Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Pupuja, piirakkaa ja piinaa

Kuva
Kesä tuli takaisin. Heräilin tänä aamuna rauhassa ja ihan ilman päänsärkyäkin, keittelin kahvit ja luin kirjaa ja istuin pihalla auringossa, ja sillon vasta hoksasin, etten oo kattonu ollenkaan kelloa koko aamuna. Sehän oli kuin lomalla olis ollu.

Pakkasin aamiaisleivän ja vesipullon selkäsäkkiin ja lähdin koirien kans lenkille, ajatuksena vähän pidempi kävely - pieniähän nämä minun pidemmätkin on, vähän yli viis tuli nyt kilometrejä. Puolitoista tuntia meni evästaukoineen. Hiekkatiellä, jonka reunoilla on kataja - lehtipuupusikkoa, sattui sellanen yllätys, että rusakko pompahti puskasta eteen, muutaman metrin päähän. Onneksi sattui flexit olemaan suht lujasti käsissä, koirathan sekos täysin. Ja pupukin säikähti, singahti saman tien yhdellä loikalla tien toiselle puolelle pusikkoon.

Oon kattonu Areenasta sen Prisman kolmiosaisen sarjan "pysy nuorena" tms., ja siinä mitattiin vapaaehtoisilta erilaisia suureita elämästä ja kropasta, ja niiden perusteella sitten määritettiin e…

Päivitys

Kuva
Kesä tais tulla takasin. Ukkosia on luvattu mutta ei nähty eikä kuultu. Vähän satanu.

Puolet perheestä kävi megalomaanisella Metallican keikalla Hämeenlinnassa, ja saivat keikkajulisteen jossa lukee Hamellina. Olihan laulaja kyselly, että miten te oikeen lausutte moisen sanahirvityksen. Aika moni meni sinne, meän kattoremppamieskin.

Saunan katto on valmis, mutta piipun pellityksessä menee aikaa, kun pelleissä olikin joku mittavirhe ja pitää teettää uudet pellit. Hieno musta katto. Kyllä kelpaa taas kimalaisten sen alla pesiä.

Ruusupapu kukkiikin valkoisin kukin, odotin punaisia. Ensimmäinen kehäkukka on myös avautunut, hailakan vaaleankeltainen, odotin oranssia. Ruusubegonia on kuollut.

Ja sellanen iloinen asia tuli yllättäen, että pääsenkin vielä tälle kesälle toisen kerran Siikarantaan ♥ Mies akkreditoitiin kuvaajaksi Porispereen, se osti työpaikalta saamallaan e-passilla kuopukselle sinne lipun ja varas mökin Siikarannasta siksi ajaksi. Meidän vakimökki ei ollu vapaana, mutta saati…

Kuvia ja pohdintoja

Kuva
No niin, elämä alkaa palata uomiinsa. Tai toiseen uomaan. Ahdistaa ja itkettää enemmän täällä kotona, kun reissussa, vaikka reissu oli aiheeltaan surullinen.
 Sain mukaani ristikkokirjan, tässä minun ja isän viimeinen yhteinen projekti. En halunnut kumittaa vääriä kirjaimiakaan pois. Hatunnosto isälle, ettei ollu luntannu takaosan ratkaisuista, vaikka oli jäänyt ristikko kesken.

Luen semmosta kirjaa kuin "Hän oli siinä", Markku Siltalan väitöstutkimuksesta tehty kirja, puisevaa ja toistavaa tekstiä, mutta mielenkiintoisia kokemuksia ihmisiltä, jotka on saaneet läheisen (tai ihan tuntemattomankin) vieraakseen kuoleman jälkeen. Se tuntematon oli sellanen tapaus, että joku oli saanu kohtauksen kaupassa, ja häntä auttanut ohikulkija sai tuolta kohtaukseen kuolleelta jälkeenpäin kiitokset siitä, että edes yritti auttaa. Sitten tietty sitä "kalmanväkeä". Osan uskon ihan täysiä, osan panen ihmismielen kiemuroiden piikkiin. Ja ihmisen erikoisuuden tavoittelun.

Toki oon t…

Viiminen ilta

Vapaapäivä tänään. Ei enää asunnon tyhjentämistä ja siivouksella ei oo niin väliä, kun se menee remonttiin. Mulle tulee sieltä keittiön tuolit ja pöytä, yksi taulu lisää, rinkka ja pienempää sälää. Muun muassa Iittalan kermakko ja sokerikko. Mulla ei olekaan sellasia. Tai voi olla jossain säilössä, mutta en muista. Eipä oo usein ollu tarvetta.

Kävin kahdesti lenkillä, mukavaa kun ei ole kuuma. Illalla vähän sataa ropsautti, mutta vaatteet kuivui matkalla. Pahimman kuuron ajan olin veneen alla suojassa, kun sellanen trailerilla oleva oli sopivasti kohdalla.

Oon kattonu telkkaria! Siis muutakin kuin Areenan ylejuttuja. Jostain Friiltä löytyi muinainen mieliohjelmani, Maailman oudoimmat ruoat, ja joku uusi eläinlääkäriohjelmakin. Siis mulle uusi. Ajatella, mistä kaikesta niitä kokemuksia saakin, kun elelee näin pienesti ku mie, etten ees telkkaria kato. Vois kyllä ostaa sen taas hetkeksi... tosin en mie kuitenkaan sais sitä kattoa, kun esikoinen kattoo sitä aina. Tuskin päivällä kuitenka…

Reissun päältä

En luule, että mua ois kukaan täällä kaipaillu, mutta ilmoittaudunpa kuitenkin. Harvoin pidän näin pitkiä postaustaukoja! Jotenkin nyt ei oo ollu kirjoittamiseen painetta. Ehkä siksi, kun siskojen kanssa oon saanu jutella?

On tyhjennetty isän kämppää, ja se on säälittävää plarata toisen elämää. Niitä ruuveja ja muttereita ja kaikkea turhaa säilöön laitettua. Omituisia viestilappusia. Sitten tietysti on mysteerinainenkin, joku Amanda. Oli sen puhelinnumero isän puhelimessa, muttei kukaan tullu soittaneeksi sille ja kysyneeksi, kuka oot. Tietokoneen salasanassakin sen nimi oli... rakastajatar, avioton tytär??
Kaatiskuormia on tehty ja viety, siivottu ja otettu kuvia facebookin roskalavaryhmään, jotain sinne menikin mutta huomenna lähtee kierrätyskeskukseen mitä huolivat, ja kaatikselle loput. 

Toinen sisko on nyt päätymässä siihen, että se lunastaa kämpän meiltä ja muuttaa sinne. Helpottaa toki paljon, kun ei tarvi ties kuin kauan myydä kämppää kun ne vähän huonosti liikkuu nykyään.

Oo…

Totuus valkenee

Tilasin Tieteen Kuvalehden. Oikeastaan mies maksoi mun tilille ja pyysi sit mua tilaamaan, en tiedä miksei voinut itse sitä hoitaa. Tilaus ihan vain siksi, kun sieltä sai tilaajalahjana valvontakameran, joka lähettää hälytyksen puhelimeen jos joku liikkuu kotona ja siihen voi puhuakin niin, että kuuluu kotona kameran kaiuttimesta. Ja tokihan mie mieluusti luen ko. lehtiä, että ei ne roskiin mee :) Mukavaa populaaritiedettä, vaikka kritisoin sitä utopioiden määrää, mikä siinä on. Tyyliin suunnitellaan asutusta Marsiin ja pähkäillään miten sen vois tehdä... tai pikemminkin kerrotaan, miten se tehdään, vaikkei tiedä edes että pystyykö. Mie en semmosista piittaa, mutta aina siinä jotain kiinnostavaa on.

Siinä pyydettiin salasanaa, että voi sitten lehden sivulle kirjautua. No tilaus meni läpi, mutta salasana ei, ja sanottiin että koodi uuden salasanan laittoon on lähetetty mun sähköpostiin. Olihan se siellä, mutta se oli tanskankielinen... sen verran siitä älysin, että osasin sen koodin la…

Syksy tulee!

Kuva
Aronian lehdissä on jo syksyn värejä!  Tai ehkä se johtuu jostain muusta...
Kävin muuten nipin napin kesäkuun puolella vielä uimassa, sen kesän ekan kerran. Siellä mun talviturkki nyt kelluu Naarajärvessä. Kuvaa ei ole todisteeksi, mutta mies stalkkas saunan pukkarin ikkunasta kuulemma :) en tiedä miksi, epäilikö se etten tarkene mennä vai arveliko että huijaan...
 Laituri pilkottaa puiden välissä ja saunasta näkyy nurkka.  Tän verran todisteita tuli, kun istahdin tuohon nauttimaan uinninjälkeisestä olotilasta hetkeksi. Kiva mökki se on, minkä sisko on vuokrannut melkein koko kesäksi, vaikka hyttysiä sielläkin tietysti oli. Missäpä niitä nyt ei olis, paitsi ehkä keskellä kaupunkia. 
Eilen piti sitä ukkosta tulla iltapäivällä; oli puoli vuorokautta myöhässä ja jyrisi puoli neljän aikaan aamulla. Mie muistin vasta sillon, että se mun Reposaari-asetelma on pihapöydällä ilman sateensuojaa umpinaisessa astiassa, ja lähdin viemään sen katon alle. Pari kertaa vielä jyrisi vähän, mutta se si…

Heinäkuu

Kuva
Heräsin viideltä onnettomana. Mitenkä sitä ei nyt sitten kotona osaakaan nukkua, vaikka aattelin että nyt uni maistuu kun on raskas matka takana... unissa olin taas töissä, paljon töitä, paskamaisia työkavereita jotka haukuin ja sitten pyysin anteeksi, leivässä kasvoi sieniä ja ne piti heittää roskiin ja kukkia piti kastella, ja ne oli omituisia. Mun unissa toistuu (nykyään kyllä harvakseltaan) aihe, jossa kukat tai lemmikit on jääneet hoidotta ja on  huonossa hapessa.

Ehkä uneen antoi sysäyksen se, että tässä kuussa on tilaisuus, jossa mahdollisesti törmään erääseen työkaveriin, jota en ole nähnyt sen jälkeen, kun eläköidyin, ja suhtautumiseni häneen on hieman kahtalainen. Siinä ihmisessä on kaksi puolta, ja se toinen puoli on kyllä mukava, vaikka toinen luuraakin koko ajan siellä takana. Eikä se anna itsestään mitään kun sen kanssa on vuorovaikutuksessa. Jotain pinnallisia juttuja. Siltä unessa pyysin anteeksi haukkumistani.

Lisäksi unessa oli se pimu, johon miehellä oli jonkinlain…

Se on ohi

Kuva
Tottakai jäin vähän miettiin, että voi ku olisin menny vielä käymään siellä illalla, kun meinottelin, mutta olin niin väsyny että aattelin ottaa pienet torkut ensin. Ei jaksanu vanha ihminen kahdella 2 tunnin unisessiolla vuorokautta. Sisko oli kuitenkin paikalla. Mieki olin siellä muutaman tunnin iltapäivällä, isä joko näki kamalia painajaisia tai sitten oli vain tuskainen, kun huusi unissaan välillä kovasti. Pyysin sille lisää lääkettä, vaikka edellisestä morfiiniruiskeesta oli vasta pari tuntia. Lisäksi sillä oli kipulaastari, ja lähtö tuli hetikohta kipupumpun asennuksen jälkeen. Lääkityksessä ei siis ainakaan pihistelty. Hyvä niin. Ja hyvä, että kaikki kävi lopulta nopeasti. Ja hyvä, että me kaikki tyttäret ehdittiin isä hyvästellä, mie ehdin toimittaa meänki tytöiltä ja mieheltä sille terveiset, mitään ei oikein jäänyt kesken tai kaduttamaan. Ja hyvä että soitin juhannuksena ja juteltiin kunnolla viimeisen kerran, paljoa myöhemmin ei olis varmaan enää pystyny. Ja isäki ehti min…

En pidä tästä

Kuva
Ei mulla mitään suunnitelmia ollu, mutta jos olis ollu, niin olis tullu nyt muutoksia. Isän vointi on romahtanut, ja siskot pyysi että tulen sinne vuorottelemaan niiden kanssa isän vierellä. Mikäs mulla eläkeläisellä. Olisin vaan toivonu, että isä olis voinu kerrasta lähteä, eikä olis tarvinnu kitua, eikä tätä kuolinvuoteen vierellä valvomista. Tulee äidin viimeiset ajat mieleen. Sillon ei siskot voinu lähtee töiden ja perheiden äärestä apuun, hyvä että mulla on nyt mahdollisuus. Kuopus on kesälomalla, joten se voi hoitaa koirat täällä. Lähden heti tänään.

Kokeilin mahtuuko hautajaismekko päälle... mahtuu, mutta en nyt sitä mukaan pakkaa. Ei oikein nukuttanu yöllä, mieskin kuorsas, ja heräsin ennen viittä että saan sanoa heipat kun ei nähdä päiväkausiin. Hankalaa tuntui sille olevan taas mun yksin lähteminen.

Käytiin pikaseltaan eilen Helsingissä, komiasti liehui Pride-lippuja siellä täällä :)

Kotiin tullessa oli komia lude portin päällä, heijasteli auringossa pronssinvärisenä. Lienee…

Pientä elämää

Kuva
Ei oo tullu vettä. Miten ne kuurot niin tehokkaasti aina väisteleekin meitä? Saa kasteluvettä koukkia jo niin syvältä tynnyristä, että vois vähän tulla. Kattelin kylillä, että hernepellotkin kaipais kipeesti vettä. Pikkusen ripsi eilenillalla, mutta se ei kyllä auttanu mihinkään. Ens viikolle on kuulemma luvattu.

Juhannus meni rauhaisasti, ei ollut liiallista kännäystä eikä tarvinnu lähtee ajeleen. Esikoinen käväisi kotona hakemassa vaatteita ja kaupasta ruokaa, kun poikakaverin kotona oli sähköt poikki eikä näinollen saanu ees vettä. Kuopus oli pari yötä uuden poikkiksensa luona, en tiedä mitä entisen kanssa tapahtui, mutta rumasti se poika kirjoitteli nettiin tytöstä. Ja levitti videota itsestään polttamassa kannabista, ei oo hakenukaan kouluun. Hyvä vain, että ei sellaisen kanssa ole. Surku syrjäytyvän fiksun pojan takia kyllä. Potentiaalia olis, mutta heittää kaikki herran haltuun.

Selvitin viimein sen mysteerilinnunkin, mikä täällä on ruvennu laulaan. Se mikä kuulosti kirjokertul…

Kukkia ja mehil... ampiaisia

Kuva
Kuudessa ylimpänä olevassa lukulistan otsikossa on juhannus muodossa jos toisessa :) Meillä on rauhallista. Lapsukaiset on omissa riennoissaan ja me vanhat varikset täällä taas kaksin. Tai koirien kans. Ulkona on liian kuuma tai liikaa lentäviä saatanoita, ollaan enimmäkseen oltu sisällä.

Heräsin kyllä aamulla ennen kuutta, joten olin aamulenkillä hyvissä ajoin. Eipä näkyny paljoo kulkijoita! Puoleen päivään mennessä olin lenkkeillyt, leiponut kakun ja paistanut jauhelihakebakoita ("nakkebakkoja", oli nakinpaloja tikussa lihan alla) ruuaksi, ja nukkunu parin tunnin päikkäritkin.

Jasmike avas hääpäivän kunniaksi ensimmäisen kukkansa, ja orvokkipadassakin eka nyrpeä viiksivallu päätti avautua:
Heittelin tuonne tosiaan kurkkuyrtin ja kehäkukankin siemeniä, kun niitä nyt sattui olemaan enkä keksiny mihin paan, siksi siellä näkyy muitakin lehtiä kuin orvokin. Tuon yhen rikkaruohon, mikälie pujo, nyppäsin irti kuvanoton jälkeen. Vesiheinää riittää vieläkin nypittäväksi. 
 Hypnoott…

Jottain tarttis teherä.

Kuva
Päivät menee koneella nyhjätessä ja lenkkeillessä, ulkona ei viitsi tehdä mitään sellasta, missä ei oo koko ajan liikkeessä. Koska ne lentävät, pistävät ja purevat riiviöt.

Tänään seurasin varista, joka oli poikasensa kanssa ruokaa etsiskelemässä, ja ajattelin, turhautuuko ja ärtyykö varis lapseensa, joka koko ajan kulkee perässä nokka ammollaan sanomassa variksenkielellä ilmeisesti "mullekki! anna anna! ruokaa!" rää rää. Niinkuin joskus itse väniseviin lapsiinsa turhautui.

 Väriä pihalla :) eihän tuossa kuvassa näy, mutta no siellä sinivioletteja saksankurjenmiekkoja ja punaisia tulikellukoita ja keltaista päivänliljaakin. Pyykkien lisäksi.


Sieniäkin jo löytyi. 
On vissiin joku juhannus, ja lehden mukaan olis pitäny käydä jo eilen kaupassa, koska tänään on ruuhka ja tavarat lopussa ja hirveät jonot. En oikein usko, tänäänhän ainakin iltaan mennessä on kaikki jo lähteneet jonneki järven rannalle jussia viettään. Jos joku tuote on loppu niin sitten ollaan ilman tai otetaan jo…

Oispa savukalaa

Kauhea mieliteko. Ennen oli kaupoissa savupallasta, jota aina joskus ostin, mutta nykyään se on niin harvinaista ja kallista, etten raaski.

Yritin eilen ostaa jätskiäkin kaupasta, mutta kun kaivelin wokkivihannessekoituksia (etsin sellaista, missä ei olis paprikaa - miksi hiiessä kaikkeen pitää tunkea paprikaa????) niin nostin sen siihen vihannesten päälle pakastimeen, ettei sula, ja siihenhän se unohtui. Huomasin vasta kassalla. No, säästyypähän niiltäkin kaloreilta. Ja jätskipakettikin säilyy myyntikelpoisena, vaikka omasta pakastealtaastaan eksyneenä.

Heräsin kolmelta! Päätä särki, hartiat oli jumissa ja selkähäiriö vaivasi niin, että oli vaikea olla. Koirat heräs iloisena että "jee, herätään!" niinku ne aamuisin ruukaa olla, ja mie sitten aattelin että no noustaan sit ylös. Kävin vessassa niin koirat oli taas ilosena vintin ovella että "jee, mennään takas nukkumaan!", häntä heiluen kattoa tapittivat minua, ja mie sitten että no kokeillaan sitten vielä. Mutta ei…

Vanhat

Kuva
Perjantakena alkoi tytöilläkin kesäloma, en muista millon esikoisen kesätyö alkaa mutta kuopus ei oo ees saanu semmosia. Eipä oo enää mitään pompöösejä päättäjäisjuhlia mekkoineen ja kukkasineen, loppuu vaan harjoittelu ja yks koulupäivä on sen päätteeksi.

Laitoin Reposaaren kuvia tuonne "Kuveja ja muuta sälää"-sivulle, ja näköjään olin unohtanut julkaista huhtikuun kuvatkin. Touko- ja kesäkuun kuvia en oo jaksanu laittaakaan. Ei oo oikeen kuvatuttanu. Oon plärännyt Rockfestistä julkaistuja kuviakin, että sattusko joku meistä näkymään jossain taustalla, mutta ei. Jossain oli kilpailukin, että olitko siellä ja bongaatko itsesi näistä 198 kuvasta, niin niistä päätellen festeillä oli vain kauniita ihmisiä, nimenomaan etenkin vähäpukeisia naisia (vaikka kiinnitin huomioni seikkaan, että katukuvassa näkyi enemmän miehiä kuin naisia) ja ne samat naiset monessa kuvassa. Kommentoinkin siihen kilpailuun, että onneksi meitä rumia ei kuvailtukaan. Ei edes oma mies kuvannut. Kuopuksesta…

Driimiä pukkaa

Kuva
Tuolla punaisessa mökissä punaisten kallioiden takana oltiin monta päivää ♥ siellä oli ihanaa, ja kallioilla oli ihanaa, ja sääkin enimmäkseen suosi. Arvatkaa vaan olinko useamminkin könyämässä tuolla kivikossa. Mikä mahtava voima on merellä - ja varmaan mannerjäätikölläkin on osansa - kun isoja kivenmurikoita on tuohon kasannu. Violetti, hiekanvärinen, punagraniittinen ja musta sulassa sovussa vierekkäin, jostain kauempaa niiden on täytynyt kulkeutua. Osa ilmeisesti hiekkakivestä lohkeilee viipaleiksi, osassa on reikiä, kuin olis kiviä irrotettu isommasta lohkareesta. Jotkut rosoisia, toiset sileiksi kuluneita. Konttasin siellä ja tyhjensin yhtä kallionhalkeamaa irtokivistä, ja ihastelin niitä. Yhden sileän otin mukaan ja muut lapoin takaisin "kotiinsa". Vaikka jostain nekin on sinne kulkeutunut.
 Mies teki joka ilta iltaruuan meille :) viritteli tulet ja paistoi makkaraa. Nyt tulee ryynäri jo korvista. Samoin kuin ranskalaiskebab, kun sitä syötiin ensin festareilla ja si…

Dream came true

Kuva
Nyt olen nähnyt Disturbedin lavalla, ja toisaalta unelma toteutui, toisaalta hohto karisi kun näki laulajan hikiset kainalokarvat :) Isolla screenillä siinä vieressä vielä, kädet ylhäällä paukutti kämmeniä yhteen allit hyllyen. Lordinkin olis ehkä aika päivittää esiintymisasunsa, se näytti olevan mahan kohdalta vähän tiukka. Mutta bändi veti yleisöä hurjasti, vaikka sillä ei vissiin niin kovin hyvin oo viime aikoina menny. Kiss oli Kiss. Vanhoja ukkoja neki, mutta hyvin ne veti. Illalla tuli kylmä, tuulikin kovaa ja ihmiset hytisi, kun ne oli varautuneet samanlaisiin lämpimiin öihin mitä oli pari ollut.

Mun ikääni ihmeteltiin, vaikka en tasan ollu ainoo viiskymppinen! No sunnuntaina ei ihmetelty, kun Kissiä oli tullu kattomaan moni mun ikänen, mutta perjantaina yks tyyppi kysy, onko kuopus mun lapsenlapsi, ja ihmetteli ku äiti ja tytär oli lähteny yhessä. Lauantaina joku tuli jotenki silleen että näytätsä vanhemmalta ku oot... hoh. En mie nyt silleen osannu loukkaantua, mutta mietin,…

Söin pullan!

Kuva
Nonni, yheksältä on jo varjossa 24 astetta lämmintä. Taitaa jäädä tältä päivältä koiranlenkitys väliin, kun illalla ollaan festeissä. Olis pitäny laittaa kello soimaan; oon käyny ennen seiskaa jo lenkillä näinä kuumina päivinä, mutta nyt en heränny ajoissa. Meni illalla vähän myöhään, kun hain tytön iltajunalta ja junassa ei ollukaan kuskia! Se pääsi lähtemään vasta kun jostain oli hälytetty varakuski, tai liekö ollu se oikea kuski sitten mutta mihin lie juuttunut. Tyttö sanoi, että samassa osastossa oli joku höperö mummo, joka oli kiroillu kauheesti ja soitellu vähän väliä jolleki, että "joo, oli se jääny ryyppäämään" - se kuski, vaikka kenelläkään ei oikeesti ollu tietoa miksi se oli myöhästyny. Ärsyttäviä ihmiset, jotka tekee omia johtopäätöksiään ennakkoluulojensa perusteella ja esittää ne sitten faktana.



Ja laihdutuskuuri on loppu! Ooye! Vaikka ei se niin vaikeeta ollu ku monesti ennen on ollu. Painoon jäi 400 grammaa enemmän, kuin oli tavoite, mutta sen kunniaksi otin …

Puskia ja itikoita

Kuva
Onpa olevinaan kauhean kuuma, vaikkei mittarin mukaan pitäs niin ollakaan ja tuuleekin. Liekö ilmankosteus tai joku sitten korkeella.

Itikoita meillä on nyt sitten sen verran, että pihalla istuskelu ei enää kiehdo. Justiin nyt päiväsaikaan vielä menee, ainakin jos tuulee, mutta iltapäivän lopulla ei sit enää. Kurjaa. Paarmoja ei oo vielä näkyny, mutta eiköhän neki sieltä kohta tuu.

Napsin nuo kunnan maalla kasvavat vaahterantaimet keväällä tasapitkiksi toiveissa, että niistä tulis kiva "pensasaita" näköesteeksi meille, ja varsin tiuhaan ne nyt kasvaakin! Ei kohta enää näe ketä tiellä kulkee :)

Kävin kirjastossa, ja suureksi tyydytyksekseni löysin pari kolme ennenlukematonta tai uutuutta. Ilahduttaa semmonen. Iloa tässä kaipaakin, kun paino vaan nousee vaikka nälkäkuuri jatkuu. Luultavasti on elimistö pasahtanu säästöliekille. Perjantaina en enää kuureile, syön jätskiä ja juon limua Rockfesteillä jos huvittaa. Festien jälkeen meillä on mökki Reposaaresta vuokrattuna muutamaks…