Möllejä ja pöllejä


Tämmönen julumetun iso mansikan mölliäinen kasvoi mun potageriessa! Eikä kukaan ollu sitä vielä maistanutkaan. 2/3 kypsyneistä mansimarjoista oli ihan iskemättömiä, mutta sitä kolmatta olikin sitten isketty monta kertaa. Sen annoin koirille.

Nyt on se mun toivoma pyykinkuivatusilma, jonkinlainen... hiostava kyllä, ruohokaan ei oo kuivunu koko päivänä, saa nähä kuivuuko pyykit. Koko ajan pitää vilkuilla sadetutkaa, kun sadekuuroja häälyy luoteen suunnalla ja pitää saada sit pyykit sisään ajoissa.

Eilinen meni sisäpäiväksi sitten, illalla sade venyi niin pitkäksi ettei päässyt enää kävelylle - tai olis toki voinut mennä, mutta ei siitä olis nauttinu mie eikä koirat. Onneksi on piha. No, tänään otettiin sitten takaisin ja oltiin melkein kahden tunnin lenkillä. Taas oli tosi ihanaa! Olen kyllä iloinen siitä, että mulla on mahdollisuus tallustella metsissä ja kauneissa maisemeissa koirien kans. Nytkin ilahdutti se, kun yllättäen näkyikin metsän keskeltä keltainen pelto.
Jonkin aikaa on siitä, kun tuolla viimeksi on kävelty, sillon oli pellot vasta kylvetty eikä ollu tietoa, mitä niissä kasvaa. No, rypsiä kasvaa nyt ainakin tuossa. Tältä se näytti lähempää:
Toisella puolella oli vehnää. Tykkään kovasti tuosta peltotiestä, melkein aina se on niin kuvauksellinen, että siitä pitää napsia kuvia...
Kamera tarkensi taivaaseen, joten jäi vähän pimeäksi enkä viitsinyt käynnistää Lightroomia yhden kuvan takia.

Tien vierustoilla liikuksi varmaan jyrsijöitä, toinen koira korvat pystyssä niitä kuulosteli aina välillä. Sitten se löysi jonkun elukan pesän!
Semmonen kolo siellä, varovasti koira tutki että hajuja varmaan piisasi. Mäyriä, supikoiria ja kettuja tuolla ainakin on, että joku niistä varmaan. Tuskin kettu, oon lukenut että sen pesä haisee ihan ihmisenkin nenään, eikä tuolla mun nokkaan tuntunut kuin metsän tuoksu.
Kolon edustan tanner oli aika tallaantunut, että kyllä siellä toimintaa on ollut. Just noilla nurkilla me miehen kans kerran pimeän aikaan oltiin jotain kuvauskokeiluja tekemässä, kun näkyi tehokkaassa taskulampun valossa hehkuvat silmät pellonreunalla. Muutenkin koirat usein nuuhkuttelee siellä sen oloisesti, että elukoita on liikkunut. Olis kiva saada riistakamera sinne muutamaksi  yöksi...

Ja se, kun ei oo niitä hyttysiä! En muista millon olis ollu tällanen kesä, että voi heinäkuun alussa tallustella mettässä kaikessa rauhassa joutumatta syödyksi. Yleensä mun metsäretket on loppuneet siinä vaiheessa, kun hyttysiä on ruvennu oleen.

Mustikat alkaa kypsyä, mutta ei ne minusta vielä niin kypsiä ole, että se edellyttäis semmosta poimijoiden määrää, mikä tuolla mettissä nyt on... ei raaka mustikka oo hyvää. Ja taas aasialaiset ajeli hiljaa ja kyttäs tienvierustoilta kanttarelleja. Ite en oo nähny yhtään, on ollu liian kuivaa.

Kaivoin viimein sen klapikoneen naftaliinista, tein muutaman pöllin klapeiksi mutta aloin miettiin, olisko konetta pitäny jotenkin huoltaa talven jälkeen... öljytä tai muuta sellasta. Ja mihinkähän sitä öljyä oikein tuuttais? Hm. On lainakone, joten päätin odottaa asiantuntevampaa huoltajaa paikalle. Tosin epäilen, että se viis veisaa. Kannettiin tällä viikolla reilut kaksi pinoa lähinnä koivuklapia liiteriin, mies pinosi ne löyhästi kun ne ei oo vielä täysin kuivia, ja nyt pitäs sit niihin kolmeen pinonpohjaan alkaa koota uusia. Ei vaan oo mieskään ollu kovin innokas enää painimaan niiden pöllien kanssa... ja minusta on tullu jostain syystä niin onnettomuusaltis nykyään, kolhin itteeni ja rymyän niin että itteeki pelottaa. Tasapaino on hukassa ja jotenkin vain ei kroppa toimi niinku haluais. Vanhuus? Eilen paistoin pekonia ja kanaa, ja kiehuvankuuma rasva hyppäs pannulta mun käsivarrelle. Heiti laitoin kylmään, mutta ehtihän siinä nahka kärähtää. Nopean kylmän ansiosta ei kuitenkaan vesikelloa noussut.

Hah, katsoin sadetutkasta, että pieni sadealue kasvaa ja lähenee, ja hain pyykit sisälle - ei ne vielä oo kuivat, eli mun ilmankosteusarvio varmaan pitää paikkansa, kun normi kesäpäivänä kuivuu parissa kolmessa tunnissa ja nyt ne oli ollu kuusi tuntia kuivumassa - nyt kun katsoin niin se sadealue on haihtunut olemattomiin :) mutta eipä tarvi enää kytätä ja raikas pyykin tuoksu tuli sisälle. Laitoin vielä hyvää musaa soimaan niin mikäs tässä on ollessa.

Pyykkejä hakiessa hommailin siinä samalla yhtä ja toista, kitkin kukkapenkkiäkin. Säikähdettiin sammakon kanssa toisiamme, ja sitten en voinu kitkeä niitä voikukanlehtiä, joiden luo se meni piiloon... sammakoita ei oo kyllä paljoo näkyny tänä kesänä. Eikä sisiliskoja, vaikka viime kesänä kaksikin oli paksuna ja liskolapsia oli loppukesästä.

Kommentit

  1. Ei ollenkaan pöllömpi päivä :-)

    Minä lopettelin juuri puolisen tuntia sitten työpäivän ja koska olen etätöissä, olenkin jo kotona!
    Iltaa on vielä mukavasti jäljellä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla onkin huima ero työmatkassa normipäivään verrattuna :)

      Poista
  2. Piti käydä ihan googlettamassa, että mikä ihme on potager. Oli näet uusi sana minulle. Ranskaa en taida, eikä silloin 23 vuotta sitten kun vielä Suomessa asuin, kukaan puhunut potagerista. Yrttimaa se taisi olla. Tai kasvimaa. Kasvi- ja yrttitarha? Mutta nytpä tiedän ja pysyn taas jutuissa mukana, jos tulee asiasta puhetta. :-D

    Onko teillä niitä hirvikärpäsiä? Siinä on toinen ilmiö, jota minä en tunne. Aikoinaan liikuin paljonkin metsässä, kun harrastin suunnistusta plus sitten marjastukset siihen päälle, joten pakostakin olisin niihin törmännyt. Ei silloin ollut kuin hyttysiä. Maailma muuttuu Katrisein... Ihan mielenkiintoista huomioida aina noita muutoksia Suomessa. Sen verran harvoin siellä käyn, niin ehtii ja pystyy huomioimaan ne muutokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauanko sie oot ollu vakituisesti poissa Suomesta?

      Sen potagerien antoi mun kaivonrengaskasvimaalleni nimeksi muuan bloggari, jota ei nyt kyllä oo pitkään aikaan näkynyt... missähän se Keskeneräinen menee... no, mie omin sen sitten käyttööni, oli niin hauska nimi :)

      On täällä Etelä-Suomessa ainakin hirvikärpäsiä, mutta meillä on niistäkin toistaiseksi selvitty aika vähällä. Tosin en tiedä miten nyt, kun kauriit on lisääntyneet. Ei kauheesti kannata liikkua siellä, missä "peuranpolkuja" risteilee. Joskus 15 vuotta sitten täällä oli enemmän hirviä, ja sillon oli enemmän hirvikärpäsiäkin.

      Poista
    2. Puolet iästäni olen asunut vakituisesti täällä. Tai en tässä kaupungissa, ollaan muutettu pitkin eteläistä Saksaa muutamaan kertaan.
      Valmistuin -95 ja silloin Suomessa oli huonosti töitä sairaanhoitajille. Saksassa oli huutava pula hoitajista. Niinpä sitten ajattelin lähteä "vuodeksi tai kahdeksi" vähän kartuttamaan työkokemusta. Hah, siitä tulikin elinkautinen.
      13.06.1995 tulin Saksaan ja 16.06.1995 astuin työsuhteeseen Klinikum Aschaffenburgissa. Sitten -98 mieheni nuorena opiskelijapoikana tuli meille leikkaussaliin tekemään viimeisiä harjoizttelujaan. Silloin tutustuimme ja valmistuttuaan hän aloitti meillä anestesilääkärin työt ja minä näytin hänelle, kuinka ne anestesiat tehdään. ;-)
      Muistan muuten vieläkin, miten olin tuona kohtalokkaana perjantai- päivänä heräämössä töissä ja Michael toi potilasta sinne, minä otin potilaan vastaan ja raportin annettuaan hän kysyi, että lähtisinkö illalla olutfesteille. Lähdinhän minä. Ja tässä sitä ollaan 19 vuotta myöhemmin.
      Ihan tuntuu, kuin noista olisi ollut maksimissaan 10 vuotta, eikä edes sitäkään.

      Poista
    3. Ihanan romanttista, kuin suoraan Lääkärisarjasta :) Me oltiin mun miehen kans tavattu tasan kuukausi ennen sun Saksaanlähtöä... se oli sivarissa ja vailla työpaikkaa sen jälkeen, ja mie ehdotin, että hakis töitä mun työpaikalta. Oltiin sitten toistakymmentä vuotta samassa työpaikassa. Siinä oli etunsa ja haittansa...

      Poista
  3. Ukkosta ei ole tänne tullut, vettä kyllä oikein kunnolla. Rypsipellot alkaa saada väriä, kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkoset tais jäädä sinne lännemmäksi, mutta eihän sitä tiedä jos ne yltää illemmalla teillekin.

      Poista
  4. Hitsi, täytyykin käydä se yks poimimassa kuopukselle kun tuli kotiin. Mansikka siis, poimimassa. Oon ihmetelly kun ei oo kellekään kelvannut - ja hyvä niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieki säästin niistä kahdesta mansikasta toisen miehelle, ja se oliki anoppilassa syöny niitä jo... kävi autoa korjaamassa siellä. Olisin syöny ite jos olisin tienny :)

      Poista
  5. Pitäski käyvä torilla kattomassa mansikoita, raskiiko niitä ostaa ollenkaan.
    Pellot on kauniita ja luonto muutenki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olishan se kiva saada mansikkaa talven varalle tai vaikka kakkuun, mutta on ne aika suolasen hintasia aina.

      Poista
  6. Komea mansikka! Ensi viikolla alkaa loma, niin pitää lähteä mansikoita työkaverilta hakemaan. Nyt kun ei enää ole koiraa, tulee tosi vähän liikuttua. Tosin se johtuu myös tästä työmatkasta. Aamulla lähtö 5.25 ja illalla kotona 18.50. Ei siinä paljon lenkkeily enää kiinnosta. Onneksi pari kilometriä päivässä tulee tallusteltua tässä siirtymässä junalta töihin ja takaisin. Oikein mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira kyllä auttaa siinä liikkumisessa. Ja "meillä"kin on ensiviikolla loma, kun mies lomailee :)

      Poista
  7. Ensimmäisenä aina katselen sun lenkkikuvia ja koetan tunnistaa paikkaa..Useimmiten en onnistu, onhan tuota peltoa. Ja ehä sä enemmän 'siellä päässä' kuljet? Viime viikonloppuna löysin täältä 'uuden' hienon kalliopaikan :)
    Iso möllykkä onkin, eikä oo nokkivaiset maistelleet. Hyvä se.
    Ihanaa että se hyttystulva kaikkosi!!! En muista, milloin niitä olisi ollut niin paljon kuin kesäkuun alkuviikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ruukasin ajaa auton siihen taajaman eteläreunan mäelle, missä vaihtuu nopeusrajoitus, ja kävin lenkillä niillä kivoilla metsäpoluilla, mutta sitten sielläkin mellasti mettäkone ja kenelläkään ei ole enää kivaa. Paitsi metsänomistajalla rahat taskussa. Onhan tässä nurkissakin tätä lääniä... kunnes kaatavat näistäkin lääneistä puut.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia