sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Raumlaissi kirsikoi

Tämssi ne ova. 

Niin, käytiin sitten olemassa Reposaaressa taas. Voi että siellä oli ihanaa! Sääennusteet lupaili semilämmintä ja sadekuuroja, mutta sateenvarjo sai olla ihan joutilaana, vähän yhtenä yönä satoi ja Raumalla käyntipäivänä jossain, muttei siellä missä me mentiin. Käytiin myös Noormarkun ruukkialueella, mutta sinne ei oltu tervetulleita kun oli koirankieltokylttejä joka paikassa. Eipä kyllä nähtykään yhtään koiraa koko Noormarkussa. Eikä toiste mennä mokomaan vihamieliseen paikkaan. Porin paskat nähtävyydet - jutusta saatiin idea käydä katsomassa vanha, ruosteinen, käytöstä poistettu rautatiesilta.
Tuossa vasemmalla kulkee vielä käytössä oleva kapea poikkilaudoitettu kevyen liikenteen väylä, ja sitä kulkiessa tuli muistikuvia lapsuudesta. Silloin tällöin ajoin pyörällä Kemijoen ylittävää samanlaista siltaa, jossa kulki autot ja junat - ei tietenkään samaan aikaan, vaan autot rajattiin puomeilla siksi aikaa pois. Ja se kevyen liikenteen hylly oli pitkittäislaudoitettu, ja pyörällä ajaessa näki koko ajan allaolevan joen niistä raoista. Oli aika huimaa kun juna sattui menemään samaan aikaan...

Ihanaa oli meren äärellä, mutta semilämmön sijasta oli kuuma jopa rannalla, kun tuuli kävi mantereelta eikä viilentänyt mereltä päin. No ihan vesirajassa vähän enemmän tuuli, että ei huomannu miten aurinko siinä sitten ihoa poltti. Mie kyllä rasvailin 30 suojakerrointa itteeni, mutta silti tuli uudet rusketusrajat. Meressä oli vesi niin kylmää, etten pystynyt uimaan - vähän koirarannalla kahlailin siinä rantamatalassa, missä oli lämmintä, mutta ei siinä voinu uida :) ei ees käsipohjaa.

Ja ne illat...

Neljäs kuva on otettu Mäntykallosta, Reposaari näkyy tuossa keskellä.

Valvottiin joka yö yli auringonlaskun ja nukuttiin sitten päivällä unoset. Miten hyvin maittoikin uni helteessä! Ja käveltiinkin toki. Rauman vanhaa kaupunkia kierrettiin ja syötiin pizzat jossain, kun pääsi terassille koirien kanssa. Reposaaressa käveltiin, se on niin hieno paikka. Mäntykallossa toinen koira jotenkin niksautti jalkansa liukkaalla kalliolla, sitä piti kantaa sitten. Mies kuvaili siellä auringonlaskua, me koirien kans käveltiin aallonmurtajalla. Tai mie kävelin ja kannoin koiria, kun toinenkin haluaa sit syliin jos näkee toista kannettavan.

Meri usein tarjoilee jotain uutta, mitä ei ole ennen nähnyt, ja nyt se oli sumun monet muodot.

Välillä saari (Kaija) häipyi näkymättömiin, välillä tuulivoimalat seisoi kuin sillalla, veneitä meni mutta mitään ei näkynyt... 

Merimetsoparvikin siinä lensi. Aiemmin nähtiin kun ne löysi jonkun kalaparven ja mahoton suhina kävi siinä, kun ne sukelteli ja lenteli ja pyöri sen kimpussa. Jokunen lokkikin oli joukossa. 

Kyllä siellä oli niin mukava käydä, olin hetken jopa ihan onnellinen. Sitten alkoi tulla aamupäänsärkyjä eikä olo ollu enää niin euforinen. Kotiin päästyä en saanu särkyä pois särkylääkkeillä enkä migreenilääkkeellä, ja tänäaamuna keksin ruveta juomaan. Sepä auttoikin! 

Niin on ollu lämmintä tänään, ettei ulkona ole juuri viitsinyt olla, ja lisää lämmintä on tiedossa alkavalla viikolla. Huh.

8 kommenttia:

  1. Ihanalta kuulostaa ja näyttää reissu - upeita kuvia!

    Juominen on kyllä tosi tärkeetä tässä lämpötilassa. Vichyä, vettä, kivennäisvettä, vuoronperään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöllä ehti tulla taas särky, piti käydä juomassa kesken unienkin. Ja vessassa tietty. On kiva, kun nykyään on noita makukivennäisvesiä, menee paremmin alas.

      Poista
  2. Hienoja kuvia, niin kuin sulla aina!
    Tuli itsellä kaipuu pohjoiseen, monen vuoden tauon jälkeen, siellä tuli monena kesänä käytyä ja nyt ei ole...viiteen vuoteen käyty, ikävä on niitä maisemia.

    Tuo silta näyttää samaan aikaan kiehtovalta ja pelottavalta; samaten kuin tarinasi siitä Kemijoen ylittävästä sillasta.

    Juominen on tosiaan näillä keleillä tärkeää, itsekin meinaan sen unohtaa - ja suola! Kun juo paljon, niin elimistön suolatasapainosta täytyy pitää huolta, sen takia vichy tai kivennäis-/mineraalivesi, jossa on natriumia, on hyviä.
    Tai sitten ottaa pari-kolme raetta merisuolaa sellaisenaan. Itse oon sekoittanut litraan vettä n. 1 tl suolaa ja sitruunamehua vielä mauksi - pari litraa semmoista niin pysyy tolkuissaan :) En kyllä tykkää näistä tällaisista helteistä yhtään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä sekoitukselta! Ite oon huolehtinu suolansaannista nolosti juustonaksuilla...
      Pari vuotta sitten kun käytiin vuokratulla asuntoautolla pohjoisessa, oli vähän aikaa tosi hurja kaipuu sinne takaisin! Olisin voinu vaikka muuttaa jonneki Saanan juurelle. Luulen, että ekat sääsket ja mäkäräiset kyllä ajais mut pois... mutta ymmärrän kyllä lapinkärpäsen puremia ihmisiä. Eipä niitä maisemia osannu arvostaa sillon ku ite sielläpäin asui.

      Poista
  3. Ihana reissu ja muistoks kauniita kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallista vähemmän otin kyllä nyt kuvia, ihmettelin itekki. Jotenki on menny maku siitäki, ku pokkarilla tulee tuhruisia kuvia ja kännykän kamera ei sovellu makro- eikä zoomauskuvaukseen. Mutta nautinpahan reissusta!

      Poista
  4. Kuulostaa hyvältä! Ja näyttää :) Selkeästi olet nauttinut reissusta, löytänyt paljon hyviä asioita.
    Tuli ihan sellainen olo, että melkein tekisi mieli lähteä vähän jossain käymään. Ei tosin tällaisten helteiden aikaan, nyt pysytään sisällä "viileässä" enimmän osan päivästä... Tulee tehtyä keskeneräisiä käsitöitä valmiiksi, hyvä niinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mie aattelin, että on sallittua kattoa telkkaria, kun ei voi ulkoilla... sit sieltä ei löytynykään mitään katottavaa.
      Nautin kyllä reissusta! Siikarannassa on aina niin hienoa käydä.

      Poista