Yhhyhyy

Sinne ne menee. Katoin näitä kaupan pihalla ja sanoin hyvää matkaa, tervetuloa keväällä takaisin, ja oikeesti meinas itku tulla! Olen mie outo. Vaikka kai se on ihan normaalia tuntea haikeutta ja mielenliikutusta ison kurkiparven muuttoa katsellessa. Ja sitten olla nolo vedet silmissä kaupassa.

Silmät on ollu vedessä ja rähmässä muutenkin, tai ainakin toinen silmä. Lauantaina huomasin aristavan patin alaluomessa ja sunnuntaina ja maanantaina koko luomi oli ihan turvoksissa, hyvä ku näki eteensä. Tohtori Google kertoi, että kyse on todennäköisesti luomirakkulasta. Kuukausia kestävä vaiva. Toinen linkki sanoi, että nuorilla lähinnä - ja jos on vanhemmalla ihmisellä, pitäs ottaa näyte syövän poissulkemiseksi - ja toinen että kaikenikäisillä. Yöllä se on ikävän krahnuttava ku silmät kai on kuivemmat sillon, mutta ei se nyt juuri enää oo turvoksissakaan. Päätä siltä puolen vihloo, mutta sitähän nyt vihloo vähän väliä melkein aina.

Täysikuun aika, mie valvoin. Mietin jo, että pitäskö ottaa koirien vesikuppi pois vintistä, ku nytkin heräsin kun koira juoda loksotti niin kauan. En niin herkästi herää siihen, jos ne käy alakerrassa juomassa, mutta tuohon latkimiseen kyllä. Sit mies piti ääniä, tulin alakerran sohvalle ihan vaan siksi, etten ärsyynny korahtelusta. Ennen puoliyötä heräsin ja tunniksi ehdin torkahtaa, ennenkuin mies nousi ja heräsin taas. Tunnin nukuin vintissä ja taas heräsin. Neljä-viis tuntia unta, ja vaikka mietin että pitäs mennä takas nukkuun, niin oon pyykänny koneellisen ja paikannu farkut ja tehny uuden pussukan jyville, joiden pussin hiiri nakersi rikki ehkä 3 vuotta sitten :) Joo, kaivoin ompelukoneen esiin, eikä ees kovin paljon verenpaine kohissu korvissa. Hiukan jotain heijastimentapaista kehittelin myös huomioliivin heijastavista nauhoista. Idea vaatii vielä tuotekehittelyä. Tällasen taskussa suht huomaamattomasti kulkevan systeemin tein:
Mulla on niitä missä on rullallenapsahtava metalli sisällä, mutta ne on ikävän isot taskussa.

Kävin eilen sattuneesta syystä kaksikin eri kertaa Lidlissä, niillä oli siellä "ei myydä muovikasseja"-päivä, enkä kummallakaan kerralla kuullu kenenkään valittavan asiasta. Kaikilla oli omat kassit mukana tai sit niinku mulla niin pienet ostokset, että ne kulki käsissä.

 Tässä lisää kauniita taivaita. Vähemmän haikeita.


Nyt on jo toinen kylmä yö ollu meillä, eilen oli kuuraisia paikkoja (ja auton tuulilasi veti niin paksuun huuruun lähtiessä, että oli pakko heittää sivuun ja panna huurteenpoisto pauhaamaan) ja tänäaamuna oli sitten auton lasit ihan kirkkaassa jäässä. Äkkiä ne suli sisälämppärillä, mutta piti siihenkin aamun pimeydessä johto etsiä. Niin, kävin taas viemässä tytön junalle, kun se joutui lähteen kuuden junalla.

Hain sitruunapuun jo ajoissa sisälle ennen kuin kylmeni, ei se tahtonu taaskaan mahtua lampun alle, vaikka kesällä pätkin sitä reilusti ja myöhemmin typistelin kasvupisteitäkin. Rehevä on. Ostin muka tuollaisen kasvilamppuna myytävän lampunkin tuohon, mutta se vaikuttaa kovin vähätehoiselta. Laitoin kylläkin kuvassanäkyvää tilannetta alemmaksi sen lampun.
Hirmuisesti oli pieniä koivunalkuja (heinien ym. lisäksi) purkissa, kun toin sisään. Niiden juurien mukana lähti aimo kasa multaakin. Mutta kyllähän niitä koivunsiemeniä pöllysikin kesällä ihan reilusti. Kuvittelin, että ne itäis vasta enskeväänä.

Koitin käydä verenluovutuksessakin, mutta kun otin puheeksi sen myyräkuume-epäilyn, niin eivät huolineet. Puolen vuoden luovutuseste. Hemoglobiini oli sentään palannu normaaliksi. Esikoinen kävi ekaa kertaa luovuttamassa, sillä oli hb 145! Silti sai rautapurkin mukaansa.

Päässä on ihan semmonen olo, etten oo nukkunu tarpeeksi, mutta aurinko paistaa! Pitäs mennä ulos, vähintään pienelle kävelylle koirien kanssa... neljä astetta lämmintäkin, ja vielä enemmän metriäsekunnissa tuulta. Lähin havaintoasema kaukana sanoo jotta viis metriä tuuli ja kymmenen puuska. Huh. Hanskat käteen ja korvaläpät päähän.

Kommentit

  1. Jään siis odottelemaan näiden mahtavien kurkiaurojen saapumista tänne. Muistan, miten silloin 10 vuotta sitten ajelimme Kölnin suunnalle katsomaan viiden viikon vanhaa Elvistä ensimmäisen kerran ja tuolla matkalla näin ensimmäistä kertaa elämässäni niin valtavia kurkiauroja. Elvis on syntynyt 9.9. eli se on ollut lokakuun puoliväliä. Mitenköhän kauan nuo muuttolinnut ovat matkalla?
    Minua on aina kiehtonut tuo muuttolintujen elämä. On minusta niin ihmeellistä, miten ne sen tekevät.

    Minua ei ole koskaan huolittu verenluovuttajaksi. Olen aina ollut liian aneeminen siihen puuhaan. Nykyään voisin Hb:n puolesta luovuttaakin, mutta nyt se on sairauden takia koko loppuiän poissuljettu asia. Miehellä on liian korkea Hb. Oli viimeksi 178. Johtuu perinnöllisestä häiriöstä nimeltä hemokromatoosi. Lähti tänään päivystämään ja kertoi huomenna taas jäävänsä sen verran pidemmäksi aikaa klinikalle, että herämössä laskevat häneltä puoli litraa verta pois. Valitettavasti hänenkään veri ei käy. Oli jo asiasta soitellut punaiselle ristille, mutta kun syö basillaarimigreenin takia estolääkitystä, joista yksi on kiellettyjen listalla, niin roskiin menee sekin veri. Todella harmillista.

    Vähäiseltä tuo yöunesi kuulostaakin. Toivottavasti ensi yö on parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa, että joutuu heittään kallisarvoista verta roskiin! Googletin tuon hemokromatoosin (mua taas kiehtoo kaikenlaiset lääketieteen ja anatomian jutut, no toki linnutkin...) ja sehän on pelottava juttu! Hyvä, että on hoidossa. Basillaarimigreenistä en löytäny äkkiseltään oikein mitään - miten se eroaa ns. tavallisesta?

      Just luin BirdLifen facesta, että radiolähettimellä varustettu kiljuhanhi kavereineen oli lentäny kolmessa vuorokaudessa Suomesta Kreikkaan, yli 3000 kilometriä!

      Poista
    2. Miehelläni on onnea, että tuo hemokromatoosi on sinä lievempänä muotona hänellä. Eli kunhan pitää huolen siitä, että veren rauta- arvoja ja hemoglobiinia tarkkaillaan ja tarpeen tullen sitten lasketaan ylimääräiset veret pois. Ei ole ollut minkäänlaisia merkkejä maksassa ja se on tärkeintä. Mutta kaikilla ei ole yhtä hyvää onnea ja se voi tosiaan koitua kohtaloksi.

      Basillaarimigreeni saattaa taas olla mun oma suomennos. Täytyy katsoa, mikä se lienee ihan oikea termi suomeksi.
      Mutta siis, miehelläni on kahdenlaista migreeniä ns. tavallista migreeniä, joka oireilee päänsärkynä ja silmien valoherkkyytenä. Sitten on tämä basillaarimigreeni, joka puolestaan oireilee aluksi 1:1 aivoonfarktin oireilla. Mies on nyt kolmesti saanut sellaisen kohtauksen ja saanut ambulanssikyydin sairaalaan sekä välittömän CT- kuvauksen. Millään kerralla ei ollut muutoksia kuvissa näkyvissä ja neurologit epäilivät TIA- kohtauksia (ohimeneviä aivojen verenkiertohäiriöitä). Kunnes sitten viimeisellä kerralla pari tuntia kohtauksen jälkeen hän alkasi oksentamaan ja se johdatti lääkärit tämän migreenin äärelle.
      Siis aluksi hänellä menee tasapaino, sitten menee oikealta puolelta liikuntakyky täysin ja puhe puuroutuu. Ensimmäisen kerran tämä kohtaus tuli Michaelin ollessa töissä ja työkaverit olivat sitä todistamassa, kaksi jälkimmäistä tuli kotona ja kyllä säikäytti. Nyt tuolla estolääkityksellä on pysynyt 12 vuotta täysin oireettomana. Näkyy tepsivän kumpaankin migreeniin. Syö Topiramaattia ja jotain muuta epilepsialääkettä kombona. Taitaa olla lamotrigiini se toinen lääke.

      Poista
    3. No niin... Olin siis lisännyt yhden ällän liikaa. Ja taitaa olla yleisimmin kutsuttu aivorunkomoigreeniksi. On sen verran harvinainen juttu, ettei varmaan senkään takia ole monelle tuttu. Ei ollut meillekään, ennen kuin omalle kohdalle napsahti.

      Tään kopioin Migreeniyhdistyksen sivulta:

      "Aivorunko- eli basilaarimigreeni

      Aivorunko- eli basilaarimigreeni on harvinainen aurallinen migreenisairaus. Kohtaukset ovat samantyyppisiä kuin tavallisessa migreenissä, mutta lisäksi niihin liittyy rajuja aivorungosta alkunsa saavia neurologisia oireita. Auralliselle migreenille tyypillinen näkökenttäpuutos voi laajeta aivorunkomigreenissä täydelliseksi, ohimeneväksi sokeudeksi. Auravaiheessa esiintyy myös puheen puuromaisuutta, kiertohuimausta, kuulohäiriöitä, kaksoiskuvia tai tasapainon vaikeutta. Osalla potilaista esiintyy tajunnantason laskua ja hyvin harvoin
      kouristelua.

      Aivorunkomigreeniä nimitettiin aiemmin basilaarimigreeniksi, koska kohtausten ajateltiin johtuvan kallonpohjassa sijaitsevasta basilaarivaltimosta. Tästä ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä, ja nykyisin suositaankin termiä aivorunkomigreeni.



      Hemipleginen migreeni

      Hemiplegisessä migreenissä auraoireena esiintyy toispuoleinen halvaus, joka vaihtelee lievästä vaikeaan. Kohtaus alkaa usein käden puutumisena sormista kohti olkapäätä. Oireita voi tulla myös jalkaan, poskeen ja suupieleen. Kieli voi tuntua paksulta ja kömpelöltä, nielu puutuneelta ja puhe vaikealta. Sen jälkeen voimat heikkenevät kädessä ja usein myös jalassa. Myös hemiplegisiin kohtauksiin voi joskus liittyä tajunnantason laskua ja hyvin harvoin kouristelua."

      Poista
    4. Kiitos kun näit vaivaa mun uteliaisuuden tyydyttämisessä :) tuo onkin uutta, vaikka migreenistä on tullu luettua sitä sun tätä. Onpa hyvä, että tuollainen pysyy kurissa estolääkkeellä, aika hurja vaiva tuokin.

      Poista
    5. Me näköjään kerätään näitä harvinaisia sairauksia. Kaikki kolme; hemokromatoosi, aivorunkomigreeni ja leiomyosarkooma kuuluvat harvinaisuuksiin. Olisin voinut mieluummin lukea näistä kirjoista, kuin oppia omien kroppiemme kautta. Eivät sitten kysyneet, että valitsemmeko käytännön vai teorian...

      Poista
  2. Mikä valtava määrä kurkia!! En oo vuosikausiin nähny yhtään kurkea, ne on niitä lapsuuden lintuja. Ties kevään tulleen, kun ne ronklotti suolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkin kesää kuului tähän huutoja tuolta märältä pellolta lähimaastossa. Ne on hienoja lintuja!

      Poista
  3. Täällä kans kaamea tuuli ja aamulla hitusen alle nollan. Kaivettiin hanskat esiin ja takalasi on jäässä. Kurkiakin nähty, joten on se syksy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna kuulemma tuuli taas kovenee. Kyllä se nyt meitä kurittaa kun koko kesän helli.

      Poista
  4. Mutta on se ihanaa, että ne kurjet lähtevät talveksi sinne, missä pärjäävät. Ja vieläkin ihanampaa se, että palaavat taas keväällä tänne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No osa palaa, osa jää matkalle... luonnon laki.
      Ja tottahan se on - jos ne ei lähtis, ne ei vois ilahduttaa palaamisellaan keväällä :)

      Poista
  5. Katselin eilen kurkien auraa täällä, kirkolla, kun seisoin torilla ja siihen pysähtyi muitakin katsomaan. Hieno ja jotenkin kaihoisa näky. Nyt odotellaan kevättä, että tulevat takaisin.

    Aika pätkissä on sulla unet, kyllä kai sellainen väsyttää. En ole luovuttanut verta koskaan. Silloin kun työkavereitten kanssa menin joskus alle kolmikymppisenä, niin ei otettu kun minulla on todettu joitain allergeeneja veressä. Silloin ne esti luovutuksen, enkä sen jälkeen mennyt kysymäänkään olisko tutkimukset kehittyneet.

    Kylmää on, pipo ja hanskat aamulenkillä tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime yö oli suht kokonainen (johtuen varmaan siitä, kun otin särkylääkesatsin illalla ku on taas kaikenmoisia kipuja) mutta nyt väsyttää ihan sairaasti. Uni ei kyllä tullu enää uudestaan, vaikka olis ollu toista tuntia aikaa. Vääntäydyn sinne joogaan, toivottavasti en nukahda sinne. On se kai sallittua, mutta noloa. Periaatteessa pitäs rentoutuessakin pitää tietoisuus hereillä.

      Poista
  6. Heijastinkausi alkaa juu.. Meilläkin on kuistilla kesän viettäneissä kaktusruukuissa runsaasti koivunalkuja. Pitää siivota onneksi muutenkin sisäkukkia, niin samalla tulee nekin nypittyä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä se meillä on ollu vesiheinää, nyt oli koivuja :)

      Poista
  7. Mulla tuli just näinä päivinä täyteen vaadittava aika edellisestä luovutuksesta, että saisin sen puolesta taas mennä. Mutta koska olin hiljattain sairaalassa tuntemattoman viruksen takia, niin saapa nähdä, tuleeko siitä joku karenssi. En nyt muutenkaan ajatellut itseäni sinne tällä kertaa heti 3 kk jälkeen tyrkyttää, kun on niin väsy olo ollut muutenkin, mutta ihan mielenkiintoista, mitä sanovat sitten, kun sinne taas menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mullakaan ei ollu varsinaista diagnoosia, mutta epäily riitti. Kuinkahan ne mahtaa toimia sellaisissa tapauksissa, missä ei ole hajuakaan sairauden syystä... ja tuokin toki oli mun oman ilmoituksen perusteella. Lomakkeessa pitäs olla kohta "Oletko sairastanu viime luovutuksen jälkeen" tms, mihin vois ruksia jos on jotain ollu.

      Poista
  8. Eipä kelpaa minunkaan veri..lääkkeet pilaa mullakin. Harmi, 9 kertaa ehdin käydä, tai sen verran huolivat. Useamman kerran lähetettiin pois, kun ei ollu hb tarpeeksi korkea. Silti, ite aikanaan verta saaneena olisin halunnu sitä luovuttaa aina kun pystyn.
    Heijastinaika alkaa tosiaan olla. Kivan ja taskussa huomaamattoman ootkin tehnyt, Mulla on heijastinnauhaa odottamassa värkkäystä. Saas nähdä koska inspiraatio ja aika on sopiva ;)
    Toivotaan, että kohta poistuva täysikuu parantaa sun unensaantia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No taas valvon... :)
      Mullakin on jossain "oikeaa" heijastinnauhaa, se vois olla vähemmän jäykkää kuin tuo näkyliivistä leikattu. Mutta kapeampaakin. Yks entinen työkaveri käytti sitä yksinkertaisesti pari pätkää hakaneulalla kiinni vaatteessa, ei sekään hirveesti häiritse mutta toimii.

      Poista
  9. Täällä oli kans bongattu maanantaina yli 15 000:n kurjen muutto. Pitivät mahdotonta mekkalaa. Aina se on yhtä haikeata. Luin Pentti Linlan elämäkerran. Siinä kerrottiin, että kurkikannat ovat kasvaneet kovasti. Oli muuten mielenkiintoinen kirja. Ootko lukenut? En kaikesta ole samaa mieltä, mutta enimmäkseen kyllä.

    Mahtava sitruunapuu sulla, vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä oo lukenu, täytyy panna listalle! Oon kyllä Linkolan kanssa monessa asiassa periaatteessa samoilla linjoilla, mutta en pystyis elämään niinku se...
      Hyvä, että edes jonkun muun kuin naakan kannat kasvaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia