torstai 19. heinäkuuta 2018

Aamuja

Eilen

Tänään
Aikaiset aamulenkit jatkuu. Ollaan ainakin kolmena aamuna törmätty bokseriherran kanssa, tänäänkin vaikka kuljin ihan eri reittiä kuin eilen ja toissapäivänä. Sit mua vähän huvitti kun vanhojen herrojen lisäksi näin vain kaksi ruohonleikkaajaa - samat mitkä näin eilenaamullakin, kun olivat leikkaamassa ruohoa ihan eri suunnalla :)

Lenkin jälkeen puin pitkät housut ja paitapuseron ja ryhdyin itsekin ruohonleikkuupuuhiin. Lahkeet ja hihat pitää paarmojen takia olla, ne kyllä kiusaa muuten ihan liikaa. Ruoho oli vielä hiukan kosteaa ja piti kertaalleen putsata leikkurin alusta, kun leikkuujäte jankkiintu sinne. En vaan halunnu odottaa ruohikon kuivumista ja helteen pahenemista. Monesti oon manannu tän pihan varjoisuutta, mutta nyt se ei yhtään haittaa!

Yksinäinen ilta tiedossa, mies menee kuvaamaan Cannibal Corpsea Helsinkiin ja lapset on omilla poikakavereillaan. Kuopuksen poikkis on saanu jonku harjoitteluasunnon, missä se saa opetella itsenäisesti elämistä, ja kuopus saa yöpyä siellä myös. Ruoka talon puolesta, mikä on hieno juttu - tosin mitäs itsenäistä eloa semmonen on, jos käydään valmiissa pöydässä syömässä...

Mulla on lahjakortti Prismaan (tai siis S-ryhmän paikkoihin) ja kun nyt on alet ja sandaaleista purkautuu langat ja ne on muutenkin vähän löpsäkät jo, niin meinasin että käyn kattomassa löytyskö uusia. No ei todellakaan löytynyt. Tuo mejän lähiprisma on todella surkea kaikissa alennusmyynneissä, pitäs lähtee seuraavaan kaupunkiin ja sinne nyt harvemmin on asiaa. Citymarketissa on monesti ollu hyviä kenkätarjouksia, mutta kun yritän tulla toimeen sillä rahalla mitä tilillä on, niin ei kannata ees mennä. Toisaalta parempi onkin, niin ei tuu ostettua mitään mitä ei oikeestaan tartte.

Elokuussa on ne yhet häät, joista en niin piittais, mutta on sinne nyt ilmoittauduttu. Ei sinne oikeesti mua kaivata, mutta jos nyt sit eskorteeraan miestä, jonka kouluajan kaveri sulhanen on. Jotenkin on taas epämiellyttävä fiilis koko jutusta. Vihkiminen tapahtuu Suomenlinnan kirkossa, siis laivamatka Helsingin keskustasta ensin kirkkoon ja takas, ja sitten matkustusta toiseen kaupunkiin itse hääjuhlaan. Ei sitten yhtään vaikeemmaksi oo vieraille tehty häihin osallistumista. Mies aikoo urheasti autoilla sen reissun.

Tässä vielä tämmönen pihasaunio. Pieni ja vaatimaton, mutta vahva tuoksu siitä lähtee! Yksi lapsuuskesieni tuoksuista, varmaan tuota kasvoi meidän pihalla.

10 kommenttia:

  1. Voi Pihasaunion tuoksu... ja siten toisaalta vaikka se kuivan kangasmetsän, suopursun ja muiden helteessä lämmenneiden kukkien tuoksu. Lapsuuteenhan se vie!

    Kuulostaapa hankaliltä häät, mulla jäis menemättä, mutta onneksi sulla on kuski ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tosiaan oo innokas meneen, mutta jos kuskataan niin ehkä. Ja onhan siitä se hyvä puoli, ettei kuskikaan sit kaljottele.

      Joskus myös sellanen uimarannalle vievän polun tuoksu yllättää, siihen ehkä liittyy jotenkin koiranputki. Muistikuva on sellasesta savipohjaisesta, korkean heinikon keskellä menevästä polusta, mitä paljain jaloin mentiin ja maa tuntui viileältä ja heinikosta uhosi kosteankuuman hellepäivän tuoksu...

      Poista
  2. Täälläkin aamu-uinnille mennessäni tulee vastaan ne samat koiran ulkoiluttajat.

    Ota häät kiinnoisana retkenä. Suomenlinnan kirkko on kaunis, olen ollut siellä kaksi kertaa häissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se täytyis... mie en oo nähny ko. kirkkoa muuta ku ulkopuolelta. Stressaan sitä kaupunkiajoa, vaikkei mun tarttis olla ees ratissa :) ja sit ku pitäs olla hienot vaatteet ja siisti, miten mie säilyn siistinä niin pitkän matkaa, laivassa ja autossa...

      Poista
    2. Laittaisin itse kesähäihin jonkun joustavan trikoovaatteen, joko yksi- tai kaksiosaisen. Ei kiristä ja pysyy ihan ok. Ja lisäksi, kuule,eihän ne sinua katsele vaan hääparia :)

      Poista
    3. Sit pitäs mennä kauppaan...
      Mun häissä oli yks kuokkavieras sinisessä hihattomassa paidassa ja rähjäisissä farkuissa, naisihminen. Oli kyllä minusta vähän nolo.

      Poista
  3. Juuri eilen illalla katselin sauniota kun oli niin terhakkana. Ja kuvasin maitohorsman, joka ylsi taivaaseen! Otin kuvankin mies vieressä, ja horsma on yli tuplasti pidempi.
    Mä ajattelisin hääreissun kuin Cara, kivaa ja mielenkiintoista, erilaista kuin yleensä- tyylilä.
    Jännistä asioista ja tuoksuista tulee lapsuus (tai joku muu asia) toisinaan mieleen. Ei sitä tajuakaan, miten vahva on tuoksumuisti.
    Tänään saadaan vettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No johan oot kromosomihorsman löytäny!
      Kyseinen mies on vongannu meille ryyppäämään ja saunomaan kerran täällä oltuaan, ja mie en suostu sellaseen, en tosiaankaan jaksa mitään ryyppäjäisiä kotona. Mies sais kutsua sen sillon ku mie oon poissa, mutta ei koskaan kutsu, joten kaikki tulee tän äkäsen pirttihirmun tiliin. Tiedän siis, että minuun suhtaudutaan nihkeästi jo etukäteen, ja aattelen että me jäädään sit velkaa se ryyppäjäisilta sille siitä hääkutsusta.

      Vettä tosiaan tuli vähän, jostain syystä ei näy juurikaan sadevesitynnyrissä. Ukkonenkin pikkuisen jytyytti.

      Poista
  4. Viime viikolla haeskelin huvikseni pihasauniota, muttei löytyny. Tosi tuttu kasvi lapsuudesta, niinku ratamo ja tatar ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan silläkin kukkimisvuodet erilaisia? Lapsena sitä oli kai lähempänä maata, niin näki pienet pihakasvitkin niin hyvin. Tatarissakin (vai sanotaako se tattaressa?) on söpöt pienet kukat :)

      Poista