Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

The older I get, the less I care...

Kuva
Hieman muokattu eräästä meemistä, mutta tuolta minusta on viime aikoina tuntunu. Pihalla kuljen maha paljaana ja viis veisaan jos joku näkee, siinäpähän kattoo jos huvittaa. Tänään laitoin paidan, joka oli vähän liian ihonmyötäinen, mutta mulla alkoi soida päässä Tamara Lundin "Mä oon mikä oon, ja käyn vaihtelusta..." ja läksin lenkille. Enkä osannu hävetä pulleroista ulkomuotoani, vaikka juttelin naapurin komean nuoren miehen kanssa. Ne oli ottanu kesäkanoja, sanoin että meillä on kasvamassa eläintenhoitaja, joka tulee mielellään apuun, jos tarvii lomatuuraajaa kanojen hoitoon.

Onneksi lähdin aikaisin, tuli niin nopeasti ihan liian kuuma keli. Ilma oli (on) raskas, jalat tuntu raskaalta ja olin iloinen päästessäni kotipihaan.

Aamulla nuppuiset tulppaanitkin räjähti heti ihan ylikukkineen näköisiksi.

Ja huomasin tarviivani autoa. Kirjastoon olis tänään pitäny päästä, ja se sähköpyöräily ei nyt käy kun on taas sadetta ja ukkosta tiedossa, ja paikka on auki vasta iltapäivällä.…

Ukkosen edellä

Kuva
Oli pakko tulla pihalta vähän viiletteleen sisälle, kun alkoi ihan hiki päästä valua. Vaikken muuta tehny ku makasin viltillä lukemassa. Miten minusta onki tullu tämmönen kesäihminen, minusta joka vielä muutama vuosi sitten vihasi hellettä?

Siitä meidän eilisestä Helsingin-reissusta tulikin varsinainen seikkailu. Miehen autossa on naftasuodatin temppuillut kuumilla ilmoilla, ja se halus että mennään mieluummin mun autolla, kun oli ihan helle. Ensin alkoi moottoritiellä kuulua kauhea räpätys, kun teipattu muovipuskuri ei kestäny 120 vauhtia (enhän mie ikinä ees aja niin kovaa!) mutta se hiljeni kun mies hidasti sataan. Kun oltiin päästy parkkiin - ensin tietysti käännyttiin väärästä risteyksestä, mutta löyty hyvä parkkis sieltäki - se repäs sen räpättävän palan irti. Kohta ei oo mitään jälellä mun auton puskurista.

Pienehkön harhailun jälkeen löydettiin se Faunatar, missä piti joukkonäytteenoton oleman.
Siellä oli tällanen upean oranssi kanarianhemppo :)
Päästiin etuajassa, kun joku be…

En kestä

Kuva
Ei oo tullu kirjoteltua, kun ulkona on ollu niin hienoa :) Tänäänkin lähdin vain pienelle koiranpissityskävelylle aamulla, ja oli niin ihanaa että lenkki venyi tunnin mittaiseksi.
Niin hiljaistakin, vain lintujen äänet ja omien askeleiden rahina. Aurinko paistoi lempeästi ohuen pilviverhon takaa ja tuomenkukkien tuoksu kantautui milloin mistäkin. Tuli oikeesti olo että ihan kestämättömän hienoa saada vaeltaa tällasissa paikoissa tällasessa säässä! Tämä on niin ihanaa aikaa, voikukat kukkii mutta nokkoset ja muut ei oo vielä vallottaneet kaikkia paikkoja. Pääsee poluilla hyvin kulkemaan.

Viikonloppu meni hujauksessa. Kuopus tuli käymään kun sillä oli tuutorointihommia koululla, kun siellä päästettiin lehmät laitumelle ja oheen oli järjestetty yleisötapahtuma.

Ilma suosi, ja väkeä oli ihan mahdottomasti. Kiikaribingoon ja hyönteishotellin rakennukseen olis päässy vähemmällä jonotuksella, mutta etenkin lettukoju ja pieneläinhuone oli erittäin suosittuja.

Eilen avattiin grillikausi pihall…

Turhaa ja vähemmän turhaa

Kuva
Hieno sää tänään! Tein ilmastoteon ja kävin kirjastossa, asiamiespostissa ja kaupassa pyörällä. Tosin sähköpyörällä. Mutta siinä on taas joku vika, se ei laita kakkosvaihdetta päälle ollenkaan ja sähköavustus toimii vain ripeän kävelyvauhdin aikana, loppuu heti jos vähänkin normaalimpaan vauhtiin pääsee eli kohtaan, jossa kakkonen yleensä menee päälle. Joutuu vispaamaan jalat maitohapoilla sillä ykkösellä sitten. Toisin sanoen hissukseen ajelin. Ja huomenna on reidet kipeet. Toki sähkö lakkaa avustamasta normaalistikin jossain 25 km/h mutta nyt ei päässyt lähellekään sitä, paitsi alamäessä. Simply walkingin mukaan keskinopeus oli rippusen yli kympin. Mutta sainpahan taputtaa itteeni selkään, kun sain liikuntaa - vaikka olikin turhaa, kun koirat ootti kotona - ja säästin ilmastoa auton saasteilta.

Mikäs täällä oli hiljakseen pyöräillessä.
Eilen lähdin extempore uudelle polulle, ajattelin että katson mihin se vie.  Tällanen kaunis rentukkaoja siinä pellon laidalla oli, mistä lähdin käve…

Ei hyvin mee

Kuva
Elämä on aaltoliikettä. Aina, kun ihmisillä on asiat hyvin, unohdetaan miksi ne on hyvin, ja tehdään asioita ja päätöksiä, jotka vie taaksepäin. Niinku nyt esimerkiksi Alabamassa. Hypoteettinen ihminen jyrää olemassaolevan ihmisen oikeuden omaan kehoonsa, ehkä jo raiskaajan jyrättyä ne kertaalleen. Koska nainenhan ei tarvi oikeuksia, ei ole ennenkään tarvinnut. Lapsenkin oikeudet jää raiskaajan alullepaneman sikiön oikeuksien jalkoihin. Aivan järjetöntä.

Näin naispuoleisten jälkeläisten äitinä hirvittäis kyllä asua tuollaisessa takapajulassa. Suomessa on vielä asiat paremmin, tosin täälläkin konservatiivit yhdistää voimiaan ja sama voi jossain vaiheessa olla edessä. Seta järjesti eurovaalipaneelin koskien tavoitteita ihmisarvoisemmasta Euroopasta. Kristillisdemokraatit tarjos sinne keskustelemaan ehdokasta, jolla ei julkisten ulostulojensa perusteella ole todellakaan mitään sanottavaa ihmisarvoisemmasta Euroopasta (mutta kylläkin homo-ja transvihasta), ja kun paneelin järjestäjä pyysi…

Kirpputorikengät ja vauvattomuutta

Kuva
Pitäisi jo tähän ikään mennessä olla oppinut se, että jos kirppiksellä on myynnissä halvat, lähes käyttämättömät hienot kengät, niissä ON jotain vikaa. Viime kesänä ostin sellaset, ne tuntu kokeillessa oikein hyvältä jalassa, vaikka oli hieman korkoakin. Sunnuntaina laitoin ne jalkaan muka vähän hienostellakseni äitienpäivän kunniaksi (meikkasinkin!) ja voi jestas, miten hankalat kengät ne oli, kun niillä vähän aikaa oli kävellyt! Pikkuvarvas oli ihan raato ja vaivasenluun kohdat hieman myös. Ja niin hyviltä ensin tuntui, kun vain muutamia askelia otti.

Herne kukkii! Se on tuo valkoinen, ei tuo punainen :)
Kyllä mie kärttysenä äitienpäivänviettäjänä sain sitten miehenkin mököttämään, kun tuli velkaantuminen sattuneesta syystä puheeksi. Mua vaan ärsyttää kun se niin parhain päin aina selittelee ne velka-asiat, luultavasti itsekin uskoo ne niin, ja sitten sitä harmitti kun kerroin asiat niinkuin itse ne näen ja miten ne todennäköisemmin ehkä onkin. Se ei halua ajatella ikäviä. Tuntuu, e…

Huumeita

Kuva
Jotaki kyllä tekis mieli vetää, kun ei viinakaan käy. Mistähän nää mun äitienpäiväahistukset oikeen kumpuaa? Sain aamulla toivomani äitienpäivälahjan - istutuskauhan, se oli oikeen Fiskarsin laatutuote, ja sen varteen oli sidottu hellyttävä pieni lahjanauha kiharoineen ♥ Esikoinen oli sen ostanu mulle. Ite kyllä kahvit sain keittää ja sen kanssa söin eilen ostamiani tarjoustippaleipiä. Vappuna olis tehny mieli ostaa, mutta oli yli euron kappale ja liian kallista mulle. Nyt oli euron se kahden paketti, raaskin ostaakin. Ei se siitä ollu kiinni, etteikö mulla olis ollu vappuna kahta euroa, vaan siitä, että en vain maksa kahdesta tippaleivästä niin paljoa.

Laitoin kauniin uuden kukkapaidan päälleni päivän kunniaksi, ja kaadoin sitten sille kahvia. Lähdin koirien kans lenkille, niin eikö joku leviäpersepyöräilijä melkein ajanu koiran päälle, kun tuli yllättäen takaa eikä yhtään varoittanut. Perkele. Ja sitten vielä tuuli niin kovaa, että lenkki jäi lyhyeksi kun korva tulee tuulessa kipeek…

Ajatuksia ja uutisia

Kuva
Heh, musta pilvi häipyi pään päältä iltaan mennessä :) Tai harmaa pumpuli pään sisältä. Ehkä syynä oli migreenilääke, ehkä kotoa muualle pääsy (tosin kävinhän lenkilläkin pumpulipäänä) tai miehen Hesessä tarjoama ruishampurilainen tai halvalla saatu kiva kukallinen kesäpaita. Kaverillekin on synttärilahja ostettuna; sillä, mulla ja esikoisella on peräkkäisinä päivinä synttärit. Mulla oli vieläpä työkaveri, jolla oli sit vielä jonon jatkona synttäpäivä. Ja toinen työkaveri, jolla on kuopuksen kans sama synttäpvä. Eksän suku muuten oli semmonen, että siellä osui monelle saman suvun ihmiselle samoja syntymäpäiviä, se on aika erikoista kyllä, kun päiviä on kuitenkin 365 per vuosi. Äitillä oli 8.7. ja sen avomiehellä 7.8. Synttärisattumat on hauskoja.



Mutta näin äitienpäivän tienoilla oon pohtinu taas omaa äitiänikin, ja alkoholismia ja välinpitämättömyyttä ja sen kaiken vaikutusta itseeni. Lueskellut toisten alkoholistien lasten kokemuksia ja kauhistellut, että ei mulla tuommosta ollu kui…

Hukassa

Kuva
Hyiii mitä unia mie näin. Kaikuja menneestä ahdistavassa muodossa. Koulua, käytäviä, portaita, ihmistungoksia, hyvin kapeita, ahtaita ja pimeitä kulkuväyliä... polkupyöräkin liittyi asiaan. Ennen ajokorttia kuljin kesät talvet pyörällä töihin, ja siihen liittyvä vaatetus oli unissa kans. Loppuvaiheessa etsin jonnekin unohtamaani pipoa. Hullujenhuoneellakin olin.

Hyh. Onneksi heräsin. Mustarastas luritteli ikkunan takana muutaman kerran, se oli mukavaa.

 Eiliseltä kävelyretkeltä.
 Tuolla oli helmikuussa mettäkone, joka oli käynnissä ja tukki tien, ja pelotti mennä ohi.
 Poikkesin tutulta tieltä metsään, ja sitten oltiinkin vähän hukassa. Mutta mikä oli tallustellessa kuivaa, aurinkoista metsäpolkua, linnut lauloi ja tuuleskeli ettei tullu hikikään. Kunhan suopläntit kiersi.
Zuumailin koiria päällekkäin, kun toinen oli sylissä ja toinen piti vahtia kauempana. Pitäs varata lääkärinaika itelle ja toinen koiralle, enkä saa mitään aikaiseksi. Mikä siinä oikein inhottaakin niin suuresti... s…

Tylsää

Kuva
Jokohan nyt olis päästy räntäsateista. Vielä laitoin vähän auringonkukansiemeniä linnuille, häkki on jo syöty tyhjäksi lukuunottamatta sitä aidon läskin palasta. Hassua, että anopin pihalla se läski kävi niin hyvin kaupaksi, että se vissiin osti uudenkin satsin, mutta meillä ne on jääny muiden sapuskoiden varjoon. Vaikkei mitään erikoista oo ollukaan tarjolla. Harakkakin keksi viimein keinon, miten pääsee niihin talimakkaroihin käsiksi - tai lähinnä nokiksi - mutta niin kauan kun naakat ei keksi niin on ok.

Me, tai lähinnä mies, on suunniteltu syksylle taas Lapin-matkaa. Mie lupauduin mukaan sillä ehdolla, että saadaan lainata anoppilan asuntovaunua halvalla tai ilmaiseksi, koska se autovuokra on niin hirmuinen. No, se on luvattu meille, mutta siitä alko sempäivänen vääntö millon mistäkin, loukkaantumisia kun ei neuvoja kuunnella tarpeeksi keskittyneesti ja anoppi soittelee ja vänkää asioista. Kysyi jossain vaiheessa siitäkin, aiotaanko me ottaa koirat mukaan. Mikä kysymys sekin on? J…

Rästikuvia

Kuva
No nyt! Värkkäsin sen johdon kans, ja hetken tapeltuani älysin, miten homma toimii. Nyt oon taas tyhjentäny puhelimesta kuvat ja videot, olin vähän hätäinenkin kun piti se yks video lähettää tytölle mutta nyt se on poistunut. No eipä kaada maata. Aamulla oli tuon näköistä, vähän outo keli kun välillä piti vetää korvaläppiäkin korville ja takkia kiinni ja hetken päästä oli taas kuuma. Mukava sonnanhaju leijui, muutama päivä sitten oli komea lantapatteri pellolla, nyt se oli levitelty. Sellanen nostalginen tuoksu.

Oon taas harmitellu laiskuuttani, mutta kun tarkemmin miettii, niin oon tehny vaikka mitä. Imuroinutkin! Hyvä minä.

Herneksiä kasvaa. Laitoin nuo sillon joskus kun ikävöin pääsiäistä, joka oli kaukana edessä, ja halusin jotain kasvattaa. Kun se voileipäkrasskin oli niin pahaa. Herneet on voinu niin hyvin, että vaihdoin ne isompaan ruukkuun. Jos ne pysyy hengissä lämpimiin asti, pääsevät ulos.

 Tälläsia ojia seurailtiin linturetkellä. Mun lisäksi oli neljä-viis muuta.
Siellä o…

On kesä.

Puhelin ei oo suostunu siirtään kuvia bluetoothilla koneelle, enkä jaksa värkätä sen johdon kans. Viimeks ku yritin, se ei toiminu silläkään, joten ei sitten kuvia. Olis yks mehevä kuva puuhun nostetusta supikoiran raadostakin, jolla kylkiluut paistaa ja hampaat on irvessä. Oltiin koirien kans lenkillä ja ne alko haisteleen sinnepäin, ja mie tietenki olin utelias, mikä siellä haisee. Omaan nokkaan ei tullu mitään lemua. Sitä en ymmärrä, miksi se oli puuhun nostettu, tiheäoksaiseen kuuseen vieläpä.

Olin kuulkaas reipas ja menin linturetkelle lauantaiaamuna. Heräsin yhdeksältä (oon taas alkanu nukkuun pitkään) ja muistin, että oli se päivä, Tornien taisto ja siihen liittyvät lintujensäikyttelykävelyt. Tuli vähän kiire! Sain yksitoista uutta lajia listalleni, hauskimpina ehkä räystäs- ja haarapääskyt. Eli se on kesä nyt. Uskokaa tai älkää. Ruskosuohaukan myös sain listalle, itsehän en niitä haukkoja oikein tunne, mutta kun oli lintulavallinen asiantuntijoita varmistamassa, niin uskalsin …

Riitaa ja Raamatun lakeja

Kuva
Ihana sade pitkästä aikaa! Oli niin rattoisaa illalla kuunnella ropinaa katolta. Mitä nyt tinnitus jyskytti toisessa korvassa ja vinkui toisessa, ettei välillä tahtonut kuullakaan. Ärsyttävintä se on juuri silloin, kun yrittää kuulla jotain vähän hiljaisempaa ääntä, mutta korvat pitää omaa mekkalaa.

Mulla on varmaan joku peeämässäsyndrooma ku pikkuasiat ärsyttää. Jo edellisessä postauksessa ärsyynnyin kirjoitusvirheistä, ja miehenkin kanssa on tullu pientä sanaharkkaa. Myös asioista, jotka normaalisti annan mennä ohi niihin puuttumatta. Mutta en myönnä, että minussa vain on vikaa; vappuaattona kun lupasin tytölle, että haen sen töistä, en tietenkään laskenut yhtään mitään miehen harteille siinä asiassa, kun se tykkää kaljotella. Tottakai lähdin siitä, että se kaljottelee ja sovittiin tytön kans keskenään se asia. No, mies sitten jostain syystä halusikin itse hakea sen, olin vain mukana. Tyttö ehti jo päästä pois ajoissa, haettiin se grilliltä mistä se oli ottanu mukaan iltapalan.

Siin…

Yö palaa

Kuva
Hurrinpurrin, tuli kylmä takaisin. Ei ollu yölläkään peiton alla kuuma, ainakaan paljoo. Yöpaitaisillaan ulkona koiria aamupissittämässä hyökyi vilakka ilma paidan alle, kun tein pieniä venyttelyliikkeitä. Nyt on palannut viimekesäinen tapa tehdä muutama joogaliike aamuin illoin portaiden edessä, aamuisin vähän eri aikoina riippuen heräämisajasta ja koirien ulosmenohaluista, iltaisin suurin piirtein samaan aikaan. Vaikka taisin mie sitä välillä talvellakin tehdä. Yhtenä iltana mietin, että tähän palaan kuoltuani. On sitten seuraavilla asukkailla ihmettelemistä joogaavassa kummituksessa.

Syy moisiin ajatuksiin saattaa löytyä kirjasta, jota luen parhaillaan: Suomalaisen kuoleman historia. Sitä lukiessa tajusin muun muassa, että 1860-luvun kauheasta nälänhädästä on vain 150 vuotta aikaa, ja mun isovanhempien isovanhemmat oli niitä, jotka siitä hengissä selvisivät. Mummoni syntyessä oli vielä elossa monta sen läpikäynyttä, ja vielä äitinikin syntyessä. Ilmankos mummo muistutteli aina josk…

Osavuosikatsahdus

Kuva
On menny kolmannes vuodesta, melkeen. Viikoilta 1-17 on ylös laitettuna 29 kirjaa (kolmaskymmenes aloitettu), 231,7 käveltyä kilometriä ja 51 bongattua lintua.
 Tänään kävelyseurana oli fitnessklubilainen ja Adidog :) ne on huvittavan näköisiä, varsinkin tuo pinkki on vitsikäs, kun siinä on housutkin. Se saatiin siskokoiran emännältä, Adidogin pusakan ostin jonku Rekkurescuen tai vastaavan messupaikalta sieltä eläinmessuilta. Maksoi vitosen.

Mustikkakin yrittää kukkelehtia, ja tänäaamuna oli sentään viisi astetta pakkastakin. Ei kannattas antaa lämpimien päivien hämätä!

Pihalla puskee tulppaaneja paikasta, johon en muista niitä istuttaneenikaan. Kai sitten olen. Joskus pidin kirjaa pihajutuistakin, mutta se on jäänyt melko vähälle viime aikoina. Ja mitä se auttaa kirjoittaa ylös asioita, kun niitä ei sitten muista kattoa.

Pyykkäsin kaksi koneellista vaatteita ennen puolipäivää, sitten aioin mennä pihahommiin, mutta lähdinkin lenkille ja nyt väsyttää. Ei aina mee nää suunnitelmat iha…