Isoja aaltoja!

Olen laihtunut! Puoli kiloa eilisestä, hurraa! Joo tiiän ettei sillä ole mitään merkitystä, paitsi että ilahduttaa. Ja on se viidennes mun ensisijaisesta tavoitteesta. Ensisijaiseen se aina jääkin, jos ees yltää sinne asti. Mutta kyllä se riittää tässä iässä, jos saa pidettyä painon ennallaan, kun se vaihdevuosien myötä pyrkii nousemaan. Ja läskit vaihtaa paikkaa - peppu kuihtuu, maha kasvaa. Tänään teen bataatista ruokaa ja illalla on ehkä maha kipee.

Noin kuukausi sitten laitoin syksykuvan, nyt vois laittaa toisen:
Tässä vertailun vuoksi edellinen, näyttää kirkkaammalta kun tuo ylempi on otettu aamun hämärässä.
Seuraavassa kuvassa ei sit varmaan oo enää koivuissa lehtiä...

Kuin huomaamatta aloitin lintujen ruokinnankin jo. Ei tässä oo ollu ku tiaisia, ja ne on hyvin ahkerasti vierailleet tuossa mun tekemässä häkkyrässä, johon kokeeksi ja tutustumishoukutteeksi laitoin viimetalvisia talipalloja roikkumaan. Käytännön järjestelyt pitää vielä miettiä paremmin sitten, kun varsinaisen ruokinnan aika on.
Siellä se häkkyrä kököttää, kuva otettu tuhruisen ikkunan läpi ja verhokin siihen heijastuu. Oikein kepeästi linnut jopa lentää verkosta läpi, siis tiaiset. Hyvin on tottuneet, taisi siinä olla eilen yksi pikkuvarpunenkin. Orava on kans käynyt paikalla, mutta siemenautomaatin alla. Senkin ripustin, kun kerran kaivelin ruokavarastoja ja tuon pallotelineen. Käy kaupaksi kyllä. Saavatpahan rasvavarastoja talvea varten. Paitsi ettei talvea tule, jos tämä lämpöaalto jatkuu.

Tässä erään tintin omakuva riistakamerassa:

Sisko soitteli tässä yhtenä päivänä ja kertoi, että isän uusi syöpälääke ei ole tehonnut ollenkaan, ja sen kohdalla on nyt siirrytty palliatiiviseen hoitoon :( toisaalta suru, toisaalta varmasti sen elämänlaatu nyt paranee kun ei tarvi kärsiä lääkkeiden sivuvaikutuksista. Aika näyttää, leviääkö syöpä tai kasvaako se ja mitä se sitten aiheuttaa, mutta vanhoilla ihmisillähän usein syövät kasvaa hitaasti.

Sitten unelmoitiin tulevaisuudesta, että muutettas lähemmäs toisiamme. Mie oon monesti haaveillu sellasesta kolmen pikkuasunnon talosta, jossa me siskokset voitas asua. Ei puutu ku rahaa. Ja kyllä mun lapsistani täytys vielä huolehtia, vaikka nuorempikin jo täysi-ikäistyy kohta. Vanhempikin on vielä niin kesken oman elämänsä aloittamisessa. Ei ole aika sama kuin mun nuoruudessa.

Odottelen, että ilma lämpiäisi - nollan pinnassa oli aamulla - ja että pyykkikone sais ohjelman valmiiksi, että päästäis koirien kanssa lenkille.

Kommentit

  1. Hiukan on tintti sameassa kunnossa, onkohan se syönyt pihlajanmarjoja ;)
    Mä haravoin kolme tuntia viikonloppuna ja eilen illalla katselin, ettei sitä enää edes huomaa, että on mitään tehty. Koetan ajatella, että oli siitä ainakin liikunta- ja ulkoilmahyöty..
    Loppujenlopuksi vuodet menee nopeasti (ainakin sit jälkikäteen katsottuna) ja lapsia ei sillai tarvii enää aatella, asuntoasian kanssa. Jospa se siitä joskus menisi mukavimmille vesille, asuminen ja olo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie haravoin pihatietä 10 minuuttia ja olin aivan loppu - mietin, miten ne puutarhurit jaksaa sitä koko päivän. Tai jaksoi ainakin joskus, nykyäänhän on lehtipuhaltimet...

      Elämässä täytyy vain orientoitua sitä toivottua tulosta kohden. Vaikka toisenlaista asumista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Jipii!