Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Hot or not

Kuva
Taas innolla odottelin sadetta, tuulta ja jopa ukkosta, kun ennusteessa niin oli. No, kyllä yöllä satoi, tai aamun puolta se jo oli. Vähän tässä aamupäivälläkin, mutta nyt näyttää sadetutkan mukaan menneen enimmäkseen kohtapuoliin jo ohi. Ukkosesta ei kuulunu pihaustakaan, ja tuulikaan ei puhaltele ku viittä-kuutta metriä sekunnissa. Saatiin nyt vähän kasteluvettä tynnyreihin sentään, aamulla kävin lappamassa tipun alla olevasta tynnyristä varavarastoon.

Eilen nautiskelin pihalla elämästä oikein täysin palkein, ajatuksena että kohta taas kylmenee. Ihmettelen kyllä, miten tällanen Hiki-Hanna yhtäkkiä on alkanu nauttiin kuumasta ja jopa auringosta välillä! Päivän koiralenkin jaoin kahteen osaan, ettei ole helteessä liian rankkaa koirille, ja melkein koko muu osa päivästä vaan oleiltiin pihalla. Eilen tein pari pidempää lenkkiä (kun ulkona vaan oli niin ihanaa kävellä!) ja välillä tuntui, että oli koirille liikaa. Tosin ne unohti uupumuksensa välittömästi, kun tuli koira vastaan...

Maari…

Omatunto soimaa

Kuva
Nihkeän alun jälkeen on perunatkin alkanu kasvaa ämpärissä. Piti jo viime kesänä kokeilla tehdä rikkinäisessä ämpärissä potunkasvatusta, mutta en saanu aikaseksi ja nyt oli sopivasti itäneitä pottuja jääkaapissa.

Muutenkin oon nähtävästi kastellut vähän turhan niukasti, kun kaikki alkoi kasvaa vasta sateiden saavuttua...

Tänään oli kuopuksen hoitoneuvottelu - hoitosuhde päätetään syksyllä ellei sitten jotain dramaattista tapahdu. Uudesta koulusta kun ei niin vain lähdetä toiseen kaupunkiin psykologikäynnillekään, mutta muutenkin on olo ollu jo parempi. Oli hirmuinen lössi ihmisiä, kuraattorit ja fysioterapeutit ja kaikki. Mulle tuli sellanen olo, että tytöllä (meillä) on (ainakin ollut) hyvä tukiverkosto.

Tällasia orvokeita padassa on tänä vuonna. Kaikenlaisia erilaisia, ja jokunen hitlerinviiksinenkin. Ja mistä lie lentänyt yksi tällanen kauniin värinen orvokki tänne talon sokkelin viereenkin:
Ehkä siitä, kun portaan pielessä olevasta amppelista oon nyppiny kuihtuneet kukat ja nakan…

Kesähessut hommissa

Kuva
Niin, ne taitaa olla hommissa Ilmatieteen laitoksellakin. Olen tän aamun seurannut ennustetta ja toteumaa, kun piti hitosti sataa koko aamun, mutta sadetutkassa ei näy lähimaillakaan sadetta. Nyt yhdeksän jälkeen ne oli kai huomanneet sen itsekin, ja ottaneet sateet ja 70% todennäköisyydet pois.
No en nyt kovin monta tuntia seurannut, mutta pari tuntia oli vaan koko ajan tuollainen ennuste. Kävin ihan tyynesti aamulenkillä koirien kans, oli tosi ihanaa tuolla peltotiellä leppeässä tuulessa ja linnutkin vielä lauloi. Ja tukka lämmitti selkää.
Mulla ei yleensä koskaan oo tukka auki maailmalla. Tänään tein poikkeuksen, kun en jaksanut laittaa kiinni - harjasin sentään. Kun ei liikaa tuullut, niin pärjäs.

Jostain syystä on väsymys ollu taas kova parina päivänä. Ja toissapäivänä tuli kävelyäkin äkkiseltään yli tuplat enemmän kuin normipäivänä, on vieläkin paikat kipeet. Pitäs pihalla tehdä  yhtä sun toista, ja haluaisinkin, mutta väsyttttäääää...

Yöunetkin tahtois olla pidemmät, mutta tänä…

Siinähän se

Kuva
Eilinen, juhannusaatto, meni melkolailla kokonaan anoppilassa, kun miehen autosta lakkas toimimasta takaluukun lukko. Tai se ei auennut. Merkillistä oli, että sitä lukkoa hallinnoi oma pikkuruinen moottorinsa! Olin kyllä epäillyt jotain, kun sieltä välillä kuului outo suraus kun sen avas, mutta joo. Ei sitä ollu tarkoitettu edes avattavaksi, mutta äijät sen avas ja korjas ja löi nippusiteillä kotelon takaisin kiinni. Meni kuusi tuntia mokomassa hommassa! No eipä mittään, me anopin kans parannettiin maailmaa ja anoppi vähän paikkamaalas kattoa ja mie assisteerasin.

Tänäaamuna oli hieno, vähän kylmä ja tuulinen mutta aurinkoinen ilma, ja lähdin oikein rivakalle kävelylenkille. Menin sellasta reittiä, mitä ei normaalisti oikein viitsi kulkea, kun siellä ei ole pientareita ja autot menee kahdeksaakymppiä mutkatiellä. Ja rekkojakin kulkee. Juhannuspäivänä ei kulkenu rekkoja, mutta ihan muutama auto kyllä meni. Siedettävä määrä. Käki kukkui vielä.

Sitten kaveri kävi, kävin sen kanssa lenkil…

Myrskyn mylväys

Kuva
Satoihan sitä vähän. Tynnyri puolilleen. Olin täällä yksin saunaa lämmittämässä, kun pikaukkonen pyyhkäisi päältä, kuistilla katselin kun tuuli riepotti puita ja pelkäsin tuon vanhan lahon vaahteran puolesta. Kyllä se vielä kesti. Ja vettä tuli kuin paloruiskusta. Mutta kyllä nyt luonto tykkää! Tuntuu, että oli lähes välitön vaikutus sillon aiemmin päivällä, kun sade alkoi.

Niin kova se lyhyt ukkonen kyllä oli, että olivat esikoisen poikakaverin kotona joutuneet siinä kaatosateessa hakeen hevoset sisään, eikä ne olis halunnu. Meillä ei ees kohdalle lyönyt. Mies oli ehtinyt justiin kaupasta autoon, kun taivaat aukeni, ja kun se oli alkanu laittaan videoviestiä sateesta, heti kuvaamisen alettua löi salama ihan viereen. Pelottavan näköstä ja kuulosta!

Tilannehuoneessa näkyy myrskyrintama vahingontorjuntoina.
Huomenna on sitten kesäpäiväntasaus, ja siitä lähtien illat pimenee jouluun. Ja on mejän 22. hääpäivä. Oon ollu kauemmin naimisissa kuin kukaan mun primääriperheen jäsenistä, vanhem…

Toivossa on hyvä elää, sano lapamato

Kuva
Jokohan sitä vettä nyt tulis? Viimeksi kun luvattiin, tuli pelkkä ropsaus, mutta silloin ei ollukaan minimissään yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyyttä. Laitoin astioita pihalle keräämään vettä, ei oikein ole sellasta sadevedenkeruujärjestelmää, millä sais harvat sateet talteen, on vain huvimajan pieneltä katonneljännekseltä keräävä ränni. Hyvin on riittänyt ainakin pari edellistä kesää, mutta nyt vois olla ehkä enempikin tarpeen.

Ensimmäinen pikkuruinen orvokki on auennut! On ehkä parin sentin luokkaa kukan koko. 
Nuoriso kävi eilen Korkeasaaressa, ja kun olivat illalla palaamassa meille, tuli pojalle ilmoitus että sillä on joku käyntiaika tänäaamuna eikä voikaan tulla meille yöksi. Tyttö tuli yksin, mutta sit ilmeisesti aika oliki saatu peruttua (? illalla ysin aikaan?) ja se saikin tulla, tuli sitten joskus kymmenen jälkeen, käveli seisakkeelta meille. Ilmeisesti. Sekavaa touhua kyllä niillä siellä, mutta semmosta se varmaan on kun on monta hoitajaa asioita pyörittämässä. Ja …

Se on menoa nyt

Kuva
Tällanen tuli sähköpostiin. Ei oo kyllä lippuja, eikä tietoa mistä kyseinen lento lähtee (edit: Madridista... tulee vähän kiirus jos meinaan ehtiä sinne iltapäiväksi!), mutta määränpää on ihan ok:
Sardinian eteläkärjessä, hieman on kuivan ja kuuman näköistä ja päivän sääkin aika lämmin - kolmekymmentä astetta. Mutta meri!

Nojoo, onhan se huomattu jo usein, että tuo mun sähköpostiosoite on monen muunkin käytössä tietyin variaatioin, ainakin jollain intialaisella. Spotify ja Instagram -tilit oli jo sillä osoitteella kun itse sellaista haaveilin, ja jatkuvasti tulee jotain Bajaj Finserv-sähköposteja roskapostilaatikkoon. Nyt sitten joku on varannut lennon, josta minua muistutetaan.

Sain luettua loppuun sen paikoin tylsähkön opuksen antiikin lääketieteestä, oli siinä kyllä ihan mielenkiintoisiakin asioita. Tuli miettineeksi, että sitä pitää itsestäänselvyytenä erinäisiä asioita, joita ei muutama sata vuotta sitten edes ihmiskunnan viisaimmat ymmärtäneet. Vaikka verenkierto, hermosto ja …

Puolivilli

Kuva
Eilen killuin verkkolaitteeni sisällä (siis se riippukeinu siellä verkkokehikon sisällä) ja ajattelin, että tämä kesä on kyllä ihanin kesä piiiiitkään aikaan. Kelit on kesäiset (no luonto kaipaa kyllä vettä) ja asiat ookoo ja mielikin hyvä. Ei niin maaninen kuin tuossa jokin aika sitten, mutta ihan mukava. Puolivilliä puutarhaa kattelin, ja aattelin että kunhan rikkaruohot on kukkineet ja alkaa rumentua, pitää tehdä jotain. Kuivuudesta huolimatta biomassaa pukkaa ihan hurjasti - tosin toiset paikat on ihan kuolleet ruskeiksi, sellaset missä on vain vähän maata kallion tai hiekan päällä. Ihmettelen, miten siellä jossain kuitenkin on sen verran vettä, että kasvit pärjää. Paikoin olen kyllä pannut merkille, että esim. niittyleinikit ja metsäkurjenpolvet tekee tavallista pienempiä kukkia.

Lapset haettiin eilen myöhään junalta, mutta esikoisen poikakaveri haki sen luokseen vielä samana iltana. Kuopuksen poikakaveri tulee tänään meille ja viipyy kaksi yötä. Tosin niillä on huomenna yksivuo…

Kahdeksan ja puolen miljoonan moka

Kuva
Posti toi hääkutsun, oikein erikoispostimerkillä varustetun. Kaikesta päättäen oikein ökyhäät, ja vieraitakin luultavasti sikana, kun mejätki on kutsuttu. Mies on "vain" sen kouluaikainen kaveri, ne on pari kertaa nähneet koulun jälkeen ja lähes ainoot kontaktit ollu kännissä mesettelyä. Tuntuu olevan kova juomaan se kaveri. Kerran oli käyny meillä illanvietossa, ryyppäämässä ja saunomassa, kun mies oli yksin kotona, ja sen jälkeen aina kännissä yritti kutsua ittensä uudelleen. Ja mie sain pahan akan maineen, kun en halua ryyppäjäisiä tänne, kun ite oon täällä, mutta mies ei sit kuitenkaan pyytäny sitä sillon ku olis sopinu, kun olin poissa. Kätevästi saatiin syy mun niskaan. Voitte uskoa, että mua ei kiinnostas mennä moisiin häihin...  Toisten asiat ei toki mulle kuulu, mutta ihmettelen miksi nuori nainen teki sille lapsen ja naimisiinkin haluaa, mokoman läpi yön örveltävän juopon kans. Ehkä se äijä on rikas tai sit vaan niin hyvä tyyppi. No, häihin ainakin palaa rahaa ihan…

Taas yksin

Kuva
Porukat tuli ja lähti uudestaan, oon taas tässä vaan omien koirien kans. No, sentään mies tullee töistä jossain vaiheessa. Ja tytötkin lauantaina. Kuulosti olleen oivallinen Yyterinreissu heillä, siskokin päivitteli miten helppoa on kun asiat hoituu "itestään" eikä kukaan riitele tai vänkää. Onhan nuo jo aikusia ja melkein-aikuisia, kyllä niiden kuuluukin hoitaa jo asiansa. Ja siinä mielessä tasasenluontosia, ettei kukaan oo sellanen itkupotkuraivarityyppi.

Aamulla oli aikainen käynti kaupungilla, ja pelkäsin ruuhkaa. Yleensähän kaupungeissa ruukaa olla aamuruuhka siinä kasin pinnassa. Mutta eihän siellä ajellu kukaan! Ilmeisesti työmatkat ei todellakaan kulje keskustan kautta. No oli siellä niitä tietöitäkin, kukapa niiden keskelle tulis ajeleen jos sen voi välttää. Kävelin aikani kuluksi reilun kilsan kahvioon ja takas, kyllä oli vaihteeksi mukavaa käveleskellä aamun raikkaudessa, lehmusten katveessa (ja pisaroinnissa) ja pysähdellä ihmettelemään milloin mitäkin kuin turis…

Ai niin, otsikko unohtui

Kuva
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmintä, hiostava ilma kun edellisenä yönä hieman satoi. Parikymmentä litraa kertyi sadevesitynnyriin, kannoin ne tuijille. Toissayönä satoi jo vähän enemmänkin, teki kyllä hyvää luonnolle! Meilläkin alkoi jo aurinkoisimmasta paikasta ruoho kulottua ruskeaksi. Päivänlilja ja akileija kukkii, näyttää että se valkoinen, siemenestä kasvatettu akileija on levinnytkin jo tuossa pihalla.

Oon ottanu rennosti, kun ei oo mitään erityistä ja nukuinkin eilen taas monen tunnin päikkärit. Tänään pitää tehdä isolle sakille ruoka ja sit ehkä kuskailla muutamia ihmisiä jonnekin. Auton virtalukko on kyllä alkanu reistailla; siitä ei tahdo saada avainta irti. On siinä kyllä jo aiemminkin ollu jotain vikaa, kun se on laittanu hätävilkut päälle omia aikojaan.

Hoitokoirat on pärjänny mainiosti, se mamman mussukkakin on hyväksyny minut varamammaksi. Onhan tämä toki tuttu pa…

Sade

Kuva
Tänäaamuna kun heräilin, alkoi yhtäkkiä kuulua sateen ropinaa. Sitten kun jyrisikin kovaa ja kauan, tuli kiire alakertaan irrotteleen töpseleitä - se tosin oli turhaa, ei enää ukkostanu. Katoin sadetutkasta, että kerrankin sellanen pitkulainen sadealue kulkee just meidän yli, mutta eipä kuljekaan, vaan tuolta pohjoispuolelta se kuitenkin menee. No, jotain saatiin!

Meillä oli viime yönä peräti kolme yövierasta, mutta hyvin mahduttiin kun on saunakamarikin käytössä. Yksi araknofoobikko siellä on nukkunu jo kolme yötä, hatunnosto rohkeudesta! Sisko tosiaan vei mejän tytöt ja niiden poikakaverit Yyterinreissuun, kaikki yöpyi täällä ja pakkautui autoon aamulla. Viime hetken muutoksiin kuului siskon koirien jättäminen meille hoitoon siksi aikaa - mulla on täällä seurana nyt neljä koiraa :) Vaikka koirat onkin rakkaita ja silleen, niin kyllä niiden pissittämisestä ja muusta huolehtimisesta on kiva joskus lomailla.
Kun meillä on aidattu pihakin, niin saavat olla ihan vapaasti ulkona - nyt nii…

Selvisin!

Kuva
Ah, jaksoinpa. Mutta kyllä on hyvä, että se on takana päin. Jaloissa ja selässä tuntuu. Eilen unohdin kiireessä kameran ja puhelimen kotiin, ja oli itse asiassa hienoa kun ei tarvinnu miettiä yhtään että tuo pitäs nyt kuvata. Ja laukku oli kevyempi! Se miehen pokkari, mikä mulla oli mukana, on aika painava. Jotain nyt osui kohdalle, minkä olisin halunnut kuvata, mutta enimmäkseen tuntui vapaalta. Ei tarvinnu myöskään kurkkia puhelimeen, olisko lapsilla ollu jotain asiaa. Hyvin ne oli täällä pärjänny vaikka äiti ei ollukaan tavoitettavissa.

Ja muutenkin ne kuvat on aika turhia. En mie muista kuitenkaan, mikä mikäkin bändi oli, kaikki on yhtenä puurona mielessä.
Perjantai-iltana oli tämän näköstä, varmaan hiekkapölyä mutta myös sumua. Joka yö tuli kylmä.

Vip-passi oli aika turha, mutta pääsihän siellä johonkin istumaan ja pöytiäki oli, tosin useimmat oli varattuja - siis nimikyltti siinä, että siihen ei voinu istua, mutta kuitenkin osa oli tyhjillään koko ajan. Vip-alueella oli sellanen…

Voihan väsy

Kuva
Siis heräsin kuudelta. Hyvä jos kahdelta oon nukkumaassa ollu. Ei vaan unta riittänyt, vaikka koko kroppa on ihan poikki ja yölläkin jalat kramppas. Epistä.

Ihan kivaahan siellä festareilla oli, mitä nyt kylmä (unohtu hanskat kotiin ja korvaläpätkin olis voinu vaikka olla mukana) ja tiedotus ihan pyllystä. Hirveä jono oli infoon koko ajan, että ongelmia varmaan porukoilla piisas. VIP-lipulla ei tee yhtään mitään, paitsi pääsee vessaan jonottamatta kovin paljoa. Miehille on sellasia "ulkopisuaareja" missä ne saa lerssiä heilutella kaikkien nähen. Mies oli staffia siinä mielessä, että sillä oli kuvaajastatus, ja puoli iltaa meni siihen kun etsittiin mediatelttaa. Kukaan ei tienny missä se on, erinäisiä "varmoja tietoja" oli, jotka ei pitäny paikkaansa, ja kun mies viimein oikeaan paikkaan löysi, siellä oli ihminen, joka ei tiennyt oikein mistään mitään. Ozzykin oli sitten yhtäkkiä kieltäny kaiken kuvaamisen, muilla ku kännyköillä ilmeisesti. Vähän salaa pokkarilla s…

Sade väistää

Kuva
Oon monesti puhunu siitä, kuinka sateet väistelee mejän paikkakuntaa. Tässä on nyt klassinen esimerkki - me asutaan tuossa sadealueen keskellä olevan sateettoman juovan alueella. Jakautuu kuin taivaallinen Punainenmeri Mooseksen edessä.
Muutama pisara tuli, mutta sitäkään ei olis huomannu, ellen olis ollu autoilemassa ja tuulilasissa pisarat näkyny.

Tuulessa soiden

Kuva
Taas toivon ja odotan sitä vettä, ettei huomenillalla sit tarttis sataa. Eilen kastelin oikein huolella kaikki istutuksetkin, että jos se härnäis sadetta tulemaan. Meillä kyllä ruoho kasvaa, kuten huomaa kuvastakin, ei oo kulottunu niinku aurinkoisemmissa paikoissa.

Lauantain lakkiaiset oli kivat, ei ees veisattu ku suvivirsi, mutta toki itkettiin. Sankarin veli kihlattuineen oli tehny powerpoint-esityksen pojan elämästä ihan alusta tähän päivään asti, ja sitä katsoessa kihlattu soitti ja lauloi aiheeseen sopivia juttuja. Lähes kestämätön oli se kohta, kun esityksessä oli kuva hautajaissaatosta, missä äiti pienine poikineen vei poikien isää hautaan. Nytkin tulee vedet silmiin kun aattelen. Työtapaturma, sirkkelistä lensi sälö vatsaan, josta puhkaisi vatsa-aortan. Lisäksi juhlan taustamusiikki oli surullista ja väliin ihan ahdistavaakin. Ei ollut juhlittava itse kyllä saanut valita sitäkään, melankolisia laulelmia tyyliin Kulkuriveljeni Jan, tai jotain Konevitsan kirkonkelloja. Huh. M…

Ei sitten!!!

Kuva
Ei tullu sadetta. Ei yhtään. Vein yöksi orkideatkin ulos ajatuksena, josko saisivat sadevettä, mutta niin vain piti aamulla hanasta laskea niille kylpyvesi. No, onhan tämä vaihtelua sille, kun parina aikaisempana kesänä sadevesitynnyrit on saanu täysinäisinä möllöttää koko kesän, tyhjän panttina. Ja sää nyt on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa, mutta ennusteet välillä herättää turhia odotuksia. Oma vika, mitäs uskon niihin vaikka oon niin monesti todennut, että luotettavuus on melko olematonta.

 Tulipahan käytyä sitten jo aamulla pitkä lenkki koirien kans, se oli mukavaa eikä hyttysetkään kiusannu. Käki kukkui jotenkin maanisen kuuloisesti, taajempaan kuin normaalisti. Ihanaa aikaa tämä!
Tytär on vallannut kuistin ateljeeksi, nyt siellä haisee öljymaali ja tärpätti eikä kielo, vaikka oon tuonu niitä sinne tuoksumaan. No, mukavampaahan noita hajuisia töitä on kuistilla pitää haisemassa, kuin sisällä. Ollaan yhdessä haaveiltu "askarteluhuoneesta", jonne vois jättää keskeneräise…