Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2018.

Taatto, taatto läksi innoissaan...

Kuva
Tulin vaan ilmoittaan, kun aina valitan niistä huonostinukkumisista, että nyt nukuin kuin pieni porsas. Eilinen olikin rankka päivä, ei ehtiny päikkäröimäänkään, olin ihan naatti jo paljon ennen iltaa.

Ronttasinkin kotiin sieltä hakkuupaikalta pienen kuusenlatvan, en tiedä oliko se laillista mutta omistaja saa hakee pois jos haluaa. Valot pittää jättää tänne kumminkin, ostin kympillä kaks valosarjaa. Toinen on kuusessa, toinen vielä miettii paikkaansa.
Toinen on mun ottama päiväkuva, jossa kuusi ei näytä miltään ja tolppakin on eessä, toinen kuopuksen eilen snapchatin kameralla nappaama kuva sen jälkeen, kun yhdessä veivattiin valot kuusen ympäri.

Tänäaamuna vein sitten samalla ajolla molemmat tyttäret opinahjoihinsa. Miksi koululle on annettu semmonenkin nimitys, opinahjo? Paikka, jossa hikoillaan ja joku hakkaa oppia päähän? Väkivalloin muokataan haluttuun muotoon? Tai eihän seppäkään tietty ahjossa töitä tee, vaan alasimella. Ahjo on siis tulinen paikka, missä vastarinta murretaan,…

Hienoa

Kuva
Ihana aurinko paistoi eilen. Kuura kimalsi ja poskia nipisteli. Yllättävän hyvin tarkeni vielä tuulitakissa, kun vaan laittoi alle kerroksia. Välillä viima vähän kuritti.


Käväsin iltakaffeella kaverin luona, tänään meinattiin sen kans käydä havuja ja semmosta hakeen tuolta hakkuualueelta. Jotain hyötyä siitäkin hakkuusta. Jos ei oo ehitty siivoon jo. Hämärä vaan tulee vastaan ku kaverin pitää ensin työpäivä saada pulkkaan.

Tänään istuin joogan jälkeen tunnin autossa ajamassa, kun kuopus pääsi aikaisin koulusta ja huomenna alkaa koulu myöhään, ja halus tulla kotiin. Tosin jäivät sitten esikoisen kanssa kaupungille, mie tulin kotiin väsään bataattisoppaa. Siitä tuli inhottavan säikeistä, mun soseutusmasiina ei oikein pelitä enää vissiin. Jooga oli viimeinen tälle vuodelle, ovat kai säästösyistä lyhentäneet lukuvuotta. Ja mulla tuli maha kipeeks. Outoa alavatsakipua on alkanu oleen, ensin pientä ja tänään on ajoittain ihan oikeaakin. Kauankohan sitä pitää kuulostella ennenku menee yritt…

Kuuraa ja känkkäränkkää

Kuva
Käytiin viikonloppuna siskolla, oli taas niin ihanaa. Huomasin sen, että mun oma sänky tosiaan on huono - siskon sängyssä ei haitannu "väkisinmaata" kun heräilin taas ja valvoskelin, enkä kehannu nousta aikaisin kun muut vielä nukku. Omassa sängyssä ei kauaa voi olla niin ettei selkä ärsyynny. On pakko venytellä ja tehdä kiertoliikkeitä, että pystyy oleen. Ainakin se on liian kova.

Oli vaan taas ihan järkyttävän lyhyt viikonloppu. Matkoihin menee tuntikaupalla aikaa. Isän luona saatiin kumminkin käytyä ja lähinnä katottiin telkkaria siellä, myös se Klääbun nolo hölläys just ennen maalilinjaa ku venäläinen pyyhälsi oikeelta ohi. Isä oli oikein pirteä.

Maisemat oli nyt jo vähän valoisammat, ei oo lunta satanu mutta kuuraa on. Ja se hieno täysikuu valaisi illallakin, teki veteenkin pienen kuun"sillan".


Vesi oli ihmeen tyyni, yleensä se väreilee virran takia enemmän tai vähemmän. 





Sunnuntaiaamuna oli ihmiset sankoin joukoin liikkeellä, pikkupojat harjoitteli kivillä cu…

Tuli romantiikasta puhe

Kuva
Taas valvoin kahden tienoilta. Mikä kumma siinä on? Heräsin vielä hienosta unesta, missä oltiin kävelyllä kimaltavassa pakkasillassa. Vasemmalla kyljellä ollessa sattui liikaa olkapäähän, oikealla kyljellä pihisi nenä ja sattui lonkkaan. Mahallaan ollessa olkapäitä ei saa kivuttomaan asentoon. Selällään ei jaksa koko aikaa olla. Särkylääke keskellä yötä, se auttoi lonkkaan mutta ei olkapäähän. Piikkimattoa, lukemista kunnes mies alkoi liikaa kääntyillä ja tuhista, sillä on kuitenkin takana 11 työpäivää putkeen, joista viimeiset neljä kymmentuntisia, ja aamulla taas herätys. Nukahdin ja taas heräsin, kun mies nousi. Onneksi sain vielä nukuttua, melkein yhdeksään asti.

Mies on ollut lapsesta asti mukana LASERI -tutkimuksessa. Sieltä on tullut aika ajoin kyselylomakenivaskoja ja pari kertaa on ollu fyysisiä tutkimuksia Helsingissä - mie oon välillä joutunu pakottaan miehen tekeen niitä ja välillä täyttäny ite niin, että oon kysyny siltä vastauksia. Se on ollu jättämässä homman sikseen, m…

Kirkastus

Kuva
Taas yöllä heräsin kahden maissa. Jo kolmas yö peräkkäin. Kummaa, kun nyt ei ees kukaan/mikään herättäny. Mutta ah, nukuin ainakin puolitoista tuntia myöhempään kuin normaalisti! Aamu oli jo valkenemassa, kun nousin, taivas oli kirkas ja ajattelin että kivaa, paisteinen päivä tulossa. Mutta sitten jostain humahti sumu. Omituinen valo sitten oli, kun aurinko paistoi sieltä sumun päältä.

Joogassa joku kerää taas vetäjälle joulumuistamista, ja sanoi jostakusta, että "tuo ei kuulu mejän porukkaan" (siellä välillä aamuryhmien osallistujat vaihtelee päiviä, ihan luvan kanssa) kun kävi mun luona asioimassa, ja mulle tuli semmonen mukava olo... kuulun porukkaan! "Meihin". Tämmösenä hyljeksittynä, aina ulkopuolisena tai pakon eessä pitkin hampain hyväksyttynä se tuntui lämmittävältä. Mie ite en varmaan ulkomaailmassa ees tuntis niitä muita, ehkä sitä yhtä lukuunottamatta. Tai kahta. Kyllä mie siellä höpöttelen välillä, vaikken niin vastakaikua saiskaan. Mun vähäiset sosiaal…

Marraskuu maata näyttää

Kuva
On kuulemma ennätyksellisen vähäluminen marraskuu. Rovaniemen korkeudella normaalisti viitisentoista senttiä lunta tähän aikaan, nyt ei yhtään. Mutta tämä vuosi onkin ollut jatkuvaa ennätysten lyömistä, en enää jaksa hämmästyä mistään. Ilmasto on jo muuttunut. Miehellä on synttärit lokakuussa, ja se muistaa pikkupoikana usein sillon olleen jo pulkkakelit. Muistot toki kultaantuu ajan kuluessa...

Toissayönä valvoin taas, luulin että koira oksentaa (miehen korahtelu ja koiran maiskuttelu yhdistyi silleen mun puoliunisessa mielessä) ja heräsin liikaa nukahtaakseni enää. Selän ongelmakohta ongelmoi, ei auttanu piikkimattokaan. Kello oli vähän vaille kaks.

Maanantaiaamuna oli sit asioita, piti olla liikkeellä ja autoilla ja jestas, että olin poikki kun kotiin saavuin. Olis tehny mieli mennä nukkuun, mutta lupasin hakee tytön vielä ja ruokakin piti laittaa ja koiria lenkittää, ja kun ajattelin että jos saan pidettyä itteni hereillä päivän, nukun sit paremmin yön.

Mut ei se menny niin. Taas …

Päästä hampaisiin

Kuva
Aiemmin tällä viikolla kävin apteekissa, ja siinä vuoroani odotellessa poimin hyllystä muuta tarvittavaa. Apteekki-ihminen huomasi kasassani Ibumaxin, ja kysyi, onko se mulle ja olenko tietoinen, että sillä on yhteisvaikutuksia syömäni mielialalääkkeen kanssa. Maha-suolikanavan verenvuotomahdollisuus. No enpä ollu tienny tuotakaan, varmaan se lukee siinä lakanassa, joka tulee lääkkeen mukana, mutta on menny ohi. Ibuprofeenihan on se ensisijainen lääke, mitä erinäisiin kipuihini syön, ja nyt sitten pelottaa syödä sitäkin. Parasetamoli kun ei yksinään oikein tehoa ainakaan päänsärkyyn. Onhan muilla ollu niitä ylävatsakipuja, mutta oon pannu ne sappivaivan tiliin.

Tarjosi Somacia vatsansuojaksi, mutta ei mulla oo semmosiin luksuslääkkeisiin varaa. Sitä kun ei syödä tarvittaessa, vaan jatkuvasti, ja mulla ei oo semmosta jatkuvaa lääkitystä, joka vaatis vatsansuojan.

Nyt on ollu hammaskipujakin. Piti oikein tilata hammaslääkärin aika, vaikka tarkastuksen aika olis ollu vasta kesällä. Jännä…

Puolipilveä

Kuva
No niin, taas on yksi kaunis metsäpolku tuhottu. Olen mie kyllä nähny tukkirekkojen tuolta tulevan, ja miettiny mikä metsä nyt on pantu sileeksi, mutta silti tuli ikävänä yllätyksenä.
Tältä polku näytti heinäkuussa.
Tämmönen se on tänään. Ylempi kuva on otettu hieman edempää polulta. Ei sattuneesta syystä huvittanut kävellä tuonnepäin...
Että ei nyt kauheasti ilahduttanut tämäkään lenkki, vaikka niin toivoin. Mutta löysin jotain kivaakin kuvattavaa: Pienoismaailma aidantolpan nokassa :)
Sain tosiaan sen "neulegraffitin" valmiiksi, mutta hieman ongelmallista oli saada se kiinni tuohon portin päälle. Oli jo hämärää ja sadekin alkoi uudestaan kun siinä tusasin, lanka millä kiinnitin oli ihan kummallista, solmut aukeili itsekseen. Kyllästyin. Saa olla siinä nyt silleen ku on. Maanantaina likakaivon tyhjentäjä saa sitä ihmetellä. Keväällä pikkulinnut sen kuitenkin silppuaa.

Koirien jalat on taas toiminu, mitä nyt toinen taas vähän ontui kun hyppäsi autosta pois. Oon sitten nostan…

Käpertymisiä.

Kuva
Kokoonkäpertymisen aikaa. Niin aattelin tänäaamuna, kun vein esikoisen junalle kaatosateessa. Tihkusadetta, luki sääennusteessa, muuten. Melkoista mitätöintiä. Mutta annoin itselleni luvan olla negatiivinen, kokoonkäpertyvä, inhoava, lopen tympiintynyt marraskuuhun ja sen vesisateeseen. Ei aina tarvi yrittää olla positiivinen hampaat irvessä.

Järkyttyneenä oon seurannu Kalifornian tulipaloakin. Siellä on rutikuivaa ja täällä lätimärkää. Luultavasti ihmiset - etenkin rikkaat malibulaiset - on tottuneet siihen, että maailma on hyvä paikka ja rahalla saa mitä vain. Mutta rahallakaan ei saanut tulta pysähtymään. Rahalla sais ehkä ilmastonmuutosta hidastettua, mutta siihen sitä ei niiltä riitä. Samanlainen mentaliteetti on valtaamassa alaa myös rokotteiden suhteen; ei rokoteta ties minkälaisten harhakuvitelmien takia, mutta luotetaan, että jos tauti sitten tuleekin (mitä ei tietenkään ensisijassa pidetä edes mahdollisena) niin kyllä sairaanhoito hoitaa kuntoon. Ihmiset!

Ihmiset kutoi töppö…

Kyösti

Kuva
Käsittämätöntä, miten voi koskettaa täysin vieraan koiran poismeno. Monta kertaa ollu kyyneleet silmissä. Varmaan kuolen surusta sitten, kun oma koira lähtee. Toisaalta onhan niitä lähteny, ja vielä hengissä oon. Joku sairaskohtaus tullu, jotenki en oo aatellu, että koirillekin voi tulla semmosia. Sydänkohtauksia tms. Mistä sen lopulta tietää, mikä sillekin tuli.



Isälle soitin, sille oli jo aamulla mun isosisko tuonu kakun ja jotain, mistä en saanu selvää. On sillekin tullu semmonen vanhuksen kimakka ääni, kuulostaa että senkin aikaansaaminen on työlästä. Omien lasten isä sai kortin, ja lupasin viiä sen Heseen, kun se sitä toivoi. Vaikkei se ookkaan mun isä.

Äsken huomasin, että oon viime aikoina alkanu aika sujuvasti välillä käyttään "mä" sanaa "mie"n sijasta toisinaan. Ei se ottanukaan ku 35 vuotta Rovaniemeltä poismuuton jälkeen. Luokkakaveri alkoi määkiä heti kun muutti Helsinkiin. Pakko kai sen oli koittaa sulautua massaan, semmonen pinnallinen pissis kun oli.…

Raahautumista tihkusateessa

Kuva
Pakko päästä kirjottaan, vaikkei mitään kivaa kirjoitettavaa edes ole. Mutta se helpottaa aina oloa. Toisaalla juuri oli juttua blogiystävien tärkeydestä - miehän en oo tästä blogista kertonu lähimmilleni (paitsi perheelle, joskus saattavat lukeakin, ainakin mies) just sen takia, että a) on sitten jotain puhuttavaa jos livenä tapaa b) voin marmattaa täällä niistäkin :) marmatanhan toki perheestänikin, mutta sen voin hyvin sanoa niille kasvotustenkin. Ja mistä sen tietää, kuka tätä lukee...

Miksiköhän näen aina vaan unia, että muutan uuteen asuntoon? Viimeksikin oli niin paljon tilaa, että lasten pieniksijääneille vaatteille oli oma iso vaatehuone :) tosin sen lattialla meni sokeritoukkia, jotka oli isoja ja lihavia ja ne pomppi ainakin metrin korkeudelle. Sit jos niitä kädellä läiskäs alaspäin (niinku olis pompottanu palloa) ne räjähti harmaaksi pölyksi.

Viime yönä en kyllä uneksinu asunnosta, vaan oli koira ollu isossa leikkauksessa, ja mun auto oli hukassa parkkipaikalla, jossa oli …

Nihilistin murinoita

Kuva
Pimiää on. Ja päivällä harmaata.

Kaivelin kynttiläkaappia, ja löysin sellasen lasisen tuikkujutun, missä oli tuikunpidikkeen alapuolella geelimömmöä, jossa "kultahippuja". Ajattelin, että siihenpä nyt laitan tuikun palamaan, mutta sitä ennen se täytyy putsata. Pestä ei mömmön takia voinu, joten otin "laiskan emännän siivousliinan" (niitä valmiiksi märkiä paketissa) ja hankasin semmosella. Se räksähti hajalle mun käsissä! Onneksi oli enimmäkseen sen liinan sisässä, mutta ainakin yksi siru putosi allaolevaan koirankoppaan. Ja yksi siru löytyi sormenpäästä. Hyh. Halpislasia.

Löysin ne aikaisemmin syksyllä ostamani tuoksutuikutkin, mutta ei niitä nyt passaa poltella ku keittiössä palaa iso ruusuntuoksuinen kynttilä. Eilen laittelin ulos tulia, mutta ne on niin lohduttoman näköisiä tuollaiset tuikkutulet siinä valtavassa pimeydessä, joka syö kaiken valon. Sellanen ulkotuli löytyi saunapolun varteen, se nyt vähän näkyykin.

Saatiin tytön kanssa ite lämmittää sauna, ajoiss…

Niitä luontokuvia vielä.

Kuva
Viikonloppuna käytiin taas kuvametsällä, lauantaina pääsin jopa ilman koiria liikkeelle kun kuopus oli niiden kans kotona. Oli kyllä ihanaa! Ehti tutkia maailman ihmeellisyyksiä paljon paremmin, kun ei ollu kärsimätön, kitisevä ja jalkoja vasten pomppiva otus mukana. Oltiin Paalijoen rotkossa, ja siellä oli kyllä aika vaarallista pienen koiran kulkeakin. Mutta siinä on paikka, jonne haluan toistekin! Jotenkin ihan taianomainen.

Hyvin luonnontilaista on siellä, rungot on saanu kaaduttuaan jäädä maahan, kasvualustaksi kaikelle pienelle.
Sammalta ja kuusikkoa.
Rotkon pohjalle saavuttuamme oli tosi hiljaista, mutta yhtäkkiä kuului aika läheltä RYSKIS ja mentiin katsomaan, niin sieltä löytyi vastakaatunut laho haapa. Tai luulen haavaksi.  Joki oli matala ja sameavetinen. Toisella puolella meni kunnollinen, karttaankin merkitty polku, me rymyttiin tämän puolen pikkupoluilla, jotka loppui sitten kokonaan. Palattiin siis omia jälkiä takaisin, mitä nyt kierrettiin se valtava mäki, jonka yli tu…