata metriä syvässä, eläviä kuhisevassa meressä eikä kaislikkoisessa järvessä, mutta en mielelläni ui altaassa, jossa on röörejä joista tulee tai menee vesi, ja jossa näkee pohjan. Ylipäätään en halua uidessani nähdä vedessä mitään, inhottaa veden alla kuultavat asiat (siis merkityksessä "kuultaa", ei "kuulua" :D ) ja niistä ylös pilkistävät laiturintolpat yms. Uppotukit oli lapsuuden Kemijoessa aika inhottavia. Tulvaniityillä tuli uitua tukkien seassa, ja vasta aikuisena olen tajunnut, miten vaarallista se oli. Kuten sekin, kun sytytettiin vessan lattialle nuotio. Oltas voitu polttaa koko talo... 

Harmaa päivä. Meen tekeen salaattia lounaaksi.



15 kommenttia:

  1. Vuoren sisään ei mua saa, en ollenkaan ymmärrä örkkejä ja knääpiötä. Mulla on fyysinen versio korkeista paikoista, uskallan kyllä mennä mut alkaa pyörryttämään ja polvet notkumaan. On äitynyt niin pahaksi että jos elokuvassa on sellainen leikkaus että ollaan korkealla ja sit se kameraa kääntyy vauhdilla alas niin etoo...outoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sie et sitten nauti maailmanpyörästäkään?

      Poista
    2. En ole kokeillut....saattaisin mennäkin joskus. Mä kyllä tykkään nähdä pitkälle mut jos mä vilkaisen alas niin alkaa huippaan.
      Olen kyllä käynyt es. Laajavuoren hyppyrimäen tornissa, oli niin upeat näköalat, tiukasti vain katse horisontissa=)

      Poista
  2. Luolasukellus ei tosiaan innosta. Jännä toi sun kuulto-kammo, mut ihmiset on erilaisia :)

    Mulla on sellainen atavistinen pelko, et joku kerta kun astuu kadulla kaivonkannelle, niin se onkin auki ja sit tippuu jonnekin Kiinaan asti. Heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsina meitä varoiteltiin aina mummolassa menemästä kaivon kannelle, kun se voi pettää ja sit putoo kaivoon. En mie aikuisenakaan mene kaivon päälle, mutta katukaivoja nyt on vähän vaikee vältellä :)

      Poista
  3. Mulla tuskin on mitään oikeaa kammoa, mut paljon asioita, joista en tykkää tai joita kartan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kammot vaikeuttaa elämää varmaan kovasti, onni ettei niitä kaikilla ole.

      Poista
  4. Samallatavoin koetin vähän ripsiä, rapsia pihaa. Paljon ei jaksa eikä uskalla, mutta vähän :) Ja tuolla pihassa todellakin näkee työnsä jäljen. Ei liene pihapiiriä laiteltu vuosi(kymmen)iin.
    Varmaan mitään ihan oikeaa kammoa ei oo, mutta "pimeässä" vedessä voi iskeä kauhu, jos alkaa ajattelemaan esim haita. Ei väliä, vaikka olisi kotijärvi, silti :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ei tuu silleen paineita, kun ottaa vaan vähän, jonkun tietyn nurkan. Oon aatellu mejän pihaa, että siinä olis potentiaalia vaikka mihin, kun jaksais nähdä vaivaa. Miehellä oli joskus into, mutta se on jo lopahtanut - tosin eilen se huhki pihalla tuntikausia pitkän työpäivänsä jälkeen, mutta ei se tunnu siitä iloa saavan. Pikemminkin on myrtsinä ja saa minut tuntemaan syyllisyyttä.

      Mua ei ajatus saa paniikkiin, mutta jos joku koskettaa vaikka jalkaa paikassa, missä ei pitäs olla mitään, niin sitten kyllä.

      Poista
  5. Sä oot jaksanu pihahommia, hyvä sä <3

    VastaaPoista
  6. Kammo...luolat, putket, tunnelit, siis semmoiset kapeat. Magneettikuvaus on ok, sitä kun on tullut "treenattua" 17 vuotta, samoin tietunnelit, mutta kaikki muu, hyi olkoon. Oli suuri saavutus ja itsensä voittamista, kun uskalsin pitkän houkuttelun jälkeen kömpiä Inarissa Karhunpesäkiven sisälle AM:n perässä. Sen ensimmäisen ja viimeisen kerran.
    Kaivonkansia välttelen niin paljon kuin pystyn; kaduilla kierrän ne aina kun vaan mahdollista (ihan kuin mä muka mahtuisin niistä putoamaan, hah!)
    Korkeat paikat ei sinänsä tee pahaa, kunhan ei tarvi mennä ihan reunalle - hirvittää katselle niitä kuvia, missä ihmiset istuu jossain julmetun korkean kallion reunalla, lähes tyhjän päällä heilutellen jalkojaan. Miten ne pääsee siitä ylös putoamatta?? Esim. vuoristoratoja rakastan, mitä hurjempi sen parempi, mutta nykyään niihin menoakin pitää varoa.
    Sukeltamaan mua ei saisi millään - liikaa vettä yläpuolella. Uisin kyllä sekä uima-altaassa sekä luonnonvesissä, kuten ennen. Vain yhdenlaiset paikat on, mihin mua ei saisi uimaan: tekoaltaat/tekojärvet. Esim. pohjoisen tekoaltaat; ne mihin on jääneet ihmiset kodit yms. sinne järven pohjaan. Se tuntuu jotenkin kammottavalta... Siis eihän sitä voi tietää tavan luonnonjärvessäkään mikä ahven varpaasta näykkäsee, ja syviähän ne tekoaltaat/-järvet on, mutta.. hyi, ajatuskin, että uisin semmoisessa, tuntuu kamalalta.

    "Kotisohva paras paikka" - tässä ei voi muuta kuin kaatua kahvimuki ja tietokone :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tunnelikammollekin on joku hieno nimi.

      Tekojärvien pohjallahan töröttää puitakin, kammottavaa...

      Poista
  7. Minun korkeanpaikan kammo lähti siedätyshoidolla kun jouduin rakennusvaiheessa kiipeämään tuon korkeamman talon katolle. Wau mitkä näköalat. Unohdin panikoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh... kyllä mun vaan on paree olla kattomatta alas, jos oon katolla. Kauas kyllä voi katella, kunhan pitää lujasti kiinni.

      Poista