Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2018.

Jäiset varpaanjäljet

Kuva
Joo kyllä nää tylsät luontokuvat kohta loppuu, kun tulee talvi ja nyt kun kukaan ei mua raahaa mukanaan, kun on arki ja kylmää ja raadantaa.

 Tiesittekö, että osterivinokasta kasvaa Suomessakin ihan luonnossa? Mie en. Luulin, että niitä saa vaan kaupasta. Nimikin niin eksoottinen, eihän ostereitakaan oo Suomessa. Tää on ihan jonku tuntijan ("sieni-ihmisen"?) tunnistama, tosin ei sataprosenttisesti kun näki vaan kuvan, mutta kun lueskelin intternetistä tuntomerkkejä niin hyvinkin voi olla se.

 Tämä on ufo. (Kaikki mikä intternetissä lukee, ei ole totta.)
 Vanha kivilouhos umpeenkasvaneen lammen reunalla.
Kyllä on melkoisia jysäyksiä ollut, kun tuolla on kalliota räjäytelty.
Isoja kantikkaita kiviä ympäriinsä, ei pelkästään kasoissa. Tuohon olis taas näköjään tarvinnu koiran tai jotain muuta mittakaavaksi, mutta ihan yhtä kantikas se on tuollaisenakin. Olisin vieny sen kotiin, jos olisin saanu. Pihalla olis komee, ja vois talvella aina pitää tulia sen päällä. Siis sellasia pih…

Lunta etsimässä

Kuva
Aag, heräsin ennen viittä! Aika oli siirtyny sijoiltaan viime yönä. Ihmettelin, miksei vielä pala ees katuvalot - ne syttyy viiden maissa. Ensin lähti koirat alakertaan, sit mies niiden perään tarkistaan, ettei ne haluu ulos, ja mie totesin että ei varmaan enää uni tuu ja lähin myös. Mies meni takaisin sänkyyn, kun koirilla ei kerran ollut hätä ulos. Innolla ne hetken päästä kuitenkin sinne lähti, ja heti ulko-ovelta painoivat ihan täydet lasissa jonkun (kissa?) perään tontin toiseen päähän. Vielä ei oo riistakamera lähettäny sähköpostiin kuvaa, jos joku on haahuillut pihalla. Se on tullu oudoksi; lähettelee tunteja myöhässä niitä kuvia ja ihan sekaisessa järjestyksessä. Mutta joo, toinen koira ei sitten ymmärtänyt pissillä käydä, säntäili vaan eestaas pöhkönä.

Herkkulakkoni toistaiseksi vaikein päivä oli tällä viikolla. Kohta kuukausi takana, painossa ei oikeastaan huomaa. No eilen söin mätitahnaleipiä, suola kerää nestettä joten ei kannata nyt ees punnita. Suututtaa ja harmittaa vaa…

Enteitä ja ennustuksia

Kuva
Usein hiekka- ja sorateillä kävellessäni katselen kiviä, ja poimin mukaani kivan näköisiä yksilöitä. (Voiko kiveä sanoa yksilöksi?) - Toisinaan kyllä mietin, tuleeko sille koti-ikävä :)

Tietysti tuollaiset sepelit on jo muutenkin tuotu paikalle muualta... ja sora-asemalla murskattu ja seulottu niin, että samasta kivestä on murusia useampikin, mutta mikä todennäköisyys on, että tällaset kahden kivilajin yhdistymät löytyy peräjälkeen samalla kävelyllä muutamien metrien päästä toisistaan? Tieltä, jolla olen sentään aikasen monta kertaa kulkenut. Yhtäkkiä nämä pisti silmään, ja pari muutakin kvartsipalaa loisti niin, että piti poimia mukaan. Otin hyvänä enteenä.


Ei sillä, että enteisiin uskoisin. En enää sen jälkeen, kun otin seitsemän vitivalkoista joutsenta hyvänä enteenä, ja tuli yksi elämäni paskimmista jaksoista. Tuntui alkuun niin hienolta mennä lehmänhoitajaksi paikkaan, jossa mulle oli sympaattinen asunto ja koko miljöö tosi mukava, kaikki tuntui natsaavan ja sitten se työnantaja …

Jouluvalot ja "tonttuovi"

Kuva
Tän verran on meillä jouluvaloja tällä hetkellä. Ja tietysti se verkko keittiön ikkunassa haittaamassa sisälletirkistelijöitä. Sain tuon puisen lyhdyn joululahjaksi viime vuonna, ja suhtaudun hieman neuroottisesti ajatukseen elävästä tulesta puisen jutun sisällä, joten se saa olla sisusutuslyhtynä sähkövalon kera. Viime talvena siellä oli led-tuikku.

Syysloman jälkeinen arki alkoi, oon tällä viikolla herännyt aikaisin joka aamu, vaikkei mun mihinkään töihin tai kouluun tarvi lähteäkään. Mieskin palasi töihin saikulta, mutta vuorolistan mukaan on taas huominen vapaata. Kaljaa on kulunut...

Maailman meno irtisanomislakeineen ja muineen ahdistaa taas niin, etten viitsi edes uutisia lukea. Eihän ne työelämän kurjennukset mua enää koske, mutta meillä on kaksi nuorta kasvamassa sinne, enkä oikein muuta pysty kuin pakottamaan ne opiskelemaan. Esikoisellekin, joka on kaksi koulua keskeyttänyt, sanoin että nyt pitäs sitten jo käydä joku koulu loppuunkin. Lupasi. On se ihan viihtyny kyllä nois…

Kairessuo-Mieliäissuo

Kuva
Että oli vaikea muistaa nuo soiden nimet. Joko ne on niin omituiset tai sitten mulla vaan on niin paha muistihäiriö. Monta monituista kertaa oon jo tarkistanut puhelimeen tallennetusta kartasta ne.

Mutta sinne sitten eilen suunnattiin. Edellisen päivän reissun jätin ihan suosiolla väliin, olin niin järkyttävän väsynyt ja vedinkin varmaan yli kahden tunnin päikkärit. En silleen katsonu kelloa, mutta mies jo kohtapuolin heräämiseni jälkeen tuli senpäiväiseltä reissultaan, eikä ne oo ihan lyhyitä. Olin kyllä eilenkin väsynyt, mutta tiesin että ulkoilu piristää ja tekee hyvää. No, ei sitä kyllä huomannut. Itse asiassa se syksyllä viistosti matalalta paistava iltapäiväaurinko tekee minut toisinaan niin surulliseksi. Ei se keväällä haittaa, mutta jotenkin se syksyllä on semmonen kuolemaa valaiseva karu kirkkaus. Joutsenlaulu ennen kaamosta.
 Mieliäissuolla saattaa tavata jättiläismuurahaisia tän kartan mukaan.
Siinä soiden välisellä mäellä oli käynyt turbulenssi, mikä sen nimi nyt onkaan …

Pyhäinhäväistystä ja rangaistus

Kuva
Tällä kertaa kuvaus- ja tallustelukohteeksi valikoitui Pirunpesä Hollolassa. Hieno paikka! Paljon valkoisia kiviä maastossa :) tosin hieman hankalakulkuinen se oli paikoin, eikä märkyys auttanut asiaa. Puunjuuria ja kivenlohkareita.

Aamukahvi halus ulos ja oli ihan pakko käydä kyykkypissalla siellä, ja mietin, onko se nyt pyhäinhäväistys ja tuleeko siitä rangaistus, ja tulihan siitä. Vaikka kuinka varovaisesti koitin kulkea, niin alas mennessä vakaalta näyttänyt maa jalan alla luiskahtikin pois - parin metrin päähän ainakin - ja humpsahdin nurin. Kun oli rinne, niin maahan ei ollu niin pitkä matka kuin olis ollu tasaisella, mutta tömähdin vasemmalle olkapäälleni aika ikävästi. Onni oli, ettei sattunut kohdalle teräviä kivensärmiä tai juuria, mutta yöllä piti nousta hakeen lisää särkylääkettä kun jomotti, ja koko käsi on vieläkin kipee. Tää kirjoittaminenkin tuntuu ikävältä. Ehkä otan maanantaina yhteyttä asiantuntijoihin, jos ei siihen mennessä asetu. Ei varmaan pajun punominen onnis…

Melkutusta

Kuva
Nyt ei oo ehtiny ees blogia päivitellä, kun mies on saikulla ja on istunu tässä kuvien kans vääntämässä. Ja kun hajos se läppärikin. Sitä koitettiin palauttaa tehdasasetuksille, että kuopus olis saanu sen koululle, mutta se meni vaan ihan jumiin eikä siitä oo enää mihinkään. Sarjassamme "nykyajan vehkeet ei kestä mitään".

Ja ollaan me kuljettu maailmallakin. Miehen sairasloma ei semmosta estä, niin käytettiin sitten hienot päivät hyväksi luontoretkeilyn merkeissä.


Auringonlaskuja.


Erinäisiä kasvustoja.


Vesiä.



Rakennelmia.


Polkuja ja teitä. 
Melkoinen sumu oli tänäaamuna, aprikoin jo laittaako sumuvalot vaiko eikö. Kävin joogassa ja tulin siitä ihan vaivaiseksi. Kuukautiskivutkin alkoi siellä - ei oikein pitäny paikkaansa se gynekologin arvio, että saisin jo olla ilman niitä naistenvaivoja. Että olisivat tulleet kierukan läpi jos niitä vielä olis. En olis enää halunnu, kun kymmenen vuotta sain olla ilman! Mietin siellä joogassakin, että on todella älytön suunnittelija ollu ih…