Puolipilveä

No niin, taas on yksi kaunis metsäpolku tuhottu. Olen mie kyllä nähny tukkirekkojen tuolta tulevan, ja miettiny mikä metsä nyt on pantu sileeksi, mutta silti tuli ikävänä yllätyksenä.
Tältä polku näytti heinäkuussa.

Tämmönen se on tänään. Ylempi kuva on otettu hieman edempää polulta. Ei sattuneesta syystä huvittanut kävellä tuonnepäin...

Että ei nyt kauheasti ilahduttanut tämäkään lenkki, vaikka niin toivoin. Mutta löysin jotain kivaakin kuvattavaa:
Pienoismaailma aidantolpan nokassa :)

Sain tosiaan sen "neulegraffitin" valmiiksi, mutta hieman ongelmallista oli saada se kiinni tuohon portin päälle. Oli jo hämärää ja sadekin alkoi uudestaan kun siinä tusasin, lanka millä kiinnitin oli ihan kummallista, solmut aukeili itsekseen. Kyllästyin. Saa olla siinä nyt silleen ku on. Maanantaina likakaivon tyhjentäjä saa sitä ihmetellä. Keväällä pikkulinnut sen kuitenkin silppuaa.


Koirien jalat on taas toiminu, mitä nyt toinen taas vähän ontui kun hyppäsi autosta pois. Oon sitten nostanut sen alas. Tai molemmat - toinen odottaa aina samaa kohtelua :)

Näissä heinissä oli kiva keltainen väri, mutta kuvaan se ei näköjään oo tullu. Olis pitäny taas Lightroomin kautta kierrättää. Ne vähät luonnon värit ottaa nyt silmään, kun muuten on niin latteaa.

Ihmeen hyvin lankaköynnös ja muratti vielä jaksaa olla reippaan näkösenä. En tienny, että lankaköynnöskin kestää niin hyvin kylmää - onhan tässä sentään ollu se kymmenen asteen pakkanenkin.
Eihän noistakaan kuvista näköjään mitään selvää saa. Vai onko mun omat silmät epäkunnossa? Lankaköynnöksen kanssa elelee vielä se kellokukkakin, mutta ei se tietenkään enää kuki. Sitkeitä kasveja. Eihän noita ruukkuja voi tuosta mihinkään siivota, ennenkuin niistä kukat kuolee.

Sit oon pähkäilly, että miten nuo johdot oli tuolla ulkona viime talvena, kun siinä oli riistakamera, valosarja ja vielä mun auton lämmitysjohtokin, ja nyt en kertakaikkiaan älyä, miten ne oli että ylsi vielä mun autollekin se roikka. Ei vaan riitä äly. Pakko ottaa vissiin vielä yksi jatkojohto. Voi vaan kämähtää sulake sitten jossain vaiheessa. Nyt kun taas sitä pähkäilin, taisi olla niin, että otin riistakameran johdon irti kun lämmitin autoa.

Ja sit oon alkanu vähän rajottaan tietsikallaoloa. Tuntui, että se vie liikaa tilaa mun elämässä, eikä se enää oo pelkästään ilo. Tänäänkin avasin koneen vasta puolenpäivän jälkeen, kun usein istun aamusta asti. Kirjoitin kirjeen ja muutamia joulukortteja ja kävin lenkillä ja tiskikonettakin käytin. Ja yritin tehdä himmeliä :D ei oo kyllä mun homma se. Onneks ei tarvikaan olla. Nyt sit hyvällä omatunnolla päivitin blogin ja luen kohta uutisia, jos huvittaa.

Kommentit

  1. Kaunis graffiti <3 Mietinnippusiteitä tuohon kiinnittämiseen, ainakin pysyisi kunnes neule hapertuu pois alta :P

    Ihana on myös aidantolppa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin kyllä nippareitakin sitten lopulta, kun tuskastuin :)

      Poista
  2. Ihan sama täällä meillä päin, metsää tuhottu tosi ruman näköiseksi. Yksi vakilenkki jää pois valikoimasta, risuja jätetty polku täyteen. Hieno graffiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla oli mettäkoneen jälkiä ristiin rastiin, että uusia "polkuja" oli ilmaantunu eikä allejääneitä enää erottanu. Rumaa, rumaa. Tulis ees lumi ja peittäs.

      Joku sais joulukuusensa sieltä, jos vaan hakis.

      Poista
  3. Muratti, tuo meidän vihollinen puutarhassa. Se kun ei joudu talven aikana kärsimään, vaan jatkaa pontevasti etenemistään. Tietysti paljon myös sinne, minne sen ei kuuluisi mennä. Ovathan ne puut ja vanhat muurit kauniita, kun ovat muratin peittämiä, mutta puut kärsivät siitä kovasti ja jossain vaiheessa antavat sitten periksi.

    Tulin tässä miettineeksi, että minä en ole täällä tainnut koskaan kulkea metsässä, joka olisi hakattu. Johtuu varmaan siitä, että lenkkeilen paljon hoidettuja virallisia pyörä- ja vaellusreittejä pitkin. Ne on varmaan hakattu joskus silloin, kun nuo reitit on tehty ja kai siinä aika pitkään menee, kun sama alue joutuu uudelleen hakkuun alle.

    Asuimme nelisen vuotta yhden Saksan suurimman puutalousalueen, "westliche Wälder", kupeessa ja siellä ihan metsän reunassa, mutta edes siellä ei eteen osunut hakkuita.
    Tai sitten mä olen vain ohittanut ne sen kummempia noteeraamatta... Pitäisi varmaan kaivaa sen aikaiset kuvat esiin. Silloin kirjoitin blogia LiveJournalissa, mutta senkin olen varmaan jo tuhonnut. Tai ainakin paketoinut jonnekin exexex- koneen uumeniin.

    Saatat olla neulegraffitisi kanssa trendsetter. Täällä näkyy joskus, yleensä käsityökauppojen edessä, niitä virkattuja polkupyöriä. Pari vuotta sitten olimme yhdessä kylässä, jossa olivat virkanneet puiden ympärille. Mietinkin, että mitenköhän pitkään ne kestävät ja kuka on vastuussa niiden parsimisesta. Mies aika ajoin ambulanssilääkärinä ollessaan ajelee sen kylän läpi ja kertoi viimeksi, että virkatut puut olivat lisääntyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä neulejuttuja paikoin, esim. Porissa rantapuisto. En tiedä, miten suhtautuisin neuleella puettuun elävään puuhun... se ei ehkä tykkää siitä, että syksyn on märkä villasukka kuorta vasten, ja talvella jäinen. Mutta tuollaiset polkupyörät ja muut tolpat on ihan hauskoja väriläiskiä.

      Poista
  4. Onpa söpö pienoismaailma!

    Luonto on kovin ruskea ja väritön nyt, tosin kampaajani sanoi, että yllättäen kantarellit olivat nousseet uudelleen hänen paikassaan. Loistivat kuulemma oikein tosi kauas tässä synkkyydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä hakkuun keskelläkin pienet kanttarellit loisti. Eipä taida viihtyä enää kun pusikoituu ja kuivuu kasvupaikka... mutta muuten niitä kyllä on näkyny, vähän vetisen näköisiä tosin.

      Poista
  5. Hieno aidantolppa kuin porttikin :) Toivottavasti koirulin jalka paranee, ettei tuu vakavampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä täytyy vähän seurailla ja hyppyyttää hillitymmin. Toivon että oli ohimenevä vaiva...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia