Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2018.

Voi hyvänen aika

Kuva
Ei oo eläkemuorista enää työntekijäksi! Kolme päivää ja kaikki paikat jumissa, varpaissa ja peukaloiden hangassa hiertymiä (liian isot saappaat teki varpaisiin ja työväline käsiin), siellä täällä mustelmia erinäisistä kolhuista, rystyset ruhjeilla kottikärryjä työnnellessä tulleista osumista ja maha kipee ehkä siitä pöpöstä, mikä siellä navetassa jyllää ja sitä ei saada pois enää ikinä. Ja migreeni iski yöllä. Ja sormet on ihan turvoksissa.

Aamut oli hienoja, heräsin viideltä ja menin koirien kanssa lenkille heti, kun päivemmällä ei voi.
Tosin eilen nakitin sen homman jo kuopukselle, kun tuntui ettei jaksa. Tänään taas maittoi!
Tässä vois olla Helmillekin tuttu maisema. Yritin ottaa kuva siitä tien korkeimmalta kohdalta, mistä näkee kauas ja pitkälle, mutta en vaan osaa keskittyä yhtä aikaa ajamiseen ja kuvaamiseen...
Hieno lypsyrobotti kiinnitti nännikupin tyytyväisenä vetimen viereen ja oli että tässä on hyvä, ja kuvassa touhukkaana jo laittaa seuraavaa kiinni. Otin just videota hie…

Kyllä se tästä

Kuva
Just pääsin sanomasta, että mikäs mulla joutilaalla on nukkuessa millon vaan, niin tänään tuli töitä viikonlopuksi. Olispa ees lappuhaalarit! Siellä voi nimittäin olla kuuma. Toisaalta myös paarmoja. Mutta onneksi myös suihku. Tuli eilen mieleen, että ilmojen haltija kostaa viimekesäisen valituksen. Tai unohti viime vuonna laittaa kesän, ja laittaa nyt kaks kesää kerralla.
Eilenillalla makkarin tuuletin sanoi sopimuksensa irti. Kyllä se pyöri, mutta kitisi kovasti ja kuumeni, eikä voitelu auttanut. Nehän tuppaa kuolemaan nuo tuulettimet aina jossain vaiheessa, tarttis olla sähkömies saadakseen ne uudelleen kuntoon. No, nythän ei ole kaupoissakaan tuulettimia enää, kuulemma. Onneksi tuli viime kesänä ostettua alesta pari pikkutuuletinta, toinen on ollukin käytössä tyttöjen huoneessa mutta nyt piti ottaa se toinen meille käyttöön. Mahtuu sopivasti avoimen tuuletusikkunan välikköön - vaikkei silleen ihoa viilennä kuin iso tuuletin, tuo raikasta ulkoilmaa joka nyt vielä on onneksi öisin i…

Ääää

Kuva
Nukuin onneni ohi! Kello oli jo yli yhdeksän, ennenkuin havahduin koiran kakomiseen (rapsutti vissiin vaan ittiään kurkun kohdalta, ei mitään vakavampaa) ja ulkolämpötila oli sillon jo liki kolmeakymmentä. Ei kannattanu yrittääkään lenkille. Seitsemältä oli riistakameran mukaan ollu jo 20. Mutta tulipa sentään nukutuksi hyvin, jo illalla urvahdin aikaisin ja kuumuudesta huolimatta nukuin makiasti. Kuulin tytön vessassakäynnin ja heräämisen, miehen en, vaikka sen herätys soi siinä vieressä. Eilen tai toissapäivänä onneksi kuulin sen herätyksen, kun se unenpöpperössä vaan sammutti sen ja jatkoi uniaan - ei vuosiin oo enää tehny semmosta! Ilmeisesti se nukkuu sikeemmin nyt, kun se ei enää kaljottele iltaisin.


Tunnen itseni niin kamalan hyödyttömäksi, kun en voi ees koirien kans lenkkeillä tällä kelillä. Vähän niinku kovilla pakkasillakin. Mutta säällehän ei mitään voi. "Nautitaan" nyt, kun kuulemma lämpimästä pitää nauttia kun talvella on kylmää ja räntää. Vaikka mie kyllä edel…

Miksi on nälkä?

Kuva
Paino on näiden helteiden aikana noussut kaksi kiloa. Jotenkin tuntuu, että maha on ihan pallo. Toki se liikkuminen vähenee kun on heti hirveen kuuma jos poistuu ilmalämpöpumpun vaikutuspiiristä. Kävin kyllä tänäänkin aamulenkin, metsässä oli hiostavaa ja tukalaa ja paarmat oli ihan pösilöitä, harjulla sentään pieni tuulenviri välillä kävi. Taivaalla oli jalaspilviä, jotka saattaa ennakoida sateen tuloa. Ennusteessa ei kyllä näy - jossain vaiheessa oli salama tälle päivälle, mutta ei enää eilen ollu.

Mutta nyt eksyin aiheesta. Nälkä. Miten voi ihmisellä olla nälkä klo 11, jos se on heränny n. klo 7 ja nauttinu sen neljän tunnin aikana:
-siivun ruisleipää (päällä pelkkä lauantaimakkarasiivu, ei marg.) - kupin kahvia - mukin makukivennäisvettä - 6 kirsikkatomaattia - 10cm tuorekurkkua - vajaan puolikkaan maustekurkun - puoli kourallista pähkinöitä - kolmanneksen jäävuorisalaatinkerästä - 100g mozzarellaa - puolikkaan pikkusipulin - vajaan dl maustettua kevytkermaviiliä...? Ai niin ja ka…

Yritystä

Kuva
Lämpöasteita ei seitsemän jälkeen ollut vielä kahtakymmentäkään, mutta kyllä oli mukavampi varjossa vaeltaa. Pieneksi hetkeksi laskin jopa koirat irti, kun oli niin hiljaista ja niillä oli paljon hajuja. Vaikka ei sais vielä koirat irti kulkea. Toinen, se joka usein kiskookin talutinta, siirtyi taas heti irtipäästyään kävelemään ihan mun vieressä, kuin seuraamaan opetettu palveluskoira. Välillä vilkaisi minua silmiin. Se on kyllä aika jännä tapaus, kuin tuntisi turvattomuutta ilman talutinta.

Ilma oli niin kosteaa, että vesi tuntui tiivistyvän iholle, ja pysähtyessä meni rillit huuruun. Mitään ääniä ei juuri kuulunut, mustarastas hetken luritteli ja närhi rääkyi, kaukaa kuulin korpin ronkkuvan. Pieniä ruskeita lintuja pyrähteli hakkuuaukolla, mutta nekin oli hiljaa enkä muutenkaan tunnistanut. Hakkuuaukon koivunvesat on kasvaneet jo mun mittaisiksi ja ylikin; ensi vuonna saakin kulkea tiheikössä, jos sitä polkua pitkin menee.

Haitallista vieraskasvia rehottaa hautausmaan multakasalla…

Aamuja

Kuva
Aikaiset aamulenkit jatkuu. Ollaan ainakin kolmena aamuna törmätty bokseriherran kanssa, tänäänkin vaikka kuljin ihan eri reittiä kuin eilen ja toissapäivänä. Sit mua vähän huvitti kun vanhojen herrojen lisäksi näin vain kaksi ruohonleikkaajaa - samat mitkä näin eilenaamullakin, kun olivat leikkaamassa ruohoa ihan eri suunnalla :)

Lenkin jälkeen puin pitkät housut ja paitapuseron ja ryhdyin itsekin ruohonleikkuupuuhiin. Lahkeet ja hihat pitää paarmojen takia olla, ne kyllä kiusaa muuten ihan liikaa. Ruoho oli vielä hiukan kosteaa ja piti kertaalleen putsata leikkurin alusta, kun leikkuujäte jankkiintu sinne. En vaan halunnu odottaa ruohikon kuivumista ja helteen pahenemista. Monesti oon manannu tän pihan varjoisuutta, mutta nyt se ei yhtään haittaa!

Yksinäinen ilta tiedossa, mies menee kuvaamaan Cannibal Corpsea Helsinkiin ja lapset on omilla poikakavereillaan. Kuopuksen poikkis on saanu jonku harjoitteluasunnon, missä se saa opetella itsenäisesti elämistä, ja kuopus saa yöpyä siellä…

Sipulat

Kuva
Siinä ne on. Jonkun sipulat aamulenkillä kuvattuna. Hauskoja sojoja, lienevätkö oikein ilmasipuloja.

Heräsin ennen seittemää, söin vaan nopeesti leivän ja särkylääkkeen ja hörpin vettä, sitten lenkille. Ennenku tulee taas tukalaa. Silti oli jo kuuma auringossa! Kyllä koirillekin vesi kelpas matkalla. Asfaltti ei sentään ollu niin kuumaa, etteikö siinä olis voinu koira kävellä. Kurjet huuteli jossain, ja koirille oli paljon hajuja tienvarressa. Luultavasti joku vielä aikaisempi koiralenkkeilijä mennyt. Ja villieläimiä. Ja toinen koira teki historiaa nuuhkimalla ystävällismielisesti naapurin vanhaa bokseriherraa, ja heiluttamalla sille häntäänsä. Toinen olikin mulla kainalossa tapaamishetkellä, koska se luultavasti olis syöksyny suoraa bokserin kimppuun. Joka painaa kymmenkertaisesti sen, mitä nää koirat... mutta sen johdosta toinenkin on sitten suhtautunut torjuvasti, ja nyt hoksas että täähän on ihan hyvä tyyppi.

Ei jaksa lukea uutisiakaan, kun siellä on vaan siitä kahen maan johtaja…

Raumlaissi basenjei

Kuva
Johan on kelit. Aamulla kasin pintaan jo niin kuuma, että koiralenkki typistyi lyhyeen. Iloitsen ilmalämpöpumpusta. Vintissä oli koko yön tuuletin päällä, mutta mies siirtyi jossain vaiheessa alakertaan ja minunki piti käydä välillä juomassa ja vessassa. Yritin laittaa tuulettimen pois, mutta heti tuli liian kuuma. Ja päätä särki.

Laitoin kokeeksi purukiskon suuhun aamuyöllä, aattelin että josko tällanen lyhytaikainen kokeilu auttas alkuun. Näin koko ajan unia, että otin sen pois (herätessä se oli vaan puoliksi suussa). Mulla oli kassi, johon pudotin sen, aina  uudestaan ja uudestaan, kassi täyttyi ja lopulta heittelin niitä johonkin pieneen jokeen. Vähän tän tapaiseen kuin tämä raumalainen, mutta vain karumpi ja vuolaampi.

Raumalla oli myös kaksi basenjia sisäpihalla, moikkasivat yllättäen portin alta mejän koiria, jotka ihan kaikessa rauhassa nuuhkutteli kadun viertä. Sen jälkeen mejän koirat suhtautui varauksella vastaavanlaisiin portinaluksiin :) 
Yhden kaupan edustalla oli vesias…

Raumlaissi kirsikoi

Kuva
Tämssi ne ova. 
Niin, käytiin sitten olemassa Reposaaressa taas. Voi että siellä oli ihanaa! Sääennusteet lupaili semilämmintä ja sadekuuroja, mutta sateenvarjo sai olla ihan joutilaana, vähän yhtenä yönä satoi ja Raumalla käyntipäivänä jossain, muttei siellä missä me mentiin. Käytiin myös Noormarkun ruukkialueella, mutta sinne ei oltu tervetulleita kun oli koirankieltokylttejä joka paikassa. Eipä kyllä nähtykään yhtään koiraa koko Noormarkussa. Eikä toiste mennä mokomaan vihamieliseen paikkaan. Porin paskat nähtävyydet - jutusta saatiin idea käydä katsomassa vanha, ruosteinen, käytöstä poistettu rautatiesilta. Tuossa vasemmalla kulkee vielä käytössä oleva kapea poikkilaudoitettu kevyen liikenteen väylä, ja sitä kulkiessa tuli muistikuvia lapsuudesta. Silloin tällöin ajoin pyörällä Kemijoen ylittävää samanlaista siltaa, jossa kulki autot ja junat - ei tietenkään samaan aikaan, vaan autot rajattiin puomeilla siksi aikaa pois. Ja se kevyen liikenteen hylly oli pitkittäislaudoitettu, ja…

Ihana aamu!

Kuva
Tassuttelua kasteisessa ruohikossa.
Kahvia ja kauranappeja aamiaiseksi.
Aamukävely. Eilen tuli lähdettyä liian kauas huonoilla kengillä, ja oli tullu rakko varpaaseen (yläkuvassa toinen vasemmalta). Ratamonlehti oli hyvä ensiapu - se oikeesti auttaa - mutta seuraavalle lenkille pitää kyllä laittaa laastari. Rakkolaastari, jos semmoisen löydän kaapista.

Pihalla käänsin kumossaolleen tuolin, että istun sille nautiskeleen auringosta, mutta se olikin jo varattu.

Iso yöperhonen mönki hitaasti varjon puolelle tuolia, annoin tuolin olla että saa nukkua rauhassa. On meillä muitakin tuoleja. Siistimpiäkin.

Eilen muuten tuoksui kaupungissa paikoitellen tosi hyvälle. Ruusut kukkii ja varmaan jotku muutkin hyväntuoksuiset kasvit. Mietin jo, että onko mulle tulossa migreeni, kun tuoksut niin vahvasti tuntuu, mutta ne varmaan vaan oli vahvoja.

Elinan lintuna

Kuva
No justiinsa; kun oli ainoa aamu pitkään aikaan, että piti herätä ajoissa (6.30 viimeistään) niin enköhän taas ottanu ja valvonu tuntikausia yöllä. Koirat on ihania nukkumakavereita, mutta jos ne on levottomia niin saatan herätä yöllä niiden ääniin ja liikkumiseen, enkä saa enää unta. Niin kävi viime yönä. Sitten ajatukset meni ihan älyttömän villiä rallia, ettei onnistunu minkäänlainen zen-mieli, vaikka kuinka yritin, ja rentoutuminenkin meni sellaseksi "pakko rentoutua!" ja siinä sitten yritti rentoutua lihakset kireellä. Tottakai sitä oli huolissaan ku muu perhe lähtee ilman mua, että mitä jos jotain sattuu. Mulla on ollu aikojen saatossa erilaisia ajatuslaukan pysäytyskonsteja, mutta ne aina jotenkin kuluu eikä enää toimi. Tai sitten ei vaan pysty keskittymään, odottaa että auttaa ja koska tää nyt auttaa ja ei vieläkään auttanu ja taas vietän hautajaisia mielessäni ja pitää alottaa alusta.

Nousin sit ylös, keitin kahvia ja join pari kupillista, menin sohvalle lukeen tyls…

Trooppista

Kuva
Takapihalla kukkii. Heijastavasta ikkunaruudusta otettu kuva, siksi niin huuruinen. Pitäs oikeesti pestä noi ikkunat joskus...

Yöllä satoi hurjasti. Kuuntelin pitkiä aikoja peltikaton huminaa ja pauhua, ja aamulla katoin pihallaolleita ämpäreitä, yhdessä oli mitta-asteikko ja siitä näki, että kaksi litraa oli satanut sen ämpärin kokoiselle alalle! Se on paljon.

Kävin lenkillä harjulla, ja siellä hiekkateillä on ollu melkoinen vedenpaisumus, kun kapeita tieuria pitkin on vesi syöksynyt alaspäin.

Kovertanut uomia ja kaivanut kiviä ylös hiekasta. Alempana suvantoon tullessa tehnyt suistoja, niinkuin isotkin joet tekee. Viettävässä tienmutkassa kaatunut toiseen reunaan. Kuin olis kuivuneessa joenuomassa kävellyt.
Kaksi hirveä oli ylittänyt tien kulkusuunnassa vasemmalle Ilmeisesti ei kovinkaan kauan aikaa sitten, koska koirat jo aiemmin veti kovasti vainua tähän suuntaan, ja nytkin innokkaasti haistelivat paikkaa, missä hirvi oli liikkunut.

Pyykkäsin taas, vaikka onkin hiostavan trooppis…

Möllejä ja pöllejä

Kuva
Tämmönen julumetun iso mansikan mölliäinen kasvoi mun potageriessa! Eikä kukaan ollu sitä vielä maistanutkaan. 2/3 kypsyneistä mansimarjoista oli ihan iskemättömiä, mutta sitä kolmatta olikin sitten isketty monta kertaa. Sen annoin koirille.

Nyt on se mun toivoma pyykinkuivatusilma, jonkinlainen... hiostava kyllä, ruohokaan ei oo kuivunu koko päivänä, saa nähä kuivuuko pyykit. Koko ajan pitää vilkuilla sadetutkaa, kun sadekuuroja häälyy luoteen suunnalla ja pitää saada sit pyykit sisään ajoissa.

Eilinen meni sisäpäiväksi sitten, illalla sade venyi niin pitkäksi ettei päässyt enää kävelylle - tai olis toki voinut mennä, mutta ei siitä olis nauttinu mie eikä koirat. Onneksi on piha. No, tänään otettiin sitten takaisin ja oltiin melkein kahden tunnin lenkillä. Taas oli tosi ihanaa! Olen kyllä iloinen siitä, että mulla on mahdollisuus tallustella metsissä ja kauneissa maisemeissa koirien kans. Nytkin ilahdutti se, kun yllättäen näkyikin metsän keskeltä keltainen pelto.
Jonkin aikaa on si…