And now something completely different...

Bloggeri ja kaikki foorumit on nyt täynnä vaan jouluntoivotuksia, joten tuntuu vähän pyhäinhäväistykseltä ruveta kirjottaan mitään muuta. Mutta mie olenki tämmönen vastarannan kiiski moniin käytösnormeihin nähden - mahtaneeko johtua lapsuudesta, kun isä aina sanoi, että "ei ruukata" tehä tai sanoa tai kysyä sitä tai tätä. Ja kun en silleen arvosta näitä pyhiä.

Torttu on kyllä semmonen, mitä minun on tehny mieli tässä pari päivää. Mies kävi eilen anoppilassa, ja kun en ite päässyt, pyysin sitä tuomaan tuliaisina yhden tortun. Ei tuonut. Oli kuulemma ollut, mutta "ei niissä ollu ees luumuhilloa". Mitä sitten? Torttua!!! Pitääkö mun nyt lähteä Lidliin yhen tortun takia? Tai sitten vain nielen mielihaluni. Ei oo pipareitakaan, taitaa olla eka vuosi noin sataan vuoteen, ettei meillä oo pipareitakaan jouluna. Se on yleensä ollu mun jouluunvalmistautumisen yksi numero - piparien teko ja koristelu. Jouluruusun oli anoppi pannu miehen mukaan. Mie en ymmärrä jouluruusuja.

Syy miksi en päässyt anoppilaan eilen, oli se, että tuli avunpyyntö navetasta, piti käydä kuivittamassa parret, pesemässä robotit ja juottamassa vasikat. Jotka ei juonu. En tajua mikä niitä vasikoita vaivaa, en oo koskaan tavannu niin paljon juomahaluttomia vasikoita kuin tuolla! Otin kuopuksen mukaan, kun se kuitenkin alalle opiskeleekin, mutta silti saatiin kolme tuntia tusattua siinä hommassa. Yhteen väliin oli molemman robotitkin poissa pelistä, jotain alipaineongelmia. Piti soitella ja kysellä neuvoja, miten ne saa uudelleen toimimaan. Lehmistä oli tullu säikkyjä; ennen ne oli turpa ojossa tutkimassa mikäs tyyppi tää on, mutta nyt vaan pakenivat.

Yöllä sit heräsin ennen kahta, koko kroppaa särki ja jomotti - ehkä varpaita ja päälakea lukuunottamatta - ja olkapäät oli ihan tulessa. Oli pakko ryömiä alakertaan hakeen tupla-annos särkylääkettä, että sai edes aamuun asti nukuttua. Ei sovi työ vanhalle laiskurille. Mieskin oli suorastaan kiukkuinen siitä, että lupauduin sinne töihin, mutta enhän mie voi jättää elukoita hoitamatta sen takia, että mies kiukuttelee! Jonkunhan ne on hoidettava, ja tarve on totinen siinä vaiheessa, kun mua siihen pyydetään. Ja joulukin, hyvän tahdon juhla.

 Hiiret käy nauttimassa linnunruokapaikan antimista myös. Nostin tuon siemenpöntön puuhun kuitenkin, kun en välttämättä oo tarkottanu niitä hiirille... nehän ei tyytyneet maahanvarisseisiin, vaan kiipesi tuota häkkyränjalkaa pitkin siemenapajalle, ja niillä tahtoo olla tapana pissiä ruoka piloille.

Joululomalla sain myös toisen neulegraffitin valmiiksi. Portissa on talonnumero, ja mietin, pitääkö mun tehdä kaksi eri pätkää ja jättää numero näkyviin, mutta sittenhän sain älynväläyksen ympätä numero graffitiin. Ei se mikään täydellinen ole, aika kauhea, mutta näillä taidoilla ei mitään superhienoa tehdä. Asia käy kyllä selväksi.

Seuraavaksi sitten joko sukkia tai koiranpaitoja :)

Kommentit

  1. Kaikesta huolimatta toivotan sinne hyvät joulut. Meillä odotellaan, että esikoinen heräisi. Ja katsotaan varmaan kohta Areenasta Maukan ja Väykän joulukalenterin loppu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia