Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Syksyn puolia

Kuva
Kuva on parin päivän takaa, ei oo enää tuommoista. Yöllä heräsin sateen ropinaan ja aamu oli harmaa. Ja koira taas kipee. En oikein ymmärrä sitä sen mahaa; ei se eilenkään saanut mitään erikoista syödäkseen, ja taas se on ripulilla ja noivea. Pikku raukka, nyt se nukkuu vilttikäärössä tuossa sohvalla. Koitin syöttää sille juustoa ja hiiltä (joka kivasti levis murusina lattialle, kun tohelsin) ja koirien maitohappobakteereita, mutta ei sille oikein maittanut. Se oli mun sylissä hetken, ja nyt tuntuu että mun housut haisee oudolle.

Kuopus tuli kyllä perjantaina koulusta kotiin, mutta lähti jo eilen poikakaverilleen. Täällä me kaksin varistellaan taas, esikoinen on myös miehissä. Eilen käytiin suolla.
Oonko mie täällä koskaan puhunu siitä, miten luulen olleeni suohirviö entisessä elämässäni? Tai joku kilpikonna tahi muu otus, joka elää suolampareissa, mustissa vesissä. Tuntuu niin kotoisalta kaikki nuo tuollaiset. Näen joskus uniakin (tosin en taas viime aikoina oo nähny) että kellun pu…

Se on vissiin perjantai?

Kuva
Aamukahvi. Kolme tuntia sitten keitetty.
Mielialalääke, rautatabletti, särkylääke.
Pyykit koneeseen.
Ruisleipä. Suklaata.
Lisää särkylääkettä. Lisää suklaata. Hartioiden pyörittelyä.

Lääkärit ei tykkää siitä, että ihmiset itse googlettaa oireensa ja tekee diagnoosin, mutta mun kohdalla tohtori Google on kyllä vähentäny turhaa huolta ja ehkä lääkärikäyntejäkin. Niinkuin nyt tällä viikolla, kun silmä oli lähes umpeen muurautunut ja kipee ja puoli päätä oli kipee, olisin helposti voinu huolestua ja vaikka mennä lääkäriin, mutta kun luin että kyse mitä ilmeisimmin on vaan luomirakkulasta tms., odotin ja nyt on silmä taas melkein ennallaan. Mitä nyt sisäpuolella on sellanen tuoksuherneen siemenen kokoinen mollukka. Mutta se on ihan kiltti. Meen sit vasta kyseleen asiantuntijoilta, jos se alkaa häiritä tai tuuttaa mätää silmään.

Toinen on seborrooinen ekseema eli tali-ihottuma, johon oon löytäny hoito-ohjeet netistä. Välillä pää irtoo levyinä, mutta kun hieroo käsidesiä hilseileviin kohtiin…

No heh

Kuva
Täällä taas valvotaan. Illalla mies taas korahteli, meinasin jo vaihtaa nukkumapaikkaa mutta kokeilin kuitenkin ensin korvatulppia. Silikoonisia. Korahtelu kuului tyynyn kautta, tinnitus vinkui entistä kovemmin ja jotenki jännitin lihaksiakin että tuli pää kipeeksi... mutta nukuin pari pätkää. Sitten plopsahti toinen irti ja riisuin ne, oon nyt valvonu kahdesta lähtien. Kolmen jälkeen nousin kahvinkeittoon.

Osasyy siihen, että valvotti, oli huoli pyykkien kohtalosta. Unohdin hakea pyykit narulta toissailtana, ja eilen sitten satoi ja ne kastu uudelleen. Olisivat varmaan ollu jo kuivat, unohdus otti päähän ankarasti. Mies tuumi, että kyllä ne huomenna tuulessa kuivuu, joten jätin ne sinne ja nyt sitten ajoittain kovaakin huminaa kuunnellessa alkoi huolettaa, pysyykö ne narullakaan vai lentääkö kylälle. Lähdin sitten katsomaan, ja oli aika erikoinen fiilis ulkona, kun kuu paistoi niin kirkkaasti, että ihan häikäisi pimeään tottuneita silmiä, ja puut hurjasti huljui tuulessa. Tuulee hiuk…

Yhhyhyy

Kuva
Sinne ne menee. Katoin näitä kaupan pihalla ja sanoin hyvää matkaa, tervetuloa keväällä takaisin, ja oikeesti meinas itku tulla! Olen mie outo. Vaikka kai se on ihan normaalia tuntea haikeutta ja mielenliikutusta ison kurkiparven muuttoa katsellessa. Ja sitten olla nolo vedet silmissä kaupassa.

Silmät on ollu vedessä ja rähmässä muutenkin, tai ainakin toinen silmä. Lauantaina huomasin aristavan patin alaluomessa ja sunnuntaina ja maanantaina koko luomi oli ihan turvoksissa, hyvä ku näki eteensä. Tohtori Google kertoi, että kyse on todennäköisesti luomirakkulasta. Kuukausia kestävä vaiva. Toinen linkki sanoi, että nuorilla lähinnä - ja jos on vanhemmalla ihmisellä, pitäs ottaa näyte syövän poissulkemiseksi - ja toinen että kaikenikäisillä. Yöllä se on ikävän krahnuttava ku silmät kai on kuivemmat sillon, mutta ei se nyt juuri enää oo turvoksissakaan. Päätä siltä puolen vihloo, mutta sitähän nyt vihloo vähän väliä melkein aina.

Täysikuun aika, mie valvoin. Mietin jo, että pitäskö ottaa…

Hyvä mieli vaihteeksi

Kuva
Nyt haluan jakaa teille ihanan aamulenkkini! Oli tarkoitus vain pienesti käyttää kävelyllä koiria, kun päivällä sataa, ja illemmalla poutaannuttua sitten enemmän. Oltiinkin lenkillä yli tunti ja löydettiin uusia paikkoja. Aamu oli ihana, aurinko vielä pilkisteli hieman pilvien raoista ja takaisin tullessa oli huppari jo liikaa.



Tutun tien päästä lähti vastaraivattu ladunpohja, tällanen viisi metriä leveä kaistale vedetty sinne mettään.

Välillä oli vähän märkää ja tietysti hirviäisiä sai laappia vielä kotonakin pois iholta hiippailemasta, mutta jotenkin ihanaa ja erikoista oli kävellä tuolla, kun tiedän minkälaista läpipääsemätöntä nokkosikkoa ja vatukkoa ja risukkoa se oli vielä kesällä. Tuollainen "valtatie" keskellä metsää.

Tällainen hieno kallio sieltä löytyi, valtatie olis jatkunu naapurikylään asti (kartasta katsoin myöhemmin) mutta me käännyttiin jo takaisin. Pelkäsin, että väsähdän kun ei tullu aamiaistakaan syötyä ennen lähtöä, pari kupillista kahvia vain.

Sitten aat…

No johan on

Kuva
Ajattelin kokeilla siihen väsymykseen rautalisää ja lääkityksen säätämistä, ja jompikumpi tai molemmat tai sitten ihan kummastakaan riippumattomista syistä oon ensinnäkin nukkunut hyvin ja toisekseen jaksanut. Eilenkin leivoin.
Tänään kyllä koirat herätti vähän liian aikaisin, mutta heti aamutuimaan oli pyykkikone pyörimässä (kaksikin kertaa) ja imuroin vintin ja alakerran ja ilmalämpöpumpun suodatinritilät ja siivoilin sieltä täältä, olin niin hikinenkin että jos olis oikea suihku, olisin käynyt siellä. Tulin just tunnin lenkiltä koirien kans, aivan upea ilma! Just sellanen oikea syysilma, tuulee ja paistaa. Varvas ei oikein tykännyt.

Meillä on muuten niin pieni kämppä, että sen pystyy imuroimaan vaihtamatta johtoa pistorasiasta toiseen. Ei tietenkään molempia kerroksia, mutta aina yhden.

Aamun tunnelmia. Kesä ja talvi alkaa mennä limittäin.
Mun autosta ei olekaan pakoputki poikki, vaan siitä on irronnut joku kiinnitysjuttu kahden osan välistä. Onneksi. Ihmeen äkkiä se kyllä alkoikin…

Jauhohommia

Kuva
Jooga tekee hyvää. Oon sen jälkeen keränny omenoita, valkannu niistä vähemmän surkeita, jotka kuorin ja paloittelin (tosin koneella) ja sain kuin sainkin pienen piirakan verran. Kaupassa sitä ennen kävin, ostamassa rahkaa ja kermaa. Rahkatäyte on mun makuun nykyisin paras, ei tarvi sitten kylkiäiseksi mitään enää. Hieno lämmin ilma oli ulkona puuhailla!

Tein sen omenapiirakan ja nyt on joku suolanen piirakka vuorostaan uunissa. Saa nähdä mitä siitä tulee. Löysin pakastimesta kalkkunarullan jämän, veistelin siitä jäisenä lastuja ja heitin ne juustoraastekermamaitomössön kanssa piirakkapohjan päälle. Elämässä pitää olla jännitystä! Silleen pienesti, ettei haittaa vaikka tulis takaisku. Jauhotkin oli anopilta saatuja.

Asiasta kolmanteen, oon jo pitkään halunnu purkaa syyllisyydentuntojani siitä, kun ostan kaupan halvimpia lihoja ja juustoja, vaikka pitäs ostaa kotimaista. Joka paikassa toitotetaan, että kotimaista työtä pitää tukea ja maksaa vähän enemmän siitä, että suomalaiset saa pitä…

Ei huolta

Näin reissussa unta, että ostin "ötökkäarvan" josta voitin tonnin. Viime yönä näin unta, että voitin jostain satasen. Piti oikein laittaa veikkauksen pelejä vetämään... olenko mainoksen uhri, ja alitajuntani se mainostaja? Joku satatonnia olis kyllä kiva, sillä sais velat ja kiinnitykset maksettua pois ja ehkä jäiskin vielä vähän.

Tosiaan kävin siellä naistenlääkärillä, oli oikein hyvän ja pätevän tuntuinen lääkäri. Pihiys pääsi niskan päälle ja kieltäydyin ultraamisesta, siitä olis tullu seittemänkymppiä lisää laskua. Siis siitä, että lääkäri olis pyöräyttäny vehjettä mun mahalla. No, kierukka nyppäistiin pois ja lääkäri arveli, että mulla on ollu jo menopaussi ja mitään tulvaa ei pitäs olla tulossa - se olis kuulemma tullu jo läpi kun kierukka oli niin vanha. Mutta kyllä vaan rupes heti tiputteleen. Sain vaihdevuosiesitteen mukaani, siinähän on lueteltu melkeen kaikki mun vaivat :) unihäiriöt, masennus, saamattomuus, läskistyminen, huonomuistisuus, päänsärky, nivelsäryt, s…

Paluu arkeen

Kuva
Käytiin sukuloimassa viikonloppuna, kun osui tyttären ja miehen vapaa perjantai yksiin. Oli mukava reissu sitten kumminkin, vaikka siskolla oli jo yksi vieras, ja epäilin, ettei mahduta ja kun se vieraskin on omanlaisensa... Isä lahjoitti mulle sähköpyöränsä - Helkama Jubilee - kun se vaihtoi kolmipyöräiseen sähkövehkeeseen. Pyörä sekin on, vaikka kuulemma kulkee polkemattakin. 


Vielä en oo päässy kokeileen, mutta jahka sade lakkaa ja varvas paranee. Eilen käytiin koko perhe syömässä ulkona (isä anto rahaa sanoen, että menkää vaikka syömään yhessä) ja ilta meni siihen, sohvalla torkkumiseen ja saunassa käymiseen. Jestas miten olinki väsyny, nukuin sohvalla ties kuin kauan ja sit vielä tosi hyvin yönkin. Otin peiton jo käyttöön, ehkä silläkin oli osuutensa hyvinnukkumiseen - mutta kesä loppui sitten siinäkin asiassa. Pussilakanalla ja viltillä nukkunu tähän asti.
Ei kahta ilman kolmatta, sanovat. Perjantaina ruuvasin riistakameraa paikalleen, ja kun siinä tiellä roikkui sähköpistoke, v…

Erinäisiä pörinöitä

Mun auto on jo pitkän aikaa kolissut siihen malliin, että apukuskin puoleisessa etupyörässä on jotain vialla. Jousen yläpään laakerit ainakin alkaa olla hajalla kääntyessä kuuluvasta ajoittaisesta rutinasta päätellen, mutta myös muuta vikaa on kun kolisee joskus kovastikin. Nyt kun lähdin käyttämään kuopusta hammaslääkärissä ja kipeää esikoista koulullaan kuulemassa ohjeistusta ensi viikon työssäoloharjoittelua varten, piti pakoputki sempäivästä pörinää, että arvelin sen olevan puhki.

Miehelle viestittelin, että josko se hommais korjaamoajan, kun tietää termit ja osaa muutenkin paremmin puhelimessa asioida, ni se vaan että hänestä se on ollu hyväkuntoisen näköinen, "pitää kattoa ja kuunnella". Taas mua ei uskota. Laitoin videon, missä heiluttelin pakoputkea siihen malliin, että näkee että se on poikki. Luultavasti takavaimentimen etupuolelta. Ralliautoäänet on. Kurvailin pikkutien mutkissa silleen rennosti kun ei ollu muita kulkijoita, mittarissa ei ollu ku 33 mutta takapenk…

Mikä ihana paikka!

Kuva
Kirjaston varasto ♥
Siellä oli avoimet ovet, ja löysin niitä kaipaamiani kirjoja lääketieteen ja henkilöhistorian väliköistä. Paikallishistoriaa olisin vielä voinu vähän katella, mutta seuralaisella oli jo kiire pois. Ja nyt mulla on kiire lukea, Ilmestyskirjan ratsastajat sai jäädä kesken kun näitä varastolainoja ei voi uusia ja ne pitää nyt sit saada luetuksi eräpäivään mennessä. Yksi kirja jäi lainaamatta - oli sellanen aanelosen kokoinen järkäle, jossa oli yli 700 sivua...

Anoppi päätti suolata meille lohta, kun tykättiin sen tarjoamista lohileivistä taannoin. Ja sit se keitti rääppeistä liemen, johon sain tehä kalakeiton. Ostin kaupasta lohikuutioita ja tein vähän isomman sopan, ja ne lohikuutiot jotenkin haisi liikaa kalalle... olikohan ne pilallisia? Pakasteena ne kuitenkin oli, joten ei kyllä pitäs hevillä pilaantuakaan. Sulatejuustolla ja tillillä ja suolalla sain sen maistuun vähän paremmalle, mutta voi olla että taas jää sopasta puolet syömättä. Ehkä mun pitäs opetella tek…

Ajatteluttelua ja ukkosettomuutta

Tulipa vaan taas mieleen, että löyhässä on ihmisen henki... ei sitä niin aattelekaan, kun lukee lehdestä jostain onnettomuudesta, mutta sitten jos se on "oikea ihminen" eli itse tai joku läheinen sen tunsi, niin ajatteluttaa paljon enemmän. Mua ainakin ajatteluttaa enemmän kuin kuuluisi, kun kolmikymppinen mies osti mersun ja seuraavana yönä pikkusen vaan törmäs vanhan talon kivijalkaan ja henki pois. Ja häät oli suunnitteilla vuodenvaihteeseen.

Tämä väsymys on kamalaa. Jää oikeasti asioita tekemättä sen takia, ei vaan jaksa. Jos olisin itekseni, en varmaan kävis edes kaupassa, ennen kuin olis välttämätön pakko. Tänäaamuna heräsin kyllä ennen kuutta, ja kun kävin viemässä kuopuksen koululle kymmeneksi (meni noin tunti reissussa) niin takaisintullessa olin jo melkein liian väsynyt ajamaan. Kotiin päästyäni kellahdin heti sohvalle, vaikka oli nälkäkin. Tällä kertaa en sentään nukkunut tuntikaupalla, tuli viesti puhelimeen ja herätti. Helposti nukun 2-3 tuntia päikkäreitä, ja i…

Kuvattua, kuljettua ja luettua

Kuva
Lauantai. Ei mitään menoa minnekään, tyttäret on maailmalla ja mies yöllisten tähtikuvailujen ja kaljottelun jäljiltä nukkuu sikeästi vielä - ja mie herään ennen kuutta. Puristan silmäni kiinni ja koitan ajatella mukavia, josko se uni vielä tulis, mutta ei. Kroppa kireellä mietin vaan ikäviä asioita, muistan vanhoja mokia ja pelkään uusia. Muistan että eka joogatunti oli tällä viikolla, enkä mennyt sinne kun en ollu laittanu sitä kalenteriin. Kun eihän sitä nyt vielä tartte, on kesä ja jooga alkaa vasta syksyllä! Nousin sitten ylös, kävin koirien kans kävelyllä, keitin kahvia ja laitoin pyykkikoneeseen navettavaatteet pyörimään.

Eilenkin oli kesä; lenkillä tuli ihan oikein hiki, koiratkin meinas läkähtyä. Onneksi oli vettä mukana. Mutta ihanaa silti! Tarkkaavaisempi koira löysi ilmeisestikin parittelevat heinäsirkat, joista päällimmäinen oli erikoisen värikäs. Ne yhteenliimautumisestaan huolimatta liikkui aika vilkkaasti pakoon (ja koira pomppas toiseen suuntaan) joten en saanut sume…

Ihmeitä ja kummia

Kuva
Primääriperheen jäsenillä on syntymäpäiviä lähiaikoina, ja eilen kirjoittelin niille kortteja. Yksi on muuttanut hiljattain, enkä muista sen osoitetta ulkoa, niin hain osoitevihkoni - joka ei ollut siellä, missä se aina on! Se roikkuu keittiön kaapissa naulakossa, Tiimarin muovipussissa joulupostimerkkien ym. kanssa. Aina. Jos käytän sitä, laitan sen aina takaisin siihen. Ja nyt se ei ollu siinä. Tyhjensin koko kaapin (tulipahan siivottua ja heitettyä kamaa roskiin!) ja järjestin sen ja sitä vihkoa ei ollu siellä. Mitä hittoa teen, jos en löydä sitä? Siellä oli kaikki osoitteet, mulla jää sitten suurin osa joulukorteistakin lähettämättä, jos sitä ei löydy. Kävin penkomassa askartelutarvikelaatikonkin, sielläkin on tiimarin pusseja ja ajattelin, että jos oon epähuomiossa korttia tehdessäni vienyt senkin sinne korttitarvikkeiden mukana. Mutta ei. Paniikki!

=^.^=    =^.^=
Tässä kohtaa tulee ihme. Tonttujuttu tai joku muu sellanen. Ajattelin, että ei auta kuin tehdä uusi osoitekirja, ja e…

Nirvanaa ja vähän muutakin

Kuva
Mulle on vissiin tulossa joku mikrobikammokin. Tai sitten huoleton suhtautumiseni niihin alkaa muistuttaa oikeaa käyttäytymismallia. Esimerkiksi kirpputorilla käynnin jälkeen on olo, että pitää pestä kädet. Kaikenlaisten ihmisten kamoja on tullu hypisteltyä ja niitä on kaikenlaiset ihmiset hypistelleet mua ennenkin. Labrassa kävin viemässä tytön salmonellanäytteen, ja vaikka vältin koskemasta paikkoihin, oli pakko ovi avata kahvasta ja heti inhotti. Tuollaisissa paikoissahan ne sairaat juuri käy. Kirjastossakin yks sun toinen yski ja kröhi, aivasti ja niisti. Se on kyllä jännä juttu, että se kirjastosta tuotu kirja ei kotona enää aiheuta neuroottisuutta, vaikka sitäkin on moni lähminyt. Muistan ajan, kun kirjoissa oli varoitus, ettei saa lainata sellaseen kotiin, missä on lavantautia tai muuta vastaavaa...

Usein kyllä kaupungilta tai lenkiltä tultuani huuhtaisen kädet - en tosin tiedä onko sillä mitään muuta kuin psykologinen merkitys, jos ei kunnolla kuuraa saippualla. Taannoin luin …

Yötöitä

Kuva
Jaahas. Heräsin sitten ahdistavien työunien päätteeksi hankalaan oloon, oli vessahätää, päänsärkyä, selän jumia ja pienehkö meluongelmakin vieressä. Nousin ylös ennen kolmea, ja päätin että jos syö kello kolmelta, sitä ei lasketa enää yösyönniksi kun on melkein jo aamu. Söin. Eipä ollu sit ainakaan nälkä enää. Pitäs ostaa uus petauspatja ja tyyny, mutta ne pitäs saada ensin koekäyttää. Oon joskus ostanu kalliin muka muotoutuvan tyynyn, joka oli käytössä niin kivikova, ettei sillä voinu nukkua.

Oikeastaan pitäs ostaa kokonaan uusi sänky. Semmonen jalallinen. Ja sitä varten pitäs varmaan ostaa uus kotikin. Ei puutu ku rahaa.

Esikoinen on raivannut omaa (tai siis molempien tyttöjen yhteistä) huonetta, siellä alkaa kohta olla ihan sitä minimalistista. Hyllyt tyhjinä. Sieltähän mie oon kantanu niitä kirjojakin kirjaston kierrätyshyllyyn, täytyy kohta kantaa lisää. Vai kaipaako joku esim. askartelukirjoja? Tai tietääkö jonkun, joka vois antaa semmosille kodin? Mutta sekin, jonka eilen vein,…

Potunnostossa

Kuva
Tässä on meidän perunamaan (=ämpäri) sato. Olis tarvinnu pidemmän kasvuajan, mutta jostain syystä varret kuoli. Liekö ollu liian märkää sitten kun lakkasi olemasta kuivaa. Hauskoja pikkupottuja ja pari normikokoista. Ihan hyvän makuisia.

Nyt ku ei oo tullu niitä ilmoituksia kommenteista sähköpostiin vähään aikaan, ni tupsahtikin 2x tällanen sähköposti:

"Edellisestä kerrasta on kulunut jonkin aikaa. Haluamme varmistaa, että haluat edelleen saada sähköposti-ilmoituksia, kun blogiin on tullut tarkastettavia kommentteja. Jatka tämän blogin kommenttien valvontaa koskevien sähköposti-ilmoitusten vastaanottamista klikkaamalla Jatka tilausta. Jos et halua saada ilmoituksia sähköpostiin, voit ohittaa tämän viestin tai klikata Hylkää. "

Kummallista, miksi ne sit sen pani tauolle. Mutta nyt taas tulee ilmot kommenteista.

Ja olipa ihmeen kummallinen uni viime yönä. Toisaalta kaikki oli siinä niin helppoa - paitsi löytää Salmelankatu. Menin hirmu jyrkkää, käytännössä pystysuoraa kalliot…

Kriisi?

Kuva
Ei niinkään mikään ikäkriisi, mutta ajankulumiskriisi. Silloin hevonkakkarellisieniretkelläni vaan mietin siinä tutussa metsässä, miten kaikki muuttuu koko ajan, vaikkei sitä niin huomaa siinä hetkessä. Se kanto, jonka ympärillä usein on ollu sieniä, ei kohta enää erotu kuntasta, kun on niin lahonnut. Ne kuusennäreet, joiden juurella kasvoi kanttarelleja (ennenkuin kaadettiin metsää niin, että aurinko kuivatti paikan) onkin jo isoja kuusia. Yhtäkkiä. Se tuulessa konkeloon kaatunut mänty - ei sitä enää olekaan. Se on pudonnut maahan keloksi. Polku, jolta näki supan toiselle laidalle on nykyisin piikkisen männikön seassa.

Mäenhaluu! Haluun että kaikki kivat asiat pysyy ennallaan. Vähän niinku esikoinen pienenä, kun sille kerrottiin hampaiden vaihtumisesta; se sano "Mä en haluu, mä lähen karkuun!" Sekin pikkuinen on nyt aikuinen. Ehkä pitäisi itsekin muuttua kun maailma muuttuu, mutta kun pysyn samana. Peilistä vaan katsoo joku roikkuvanaamainen timosoini, joka mie en ole.

Kuop…