tiistai 7. elokuuta 2018

Syksyä tekkee

Oon kolmatta päivää kauhean väsynyt. Eilenkin nukuin monen tunnin päikkärit ja tänä aamuna en olis jaksanu nousta. Olin luvannu viiä tytön junalle. Toinen tyttö vietiin eilen asuntolaan, ja sit se oli iltapäivällä lähteny poikakaverin luo vaikka me oltiin tuomassa sille puuttuvia tavaroita. Ei sit viety ja isänsä oli kovin vihainen. Oli se ajoissa asuntolassa kuitenkin takaisin.

Ikäänkuin lasten koulunaloitus vaikuttas minuun, fyyse ja psyyke on alhaalla. Tosin johan se alkoi aiemmin se "kovalevyn täyttyminen", ei jaksais kuunnella ketään, tehdä mitään, mennä mihinkään. Ainoa, mitä jaksaa, on ulkona lukeminen. Siellä on kuitenkin jotain - ilmeisesti polttiaisia - jotka pureksii huomaamatta ja aiheuttaa järkyttävää kutinaa. Eilen oli tuulessa jo niin kylmäkin, ettei hellevaatteissa kauaa tarjennut.

Kirja on mielenkiintoinen, vaikka se on tavallaan historiateos, niin se on elävästi kirjoitettu ja huumoriakin on laitettu mukaan. Äiti olis tykänny tuosta kyllä.

Oon nähny äitistä ja siskosta unia monena yönä, viime yönäkin olin jossain kapakassa jossa ne oli kans, siskolla oli tulipunaiseksi värjätty tukka ja kaikki oli kännissä paitti mie. Kello oli kuitenkin olevinaan paljon, ja mun piti lähtee kotiin ku aattelin että mies suuttuu kun oon jossain bilettämässä niin myöhään. Vilkasta unennäköä. Ja yöllä heräilin, kun paleli! Mietinkin illalla, että onkohan näillä keleillä enää tarpeellinen se tuuletin ikkunanraossa, mutta annoin kuitenkin olla. Aamulla oli vähän toistakymmentä astetta lämmintä ulkona.

Sanoinko mie, että meen taas töihin viikonlopuksi? Katotaan, tuleeko mahakipu tällä kertaa. Raha kun on kuitenkin niin kiva asia, ja nyt kun kipu on unohtunu niin sen arvo taas nousee :)

Taidan mennä takaisin nukkumaan.
Kuvituskuva, ei oma

8 kommenttia:

  1. Kyllä sitä kummasti tiettyä rytmiä on oppinut elämään ja kroppakin sen muistaa. Nyt vaan on sen "syksyn ja koulunalun aika".

    Tänään on haettava penaali ja pari muutakin juttua lähikaupungista - niin, sitä aikaa se tosiaan on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kai vietettiin kesää niin perinpohjaisesti, ettei tultu aatelleeksi koulua ennenku viikonloppuna, ja sit oli jo myöhäistä esim. sopia sunnuntaina asuntolaan tulosta. Piti sit maanantaina ennen koulun alkua rontata tavarat sinne.

      Poista
  2. On se ihan hyvä, että jaksat niitä navettatöitä tehdä, vaihteluahan se on ja rahaakin tulee.

    Meillä ei vielä syksyä huomaa, kun ei ole koululaisia. Elokuu ja usein vielä lämmin syyskuukin menee kesän jatkona oivasti. Nyt lähdemme saareen nautimaan elokuun illoista, auringonlaskuista ja elokuun lämmöstä, on luvattu hellepäiviä taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ei varmaan oo sinilevääkään. Onni on uimakelpoinen järvi mökkirannassa!
      Navetointi on ihan kivaa, jos hommat sujuu niinku kuuluu. Sillon ei oo kivaa kun ruokatarjoilu ei toimi, lantaraapat ei toimi ja lypsykoneet ei toimi, elukat on karkuteillä ja vasikat ripulilla ja sen semmosta.

      Poista
  3. Mieki luulin piristyneeni, äläs vain, keräsin puoltoista sankollista marjoja, tuntuu niinku ois tehnykki jottain! Pittää vielä mehustaakki...

    VastaaPoista
  4. Asiat ja rytmi muuttuu, ehkä se vie niitä voimia, molempia? Tsemppiä!
    Kiinnostaa tuo tauti, miten ne ihmiset jotka siellä on aina? Toivotaan nyt, ettei maha kipuilisi tällä kertaa sullakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jotku on oireillu, mutta ehkä ihminen sit tottuu, kun altistus on jatkuvaa... tai sit ne osaa pitää sormet pois suusta, toisin ku mie...

      Poista