Kuuraa ja känkkäränkkää

Käytiin viikonloppuna siskolla, oli taas niin ihanaa. Huomasin sen, että mun oma sänky tosiaan on huono - siskon sängyssä ei haitannu "väkisinmaata" kun heräilin taas ja valvoskelin, enkä kehannu nousta aikaisin kun muut vielä nukku. Omassa sängyssä ei kauaa voi olla niin ettei selkä ärsyynny. On pakko venytellä ja tehdä kiertoliikkeitä, että pystyy oleen. Ainakin se on liian kova.

Oli vaan taas ihan järkyttävän lyhyt viikonloppu. Matkoihin menee tuntikaupalla aikaa. Isän luona saatiin kumminkin käytyä ja lähinnä katottiin telkkaria siellä, myös se Klääbun nolo hölläys just ennen maalilinjaa ku venäläinen pyyhälsi oikeelta ohi. Isä oli oikein pirteä.

Maisemat oli nyt jo vähän valoisammat, ei oo lunta satanu mutta kuuraa on. Ja se hieno täysikuu valaisi illallakin, teki veteenkin pienen kuun"sillan".


Vesi oli ihmeen tyyni, yleensä se väreilee virran takia enemmän tai vähemmän. 






Sunnuntaiaamuna oli ihmiset sankoin joukoin liikkeellä, pikkupojat harjoitteli kivillä curlingia jäätyneissä rannan mutkissa. Koirilla oli hirmusti haisteltavaa ja kateltavaa, raukat maalaiskoirat, pullossa kasvaneet, jotka ei normaalisti ikinä nää oikeen mitään ja kotona on aina ne samojen tuttujen koirien hajutkin.

Olin aivan järkyttävän väsyny ku kotiin päästiin, sitten piti saman tien lähteä taas kaupunkiin, viedä kuopus eteenpäin ja käydä kaupassa. Ei sopinut se, että olisin jäänyt kotiin. Sitten mulle huudettiin kun olisin vähän katellu itsekin kaupassa joulukalentereita. Että maksajaksi kelpaan mukaan, mutta ite ei saa shoppailla. Kuulemma olis pitäny ensin mun shoppailla ennenku otetaan ruuat koriin - siellä ei ollu kuin kaljaa ja maitoa ja lauantaimakkaraa, mitkä ei nyt niin äkkiä pilaannu ettenkö mie voi vähän käydä toisessakin päässä kauppaa. Mutta en jaksanu vääntää. Herramme oli nyt tällä kertaa hieman despoottituulella taas.

Menin jo seittemän aikaan sänkyyn lukemaan ja piikkimatolla makaamaan, puoli yhdeksältä panin kirjan pois. Ihme kun niinkin kauan luin, enkä nukahtanu. Väsymys taisi olla enempi henkistä laatua. Yöllä taas valvoin. Koirat ramppas alakerrassa ilmeisesti juomassa (päätellen siitä, että korvakarvat oli toisella märät, kun se tuli takas) pariinkin otteeseen, heräsin siihen ja toisella kertaa jäin taas valvomaan. Ajattelin, että miehen kello varmaan soi jo kohta, ja killistelin kellonaikaa huonoilla silmilläni - se oli 01.21! No, piikkimattoa taas peliin, tuli se unikin sitten.

Ajattelin onnellisena, että saan olla tän päivän ihan itekseni ja rauhassa, mutta esikoinen jäikin kotiin kun ilmeisesti koki itsensä taas kipeeksi. Ei siinä mitään, ihanaa seuraahan se on, mutta silti... nukkumassa on tietysti nyt vielä. Se on poiminu perimästään ne vaativat luonteenpiirteet, jotka välillä ottaa mua hermoon. Kuitenkin se on niin lempeäkin toisaalta.

Useampi lääke unohtui ottaa mennäviikolla. Sekin varmaan aiheuttaa kurjia fiiliksiä. Näin hirveää untakin viime yönä, puukotin vahingossa toista ihmistä! Sitten soitin ambulanssia sille. Heräsin sydän hakaten.

Naapurin ihana bokseriherra muutti pois. Kurjaa sekin, sen isäntäkin oli niin kiva. Siihen tulee nyt jo neljännet asukkaat meän tässäasumisen aikana, vaikuttaa olevan ohimenevä seisake ihmisten elämässä. Erään asukkaan kanssa oltiin samaan aikaan lasta tekemässä.

Maailma tuntuu nyt taas niin raskaalta. Vaikka ollaan vaan hometta pienen pallon päällä avaruudessa.

Onneksi on nämä kaverina!

Kommentit

  1. Onpa nuo kuuraiset kivetkin kauniita.

    Eipä tämä elo oikein herkkua ole, vaivoja tulee lisää vaikka entisiäkin on tarpeeksi. Tammikuussa leikataan kyynärhermo. Plääh.
    Mutta mennään päivä kerrallaan, aina ei sekään kyllä riitä. Koita jaksella sinäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai pääset oikein leikkaukseen!? Mahtavaa! Vielä on toivoa eläkeläisilläkin :)

      Poista
  2. Siellä onkin paksu kuura, tänne sateli vähän lunta. Koirille on aina mukavaa haistella uusia paikkoja.
    Mulla oli kerran väliaikaishoidossakoira(jonka rotua en muista), sen ois pitäny kulkea aina samaa reittiä. Oli herkkä koira, enkä tiennyt tommosta sääntöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin höytäili muutama hiutale, kun olin lenkillä. Ei sitä maassa huomaa.
      Mie kans joskus ulkoilutin löytökoiratarhan koiraa, joka oli hyvin vahvatahtoinen kulkusuunnan ja matkan pituuden suhteen.

      Poista
  3. Meillä täällä sataa nyt parhaillaan lunta! En yleensä lumesta välitä, mutta mukavan valoisaa nyt on; sen myötä lähetän sullekin valoa ja iloa! <3

    VastaaPoista
  4. Kuura on melkein kauniimpaa kuin lumi. Se antaa niin kivan kontrastin alustalleen. Muuttaa kyllä maiseman ilmettä tosi paljon.
    Minä nautin viime yönä siitä, että sain nukkua taas omassa sängyssä. Hotellin sänky oli ihan ok, mutta oma on parempi. (Sietää ollakin, sillä ikää sillä ei ole vielä kuin muutama kuukausi ja satsattiin ihan sillä silmälläkin siihen enemmän, kuin oltais ehkä muuten tehty, jos mulla tulee olemaan edessä pidempiä aikoja, että joudun makailemaan enemmän sängyssä.)

    Toi teidän karvakaksikko on taas niin valloittava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin ajateltu tuo sänkyhomma. Se on tärkeä.

      Poista
  5. Kuura on kaunista ja sulaakin kauniisti :-)
    Meillä tuli hienoisesti luntakin, hennon valkoinen on tuo maa juuri nyt.

    Sänky ja tyynyt ovat ne oman nukkumisen tärkeimmät varusteet. Jos mahdollista, otan matkoille aina mukaan oman tyynyn. Toivottavasti saat kroppasi nukkumiskuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä mun täytyy hommata pehmeämpi petauspatja.

      Poista
  6. Oho, me käytiin samalla suunnalla hakemassa gerbilukset!

    Kauniita kuurankukkia mutta ei ne tunnu mielialaan vaikuttavan. Meille satoi tänään lunta. Valaisee, mutta silti tekis mieli mennä talviunille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie kävin jo talviunilla tänään :) pari, kolme tuntia meni. Se voi kostautua taas ensiyönä, vaikka toisaalta eipä talvipäiväunien nukkumattomuuskaan paranna yöunia.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos <3 niin hieno kuura oli joka paikassa, että teki mieli ottaa kaikesta kuva :)

      Poista
  8. Vaikkakin ollaan vain hometta pallon pinnalla niin kauniit pintakuvat olet nappaissut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni asia on kaunis, kun tarpeeksi läheltä pintaa katsoo :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia