perjantai 3. elokuuta 2018

Reunalla

Eiliselle ei ollu mitään ukkos- tai sadevaroitusta, mutta nyt osuikin sitten kohdalle. Ainakin vähän. Sadevesitynnyriin tuli neljännes, korkeintaan kolmannes vettä (pitäs olla useemman räystään alla tynnyri tämmösillä kovilla, mutta lyhyillä sateilla) ("tämmösillä sateilla" !!! aivanku niitä nyt satamalla satais niitäkään!) Pari kertaa löi lähelle. Naapurikylässä olikin sitten tosiaan tullut vettä ihan reilummasti, näinkin sadetutkasta, että siihen sattui sellanen maksimisademäärän värinen kohta. Mutta kyllä sitä riitti hetken täälläkin. Kuopuksen kans ihailtiin. 

"Torstaina havaittiin yli 27 000 maasalamaa koko maassa, 
mikä on lähes koko 
elokuun keskimääräinen salamamäärä."
Ilmatieteen laitos


Tänään kävin viemässä kuopuksen Seinäjoen matkalleen, varustin sitä kaikenmoisella syötävällä ja juotavalla kun aina saa pelätä ettei se saa ruokaa. Tai huomaa syödä. Kävin kirjastossa, kun esikoinen on halunnu tiettyä kirjaa viikonlopuksi luettavakseen - no sitä ei ollu isossa kirjastossa, tiesin kyllä että pienemmässä on kun olin katsonut. Ei muutaku sinne ajeleen. No sehän ei sit ollu auki vielä, piti oottaa puoli tuntia siinä kuumuudessa, ja tottahan toki olin käynyt myös kaupassa ja jauheliha muhi kivasti siinä sauna-asteisessa autossa. En kehdannu ulkonakaan seisoskella jauhelihapaketti kädessä, vaikka olishan siellä ollu viileämpi kuin autossa. 

Oli ikäänkuin tarkoitus tehdä hampurilaisia. Unohdin vain, että niihin kuuluu aika oleellisena asiana sämpylät. Ne jäi ostamatta. Miten voi ihminen olla näin horisko?! No, olen mie ennenkin unohtanut oleellisia asioita. Eikä kannata ehdottaakaan että tee sämpyliä, mun sämpylät on aina fiasko eikä oo vehnäjauhojakaan tarpeeksi. No, kyllä mie sapuskan saan tehtyä, piti vaan se liha äkkiä paistaa, ennenku mätänee. Nyt ei oo variksiakaan hoodeilla, että vois niille mädät lihat tarjota.

Naakka ei muuten nyt sit oo enää rauhotettu. Saapa nähä, voisko pikkulintuja kumminkin ruokkia enstalvena ilman häkkiratkaisuja, jos vaikka paikalliset maanviljelijät pistäs edes osan kylmäksi... hehe, eläinrakas ihminen täällä kirjottelee :) oikeesti mieluummin näkisin niitä harvennettavan vaikka e-pillerisyöteillä, niin väheneminen olis edes lähempänä luonnollisen poistuman ajatusta. Se vaan että miten sen vois varmistaa, että nimenomaan naakat söis ne ehkäisylääkkeet, eikä vaikka talitintit tai tikat...


Tässä on portaat, joilla aina toisinaan ylitän mukavuusrajani ankarasti. Kyllä ne vois kiertääkin, mutta siedätän nyt välillä itteeni :) ovat vielä semmoset, että ne heiluu ja huojuu kävellessä. Yleensä vältän alas katsomista kun kurkkuun vihloo se, mutta nyt otin jopa kuvan. En muuten pysty katsomaan kaktuksiakaan; sillon vihloo silmiä.

Tänään on taas tällanen päivä - unohtu sämpylät, piti oottaa kirjaston avaamista lihapaketin kans helteessä, sit rupesin tekeen itelleni lounassalaattia ja salaatinkerästä leikattu aimo lohko putos lattialle, pähkinät putoili lattialle (ja vasta niitä lisätessäni muistin, että söin aamulla pähkinämysliä, ja olin aatellu että en paa sit salaattiin pähkinää), kaikki kaatuu ja putoo ja sotkee. Juustoakin meni lattialle, koirat oli kyllä siitä ilosia. Onneksi sentään luovin autolla turmitta kotiin. Ja nyt muistin, että jäi se viikonloppunamiksi ostettu suklaalevy sinne, voipi olla muuten aika sulana... ... jep, ihan vetelää. Onneksi on tiiviissä kääreessä, Maraboun suklaa. Fazerin levy olis jo valunu pitkin lattiaa. Fazerilla on kyllä paras suklaa, mutta niillä ei oo tuollaista salmiakkisuklaata muutaku laivalla myynnissä (eikä sulan suklaan pitävää käärettä). En viitsi lähtee seilaan suklaan takia. 

Ja aina näitä aamuja koivukujalla:
Tänään oli sumua tai utua tai jotain. Aurinko häämötti pilven takaa. Kymmenen maissa oli taivas paksussa pilvessä, nyt paistaa taas ja on kuuma. 

4 kommenttia:

  1. Hyi, nuo portaat on KA-MA-LAT! Olen aina inhonnut kierreportaita, mutta noi tollaset ritiläkierreportaat on mun kammotuslistan kärkipäässä. Ja kuinka ollakaan: työpaikan hätäpoistumistie on/oli juuri tollasten portaiden kautta! Ja siihen aikaan kun olin vielä töissä, me oltiin 4. kerroksessa eli jos ja kun olisi ollut oikea hätätilanne, niin ylhäältähän olisi ollut hirveä painostus päästä alas. Kun jo ne pari harjoitusta oli kammottavia ja ahdistavia; portaita alas kulkiessa on kuitenkin pakko katsoa jalkoihinsa.

    Kun kuulin uutisissa noista naakoista, tulit heti mieleeni ja ajattelin, että huokaiset varmaan helpotuksesta: nyt saa pikkulinnut olla teidänkin pihalla viimein rauhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa olla, jos joku eliminoi naakkoja :) Ne on ehkä vuosien kuluessa tottuneet siihen, ettei ihminen tee niille pahaa, ja siksi ovat käyneet röyhkeiksi. Toivoa sopii, että palaisivat nyt ruotuun.

      On kauheaa seistä tuollaisilla portailla, missä on suorastaan tyhjän päällä, ja sit ku ne vielä vipattaa jalkojen alla...

      Poista
  2. Ethän siä nyt tyhjän päällä seiso jos nuo rappuset ovat jalkojesi alla. Siis vaikka vähän vipattavatkin ;) Naakat ovat lisääntyneet täällä Kaakonkulmallakin valtavasti ihan muutamassa vuodessa. Enpä minäkään yhtään paheksuisi niiden vähentämistä, olipa keino sitten mikä tahansa.
    Eiköhän nuo "tapaturmasi" ole ihan helteiden syytä. Täällä rannikolla ei ole satanut kuukauteen ja maa on rutikuiva. Toivottavasti tulisi nyt ennustettuja sadekuuroja, ihan ukkosen kanssa tai ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että mulla on taas kovalevy täynnä ja muistitila loppunu päästä. Pitkästä aikaa haikailin sinne erämaamökille, laiturin nokkaan istumaan ja tuijottamaan aavalle ettei kukaan vaatis mitään eikä puhus mulle mitään eikä mun tarttis puhua eikä muistaa mitään...

      Järki sanoo kyllä noilla rappusilla, että voi siinä kulkea, mutta vaisto käskee pelastautumaan :)

      Poista