sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Paikkoja auringossa

Rentukoita!
On sitten ollu päänsärkyä joka päivä. Sitkeää sellaista, ei tahdo lääkkeet auttaa. Saattaa olla anemian syytä sekin. Mutta varsin inhottavaa ja invalidisoivaa ja turhauttavaa, kun on hienot ilmatkin ja pitäs ja haluais tehä kaikenlaista mutta ei särkyisenä pysty. Kädet sentään alkaa toimia jo jotenkuten.

Eilenaamulla oli takana särkyinen yö ja aamullakin jatkui, arvoin tohtisinko lähteä Suomenojalle miehen mukaan - se on niin hieno paikka mutta ei missään oo kivaa jos särkee päätä kauheasti. Otin sitten valikoidun satsin lääkkeitä ja lähdin, ja onneksi lähdin! Oli hieno reissu! Kymmenen lajia sain listalleni, jopa sen vain ajoittain näkyilevän liejukanan.
Ja harmaasorsan.

Ja päättömän joutsenen. Se ruokaili pinnan alla aina, kun sen näin, välillä kävi hengittämässä ja päivittämässä ympäristön tilanteen ja taas pää veteen.

Miehen kuvaillessa kulutin aikaani kävelemällä Nuottaniemeen kattomaan, miten rikkaat espoolaiset asuu ja käyskentelee Rantapromenaadillaan.
Yksi rivitalokämppä tällaisella näkymällä näytti olevan tyhjillään, voi olla aika suolaisen hintainen. Pilasin tyylikkäiden ihmisten näkymät istumalla rannalla epätyylikkäänä ja syömällä eväitä siellä koirien kans. Jotka myöskään eivät olleet tottuneita kaupunkielämään ja olisivat halunneet nirviä vastaantulevat koirat, toinen myös pyöräilijät ja lenkkeilijät. Oikeen maalaistollot liikenteessä.

Sää oli tosiaan hieno, sopivasti tuulinen ettei tullut kamala hiki, eikä koirat läkähtyny vaatteeseen kun mieluummin kuitenkin suojaan niitä palamiselta vaatteella kuin ihmisten voimakkaantuoksuisella aurinkorasvalla. Rannalla jopa tuntui, että koiria hieman palelsi.

Nyt täällä sisämaassa sitten on luvassa jo vähän liiankin lämmin mun makuuni.
Tällasta se nykyään on, monesti heilahtaa ääripäähän. No, talvi oli - sitten kun alkuun pääsi ja loppui ne veden ja pakkasen vuorottelut - aika tasaista mukavaa muutaman pakkasasteen keliä. Nää "tiivisteet" vois kyllä jakaa silleen vähän leppeämmin pidemmälle ajalle, niin kylmät kuin lämpimätkin, niin myrskyt kuin sateetkin. Mutta ehkä se olis sitten tylsää eikä lämpimästä pystyis nauttimaan jos ei olis välillä kylymää ja satteista. Ja pieni myrsky sillontällön piristää.

Mies sanoi mulle aamulla unenpöpperössä hyvää äitienpäivää, olin otettu kun se muisti, vaikkei ollu ees kunnolla hereillä :) eilen se manaili, että sotkee lintukuvaushommia mokoma äitienpäivä, mutta ei se haluu pahottaa äitinsä mieltä skippaamalla vierailun, niinku kerran teki. Mietin, voisinko mennä sinne kans, vaikken yleensä oo menny, mutta kun ei nyt oo lapsetkaan kotona. Jos vaan päänsärky hellittää. On sielläkin piha, missä olla, eikä tarttis kuunnella moottoripyörien ulvontaakaan...

13 kommenttia:

  1. Kymmmenen lajin kertabongaus!! Kannatti lähteä=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti muutenkin, oli kiva reissu ja pääkin parani :)

      Poista
  2. Kiva reissu ja hyvä saalis! Myös päänsäryn katoaminen.
    Koirat on tuunattu rentukoiden sävyyn :)
    Onhan sulta katottu hb:n lisäksi ferritiinit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan. En oikeastaan tiiä mitä multa on mittailtu saati tuloksia.

      Poista
    2. Löysin toiset tulokset kanta.fi:stä - ei oo mitattu ferritiiniä. Punasolu- ja hemoglobiiniarvot sekä crp poikkes viitearvoista.

      Poista
  3. Hyvä kun lähdit reissuun.

    Nyt on kyllä nautittava näistä kesäisistä päivistä, kun ei Suomen kesän pituutta koskaan tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nautitaan vaikka hampaat irvessä :E

      Poista
  4. Hyvä saalis, kymmenen bongausta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-uikku oli nähty siellä, se olis ollu elämänpinna, mutta ei nyt osunu silmään.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No on se aika koomisen näkönen valkonen höyhenmöllykkä ilman päätä...

      Poista
  6. Huh, hätkähdin ensin lukemaani päättömästä joutsenesta. Onneksi se oli vain tuollaisella kivalla tavalla päätön.

    Nuo teidän koirat ovat sitten NIIN hurmaavia. Olen miehellenikin niitä esitellyt ja hurmasivat myös hänet. Täällä nääs se koirakuume nostelee päätään tasaiseen tahtiin. Mutta nyt ei ole vielä oikea aika. Ensin täytyy pistää akka kuntoon ja katsoa tulevaisuuden työkuviot. Joskus se oikea hetki vielä tulee. :-)

    Luin jostain kuvausta näistä koirista ja mieleeni jäi niin kiva kuvaus, miten ne saavat lähes joka paikassa liikkuessaan aikaan hyväntuulisia kasvoja. Sen kyllä uskon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi oliski ollu kauheeta oikeesti päätön...
      Nuo koirat ainaki minua ilostuttaa joka päivä. Huonostihan ne on koulutettu ja sosiaalistettu, mutta kotonahan me enimmäkseen aina ollaankin. Varsinkin pentuna, tukan vasta kasvaessa nämä on kyllä varsin huvittavan näköisiä :)

      Poista