Karpaloiden poksetta

Oon miettiny, että huolimatta yli kahdenkymmenen vuoden yhdessäolosta, meillä ei miehen kanssa ole juuri mitään yhteistä esim. puheenaihetta. Sitä ei kiinnosta mun jututa eikä mua sen jutut. Pelänny, että mistä me sit puhutaan ku lapset lähtee kotoa ja jäädään kaksin. Mutta on meillä ainakin keväisin ja syksyisin (niin kauan kun fysiikka kestää) näitä yhteisiä retkiä miehen kuvaamisen ohessa. Mie tykkään luonnossa liikkumisesta ja mies tykkää kuvata luontoa. Jos nyt kaikkee muutakin. Innostuu millon mistäkin, nyt on ollu pimeäkuvaus ja suot mielenkiinnon kohteena.

Eilen käytiin parillakin suolla, ekalla käytiin ihan suosuolla rämpimässä, sen reunoilla oli isoja vanhoja puita, luonnonsuojelualue kun oli.
Hirmusti oli karpaloita! En voinu olla keräämättä niitä yhden pienen jäädykkeellisen verran :)
Ja koirat kun huomas, että mättäillä kasvaa herkkuja, niin nehän ryhty syömään. Pokse vaan kuulu kun isot, mehevät karpalopallot meni suussa rikki. Arvasin, että maha tulee kipeeksi, ja niin tais tulla...
Toisella mentiin vaan reunoja pitkin, ja kierrettiin lampea. Oli tosi ihanaa! Kuvat on tylsiä mutta on ihan pakko laittaa tänne - mun sielunmaisemaa? Jos kerta mulla on suohirviön sielu. Tai jonkun käärmeen?

 Tässä kohtaa oli kaatunut puunrunko, jolla levähdettiin ja odoteltiin perässä tulevaa miestä.

 Ulpukanlehdissäkin on ruska!

Noita keloja siellä riittää. 

Lammen ympäri kiertävä reitti on jotain 4-5 km, mutta aurinko laski ja alkoi hämärtää, mentiin semmonen puolitoista kilsaa ja tultiin takaisin. Poseerasin niemenkärjessä.
 Oho tuli kuvat väärässä järjestyksessä. Ihan sama. Niemi kuvattuna vastarannalta ja itse niemeltä, kuva miehen ottama tietty ja mie vaan ruutukaappasin sen Lightroomista, kun en jaksanu ruveta eksporttaamaan. Ylempi kuva on otettu lähempänä auringonlaskua, huomaa että on jo hämärämpää. Sitten kun käveli rannalta metsään, humahti tosi hämäräksi - veden äärellä on aina paljon valoisampaa.
Päällä oli se aiemminkin mainitsemani mummomallin tuulitakki, ja tulihan todettua sen käytännöllisyys taas. Ekalle suolle mennessä mulla oli vielä tuulihousutkin jalassa, kun luulin että on kylmä ja märkää, ja sit tietysti rämpiessä tuli kuuma. Autolle tultaessa mulla oli mukana pussillinen karpaloita, korvaläpät, hanskat, pipo, tuulihousut, koiran kakkapusseja ja nameja sekä puhelin. Kaikki takin taskuissa. 

Mörrimöykyn kolo.

Kommentit

  1. Hyi kamala, minulle suo edustaa kaikkea inhottavaa. Niin kuin voi blogistakin päätellä... En ole koskaan tykännyt kulkea suolla, ja ihmettelen aina, miksi ihmiset vapaaehtoisesti lähtevät sinne tarpomaan :D Mutta onhan siinä joku oma tunnelmansa kai. Hiljaista luulisi (muistelen) olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ekan tarvonnan jälkeen sanoin tiukasti matkaseuralaiselle, että jos ei löydy polkua niin en tuu suolle. Kyllä mie sitä kattelen, mutta tarpominen ei kiehdo.

      Poista
  2. Tuo suo ja lampi ovat tosi kauniit, minä rakastan soita ja metsälampia (joissa usein pulahdan uimaan tietty). Karpalot ovatkin tänä vuonna tosi isoja, keräsin ensin pienempiä ja sitten astia täyttyi nopeasti kun löytyi noita suuria. Toin Lahdesta ison ämpärillisen niitä. On ne koiran mahalle aika happamia varmaan. En minäkään niitä selliasenaan söisi kuin maistelun verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se omassakin mahassa tuntui, kun niitä muutaman söin. Koirat jostain syystä tykkää kaikenlaisesta kirpeästä.

      Poista
  3. Eilen oli just sopiva metsäpäivä (eikä hirvikärpäsiäkään, onneksi). Sun kuvat on upeita, mulla on kuvia vaan suppiksista - niitä oli aika kivasti jo. Pienet ja söpöt laitoin etikkamausteliemeen ja annan äitille ja sen miehelle joululahjaksi. Isommat kuivaan ja taidan tehdä joulupäivän aterialle alkukeiton niistä.

    Mut kyllä se kummasti virkistää, ulkoilu. Sulla on onneks nuo söpöläiset vetoapuna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi pikkelöityjä pikkusieniä! Joskus saatiin miehen tädiltä purkillinen etikkakanttarelleja, ja ne oli hauskaa syötävää.
      Tänään pääsen kaverin kans metsään, tulee tuplavirkistys :)

      Poista
  4. Kauniit maisemat ja tyyni veen pinta! Ei kovin paljon näy upottavaa suota kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei huvittanu kuvailla, kun rämpi suolla :D paitsi nuo karpalot. Lampi oli kivempaa kuvattavaa!

      Poista
  5. Mä ajattelisin niin päin, että teillä on kuitenkin nuo kuvausreissut :) Ja ehkä muutenkin asiat paremmin, kuin joskus taannoin?
    Kauniita kuvia ja hyvä poseeraus..näyttää kuin haukut olis jossakin pussissa sun sylissä. Kiva kuva !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä totisesti on paremmin. Ehkä hyvä kun en vielä luovuttanut, ehtiihän tuota.
      Jossain kuvassa taisin päästä miehen kuvatoimiston listallekin...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia