Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

Ääri-ilmiöitä

Kuva
Nyt on sitten päinvastoin kuin aiemmin, kun täällä oli kylmää ja märkää ja etelämpänä kuumaa ja hellettä. Hurjia tulvia Keski-Euroopassa. Jossain on sade tuhonnu satoja ja toisessa paikassa kärsitään kuivuudesta. Eilen lenkillä panin merkille, että leinikit tien vieressä nuokkuu kuivuuttaan. Lehdissä patistetaan ihmisiä laittamaan juoma-astioita eläimille, onneksi talvella sainkin siskolta linnunjuoma-astian. Eipä olekaan ollu tarvetta aikoihin, kun sadevesitynnyrit on ollu täynnä koko kesän.
Naakan pirulaiset kiljui taas tänä aamuna minut hereille puoli kuuden jälkeen. Käykö ne silkkaa ilkeyttään joka aamu huutamassa ikkunan takana? Ei tuossa enää mitään ruokaakaan ole, ja vesitilkan nyt ei luulis niin suuria tunteita herättävän että pitää kiekua laumana. Muutenkin naakkoja on Ihan Joka Paikassa. Missä vaan näkyy vähän isompi lintu pellolla tai katulampun päällä, se on aina naakka. Lintukannat on romahtaneet, mutta naakkakanta tuntuu voivan erinomaisesti. Ja edesauttaa muiden lintuka…

Polttamisia ja kesäkysely

Taannoin kun kävin siellä hyvällä uimarannalla uimassa, oli esikoinen möksis kun olis halunnu kans - se vaan on aina sillon siellä poikakaverillaan mieluummin kuin mejän riennoissa, joten turha sinällään valittaa. Sanoin sitten, että tiistaina voisin viedä vaikka useammankin käymään siellä rannalla, mutta ehdotti keskiviikkoa, kun silloin oli tulossa pois miehelästä. Poikkis ei halua rannalle. No, keskiviikoksi luvattiin "vain" vähän yli 20 astetta ja kovaa tuulta, joten jätettiin asia pois suunnitelmista. Mutta sitten sieltä kuulemma loppui ruoka ja tyttö halusikin kotiin jo eilen, joten käytiin kuitenkin siellä rannalla.

Eikä se sit edes halunnu uida! Ajoin monta kymmentä kilometriä uimarannalle vain sitä varten, että neiti kelli auringossa kaksi tuntia. No, mie uin pari kertaa, vesi oli kylmempää kuin lauantaina, kun tuuli kovaa selältä päin. Ja poltin nahkani. En laittanut aurinkosuojaa käsiin, kun ne on jo ruskettunu hiukan, ja tietysti uimassa käyminen pyyhkäisi ne lai…

Potuttaa

Kuva
Hoitaja sanoi, että "pidä kiinni" siitä hyvästä tuulesta, mutta ei se paljoa vaatinut, että karkasi. Miten sellasesta edes pitää kiinni? Kun ahdistus ryömii rintaan, se karkottaa hyvät asiat. Mies koittaa piristää ja käskee ajatella mukavia asioita, mutta se on sisäinen tunnetila, joka ei riipu ajatuksista. En mie nytkään mitään sen ihmeempiä oo tässä aatellu, en oo murehtinu enkä jossitellu, mutta se musta möykky on tuolla jossain rintalastan alla ja säteilee sieltä mustia säteitä joka paikkaan. Henkinen syöpä. Soitan hyvää ja iloista musiikkia, josko se siitä.

Muistelin, että oli Su'en kans puhetta isän tauluista, ja kun tarkistin asian, niin silloinhan oli puhetta siitä junastakin, jonka lupasin kuvata. Lunastelen lupauksiani tässä:

 Juna jäi nyt kuvasta, mutta veturi on tässä. Vaunut oli niitä vanhoja ruskeita.

Ja tässä muutama isän tauluista, olen törkeästi ottanu vähän vapauksia nimen sensuroinnissa mutta ei ne kai siitä kauheasti oo tuhoutuneet:



Yläkuvassa oli väh…

Huono muisti on älyn merkki

Kuva
...sanoo tällanen tutkimus. Joo, mun muisti vaan ei tosiaan osaa säilöä niitä relevantteja asioita, säilöö kyllä kummallista tietoa sen sijaan. Toisaalta ehkä mun aivoilla on eri mielipide siitä, mikä on tärkeää. Lääkärinajan muistaminen ei ole tärkeää, mutta sen sijaan talitiaisen ja peltohatikan tieteellisen nimen muistaminen on.

Tulin hieman ankealle mielelle, kateellisuuden ja mustasukkaisuuden ja sensellaisen takia, kun luin suosituksen eräästä kirjasta. Kirjailijan nimi oli tuttu ja sehän se olikin - bitch joka yritti reilu 20 vuotta sitten vampata mun tuoreen aviomiehen. Se oli silloin 18-vuotias, mie olin 28 ja varmaan sen parikymmentä kiloa lihavampikin kuin se (ainainen itseinhon ja -häpeän aihe) ja se oli vissiin melko vähästä kiinni, ettei mies olis vaihtanu. Jälkeenpäin kuulin mieheltä.

Vaikka tietysti mun elämä vain olis sillon menny erilailla, olisin ehkä löytäny jonkun muun ja ties vaikka olisin nyt vielä työelämässä mukana, ehkä en olis niin masentunu, ehkä asuisin jo…

Massa

Kuva
Ylittelin eilen taas rajojani, jaksamisessa ainakin. Ensin ajoin sinne kauas (no kauas on suhteellinen käsite - jossain saattaa joutua kauppaan ajamaan enemmän) ja hoidin kuopuksen toiseen kyytiin - ihana vävykokelas tuli kimppahalaukseen mukaan ihan oma-aloitteisesti - ja sitten kun siinä lähellä oli seudun paras uimaranta, pitkä hiekkaranta ja iso parkkipaikka, kävin uimassa. Olin toki varautunut jo pyyhe- ja uikkarikassin kanssa, että jos uskallan ja viitsin niin käyn. Sinne läksi talviturkki!
Kuvaa siitä ette valitettavasti saa, puhelin ei oo vedenkestävä että olisin voinu ottaa selfien uidessa, mutta märät uikkarit, pyyhe ja kassi on tässä. Kuivumassa omenankukkien alla.

Kävin myös jäätelöllä, jonka nautiskelin kahvion terassilla ihmisiä katsellen. Ihmisiä on mukava katella ja kuunnellakin joskus.

Takaisintullessa kävin Tokmannilla hakemassa halpismultaa 4 säkkiä, lankaköynnöksen ja mustekalan. Jälkimmäinen pihaporttiin. Siinä ei haka pysy, kun tuuli lonksuttaa porttia ja vähitel…

Ihmeellinen toukokuu

Kuva
Johtuu vissiin uudesta GDPR:stä, ettei tuu enää sähköpostiin ilmoituksia kommenteista... olin ihan suruissani eilen, kun kukaan ei ollut kommentoinut mitään, mutta kun menin katsomaan niin siellähän oli monta kommenttia :)

Tytöillä loppui  koulu. Kysyin kuopukselta, miltä tuntuu kun koulu loppui ja loma alkoi, niin se sanoi että ei miltään. Kun ei ollu päättäjäisiä eikä mitään sellasta hypetystä, kuten peruskoulussa, niin ei ollu mitään jännitettävää ja viimeinen tunti oli vaan ihan normaali tunti. No, tänään vien sen neljänkymmenen kilometrin päähän vaihtoalueelle, josta se nousee toiseen autoon joka vie sen poikakaverin kotikonnuille. Poika on tietty mukana.

Tankkasin autoa toissapäivänä ihan sitä reissua silmälläpitäen, ja onneksi tankkasin vaikka mittarin mukaan piti olla vielä puoli tankkia - tein varauksen neljään kymppiin ja ajattelin, että kepeesti tulee tankki sillä täyteen ja jääkin vielä, mutta ei. Sinne hulahti kaikki ja aattelin, että no jopa oli kallista bensaa, kun nelj…

Innovaatio

Kuva
Ostin kirppikseltä isohkon rengasvuoan, josta sain kukkaruukun tuohon pihapöydälle, jonka keskellä on aurinkovarjo. Olin iloinen löydöstäni, kolme euroa - sitten menin markettiin ja siellä ko. vuoat maksoi viis euroa, uutena. Mutta kierrätys on hyvästä. Löysin myös vitosella ison piharuukun, jota oon koittanu kaupoista etsiskellä muttei ole löytynyt mieluista. Jännästi ne lahjarahat hupenee ihan huomaamatta...
Tämä istutus suihkulähteen reunalla on matkalta mielenterveyshoitajalle, tällä erää viimeistä kertaa. Sovittiin, että soittelen taas, kun tulee tarve. Tämäkin hoitaja jää eläkkeelle, kuten edellisenikin.

 Omenapuut kukkii ihanasti, tämä näkymä on tyttöjen huoneen ikkunasta. Likaisen ikkunan läpi, pitäs nekin pestä... ilta-aurinko paistaa kukkapilven läpi. Tuossa puussa ei olekaan ollu pariin vuoteen omppuja, viime kesänä ei ollu yhtään kukkaakaan.

Tässä puolestaan riistakameran kuva, jossa paistaa aamuaurinko. Koirat on päivän ensimmäisellä tarkastuskierroksellaan.

Synttäreitä riittää.

Kuva
Eilen oli mun ainoiden kouluajoilta asti kavereina säilyneiden ihmisten synttärit, tänään sitten esikoistyttären ja koirien. Toukokuu on syntymisten aikaa.
Tytöt sai aikanaan lähteä koulusta kesken päivän, kun kotona alkoi syntyä koiranpentuja :) Juoksivat suurimman osan matkaa, ja sitten eivät kuitenkaan voineet olla "synnytyssalissa" kun emä murisi niille.

Olikin pilvinen aamu, ja vähän kylmempi mitä on ollu. Tytöillä on vapaapäivä koulusta, joten minunkaan ei tartte mistään huolehtia. Kitkin vähän rikkaruohoja, ja sain pari ikävää nokkosenpuremaa kostoksi. Vois vaikka hiukan ajella ruohonleikkurilla vuohenputkia matalaksi nyt, kun ne ei oo vielä kamalan isoja. Mies leikkas ruohon viikonloppuna, mutta se leikkas tosiaan vaan sen vuosi vuodelta pienenevän alan ruohoa, eikä kajoa niihin puskiin jotka on vallannu sitä ruohikkoa. Sitten se trimmerin kans taistelee vaikka homma hoituis nätisti ruohonleikkurilla, kun sen ajoissa tekis. Aamummalla en vain raskinu käynnistää metel…

No oli kivaa

Kuva
Aikuisvieraita olikin lopulta jopa neljä, tai viisi jos aikuiseksi lasketaan 19-vuotias vävykokelas. Seuraavat juhlat onkin sitten ko. kokelaan ylioppilasjuhlat. Nuoriso istui sisällä syömässä karkkia ja katsomassa Netflixiä, aikuiset kahvitteli ulkona. Laitoin vanhasta pussilakanasta kertakäyttöliinat, kun toisessa ulkopöydässä on aurinkovarjo ja liinaan piti tehdä reikäkin sitä varten. Jollain lailla sain koottua tarpeeksi tuolejakin. Aamupäivällä kuurasin kaikki puhtaaksi, mutta kyllä oli jo rastaat paskonu hirveet skeidat yhteen tuoliin. Juuri siihen, mihin anoppi aikoi istua.

Pari päivää sitten kolusin jotain kellarissa, ja hoksasin että siellä oli 12 vuoden takainen mitälieainetta oleva levy, jolla oli ilmoitettu esikoisen synttäreistä, ensin 7v ja sitten seiska oli muutettu ysiksi. Nyt raahasin sen pihalle ja mobilisoin kuopuksen tuunaamaan siitä ajanmukaisemman ykkösellä, ja laitettiin sekin näkösälle. Kuopus oli kovasti apuna mulla juhlien järjestelyssä, ja mies myös. Esikoin…

Kuva-arvoitus

Kuva
Koira on ollut noivea, ja yöllä liikuksi, kävi alakerrassakin. Aamulla löysin ison läjän oksennusta keittiön lattialta, nähtävästi oli - kuten arvelinkin - nyysinyt toisenkin koiran luun, koska kasa oli enimmäkseen  vuotaluun paloja. Ihme otuksia, kun nielevät kokonaisina puruluita. No, eihän niillä oo järin paljon hampaitakaan, millä pureksia, though. Kummallakin puolella yhdet poskihammasparit vastakkain. Onneksi sentään vastakkain...

No, tuossa se nyt mun yöpaidan alla lämmittelee. On kovin tarvitsevan oloinen, eikä huolinut ruokaakaan. Toinen koira vuorostaan sitten tyhjensi molempien ruokakupit, mutta ei se haittaa ku se on muutenkin niin laiha.

Sain taas postissa lahjan! Lehmän :) En ihan tiennyt mitä sillä tehdään, siinä on silmänreiät mutta se on naamariksi liian pieni (ainakin mun isolle naamalle!) ja siinä on kaulakorun mittainen naru... pidin sitä siis kaulassa keittiössä touhuillessani, kunnes ripustin sen muiden roikkuvien lehmien seuraan:
Kiitos kuuluu Marjaanalle tästä…

Terveydeksi!

Kuva
No niin, nyt ei ole enää kuuma!

Tuntuu, että järjetön touhuaminenkin laantuu, kun ei aurinko paista. Mitä nyt äsken kitkin padallisen vesiheiniä - olin kattonu, että kiva kun orvokinalut on noin voimissaan, mutta koko orvokkipata olikin täynnä vesiheinää... onneksi se on suht vaivaton kitkettävä. Muutama vaahteran- ja voikukanalkukin siellä oli, ja jotain ruohoa. Nyt olis hyvä rikkaruohojenkitkuupäivä, kun on viileää ja hieman tuulista, mutta jotenkin se homma ei kiehdo... nokkosia riittäis.

Puskissan opeihmettely sysäsi minut ajattelemaan kuopuksen koulun opettajaa, jolla on jotain suurta, painavaa ja pahanmakuista hampaankolossa kuopusta ja hänen poikakaveriaan kohtaan. Tyttö oli koulutuskokeilussakin Pk:n luokalla, jossa tämä eukko on opettajana ison osan aikaa, ja ope huusi joka välissä niille. Ne ei saanu missään tapauksessa istua vierekkäin, ja ope jopa uhkaili, että jos Pk tekee jotain - ei tuu kouluun tjsp. - niin kuopus lentää ulos koulutuskokeilusta. Siis wtf??! Ei oo ensinn…

Iloa

Kuva
Masennuksen kourissa tuskaillessani olen monesti miettinyt, että olis edes joskus pientä manianpoikasta, ettei elämä olis ainaista itkua ja hammastenkiristystä - vaikka tiedänkin, ettei se maniakaan mikään kadehdittava asia ole - ja nyt jo mietin, olenko saanut sen mitä haikailin. Oon ollu tässä viime päivinä niin puhtia täynnä, hääräilly pihalla ja jopa välillä vähän sisälläkin; pyykkilaatikot ei oo kuukausiin ollu näin tyhjiä. Paljon olis vieläkin tekemistä, ei vain aika ja voimat riitä. En edes inhoa ihmisiä niin paljon, kuin yleensä. Kirjoitusripuli kipulikin lienee sitä, ja välillä on niin kiire kirjoittaa että virheitä tulee kauheasti. Onneksi on tuo delete-nappula.

Tänään trimmeröin rikkaruohoja "oikeiden" kasvien ympäriltä, teippailin uskollista ratsuani Pabloa - sillä on pieni helmaongelma, joka pitää koota teipillä aika ajoin - ja sitä ennen "pesin" sen. Meni n. 10 litraa vettä, eli lähes kuivapesu :) mutta onpahan näkyvimmät pintykset poissa, ja linnunk…

Matka

Kuva
Kaipasin tälle peltotielle, mutta tiesin että sen kummemmin minä kuin koiratkaan ei kuumuudessa (ja raudanpuuteanemiassa) jaksa kotoa asti sinne kävellä ja vielä kun takaisinkin pitäs, niin ajoin puolitoista kilsaa autolla lähemmäs. Käveltäväksi jäi sitten vain kolme.
 Metsä oli täynnä linnunlaulua! Laulurastas, peippo, pajulintu, pensaskerttu... käki oli ihme kyllä hiljaa. Varjopaikoissa pideltiin pari juoma- ja levähdystaukoa.
 Varsinkin nousut on edelleen rankkoja. Ja täällähän noita korkeuseroja piisaa! Alakuvassa osasuurennos ylempänä olevasta - tuota peltotietä pitkin tulin ja kiipesin.

Ja tongin kiviä ja roskia kengistä vähän väliä...

Hän missä on luuraillutkaan

Kuva
Mietin, onko sopivaa taas olla kirjottamassa, kun just eilenillalla kirjotin. Kai sitä on kirjoitettava silloin, kun mieli tekee?

Vein tyttären junalle (se puhui mut taas ympäri) ja samalla käytin koiria pienellä aamukävelyllä kylän koirien jälkiä nuuhkimassa. Tai niin piti, silleen ehkä vartin pikkukävely oli suunnitelmissa, mutta se venyi toista tuntia pitkäksi kevään ihasteluksi. Pupunkin näin. Ja paikan, missä kasvoi kieloja niin paljon, että jos haluan poimia sellaisia niin tiedän, mistä poimin ilman suuria tunnontuskia.
Tuolla oli jotain erikoisempaa voikukkalajiakin, jännän tiiviit mykeröt ja lyhyet terälehdet.

Voikukkiahan ne kaikki on, vaikka Suomessakin on yli 500 erilaista lajia.

Mutta taas oli yksi kaunis metsänvieruspolku muuttunut hakkuuaukonvieruspoluksi :(
Siellä kävellessäni mietin, meneekö muilla ihmisillä kävellessä koko ajan kiviä ja hiekkaa sandaaleihin, vai onko vika minun kävelytyylissä tai jossain? Sandaaleissa etenkin, mutta myös kaikissa muissa kengissä. Jopa…

Mana mana moks

Kuva
Olisin laittanu maanantaikuvan, mutta en onnistunu saamaan kunnollista. Laitan kuvan sitten äitienpäiväkimpusta:
Aah, olin varma että blogger kääntää sen, kun meillä on toisinaan erimielisyyksiä siitä, miten päin kuvan kuuluu olla. Niinku muillakin tuntuu sen kans olevan. Mutta oikein päin meni.

Vaklasin kokeiden tulokset omakannasta; hb on noussu kaks pykälää, punasolut edelleen vähissä mutta hyytymistekijät nousussa. Tohtori googlen mukaan liittyy anemiaan se. Tulehdusarvo oli palannut viitealueelle. Lääkäri soittaa huomenna. Kai. Jos oikein ymmärsin. Tänäänkin lämpöä 37,4.

Puuhailin helteestä huolimatta pihalla, kylvin viime vuonna saatuja siemeniä (antaja oli saanut ilmaiseksi ison kasan ja sain valkata niistä) sinnetänne, kasvaa jos kasvaa. Riipparissa makailin ja nautin olostani, koirat oli pihalla ja nautti olostaan ja ohikiitävien polkupyörien haukkumisesta ja jahtaamisesta - aidan takaa siis.

Labrareissulla kävin Tokmannilla, siellä oli eurolla ja puolellatoista teepaitoja ja…

Äitienpäivitys

Kuva
Verkkolaitteeni on asennettu! Tein reiän riippumaton pohjaan, ettei vesi seiso siinä - oletan, että sitä vettäkin tänä kesänä vielä tulee. Toivon että reikä pysyy pienenä, ettei repiä takapuolen kokoiseksi.

Kävin anoppilassa, oli mukavaa kun kävin, vaikka päänsärky vähän jäytikin. Päästiin rättisitikalla ajelulle :) wooo!

Ulkona lämmintä 26 astetta, mun sisällä 37,3 astetta. Huomenna verikokeisiin.

Kattelin tosiaan niitä kokeiden tuloksia kanta.fi:stä, sinne oli laitettu kaksista kokeista ne jälkimmäisten tulokset; ainoat viitearvojen ulkopuolella olevat oli CRP, hematokriitti ja veren punasolujen määrä, sen hemoglobiinin lisäksi.

Lapset palautuu tänään kotiin ♥ on ollukin hiljaista...

Paikkoja auringossa

Kuva
On sitten ollu päänsärkyä joka päivä. Sitkeää sellaista, ei tahdo lääkkeet auttaa. Saattaa olla anemian syytä sekin. Mutta varsin inhottavaa ja invalidisoivaa ja turhauttavaa, kun on hienot ilmatkin ja pitäs ja haluais tehä kaikenlaista mutta ei särkyisenä pysty. Kädet sentään alkaa toimia jo jotenkuten.

Eilenaamulla oli takana särkyinen yö ja aamullakin jatkui, arvoin tohtisinko lähteä Suomenojalle miehen mukaan - se on niin hieno paikka mutta ei missään oo kivaa jos särkee päätä kauheasti. Otin sitten valikoidun satsin lääkkeitä ja lähdin, ja onneksi lähdin! Oli hieno reissu! Kymmenen lajia sain listalleni, jopa sen vain ajoittain näkyilevän liejukanan.
Ja harmaasorsan.
Ja päättömän joutsenen. Se ruokaili pinnan alla aina, kun sen näin, välillä kävi hengittämässä ja päivittämässä ympäristön tilanteen ja taas pää veteen.

Miehen kuvaillessa kulutin aikaani kävelemällä Nuottaniemeen kattomaan, miten rikkaat espoolaiset asuu ja käyskentelee Rantapromenaadillaan.
Yksi rivitalokämppä täl…

Huru

Kuva
Museojuna meni, ja napsasin siitä kuvan samalla kun tytär kuvasi sen. Tämä Huru on mun lemppari, nämä veti usein junia mun lapsuudessa. Tämä ja Dr13.

Hienoja ilmoja pidelly. Oon mie päässy lenkillekin, kun oon hyvällä hetkellä saanu lähdettyä!

Vein tytön poikakaverilleen ja kotimatkan varrella pysähdyin koirien kanssa kävelemään tällasta hiekkatietä. Käki kukkui ihanasti, kärpäset surisi ja hirmu paljon pieniä sinisiipiä lenteli ympäriinsä. Mustikkakin kukki otollisessa aurinkoisessa kohdassa. Otin siinä selfien :)
Nähtävästi mun voimat ei riitä useampaan asiaan päivässä... jos käyn pitkällä lenkillä ja kaupassa, ei mun kannata aatella leipomista sit samalle päivälle. Oon ollu leipomassa jo pitkän aikaa, mutta ei siitä näytä tulevan mitään. Suunnittelin myös tänään aamulenkkiä koirien kans, mutta kädet ei toimi kunnolla, en saa sormia koukistettua = flexit ei pysy käsissä. Muuten on kyllä olo aika hyvin toipunu viikonloppuisesta, oon käyny veri- ym. kokeissa ja muuta kummaa ei oo ku …

Komioo!

Kuva
Niin vain lähdin mukaan reissuun, mutta koirat piti jättää nuorenparin hoiviin kotiin, kun ei niiden flexit olis mulla käsissä pysyny, eikä ne olis muutenkaan jaksanu sitä seisoskelua. Ja tuskin kuikkakaan olis niin lähelle tullu miehen kuvattavaksi, jos olis koiria rannalla ollu. Viitisen kilometriä kävelin siellä, mies enimmäkseen makas mättäikössä kameran kans.
 Siellä oli selityskylttejä, joista selvis syy näiden hukkuneiden puiden arvoitukseen: lammen pintaa oli jostain syystä laskettu metrillä 30-luvulla, ja oliko se -14 kun se oli ennallistettu patoamalla laskupuro. Jota en muuten kartasta löytänyt, ainoa puro minkä löysin, laski lampeen päin. Ihmettelin sitä kyllä paikan päällä, kun siellä laskusuunnassa oli harju, että mihinkä se oikein virtaa.
Ihana polku kulki rantaa myöten, se oli kyllä hieno paikka! Käkikin siellä kukkui. Ihmisiä ei ollu paljoa, ainakaan kukaan muu ei rantapolulla kulkenut.

Ja paljainjaloinkausi on avattu myös. Mun jalat oli niin turvoksissa että hyvä ku…