sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Massa

Ylittelin eilen taas rajojani, jaksamisessa ainakin. Ensin ajoin sinne kauas (no kauas on suhteellinen käsite - jossain saattaa joutua kauppaan ajamaan enemmän) ja hoidin kuopuksen toiseen kyytiin - ihana vävykokelas tuli kimppahalaukseen mukaan ihan oma-aloitteisesti - ja sitten kun siinä lähellä oli seudun paras uimaranta, pitkä hiekkaranta ja iso parkkipaikka, kävin uimassa. Olin toki varautunut jo pyyhe- ja uikkarikassin kanssa, että jos uskallan ja viitsin niin käyn. Sinne läksi talviturkki!
Kuvaa siitä ette valitettavasti saa, puhelin ei oo vedenkestävä että olisin voinu ottaa selfien uidessa, mutta märät uikkarit, pyyhe ja kassi on tässä. Kuivumassa omenankukkien alla.

Kävin myös jäätelöllä, jonka nautiskelin kahvion terassilla ihmisiä katsellen. Ihmisiä on mukava katella ja kuunnellakin joskus.

Takaisintullessa kävin Tokmannilla hakemassa halpismultaa 4 säkkiä, lankaköynnöksen ja mustekalan. Jälkimmäinen pihaporttiin. Siinä ei haka pysy, kun tuuli lonksuttaa porttia ja vähitellen löystyttää haan kiinnitysrenkaan irti, mustekala joustaa mutta entinen oli jo ihan finito. Säätä ne ei kauaa kestä.

Sitten kävin vielä Liidelissä ja olikin jo niin kauhea nälkä että kotona pistin grilliin tulet ja paistelin siinä kananrintoja, jokinlaisen salaatinkin ehdin tehdä kun paistuivat niin sopuisasti. Hiilissä riitti puhtia paistaa vielä kolme makkaraakin muulle perheelle. Esikoinen käväsi kotona työyön ja -päivän (koira- ja kissavahtina) jälkeen, pakkasi ja söi kaksi kananpalaa ja makkaran ja meni taas poikakaverilleen. Siinä vaiheessa mie olin jo niin uupunut, että nukuin sohvalla.
Omenankukkien terälehdet sataa polulle. 

Tänään heräsin ennen kuutta hieman huonosti nukutun yön jälkeen, ja laitoin pyykkiä koneeseen ja nyt en voi lähteä viileälle aamulenkille vaikka mieli tekis. Olis voinu pakata aamiaisen mukaan ja kävellä jonnekin metsään... tai ei ehkä metsään, jonnekin vähähyttysemmälle paikalle - syömään. Nyt ei oo kuuma, vajaan viistoista näyttää mittari. Mutta nyt on ootettava että kone pesee pyykin. Ei tänään olekaan kyllä niin kuuma päivä tulossa.

Kotkansiivet on hauskoja pieninä. 

Illalla istutin kirppislöytöruukkuun kukkasia, mallasin monta kertaa eri vaihtoehtoja ja niiden toissapäivänä sitä varten ostettujen kukkasten sijaan laitoinkin siihen synttärilahjakukat sen lankaköynnöksen kans. Sattuvat vaan sointumaan mun mielestä niin hyvin niiden värit yhteen. Nyt pitää sitten keksiä muratille, daalialle ja marketalle toinen paikka. Vasta viikon päästä on luvattu sadetta, toivottavasti ei lopu vesi kesken... olis tuossa parin-kolmensadan metrin päässä lähde, mutta on se homma rontata sieltä vettä ämpärillä kukkasille, kun yks ei riitä mihinkään varsinkaan nyt, kun on nuo tuijatkin. Ei ne onneksi joka päivä sitä ämpärillistä tartte.

Tuntuu ihan arjelta, kun mies on taas viikonlopun töissä. Paitsi ettei mun tarvi kuskailla tyttöjä. Viime aikoina oon nähny unia, että oon taas töissä... mt-hoitaja arveli sen kielivän siitä, että koen olevani jaksavainen. Viime yönä olin poliisin apuna pidättämässä jotain rikollista - se makas maassa mutta uhkas pyssyllä muita, ja mie vaan heittäydyin sen päälle niin että asekäsi jäi alle :D massa se on mikä jyrää!

12 kommenttia:

  1. Onpa sulla ollutkin mukava päivä ja uimassaki vielä :) Ihanaa vihreyttä!

    VastaaPoista
  2. Eiköhän nuo todisteet riitä kertomaan, että olit uimassa :)

    Vettä saisi kyllä sataa jo, maksaruohot kuivuu ison kiven päällä niin, että heitin niille jo vettä. Tänään oli aikainen aamu mukavan viileää tehdä puutarhassa kaikenlaista pientä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nää on näitä äärisäitä. Riimiä pukkaa.
      Kun on kuivaa, on sitten tosi kuivaa. Kun sataa, niin sataakin sitten että on pellot vellinä ja joka päivä tulee lisää.

      Mukavan vilpoisa oli koko päivä täällä :) käytiin koirien kans pitkä (pitkäkin on suhteellinen asia) lenkki eikä tarvinnu ku kerran pitää juomatauko.

      Poista
  3. Mun tuli jo hiki ja rupesi väsyttämään vaikka vasta tässä aamupalaa syön - mitään en ole vielä tehnyt, muuta kuin Kamalan luonnon Ilta-Sanomista lukenut :)

    Yritän olla valittamatta, mutta nää helteet vie musta mehut ja mun pään ihan jumiin, vaikken juuri ulkona olekaan (pitääkö tuntea huonoa omaa tuntoa?), vaan nyhjötän sisällä, kun täällä vielä on siedettävän oloista. Annan muiden nauttia helteistä, nyt kun niitä on <3

    Kohta on aurinko lämmittänyt tämänkin kivikolossin sietämättömän kuumaksi eikä tää sitten hevillä viilenekään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen vasta ihan hiljattain alkanu nauttia lämmöstä, aiemmin olin ehdottomasti kärsivien puolella hellekelillä. En tiedä mistä johtuu - lääkkeistä, lääkkeettömyydestä, ikääntymisestä? - mutta niin vain on. Samalla mies on muuttunut ikuisesta vilukissasta ja 26 asteen kelistä pitävästä ihmisestä viileämmän ystäväksi. Liekö tupakoinnin lopettamisella osuutensa.

      Tuuletin. Se on kivenkoloissa ehdoton.

      Poista
  4. EEEEeeeen usko että kävit uimassa, ihan liikaa yrität nyt todistella, kuvia ja kaikkee....huijjaat meitä kaikkia ja naurat salaa partaas!! Nih! :DDD
    Kaamea painajainen, olla nyt poliisin apuri, pthyi! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla oo ku yks partakarva, sitä ei voi sanoa parraksi :)

      Mejän naapurissa asuu tosi mukava poliisi evp.

      Poista
  5. No niin, aamun ekat naurut: massa se on mikä jyrää! Samasta syystä mua on kielletty pomppimast lapsen trampalla, löystyy kuulemma jouset... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä nyt vähän varmaan voi, silleen hissukseen... Pitäähän äidinkin saada vähän iloa elämään!

      Poista
  6. Oioi, sinä reipas, joka uimaan uskalsit, minä en!

    Kyllä tosiaan on nyt kuivaa, kastelukannun kanssa saa kulkea iltaisin, kun mekin ostettiin pihakukkia ja kylvin salaatin- ja yrttiensiemeniä. Lisäksi vietiin melkein kaikki sisäkukat pihalle, kuten joka kesä.

    Me oltiin lauantaina paikallisen Viihdekuoron konsertissa. Se oli niin ihanaa! Lopuksi siellä oli arpajaiset ja pyysivät minut onnettareksi (varmaan siksi kun oon ite laulanut siinä kuorossa aiemmin). Olin ostanut kolme arpaa ja niin vetäsin itellenikin yhden palkinnon, jalkahoidon! Se oli ihan huippujuttu; mulla kun on koko ajan kipeät jalkaterät (diabetes nääs) niin on ihan pakko käydä jalkahoidossa niin usein kuin vaan on varaa.

    Sinä oot ollut hirmu reipas ja ahkera! Ja hei, toi polku omenankukkineen on ihanan näköinen, vaikka onkin sääli, että omenenkukat jo tähän aikaan sataa alas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeaan osui sitten arpajaisvoitto!
      Omenankukissa on ainakin hyönteiset pörränneet muutaman päivän tosi ahkerasti, toivottavasti tulee muutama hyvä omena anopille ja sen miehelle...

      Poista