Väsyvalitusta

Taas valvoin yöllä jonkin verran, ei löydy hyvää asentoa kun aina johonkin sattuu tai on muuten hankala, koirat on millon missäki ja nousee ylös ravisteleen ja juomaan ja nyt toinen kävi alakerrassakin ja toinen oli huolissaan - kyllä mie sen aamulla tajusinkin, miksi; ainakin kaksi oksennusta oli keittiön lattialla.

Vein tytön kuuden junaan enkä saanu nukutuksi enää sen jälkeenkään - toisen tytön jalka on tullu taas kipeeksi ja mietin, miten sen kans toimis. Koululääkäri on vasta 3 viikon päästä ja toisaalta tuo ei oo akuutti vaiva kun on kyse yli 2 vuotta sitten leikatusta jalasta ja sen oireilusta, mutta toisaalta on, koska se estää normaalin kävelyn ja lisäksi sattuu kovin. Joogan takia en voinu soittaa takaisinsoittoajanvaraukseen, kun en olis voinu kuitenkaan vastata ku ne soittaa takas (no tässä kohtaa huono omatunto soimasi, että kamala äiti, kun panee joogan oman lapsensa hyvinvoinnin edelle) ja nyt kun soitin, en voi sit mennä päikkäreille takaisinsoittoa odotellessa. Annetaanhan sieltä aina aika, jolloin soiton olis tarkoitus tulla, mutta käytäntö on osoittanut, että se voi tulla ihan millon tahansa. Sit pitäs vaan olla kiitollinen soitosta, vaikka se tulis kuinka huonoon hetkeen. Sitten on vielä se, että tyttö asuu asuntolassa toisessa kunnassa, mutta ilmeisesti siellä tk:ssa ei saa muita kuin kouluterveydenhoitoon liittyviä asioita hoitaa. Hampaat myös, vaikka meän tyär käy kyllä omassa hoitolassa täälläpäin.

Ja nyt väsyttää niin että silmät menee ristiin. Sit jos ne sanoo että joo ei auta ku tulla päivystykseen, ni miten mie ajan näin väsyneenä kymmeniä kilometrejä sinne tänne... Oon kyllä totisesti tullu vanhaksi ja väsyneeksi. Tää ilmakin on taas niin harmaa ja painava. Piti sataa koko päivän, mutta ei oo satanu ku yöllä viimeks ja nyt on yli puolen päivän. Yöllä oli kyllä mukava kuunnella sateen ropinaa, siinä valvoessa.

Ihan selvästi väsy vaikuttaa mielialaan, tänään on pyöriny taas masennusmantra päässä. Olen kiukkuisesti väittänyt vastaan, toistaiseksi. En luovuta heti. Olis niin kiva tehdä kaikenlaista, mutta ei saa aikaiseksi ja kun aina väsyttääkin. Aloitin sen kaulahuivin, mutta siitä tuli liian leveä, ja nyt kun purin sen ja aloitin kapeamman, se ei edisty millään kun inspiraatio hävis. Silleen tahtoo käydä usein, kun pitää purkaa jo pitkälle ehtinyt tekele. Sitäpaitsi alkaa unettaa aina kutoessa.

Nyt pitäs kyllä jo soiton tulla.

Kommentit

  1. Mulla oli puhelinoperaattotilta varattu soittoaika (niin että ne soittais mulle) kahden ja puoli kolmen välille. 10 vaikke kaksi tuli muistutustekstari jossa sanottiin että soitamme sinulle noin tunnin päästä. Vedin herneen oikein kunnolla nenään!

    Onneks ne sitten - tekstarista huolimatta - soitti oikeen aikarajan sisällä ja lepyin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se tietty niin, ettei ne voi minuutin tarkkuudella etukäteen tietää, kauanko edelliset puhelut kestää ja ehtiikö, mutta se pitäs kyllä ottaa jotenkin huomioon. Toisaalta mua ärsyttää ne etuajassa soittelijatkin, kun oon aatellu että ehdin käydä kaupassa ja sit soitto tuleekin ku oon autolla ajamassa.

      Poista
    2. No se etuajassa soittaminen on toinen joka tosiaan ärsyttää. Olin just auton ratissa kun soitti sellanen ihminen jolle olin luvannut haastattelun. En osannut sanoa että eipä käy kun soitit näin aikaisin...

      (Miten monta kirjoitusvirhettä voi yhteen kommenttiin saada mahtumaan?!?)

      Poista
  2. Nämä kelit väsyttävät minuakin. Pitää nähtävästi päästä kunnon myräkkään seisomaan, niin johan vireystila nousee ;-)

    Mutta jos ei ole myräkkää eikä rajuilmaa, mihin mennä seisomaan, kannattanee antaa itselleen anteeksi talviunimoodi ja kotoilla tekemättä yhtään mitään. Mutta jos sitäkään ei jaksa tehdä hereillä, niin ei ihme, että harmittaa :-(

    Jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perjantaiksi on ehkä tulossa kova tuuli ainakin :)

      Sain vedettyä pienet päikkärit, se piristi. Eikä mun tarvinnu lähtee ajeleen, saatiin aika perjantaiksi. Toivottavasti sitten jaksaa.

      Kiitos!

      Poista
  3. Yöheräilyt vielä kestän(4-6 yössä), mut valavominen on peestä!
    Koitahan jaksaa<3

    VastaaPoista
  4. Voi että noitä sun öitä. Kyllä se väsymys vaikuttaa mieleen ihan väkisinkin.
    Olet varmaan jo kokeillut senkin, että yksinkertaisesti jätät jonkin valvotun yön jälkeen päikkärit nukkumatta, että palautuisiko se unirytmi siitä normaaliksi. Eihän se aina heti tapahdu, itselläni on ainakin niin, etten yliväsyneenä meinaa saada millään unta. Nykyään se ei ole ongelma, mutta ollessani teholla töissä, tein usein 5-7 yövuoroa pötköön ja siinähän se rytmi kääntyi jo täysin yöeläjän rytmiksi. Otin sitten tavakseni jäädä viimeisen yövuoron jälkeen jalkeille. Yleensä se oli siivouspäiväni, koska liikkeellä oli oltava, muuten olisin nukahtanut. Yleensä jaksoin tuonne klo 18 saakka ja sen jälkeen kaaduin sänkyyn. Rytmi kääntyi aika nopeasti normaaliksi.
    Enää en varmaan jaksaisi tuota tahtia, mutta silloin olinkin vasta kolmikymppinen. Eron kyllä huomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on kyllä päivä menny nukkumatta päikkäreitäkin, ja kyllä sen yön sitten jossain vaiheessa aina nukkuu. Ei sillä niin väliä muuten, mutta jos joutuu tosiaan vaikka autolla ajamaan, niin eihän sitä väsyneenä oo mikään turvallinen kuski.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia