Myrskyn mylväys



Villiruusu
Satoihan sitä vähän. Tynnyri puolilleen. Olin täällä yksin saunaa lämmittämässä, kun pikaukkonen pyyhkäisi päältä, kuistilla katselin kun tuuli riepotti puita ja pelkäsin tuon vanhan lahon vaahteran puolesta. Kyllä se vielä kesti. Ja vettä tuli kuin paloruiskusta. Mutta kyllä nyt luonto tykkää! Tuntuu, että oli lähes välitön vaikutus sillon aiemmin päivällä, kun sade alkoi.

Niin kova se lyhyt ukkonen kyllä oli, että olivat esikoisen poikakaverin kotona joutuneet siinä kaatosateessa hakeen hevoset sisään, eikä ne olis halunnu. Meillä ei ees kohdalle lyönyt. Mies oli ehtinyt justiin kaupasta autoon, kun taivaat aukeni, ja kun se oli alkanu laittaan videoviestiä sateesta, heti kuvaamisen alettua löi salama ihan viereen. Pelottavan näköstä ja kuulosta!

Tilannehuoneessa näkyy myrskyrintama vahingontorjuntoina.
Huomenna on sitten kesäpäiväntasaus, ja siitä lähtien illat pimenee jouluun. Ja on mejän 22. hääpäivä. Oon ollu kauemmin naimisissa kuin kukaan mun primääriperheen jäsenistä, vanhemmatkin oli "vain" 20 vuotta. Miehen vanhemmat eros kun mies oli kolmevuotias.

En tiedä johtuuko se siitä, että vanhenee ja lakkaa hössöttämästä ja unelmat muuttuu toisenlaisiksi, että sitä on tyytyväisempi kuin nuorempana. Siis tähän avioliittoon ja olemiseen. Ehkä mieskin on vanhentunut, kun se ei enää aiheuta mulle harmaita hiuksia niin taajaan? No, pessimismi parempi; ei ainakaan tällä hetkellä. Viidenkympin villitys on sillä vielä edessä ja se osuu ajallisesti huonoon kohtaan 7 vuoden sykleissä. Olen huomannut, että meillä se pitää paikkansa, että kriisit tulee 7 vuoden välein. Noin osapuilleen. Mutta onhan niitä muulloinkin ollut, ehkä mie vaan valkkaan sopivat kriisit, että saan mahtumaan seitenvuotismuottiin :) vähän niinku horoskooppiuskovaiset lukee horoskoopista ne kohdat, jotka kokee päteviksi, ja ohittaa ne mitkä ei sovi kuvaan.

Kolme vuotta sitten oli syreenit komiasti kukassa tähän aikaan. Nyt ne kukki jo toukokuussa. Selasin blogia nähdäkseni, mitä on vuosi tai kaksi vuotta sitten ollu, mutta oli niin masentunutta tekstiä ja sit se kattohommakin viime vuonna, ei haluttanukaan muistella.

Eilen lupauduin kuopuksen ajantapposeuraksi kirppikselle, ja tein pari löytöä. Verho olkkariin kolme euroa

 ja Indigon puukengät nahkapäällisellä kuusi euroa. 
Yritin etsiä kuvaa netistä, kun varmasti joku muu osais kuvata paremmin ku mie, mutta ei löytynyt vaikka etsin melkein koko internetin läpikotaisin! Siis kengät on joko tosi vanhat, väärennetyt tai sit hirmu harvinaiset. Mutta niin sopivat jalkaan ja mukavan tuntuiset, että harvoin osuu kohdalle. Siis sellaisissa kengissä, joiden ulkonäkökin miellyttää. Tykkään. Väri on tummempi kuin kuvassa.

Käy niin kova tuuli, että pitää vissiin laittaa korvaläpät kun lähtee lenkille, muuten tulee korvat kipeeksi...

Kommentit

  1. Noi kengät ovat TÄYDELLISET!!!! Mä olen jo monta vuotta haaveillut yksistä tietyistä puukengistä, joiden merkkiä en nyt muista. Ovat ruotsalaiset, sen muistan. Ja tyyliltään aika paljon tuon näköiset. Mutta se hinta... En vain saata maksaa yli 100 € kengistä!

    Meillä tulee nyt seurustelua 19 vuotta täyteen ja naimisissa ollaan oltu 15 vuotta. Ollaan myös meidän sukupolvesta ainoat täkäläisessä suvussa ja kaveripiirissä, joiden liitto on kestänyt. Omat kriisit on meilläkin ollut, mutta ne on selvitetty enemmän tai vähemmän yhdessä ja saatu aina tarvittava korjausliike tehtyä. En voisi kuvitellakaan eläväni kenenkään toisen kanssa.
    Samalla kuitenkin ajattelen, että kuka tietää, mitä on 10 vuoden kuluttua. Joskus elämä heittää niin äkkinäisiä juttuja eteen, eikä mistään muusta, kuin tästä hetkestä voi olla varma.
    Minä olen tainnut saada tuon pysyvän avioliiton mallin myös kotoa. Meillä suvussa ei ole ainuttakaan eronnutta pariskuntaa. SIis jos ajattelen tädit, enot ja serkut. Läheisin eronnut on pikkuserkkuni tai vastaavasti äitini serkku.
    Enkä ollenkaan usko, että sukuni olisi jotenkin keskimääräistä onnellisempaa ja kriisittömämpää. Ihmisiä kaikki, virheineen ja parhaine puolineen. Ehkä olemme enemmän periksiantamatonta sakkia, eikä puolisoa lähdetä heivaamaan heti ennsimmäisen tai toisenkaan kriisin kohdalla.

    Täällä odottelemme myös sadetta. Meillä on ollut hyvänä vesisäiliönä tuo allas, josta nyt parhaillaan tehdään sitä lampea. Siitä on ollut hyvä ammentaa kasteluvesi. Tästä päivästä lähtien se ei enää taida onnistua, sillä lampi valmistuu työmiesten mukaan tänään. Odotan jo iltaa! Meillä on tarkoitus laittaa illalla nuotio siihen viereen ja paistaa makkaraa sekä nauttia näkymästä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi oli minä, Katri.

      Poista
    2. No sama mullakin on ollu - puukengät tahtoo olla kamalan hintaisia, ja tuon tapaisia olen kanssa kaupassa kaihoten katsellut.

      Mun lähisuvussa ei oo kyllä ollu pitkiä avioliittoja, ei ainakaan äidin puolelta - kaikki taitaa olla niin rikkinäisiä ihmisiä. Isän puolella ehkä ollukin. Nuoremmat sukupolvet eroaa helpommin.

      Poista
    3. Hasbeens on ainakin ruotsalainen puukenkä, huomasin kun innostuin taas googletteleen niitä...

      Poista
    4. Se ei ole Hasbeens, mikä mulla on haaveissa, mutta kyllä minä sen vielä löydän! Uno momento...

      Poista
    5. LÖytyihän se. Calou on merkki.
      Ja löysin nettikaupan Englannista, jossa ne ovat edullisempia, kuin täällä kaupoissa. Taidan laittaa joululahjatoiveeksi.
      Tykkäisin punaisista tai mustista kiiltonahkaisina ja rusetilla.

      Poista
    6. https://www.northlighthomestore.com/collections/calou

      Poista
    7. Mä voisin ottaa noista melkein kaikki!!!

      https://calou.se/en/shoes/

      Poista
  2. Meille tuli vettä eilen oikein kunnolla, teki hyvää kasveille ja tynnyrit on täynnä. Ukkosta ei ollut lainkaan.

    Muistan puukengistä aina meidän täällä asumisen alkuajat, mies käytti silloin sisällä puukenkiä ja heräsin aina siihen kolinaan. No liitto ei siihen kaatunut :), syksyllä tulee 29 vuotta täyteen. Meidän suvussa ei juurikaan ole avioeroja, miehen puolella on nuoremmassa sukupolvessa muutama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäitte sit varmaan kahden ukkosen väliin - näytti ensin, että mekin jäädään, mutta sitten se eteläisempi heilautti pyrstön mejän yli. Olihan se hieno näytelmä.

      Mulla oli pikkutyttönä sellaset sandaalimalliset puukengät, joissa oli nilkkaremmi, ja siitä lähtien olen sympatiseerannu niitä. Yhet mulla oli, mutta sitten siitä huomaamatta irtos kantalappu ja kanta kului yhdellä kaupunkireissulla puoleksi pois... eihän niillä enää voinu kävellä. Korjaamiseenkin olis tarvinnu kai sekä puuseppää että suutaria :)

      Poista
  3. Onnittelut hääpäivälle! Hienot kengät, mulla on kaapissa vielä ikivanhat puukengät, mut ne on lapsen kakan väriset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... joskus maailmanaikaan oli kenkämaalia myytävänä, semmosta kakkavärin päälle ja baanalle?

      Poista
  4. Lämpimät hääpäiväonnittelut :-)

    Mainio kenkälöytö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja juu - valmiiksi sisäänajetutkin. Tahtoo puukengät olla liian kireitä jalkapöydän päältä uutena.

      Poista
  5. Onpa kivat kengät :)

    Onnittelut täältäkin <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia