lauantai 19. toukokuuta 2018

Kuva-arvoitus

Koira on ollut noivea, ja yöllä liikuksi, kävi alakerrassakin. Aamulla löysin ison läjän oksennusta keittiön lattialta, nähtävästi oli - kuten arvelinkin - nyysinyt toisenkin koiran luun, koska kasa oli enimmäkseen  vuotaluun paloja. Ihme otuksia, kun nielevät kokonaisina puruluita. No, eihän niillä oo järin paljon hampaitakaan, millä pureksia, though. Kummallakin puolella yhdet poskihammasparit vastakkain. Onneksi sentään vastakkain...

No, tuossa se nyt mun yöpaidan alla lämmittelee. On kovin tarvitsevan oloinen, eikä huolinut ruokaakaan. Toinen koira vuorostaan sitten tyhjensi molempien ruokakupit, mutta ei se haittaa ku se on muutenkin niin laiha.

Sain taas postissa lahjan! Lehmän :) En ihan tiennyt mitä sillä tehdään, siinä on silmänreiät mutta se on naamariksi liian pieni (ainakin mun isolle naamalle!) ja siinä on kaulakorun mittainen naru... pidin sitä siis kaulassa keittiössä touhuillessani, kunnes ripustin sen muiden roikkuvien lehmien seuraan:
Kiitos kuuluu Marjaanalle tästä! Alhaalla näkyvä taulu on kuopuksen pienenä mulle öljyväreillä maalaama, ja ylempi tauluhan on ollukin jo täällä. Hoksasin vasta kauempaa katsoessani, että samantapainen kuu on kuopuksen papan maalaamassa taulussa viereisellä seinällä :) hauska yhteensattuma. Ne mun isänkin taulut on ollu joskus blogissa esillä. Tietääpähän mistä ne taidegeenit on tyttärelle tulleet...

Tänään ohjelmassa on voilepäkakun ja täytekakun pohjat ja täytöt, viime hetken ostokset ja sit museojunaa pitää käydä kattomassa. Ja ne rikkaruohot oottaa edelleen kitkijää tuolla pihalla, ku eilinen päivä meni ihan harakoille. Aurinko paistaa ja kivaa tuulista vilpoisaa keliä luvattu! Saattaa olla, että huomennakin voi kahvitella ulkona.

11 kommenttia:

  1. Noivea? Levoton, rauhaton? Taas jothain laphin sanoja...=)
    Muistatko milloin oli taulujuttu, ei jaksais kahlata arkistoa mut taulut kiinnostaa aina.
    Ottaa hän kuvaa junasta, joohan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottaa hän, jos malttaa lähteä täältä siivoamasta :) ne taulut on ollu niin kauan sitten, että on voinu olla ihan toinen blogikin sillon.
      Noivea on vaisu, alakuloinen, sen näköinen ettei voi hyvin.

      Poista
  2. Mäkään en tiennyt mikä se oli, paitsi siis tietysti lehmä ;-)

    Koiralle paranemisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, koira on jo parempi :) ja hyvin lehmä solahtaa tänne muitten lehmien sekaan!

      Poista
  3. Mietinpä, mitä sulla on tippunu pöyvän alle :) Hienoja äpylijä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ei oo ainakaan mitään syötävää :)

      Poista
  4. Jos se on sellainen ystävälehmä, joka vain olla möllöttelee vieressä ja antaa sulle hyvää mieltä. :-)

    Voi koirareppanaa. Toivottavasti se on pian paremmassa kunnossa.

    Et ikinä arvaa, mitä mä olen tehnyt näiden meidän eläinten kanssa tänään?! Antanut tokkokalalle tehohoitoa ja nyt näyttäis siltä, että kala selviää.
    Meillä on tokkopari ja ne ovat siis kaloja, jotka möyrivät ja puhdistavat tuota pohjahiekkaa saaden pääosan ravinnostaan siitä. Meillä on kuitenkin jonkin aikaa ollut pikkuetanoiden invaasio ja niitä on nyt sitten ilmeisesti niin paljon, että kaloille ei olekaan enää riittänyt ruokaa. Toinen on vain laiha ja toinen oli tänään jo enemmän kuollut kuin elossa. Ei jaksanut enää liikkua ja kääntyi aina maha ylöspäin.
    Hirveää katsottavaa, koska se kuitenkin vielä hengitti. :´(
    Sain pyydystettyä sen haaviin ja siellä se on nyt haavissa eristettynä ja saa ruokaa suoraan suuhun. Tästä lähtien alkaa iltaisin etanoiden harventaminen.
    Pari kuukautta sitten meillä oli ongelma pienistä meritähdistä, joita jouduttiin myös harventamaan.
    Jestas sentään, että noihin eläinten kärsimisiin menee niin suurilla tunteilla mukaan. En ikinä aikaisemmin olisi voinut kuvitella, että olen yhdestä kalasta näin huolissani. Mutta eläin se on sekin, vaikka "vain" kala.
    Mies on tietysti taas päivystämässä, mutta soittelee sieltä vähän väliä, miten kala voi.
    Se olisi ihan jo senkin takia niin surullista, jos tuo kuolisi, koska nuo ovat pariskunta. Toinen jäisi yksin... :´(

    Anteeksi, tulin nyt tänne kommenttiin kertomaan juttua ihan kuin päivittäisin blogiani. :-D
    Mutta kun mä tiedän, että sulla on iso sydän eläimille, täytyi tämä nyt vain kertoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai saa kertoa! Kyllä mieki toisinaan väsään pitkiä kommentteja, ja sit tulee mieleen että pitäskö tää nyt kirjottaa omaan blogiin :) Ymmärrän hyvin kalastakin huolehtimisen, eläin se on sekin. Ihan kaikista eläimistä en pidä, torakoista ja siiroista ja muista "jaokkeisista" ötököistä kuten skorpionit, ampiaisista ja muista kiusaajista jne.

      Poista
    2. Eipä sitä tietysti ole missään sanottu, miten pitkä kommentti saa olla ja itse kyllä tykkään lukea pidempiä kommentteja, joissa on tavallaan enemmän vastavuoroisuutta, kuin jossain lyhyissä hymiökommenteissa. Kumpiakin tulee viljeltyä, aina tilanteen ja senkin mukaan, miltä vempaimeilta tulee kommentoiduksi. Olen huono puhelimella kirjoittaja.

      Kala ei sitten selvinnyt. Eilen illalla kävin vielä sanomassa sille hyvää yötä ja silloin se oli ihan pirteän oloinen. Toki sitä piti aina vähän tökkiä elämään, muuten se vain oli oudossa asennossa liikkumattomana. Ainakin se sai sitten kuolla täysinäisellä vatsalla. Mua vain surettaa tuo toinen. Puolisonsa, joka nyt sitten jäi ihan yksin. :´(

      En minäkään kaikista eläimistä pidä. Käärmeitä kammoan. Ei ole väliä, onko myrkyllinen tai myrkytön. Ampiaisillekaan ei kovin paljoa sympatiaa riitä. Plus torakat ja vastaavat iljetykset. Mutta kaikki saavat puolestani elää rauhassa, kunhan jättävät myös minut rauhaan.

      Poista
    3. Voi, niin paljon vaivaa näitte sen eteen, että olis suonu selviävän! Ehkä sillä oli sitten joku muukin vika, mikä vei. Onko ne yksiavioisia vai voiko yksin jääneelle hommata kaverin?

      Poista
    4. Mekin niin kovasti toivoimme, mutta näin kuitenkin kävi. Nuo ovat suurimmaksi osaksi yksiavioisia. Joskus kuulemma käy onni ja yksinjäänyt suvaitsee uuden kumppanin, mutta suurimmaksi osaksi toinen kuolee siihen, että se on jahdattu hengiltä. Eli ei varmaan uskalleta lähteä kokeilemaan uuden kanssa.

      Nämä olivat aina yhdessä. Iltaisin alkasivat rakentamaan yhdessä luolaa nukkumapaikakseen ja siellä ne sitten vierekkäin nukkuivat yönsä. Aamulla luola taas purettiin yhdessä. Toivottavasti kaloilla ei ole tunteita tai toivottavasti ne ainakin unohtavat nopeasti, että puoliso on joskus ollut olemassa.
      Yksinäisten kalojen menetykset ovat tietysti ikäviä nekin, mutta ne eivät mene itsellä niin paljoa tunteisiin. Näitä pariskuntia meillä on muutama ja niiden yhteiseloa tulee verrattua omaan avioliittoon sekä puolison menettämiseen.
      Muutenkin tällä hetkellä tulee enemmän iholle, kun on näitä asioita joutunut miettimään tuon sairauteni myötä.

      Poista