tiistai 29. toukokuuta 2018

Potuttaa

Hoitaja sanoi, että "pidä kiinni" siitä hyvästä tuulesta, mutta ei se paljoa vaatinut, että karkasi. Miten sellasesta edes pitää kiinni? Kun ahdistus ryömii rintaan, se karkottaa hyvät asiat. Mies koittaa piristää ja käskee ajatella mukavia asioita, mutta se on sisäinen tunnetila, joka ei riipu ajatuksista. En mie nytkään mitään sen ihmeempiä oo tässä aatellu, en oo murehtinu enkä jossitellu, mutta se musta möykky on tuolla jossain rintalastan alla ja säteilee sieltä mustia säteitä joka paikkaan. Henkinen syöpä. Soitan hyvää ja iloista musiikkia, josko se siitä.

Muistelin, että oli Su'en kans puhetta isän tauluista, ja kun tarkistin asian, niin silloinhan oli puhetta siitä junastakin, jonka lupasin kuvata. Lunastelen lupauksiani tässä:

Dr13
 Juna jäi nyt kuvasta, mutta veturi on tässä. Vaunut oli niitä vanhoja ruskeita.

Ja tässä muutama isän tauluista, olen törkeästi ottanu vähän vapauksia nimen sensuroinnissa mutta ei ne kai siitä kauheasti oo tuhoutuneet:



Yläkuvassa oli vähän huono valon suunta, hailensi itse taulua. Isä maalasi lähinnä valokuvista Lapin maisemia, kokeellisesti jotain naamankuvia joskus. Mulla on mun rippikuvasta tehty potretti vintin portaikon seinällä. Imperfektissä puhun siksi, kun ei se enää nykyään taida maalata.

Harva kuva muuten - jos yksikään - on oikealle kankaalle maalattu, isä käytti levyjä, niitä semmosia ruskeita joiden toinen puoli on sileä ja toinen rypyläinen, ja ainakin tuo alin taulu on maalattu sille rypyliäiselle puolelle. Moni levy on siis molemmin puolin taiteiltu. Nuuka mies. Mutta onhan "oikeatkin" taiteilijat monesti maalanneet vanhan taulun päälle uuden.

Tiiän että mun pitäs nyt vaan lähtee mettään käveleen vaikka pelkäänki käärmeiden purevan koiria, mutta oon ihan poikki jo valmiiks. Ja vähän aikaa sitten kun katsoin mittaria, se näytti kymmentä lämpöastetta. Oudot vuorokaudet kyllä, kun lämpötila vaihtelee 20 astetta ja ylikin yön ja päivän välillä...

19 kommenttia:

  1. Hienoja tauluja, alimmainen on karun kaunis! Jaksuja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt ei kyllä mettäkään auttanu...

      Poista
  2. Mä en yläänsä noista maisemakuvista välitä mut es tuo toinen on kiinnostava kun on jännän puoleinen väritys.
    Itselläkin vähän sellaiset viikot menossa ettei mikään kiinnosta/huvita/jaksa joten ollaan sit vaan. Välillä tällaista mut tuleen ei saa jäädä makaamaan.
    Kiitos junasta, veturi on aina tärkein=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie taas en taiteessa välitä ihmisistä yhtään, maisemat on parhaita. Ja niissäkin olen ronkeli. Arvostan sitä, jos osataan valo maalata.

      Tuli yllättäen uimarantareissu, ehkä se piristää :)

      Poista
    2. Tykkään realistissa maalauksissa eläimistä, muuten taide saa olla kohtuu abstraktia että ajatus lentää.
      Uimaranta saattaaisi olla hyvä vaihtoehto, itse hain selviytymispakkauksen kaupasta eli mehua, jäätelö ja suklaata ja nyt vois vilasta jonkun leffaan ja oottaa iltaan et vähän helle hellittää ja sit hieman ulkoilla.

      Poista
  3. Tiedän tunteen. Saattaa mennä muutama viikkokin hyvin ja sitten yhtäkkiä herää aamulla ja ahdistaa kaikki ilman mitään selkeää syytä. Pirullista.

    Tuo alimmainen taulu on minustakin karun kaunis. Isäsi oli varsin taiteellinen, onko peritynyt kellekään lapsista?

    VastaaPoista
  4. Hienoja tauluja ovat kaikki, mun suosikki on ehdottomasti tuo alimmainen! Kerrassaan upea, tuli taas niin ikävä pohjoiseen, sinne todelliseen pohjoiseen, jossa käynnistä on kai jo kymmenisen vuotta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellisessa pohjoisessa ei enää havupuutkaan kasva ;)

      Poista
  5. Minäkin olen ihmetellyt, että miten siitä hyvästä tuulesta pidetään kiinni. Päättämällä, että nyt vaan olen hyväntuulinen, vaikka mikään ei tunnu hyvältä? Ja se kivoihin asioihin keskittyminenkin on vähän vaikeaa, kun oikein mikään ei ole kivaa... Hyvää tarkoittavia neuvoja aivan epäilemättä, mutta esim. mulla toimivat vähän latistavasti. Että miksen minä osaa tätäkään, kun se ilmeisesti on joku, minkä kaikki muut osaa.

    Minun isäni maalasi ja piirsi myös Lapin maisemia, muutaman taulun jäljelle jääneistä pidin itselläni, suuri osa meni sukulaisille ja ties minne. Tärkein taitaa kuitenkin olla vuonna -75 (tai jotain) tehty hiilipiirros, joka päätyi minulle 13 vuotta isän kuoleman jälkeen. Sitä tulee jotenkin sellainen tunne, että sen on tehnyt minun isi, loput on vaan jonkun harrastelijan töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, varmaan samalla lailla pidetään hyvästä tuulesta kiinni, kuin "piristytään" ja "tehdään mukavia ja voimaannuttavia asioita".
      Mie en tiiä mihin isän työt on joutunu, onko ne jossain sen verkkovarastossa tms. vai onko se hankkiutunu eroon niistä...

      Poista
  6. Voi kun se olisikin niin helppoa, että pidetään vain kiinni. Itselläni auttaa yleensä jonkin rästissä olevan työn tekeminen. Vähän tyyliin, mitä enemmän se homman ajatteleminen aiheuttaa ahdistusta, sitä parempi on siihen tarttua. Lopputulos saa yleensä hyvän mielen.
    Mutta tämä ei tietysti päde vakavaan masennukseen millään tavoin. Itse olen sairastanut keskivaikeaksi luokitellun masennuksen ja sen kanssa pärjäsin melko hyvin pysymällä liikkeellä. Joskus pakottauduin vaikka käymään kaupassa tai asioilla, ihan vain sen takia, että tulin lähteneeksi neljän seinän sisältä ulos. Ei se aina auttanut, mutta aika usein senkin jälkeen oli edes vähän helpompaa hengittää.
    Tiettyjä mielialoja kun pystyisi säilömään vastaisuuden varalle, sillä pääsis jo pitkälle.

    Minäkin ihastuin etenkin tuohon viimeiseen tauluun. Maiseman karuus viehättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla auttaa ulkoilu ja kaunis ilma, oon miettinykin, pitäisikö muuttaa johki Espanjaan...

      Poista
  7. Meillä on ollut kans hurjn kylmiä öitä. Aamulla saa palella shortseissa (no en minä mutta kuopus) iltapäivällä taas on kuuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo saa pitää eri vaatteita aamulla ku päivällä.

      Poista
  8. Syvällä suossa on vaikea pysyä positiivisena.
    Mutta muulloin kannattaa keskittää ajatukset itselle rakentaviin asioihin.
    Toisto parantaa muistamista.
    Niin positiivisten kuin negatiivistenkin asioiden kohdalla.
    Aivot jauhavat automatiikalla ikäviä tunteita uusinnalla, ikään kuin toivoen meidän oppivan niistä jotain rakentavaa.
    Me voimme aika usein kuitenkin päättää ajatella jotain itsellemme arvokkaampaa. Ja vahvistaa niitä mielikuvia alitajunnassamme.

    Jaksua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen intomielistä paasaamista :-(

      Poista
    2. Ei tarvi pahoitella :) sulla on hyviä ajatuksia!

      Poista