Kuvattua, kuljettua ja luettua


Lauantai. Ei mitään menoa minnekään, tyttäret on maailmalla ja mies yöllisten tähtikuvailujen ja kaljottelun jäljiltä nukkuu sikeästi vielä - ja mie herään ennen kuutta. Puristan silmäni kiinni ja koitan ajatella mukavia, josko se uni vielä tulis, mutta ei. Kroppa kireellä mietin vaan ikäviä asioita, muistan vanhoja mokia ja pelkään uusia. Muistan että eka joogatunti oli tällä viikolla, enkä mennyt sinne kun en ollu laittanu sitä kalenteriin. Kun eihän sitä nyt vielä tartte, on kesä ja jooga alkaa vasta syksyllä! Nousin sitten ylös, kävin koirien kans kävelyllä, keitin kahvia ja laitoin pyykkikoneeseen navettavaatteet pyörimään.

Eilenkin oli kesä; lenkillä tuli ihan oikein hiki, koiratkin meinas läkähtyä. Onneksi oli vettä mukana. Mutta ihanaa silti! Tarkkaavaisempi koira löysi ilmeisestikin parittelevat heinäsirkat, joista päällimmäinen oli erikoisen värikäs. Ne yhteenliimautumisestaan huolimatta liikkui aika vilkkaasti pakoon (ja koira pomppas toiseen suuntaan) joten en saanut sumealla kännykkäkamerallani tämän parempaa otosta:



 Illalla käytiin miehen kanssa ajelulla mm. Kytäjällä. Tällasia maisemia oli siellä:
Kytäjä Golfin rakennus, hurmaava entinen navetta. Hienoa, että säilyttivät ja kunnostivat tuon! Parkkiksella oli huumaava ruusuntuoksu.

Ja kiulukoita.


 Aurinko laski, mie kävin parin kilsan kävelyllä koirien kanssa sillävälin, kun mies otti kuvia omalla tahollaan. Kateltiin golffareita, ja siellä oli yksi mies samanvärisissä kamppeissa kuin miehen työkamppeet, ja koirat oli selvästi sitä mieltä, että "isi tuolla!" ja ne olis halunnu sen luo. Ei ne yhtään niin kiinnostuneita muista olleet. Mutta ihana leppeä ilta oli, varmaan oli kiva golfatakin.

Huvittavaa on tuolla Kytäjän kartanon mailla se, että siellä on iso plakaatti jossa mainostetaan ilmeisesti asuinpaikaksi ko. seutua, mainoksessa oli kiva peltotie ja kysymys jotenkin niin, että haluaisitko lenkkeillä näissä maisemissa, mutta kuitenkin ne peltotiet on sitten tällasilla kylteillä varustettuja:
Joka tien päässä on ajokieltomerkki ja ukaaseja. Ei me sitten uskallettu lähteä tuonne kävelemään, en kyllä ymmärrä miten tuollainen kävelisi jokamiehenoikeuden yli. Periaatteessahan riistanhoitoalueita on pitkin metsiä ja maita, mutta kyllä siellä ihmiset saa kulkea. Mun mielestä. Mutta harhaanjohtavaa mainontaa kehua lenkkeilymaastolla, jossa ei saa liikkua.

Siinä on muutamia johtoja, yli kolmekymmentä laskin. Kuinkahan nuo vetää ukkosella salamia puoleensa? Eilen olikin ukkosta, mutta ei meillä. Jossain Mikkelin alapuolella räiski salamoita monta tuntia salamakartan mukaan. Pohjanmaalla tänäaamunakin.

Luin kirjan. Tai no,  yritin. Usko, toivo ja terveys, jonka takakannessa luki "Kohtikäyviä kannanottoja lääkärin työn ja kristillisen vakaumuksen leikkauspisteistä" "Kuinka toimia lääkärinä eettisissä ristiriitatilanteissa" ja toivoin voivani lukea kristittyjen lääkärien ajatuksista tosielämän tilanteissa. Ensin puolet kirjasta oli ihan muiden kuin lääkärien (mm. surullisenkuuluisen Tapio Puolimatkan) kirjoittamaa "jumala sitä, Raamattu tätä"-höpinää sitaatteineen, ja lääkäreiden ajatuksia vajaa puolet kirjasta. Nekin enemmän abstraktia jumalasuhteen mietintää, kuin lääkärin työtä koskevaa. Tulin siihen tulokseen, että eettiset ristiriitatilanteet ei ole yleisiä eikä hankalia, kun niistä kertova kirjakin on ympätty täyteen uskonnollista jargonia. Olis edes Päivi Räsänen kertonut aborttiasioista, mutta ei.

No, nyt on vuorossa Ilmestyskirjan ratsastajat, joten Raamatun kyljessä mennään vieläkin :)

Kommentit

  1. Kauniita kuvia oot napsinu! Voihan riistanhoito, mitenkähän iso alue lienee, onko riistakameroita jne.

    VastaaPoista
  2. Arvostan suuresti tuota sinun lukuintoa erilaisiin kirjoihin, kiinnostavia tuollaiset pohdiskelut!

    Olen lukenut jostain juttua noista riistanhoitoalueen kylteistä, ei ne voi kieltää liikkumista sillä, että laittavat tuollaisen kyltin. Yksityistielläkin voi kulkea jokamiehen oikeudella, jos sitä ei perustellusti ole kielletty esim kelirikko tms.

    Mutta mikä tuo yläkuva on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on kivi, joka on haljennut ja rikkoutunut. Täällä aina sillon tällön näkee rautapitoisia kiviä, jotka ruostuessaan on haljenneet tai "viipaloituneet" noin. Tuossa vaan sattuu oleen tuollainen kuvio.

      Minunkin ymmärtääkseni jalkaisin liikkuminen on sallittua kun ei tee tuhoja. Eri asia sitten juoksuttaa koiria vapaana tai poimia pellosta asioita tai tallustella kasvukaudella viljelyksillä, mutta kun ei muka saa edes peltotietä pitkin kävellä...

      Joskus on kausia, kun voi lukea (tai yrittää lukea) tuollaistakin, joskus ei pysty kuin dekkareihin :) Kovin filosofiset ja jumaliset tekstit ei kyllä jaksa kauaa pitää mielenkiintoa yllä, etenkin jos on ylimielinen twisti "tieteisuskovia" kohtaan - tulee hypeltyä sivujen yli.

      Poista
  3. Lauantait, jolloin ei ole mitään pakollista, on ihan parhaita. Nautitaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, just nukuin yli kahden tunnin päikkärit.

      Poista
  4. Kaunis tuo Kytäjän rakennus! Ihanaa, että vanhaa arvostetaan ja säilytetään.

    VastaaPoista
  5. Minä luulin ensin ekassa kuvassa olevan kaksi vanhaa ruostunutta kolikkoa. Lienee osuutta asiaan sillä, että mieheni harrastus on vanhojen kolikoiden kerääminen. Eivät ne hänen kolikkonsa kyllä ruosteisia ole, mutta jostain syystä ne olivat ensimmäisenä mielessä. :-D

    Tuo maisemakuva on ihana. Välittyy sellainen kiva pehmeä tunnelma. Se, kun mukavan päivän jälkeen aurinko alkaa laskea mailleen ja hämäryys täyttää maiseman. Mielestäni yksi kauneimpia hetkiä päivässä.

    Kirjasi kuulostaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noissa kivissä on semmonen pronssin tai vanhan messigin väri :)
      Nyt on ollu kyllä ihmeellisen ihania päiviä ja iltoja! Tänään sitten sataa...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia