Ihanuuksia

No niin, jämähdin taas koneelle! En edes muista, mitä mun piti tulla katsoon, mutta googletin "vanhoja karttoja" ja vasta nyt hoksasin, että Maanmittauslaitoksella on mahtava palvelu - ladattavana omalle koneelle koko maasta vanhoja karttoja! ♥ Tai en tiedä kuinka uusi palvelu se lie, mutta ah, kerralla hupeni monta tuntia taas. Jänniä yksityiskohtia, mitkä on tiestössä muuttuneet täälläkin sitten -60 -luvun. Tai selvähän se, että tiestö on muuttunut, kun liikkuminenkin on muuttunut, mutta silti on hauska tietää, että se pieni pyörätie onkin ollut joskus valtaväylä. Ennen kuin on rakennettu valtatie läpi kylien.

Eiku nythän mie muistan; aloin etsimään vanhoja karttoja, jotta saisin mahdollisesti tietää, mistä kohtaa yksi historiakalenterin kuva on otettu. Tosin parikymmentä vuotta ennen näitä karttoja, mutta luulen arvaavani. Nälkäkin tuli, mutta en malttanu jättää karttoja vaikka oli sapuska valmiina, sen kun ottaa. Mutta "vielä katon tuon... ja tuolta... ja niin mites se yks paikka..."

Koirat ei halunnu kävellä. Ei ainakaan mettässä, perässä laahustivat ja syliinkin olis pitäny päästä. Mitä se semmonen lenkkeily on. Tiellä joten kuten menivät, en sit tiiä oliko jäätynyt loska (puista eilen tippui vettä ja se muhju sit jäätynyt) vaikeaa tassuille vai oliko siellä kulkenu susi kun oli niin kauhean vaikeaa. Typistyi lenkki, täytyy käydä toinen myöhemmin - on taas tulossa huonoja kelejä, jolloin ei pääse kunnolla kävelylle. Tiedossa on tuulta, vesisadetta, lumipyryä, pakkasta yhtä aikaa ja vuorotellen.

Mulla oli viime yönä taas olkapäät kipeet, mies haisi viinalle ja kuorsas, nälkä kurni mahassa ja valvoin jonkin aikaa. Sitten kun nukuin, se nälkä tuli uneenkin; olin metsässä jonkun porukan kans, ne hoiti metsää ja mie harmittelin, kun en tajunnu ottaa eväitä, kun en tienny että lähetään niin pitkälle. Sitten löysinkin laukustani ihania meheviä keltaisia luumuja ja söin niitä. Joku mulle pahoitteli, kun on niin köyhä, ettei oo tarjota munkkia mulle, ku vaan omalle porukalle. Mie ihmettelin unessa, miks sen pitää sitä pahoitella, en mie heidän munkkejaan ollu vailla. Mullahan oli luumuja. Ja mettämiehet karsi männyistä epämuodostuneita oksanpäätupsuja ja sanoi niitä chileiksi. Ei siis "chili" vaan "chile".

Miehelle on tullu salaatinhinku. Mitähän sille on tapahtunu, sitähän ei meinaa millään saada syömään kasviksia. Se osti kaupan salaattitiskistä toissapäivänä kipollisen, ja eilen toivoi ruokaisaa kinkkusalaattia, jonka tein. Söin mieki siitä, mutta se veti koko loppukulhollisen, ja sitä oli paljon! No se maistu minunki suussa vaihteeksi hyvältä, ja tein sitten tänäänkin jonkulaisen salaatin. Mies ite tosin on jossain kuvausreissullaan, mutta syön ite. Tonnikalaa ja riisiä seassa. Muuta ruokaa meillei olekaan, oon eläny kuin pellossa ku lapsetki on muualla. En oo autoakaan pariin viikkoon ajanu, sen katollekin on ilmestyny lumiukko :D



Kommentit

  1. Lumiukko auton katolla ;-)

    Meillä on koko ajan pikkupakkasta niin en oo päässy tekeen ukkelia (tai akkaa) mutta kohta pitäis lahtua. Sitten kyllä topsiaan tulee taivaalta jotain möhnää, voi olla, että jää tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyy ilmoja vahtia kärppänä, että ehtii sopivaan rakoseen tekeen ukkeleita ja akkeleita.

      Poista
  2. Nälkäisenä on huono nukkua, paikat kipeänä vielä paljon huonompi. Minun pitäisi ainakin opetella jokin sopiva iltavenyttely, jolla valmistaisi kropan kivuttomaan yöuneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakin on se olkapääjumppa, mitä pitäs tehä enemmän kuin nyt teen. Luulen, että se ainakin vähän auttaa. Nyt vaan vielä jotenkin eilen niksahti kyynärpääkin, kun koira veti yllättäen taaksepäin...

      Poista
  3. Hui, onko teillä päin ollut susia? Mulle on jäänyt lapsuudesta susitrauma. Pelkäsin silloin susia ihan hulluna. Jopa niin, etten uskaltanut kävellä pimeän käytävän, jossa oli valonapsu vain toisessa päässä, läpi. Pelkäsin susien hyökkäävän. Tai Lapissa ollessamme en päästänyt äitiä hiihtämään, koska susi tulee ja syö äitin.
    Liekö ollut Punahilkasta lähtöisin tuo pelkoni... En oikein muutakaan käsitystä keksi. Mutta sen muistan, miten todellista se pelko sen ikäiselle oli.
    Nykyään kyllä pidän susia kiehtovina eläiminä, mutta en soisi kenenkään koirien tai muiden eläinten niiden raadeltaviksi joutuvan.

    Salaatinhinku on hyvä hinku. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä täällä välillä hiippailee ja ihmisten riistakameroihin "tarttuu" - ei onneksi meillä (vielä) - mutta ei ne mitään vahinkoja oo tehny. Yksinäisiä vaeltajia. Kuopus luultavasti näki yhdellä erämaataipaleella auton ikkunasta suden.

      Tiedän kyllä, miten hirveitä ja todellisia ne lapsen pelot voi olla! Ja aikuiset vaan sanoo "höpö höpö, mitä sie tyhjää" kun toinen on suorastaan kuolemanpelossa...

      Poista
  4. Ihmeitä tapahtuu, kuten miehen salaatti innostus :) Josko hälle tuli tarve syödä terveellisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ei sille enää eilen kelvannu salaatti :)

      Poista
  5. Kiinnostavia unia sinulla. Minäkin vietin pari yötä sitten unessa aikaa entisten työkaverien kanssa, enpä muista milloin olisin heitä unissani nähnyt.

    Vanhat kartat ovat mielenkiintoisia, tästä meidän kylältä on olemassa jotain maan jakoon liittyviä karttoja Isovihan ajoilta 1700-luvulta. Tuolla ne ovat pääkirjaston ei-lainattavissa aineistoissa, niistä oli näyttelykin muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallisia on unien lähteet.

      Täältäkin päin julkaistiin muutama vuosi sitten tosi vanhoja karttoja, vanhimmat tosiaan varmaan sieltä 1700-luvulta. Onhan nämä olleet hämäläisten metsästysmaita ja vanhoja asutuksiakin täällä on, kivikaudelta lähtien.

      Poista
  6. Unet on kiehtovia! Pakko kertoa yksi; eilen aamulla minä olin jo noussut ylös ja olin olohuoneen sohvalla, mies vielä nukkui. Yhtäkkiä kuulin makuuhuoneesta huutoa ja jotain tekstiäkin sieltä tuli. Menin miehen viereen istumaan ja varovasti kysyin, että näitkö jotain pahaa unta. Hän sitten selitti, että mene pitämään takaovea auki, niin hän ajaa ton ison rotan ulos! Hän oli tosi helpottunut, kun sain hänet lopulta hereille. Eikä hän ole nähnyt rottia kuin joskus lapsena jossain mökillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun miehellä on semmonen vakipainajainen, johon mie siinä vieressä herään, ja oon ottanu tavaksi ravistella sen hereille tyynyä heiluttaen. Ei passaa taputella tai ravistella, kun se uni on semmonen, että joku paha koittaa siihen tarttua, ja jos mie tartun ni se säikähtää pahan kerran.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia