Isyystesti

Niin, semmosiakin saa nykyään kuulemma apteekista. En oo tienny, eipä oo kyllä ollu tarvettakaan. Tiiän hyvin, kuka on lasteni isä. Parissakin paikassa netissä on tupsahtanut asia vaan tänään eteen. Tuossa linkissä on vähän surullinen tarina lapsensa kieltäneestä isästä, jonka selvillesaaminen taas oli lapselle eli tälle naiselle välttämättömyys. Perhe ja puoliso hylkäs, mutta epätoivoisesti väittää olevansa nyt tyytyväinen.

Sen kummemmin tässä yksityiskohtiin puuttumatta on asia ollu mejänkin primääriperheessä esillä tietyllä tavalla, ja sitä ajateltuani olen kyllä sitä mieltä, että mun itsyyteni ei kyllä nouse eikä kaadu sen mukaan, kuka on tai ei ole mun isä tai äiti tai vaari tai mummu. Joillakin kun tuntuu koko maailma romuttuvan, jos omat perintötekijät ei olekaan siltä, keneltä on luullut niiden olevan. Ehkä siinä on joku erityinen juttu, mitä mie vaan en tajua. Toisaalta en tajua niitä vanhempiakaan, jotka päättää lapsen puolesta, että se ei saa tietää oikeaa isäänsä tms. Toki niitä on ja on ollut maailman sivu, jotka ilosena elää väärän isän jälkeläisenä, mutta jos haluaa tietää, pitäs saada tietää. Etenkin jos se viranomaisten papereista kuitenkin selviää. Jos sitten on alun alkaenkaan ollut selvillä... joku tietty prosenttimäärä, olikohan se 2-3% avioliitossa syntyneistä ei ole äidin aviomiehen jälkeläisiä. Joillekin miehille varmaan on tärkeää, onko lapsi oma (etenkin jos joutuu maksaan elatusmaksuja) mutta lapselle luulis olevan tärkeämpi se ihminen, joka sen kasvattaa lapsenaan.

Ostin Lidlistä siivutettua maksapateeta, Jouluaitan. Miksi pitää jopa maksapateeseen laittaa se "joulun maku"? Kyllä se saa maistua ihan pateelta joulunakin, ei sitä tartte pilata neilikalla, kanelilla ja kaardemummalla! Mitä siitäkin tulee, jos kaikki jouluruoka maistuu glögille? Nykyään sitä glögiä muutenkin yritetään ujuttaa marinadiksi ja soossiksi vaikka mille. Typerää. En osta toiste.

Kahlasin riistakameran kortin taas tyhjäksi, videoissa seikkaili vaan naapurin Pera-kissa, jos näkyi sitäkään. Sillon ku ei katuvalot pala, on niin pimeää että video on pelkkää mustaa. Siitä kaurispukista näkyi yksi hehkuva silmä, joka eteni yhteen suuntaan ja toisessa videossa pomppi toiseen suuntaan.

Ja juu, eilinen oli hyvä päivä :) mietin, uskallanko kirjottaa sitä, jos tapahtuukin sitten jotain kamalaa, mutta ei tapahtunu. Mitä nyt kuopuksella oli kofeiininpuutospäänsärky, vietiin sille kahvia samalla kun käytiin lähistöllä ostamassa moottorisahaan uusi ketju.

Kiva ilma oli käydä lenkillä. Naapuri sano "komeet paidat koirilla" ja otin sen pottuiluna, kun ne on ne samat kauhtuneet nyppyset itetehdyt kötöstykset aina vaan. Mutta just lenkillelähtiessä aattelinki, että mie en välitä siitä, miltä lenkkivaatteet näyttää, kunhan ne toimii tehtävässään. Sen kummemmin itellä ku koirillakaan. Kyseisellä naapurilla itsellään on uusi hieno talo, autotallikin on isompi ku meidän koko asuintalo. Ja sen koiralla turkki :D


 Aamulenkillä huomasin käveleväni toisen koiranulkoiluttajan perässä, ja omat koirat kiskoi niin, että päätin poiketa metsään. Olikin hieno reissu! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja metsässä oli synkkää ja ihanaa.
Sieltä ne säteet pinnistelee läpi
 Joku oli vissiin puottanu silmänsä.
 Niin sinistä! Ja metsän hirmuisen pitkät varjot.
 Arvostan tämän pedantin halonpinoajan työtä! Puut on niin tasamittaisia ja pinot tasareunaisia, mikään ei sojota epäesteettisesti ja lavat on irti maasta sekä ilmavasti pressulla peitetty. Hyvin säntillistä. 

Mies lähti kylille tyylinsä mukaisesti syömättä mitään, ja sitten sille tuli nälkä ja mieki pääsin syömään :) tarjosi hyvän lounaan. Tuttu ravintola oli uusinut tarjontaansa, susheja oli useammanlaisia ja varsin taidokkaasti tehtyjä vielä, salaatteja oli enemmän (tosin melkein kaikissa paprikaa) ja vaikka currykastike ei maistunutkaan oikein millekään, niin nämä sushit ja nigirit sun muut kyllä korvasi puutteen.

Kotiin päästyä viritin vielä valoketjun aitaan aaltoilemaan. Toin vähän pajua sisään, jos sais aikaiseksi jonkinlaisen joulukranssin. Luovuus vaan huutaa poissaoloaan...

Heh, luovuudesta tuli mieleen, että mie oon kyllä huonojen ideoiden mestari, mitä tulee askarteluun sun muuhun sellaseen. Sain idean vihreästä rautalangasta, että siitä jos vääntelis vaikka joulukuusen ja pujottelis helmiä siihen koristeiksi, kiinnittäs sen langalla kartonkiin. Helpompi keksiä kuin tehdä... sit kannattaa myös ostaa halpaa kalustehuopaa askarteluun, niin saa tosi paksuja huopajuttuja kortteihin... yyh. Tai kutoa pieniä villatonttulakkeja korttitonttujen päähän, jos haluaa säikytellä lapsia niillä tontuilla. Ja kannattaa tehdä myös tontun parta siitä paksusta kalustehuovasta. Esimerkkejä riittäs. Yritin nimittäin vielä kerran tehdä joulukortteja eilen, mutta kyllä se nyt niin on, että mun joulukorttilistan ihmisistä iso osa joutuu tyytymään ostokortteihin. Tai siis saa asiallisen kortin, kun ei tuu creepyjä tonttuja tai sentinpaksuisia huoparäpöstyksiä.

Mutta Lidlin ruskea joulupaperi oli iloinen yllätys; sen toinen puoli on vihreä! Ja se on muutenkin mukavan tuntuinen paperi. Taidan olla jonkinlainen paperifriikkikin kaiken muun lisäksi. Paperi inspiroi, jos ei muuhun niin hiplaamaan. Tykkään kovasti vihkoista, luonnoslehtiöistä, pehmeästä paksusta vesiväripaperista, kierrätyslumppupaperista, banaanipaperista...

Ja nyt sekin on selvitetty; koira on paras nukkumakaveri. Kyllähän mä sen tiesin!

Kommentit

  1. Huh mitkä silmät metsässä ;-)
    Muutenkin tänään on vissiin sellanen lue tai ymmärrä väärin -päivä. Katoin että riistakamerassa näkyi vaan naapurin Pera.

    Mä oon paljonkin tuota isyysasiaa miettinyt sattuneista syistä ja luulen, että voi olla "geneettisesti" tärkeää tietää kuka se biologinen isä on, mutta ei se vie mitään pois siltä kasvattajaltakaan, johon on syntynyt usein paljon kiinteämpi suhde. Meillä ainakaan ei ole ollut tarvetta ottaa isommin yhteyttä biologiseen isään, tieto riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No naapurin Perahan siellä aina kekkuloi, öisin varsinkin :)
      Minunkin järjen mukaan tieto riittää, pääasia ettei salaile asiaa lapselta.

      Poista
  2. Meillä on tuttu perhe, jossa tuo isyysasia tuli melkoiseksi draamaksi. Poika halusi selvittää biologisen isänsä 26-vuotiaana. Siihen saakka oli sanonut, että ei tarvi tietoa. Sitten aikoi perustaa oman perheen ja halusi tietää omat tietonsa. Minusta täysin ymmärrettävää. Tilanne sotki parin perheen elämän kokonaan ja biologisen isän perhe hajosi.

    Olen kyllä sitä mieltä, että lapsella on aina oikeus tietää alkuperänsä, jos itse niin haluaa.

    Meillä kävi pihassa kauris poikasen kanssa talipallovarkaissa :) Saivat rauhassa syödä, katselin yöllä keittiöstä. Emo nosteli ylhäältä paloja lapselleen. Söpöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka suloista! Kauriit talipalloa syömässä :)
      Ihmiset on niin erilaisia... ymmärrän kyllä, jos perhettä perustaessa haluaa tietää esim. mahdollisista perinnöllisistä sairauksista.

      Poista
  3. Mutta OVATHAN nuo koirien paidat upeita! Aivan mahdottoman ihania! Ei pieni kuluneisuus vaikuta siihen yhtään pätkää.

    Upeaa alkavaa viikkoa sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ainakin ne on lämpimiä, ja sen näköisiäkin. Onneksi tänään laitoin haalarit, tuuli niin kylmästi vaikkei asteita paljon ollutkaan.

      Poista
  4. Hienoja kuvia sulla, taas kerran. Vaikka siitä naapurin Perasta ei kuvaa nähtykään ;)
    Mä oon pommittanut sua meileillä parin tunnin välein - toivottavasti et oo hermostunut muhun.
    Mutta josko nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos meileistä, olin vaan niin kauheesti taas menossa etten ehtiny. Ja kiitos neuvoista!
      Enkö mie oo naapurin Peran kuvaa laittanu? Asiahan täytyy korjata pikimmiten :)

      Poista
  5. Siellä näkyy kuitenki valonsäteitä, täällä jatkuu harmaus tai on maa valkonen!
    Mukavaa, että pääsit ulos syömään ja mieleistä ruokaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syöminen on aina kivaa! Ja sellanen ohut valkoinen kerros on paikoin täälläkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia