torstai 5. heinäkuuta 2018

Trooppista

Takapihalla kukkii. Heijastavasta ikkunaruudusta otettu kuva, siksi niin huuruinen. Pitäs oikeesti pestä noi ikkunat joskus...

Yöllä satoi hurjasti. Kuuntelin pitkiä aikoja peltikaton huminaa ja pauhua, ja aamulla katoin pihallaolleita ämpäreitä, yhdessä oli mitta-asteikko ja siitä näki, että kaksi litraa oli satanut sen ämpärin kokoiselle alalle! Se on paljon.

Kävin lenkillä harjulla, ja siellä hiekkateillä on ollu melkoinen vedenpaisumus, kun kapeita tieuria pitkin on vesi syöksynyt alaspäin.

Kovertanut uomia ja kaivanut kiviä ylös hiekasta.
Alempana suvantoon tullessa tehnyt suistoja, niinkuin isotkin joet tekee.
Viettävässä tienmutkassa kaatunut toiseen reunaan.
Kuin olis kuivuneessa joenuomassa kävellyt.

Kaksi hirveä oli ylittänyt tien kulkusuunnassa vasemmalle
Ilmeisesti ei kovinkaan kauan aikaa sitten, koska koirat jo aiemmin veti kovasti vainua tähän suuntaan, ja nytkin innokkaasti haistelivat paikkaa, missä hirvi oli liikkunut.


Pyykkäsin taas, vaikka onkin hiostavan trooppisen kosteaa ulkona, ja kyttään taas sadetutkaa kun nyt vuorostaan koillisesta on tulossa sade... Viime aikoina mies on saanu kiloja sen verran, että sillä ei oo ku yhdet siviilihousut, mitkä mahtuu päälle, ja ne piti saada puhtaaksi viikonloppua varten. Tai on sillä toisetkin, mutta niissä ei oo taskuja missä pitää puhelinta, lompakkoa yms.

Mulla tulee olemaan yksinäinen viikonloppu, kun tytöt menee siskolle ja mies lähtee kuvausreissulle Himokselle, Jysäriin. Se on hommannu luvat kuvata joitain artisteja oikein lavalta. Olishan se ollu minustaki varmaan ihan kivaa, ja musiikkikin ehkä inasen ilosempaa kuin edellisissä festeissäni, mutta se raha... säästän sen mieluummin siihen, että voidaan syödäkin Siikarannan reissussa. Se on vähän huvittavaa, kun mies on itse tykännyt parikymppisenä sellasesta musasta (no tykkää se vieläki, mutta nyt ei eletä enää 90-lukua) niin se kuvittelee, että edelleenkin parikymppiset parveilee ko. bändien keikoilla :) no, kyllä se myönsi kuvia aiemmista Jysäreistä katseltuaan, että ehkä se yleisön keski-ikä on hieman enemmän. Jotenkin tuntuu, ettei se tajua itsekin ikääntyneensä, mutta en tiedä onko se niin paha asia. Mie oon sitten mummoutunu senki eestä.

Tähän loppuun vielä komia ukontulikukka jököttämään.

9 kommenttia:

  1. Hmm, tuttu tuo housutunne ja -tilanne... Onneks me naiset voidaan käyttää hameita ja tunikoiden kanssa trikoita tms.

    Tai sitten vois ehkä tietty koittaa tehdä asialle jotain ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon tehny ennakoivasti - ostan aina vähän liian isoja housuja :) Ehkä mulla on lapsuudesta jääny sovituskoppitrauma, kun kokeiltavat housut ei mahtunu, niin ilahdun aina kun löydän housut, jotka menee päälle ja heti ostan.

      Poista
  2. Tuohan on kuin Niilin suisto :)

    Tuttu tunne, vaatehuoneessa ja komeroissa on meilläoikein hyviä vaatteita, esim miesten pukuja. Mies ei suostu luopumaan niistä, vaikka ikinä ei enää niihin mahdu. No, minulla on vielä enemmän, yhteen jakkupukuun mahdun, housupuvukuja en arvaa sovittaa. Niitä oli oltava kun töissä oli esiintymisiä milloin missäkin. Harvemminhan niitä nyt tarvii, mutta olisi hyvä jos silloin voisi vaan katsoa minkä haluaa laittaa :)

    Onneksi muoti muuttuu, 80-luvun jakut on nyt sopivia :D


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi mun ei oo tarvinnu töiden puolesta koskaan "pukeutua"... tämmöselle renttahelekalle se olis ollu vaikeaa ja epämukavaa. Jos puen jonku juhlavaatteen päälle niin oon koko ajan jäykkänä ja varuillani, etten sotke tai riko sitä :)

      80-luvun jakuissa oli vaan se huono puoli, että napit oli niin alhaalla, että rintamus paleli viileässä, vaikka muuten olis ollu hyvä. Olkatoppauksista tykkäsin!

      Poista
    2. Minä revin toppaukset pois ja kun ne jakut olivat silloin reiluja, niin nyt ovat sopivia, melkein. Juu, totta, huivia olen pitänyt kaula-aukossa.

      Renttahelka :D :D

      Poista
  3. Sovituskoppitrauma.... Mulla ja mun äidillä on todellinen sovituskoppitrauma, jonka vuoksi me ei IKINÄ mennä kyseisen kauppaketjun kauppoihin, missään, koskaan, ikinä. NEVER!
    Oltiin yhdessä ostamassa farkkuja ja leveästä ahterista ja paksuista reisistä johtuen meille menee samaa koko, mun täytyy vaan kääntää/lyhentää lahkeita, mutta se ei ole iso ongelma... No, kokeilimme kokoa A, joka oli hiukkasen nafti ja kysyimme myyjältä, olisiko isompaa kokoa. Ei, ei ole, mutta lähti kuitenkin katsomaan - ja sitten hetken päästä hän huutaa kailottaa kovallaa äänellä "Täältä kyllä löytyisi sitä toista mallia kokoa C, kävisikö se - ja on täällä sitä toistakin kokoa C vielä kahdet, otatteko ne?"
    Voiko oikeasti noloa tilannetta olla?? Tokihan kaikki näkivät, etä olemme varmastikin kokoa B tai jopa C, mutta oliko sitä pakko HUUTAA niin kovalla äänellä, että sen kuuli takuulla koko kauppakeskus. Asiakkaat haluavat farkut kokoa C.....
    Ko. liikkeen ohi kävely puistattaa vieläkin :D

    VastaaPoista
  4. Jysäristä voi tulla jysäri, ainakin jollekki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on huvittavaa, että on pantu festarille nimeksi krapula...

      Poista