Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Vuoden viimeinen

Kuva
Lehdissä kerrottiin, kuinka vuodenvaihdetta vietetään selkeässä säässä pikkupakkasessa, enkä ollut uskoa korviani kun herätessäni rankkasade ropisi kattoon. Yleensä se on mulle mukava ääni, nyt se oli vähän niinkuin pettymys. Pimeydessä näkyy, miten joulukuusen valot heiluu, eli tuuleekin jonkin verran. Toivottavasti ei enää illalla, ettei tuuli vie raketteja ihmisten päälle.

Vein eilen miehen ja kuopuksen junalle, menivät katsomaan Turmion Kätilöitä ja jäivät yöksi Omenahotelliin. Jäin siis taas keikkaleskeksi yönseudun ajaksi. Olin ajatellut, että käyn kaupasta hakemassa jotain hyvää samalla, mutta ensinnäkin tili on tyhjähkö ja olo oli raskas ja väsyny, semmonen, että ajelin saman tien takaisin kotiin. Söin ja menin sohvalle torkkumaan. Sitten jumituin koneelle. Olishan sitä jotain muutakin voinut tehdä, mutta toisaalta eipä mua kukaan ollu komentelemassa mihinkään. Vain koira huomautteli nukkumaanmenoajasta. No, kävin mie ilman seljettyä kävelyllä, oli huikaisevan paljon tähtiä ja…

Lapsuudesta

Kuva
Eilen illalla oli pakkanen lähellä kymmentä astetta. Kävin pariin otteeseen pihalla koirien kanssa, nuuhkin pakkasilmaa kun se "haisee" erilaiselle. Pakkaselle. Tuli takauma lapsuudesta, sellanen tunnemuisto. Surullinen tunnemuisto. Taas ajattelin, että olen ollut surullinen lapsi. Takauma toisaalta kouluaamusta, kun kävelin aamupimeällä kouluun, ja toisaalta ehkä ilta, kun olen ollu ulkona yksin eikä kotonakaan ole ollu ketään. Kattelen toisten kotoisasti loistavia ikkunoita ja ajattelen, että siellä on ehkä äiti, joka keitti kaakaota lapsille. Mun äiti oli töissä, isä omissa menoissaan ja isosiskot myös.

Toisaalta eilispäivän kimaltavat lumikiteet toi mieleen iloisemman lapsuuden - mulla on ollu ehkä joku rihkamakoru tai roina, jossa on ollu tietynsävyisiä sinisiä lasi"timantteja", joista tykkäsin. Muistan sen aina kun jokin kimaltelee samansävyisenä. Vaaleansininen tai turkoosi. Tietyssä kulmassa aurinkoon nähden ohuesta lumikerroksesta tiellä heijastui ihan kai…

Rutiseva ruoto ja muuta kummaa

Kuva
Nyt on ollu pari päivää oikein miellyttävä ulkoiluilma! Tänään tosin tuuli aika navakasti, mutta kun käveli niin, että harju oli tuulen puolella, ei sitä juuri huomannut.

Eilen illalla käytiin taas Hämeenlinnassa valoja kattomassa, ne nähtävästi syttyi väreille vasta jonkin aikaa pimeän tulon jälkeen. Oltiin tosiaan oltu vaan liian aikaisessa. Nähtiin punainen loimotus, mutta oltiin siinä vaiheessa jo liian kaukana etten saanu kuvia. Mies kuvas droonilla ja kun oltiin siinä rannassa josta tuuli pääsi suoraan kimppuun, sain kaiketi jonkun migreenin siitä viimasta. Yks aste pakkasta, mutta ihan jäätyi kun vähän aikaa paikallaan seisoi.


Kuopus on tehnyt navettaharjoittelunsa nyt, ja on lähdössä poikkiksen luo viikonlopuksi. Tulee kyllä takaisinkin vielä, kun uudenvuodenaatonaattona menevät Tampereelle Turmion Kätilöiden keikalle isänsä kanssa. Sitten sillä alkaakin taas uusi työharjoittelu, tällä kertaa yrityspuolen asioista lemmikkiliikkeessä. Mutta siis varisteluksi menee mulla ja mieh…

Tyyni, vieno yö.

Kuva
Taas piti lähtee jouluaattoajelulle, kun mies oli kuullut että Hämeenlinnassa on valoja, jotka se sitten halusi kuvata. Ne oli kyllä nyt sitten vaan yksivärisen valkoiset, vaihtuvat kuulemma 15 tunnin välein ja nyt sitten sattui tämmöset tylsät ja valjut. Mutta hieno tyyni vieno Vanajavesi!

Monesti oon katellu ohimennessäni junasta linnaa, mutta nyt kattelin linnalta junaa. Sekin näytti hämärässä hienolta valopötköltä.

Ja hämeenlinnalaisille on tehty oikein tekojää kirkon viereen! Siellä lapset sai luistella ennen jouluaaton ruokaa ja lahjojen aukaisua. Tai missä järjestyksessä kukanenkin niitä hommia tekee, voi olla lahjaluistimet jo jalassa. Ajatelkaa, että nykyään ei jouluna ees pääse ilman tekojäätä luisteleen, kun ei ole kunnon talvea...

Tosi muhkea joulukuusi siinä jökötti. Aika tukeva jalka saa olla moisella puulla, ettei kaadu.




Ja tänäaamuna oli lunta!

Oli ihana herätä aura-auton jyrinään. Tai olisin mie voinu vielä vähän aikaa nukkuaki, muttei sitten uni enää tullu kun siinä…

Ei mee niinku...

Kuva
Tänä jouluna ei olla sen varassa, tuoko pukki suklaata vai ei!
Kävin esikoisen kanssa jouluostoksilla, oli hyvä mieli ja mukavaa. Ei mulla itellä oikeestaan ollu ku vähän ruokaostoksia tehtävänä, mutta tytöllä niitä lahjajuttuja. Ja ostin mie lisää suklaata :) ensvuonna onkin taas kova homma laihdutella.

Eilenaamulla ylös noustessani tuntu semmonen repäisy oikeassa rinnassa leikkausarven kohdalla. Ja sellanen lämmin levisi sinne. Epäilen, että siellä repesi jotain, on se vähän erimuotoinenkin, mutta kun se ei ole mustaksikaan mennyt, niin kärsin vain. Kipuja oli viime yönäkin niin, että valvoin. Valvoin kyllä taas ajatusteni ja nälänkin takia, mutta loppuyöstä kipulääkkeen vaikutus väheni. Kaksi kertaa heräsin painajaiseen ja viiden jälkeen sitten nousin ylös kun en halunnut enää kolmatta painajaista.

Illalla olin laittanu silakkafileet etikkaliemeen muhimaan, ja aamulla ryhdyin niitä nylkemään ja mausteliemeen laittamaan. Johon ropsahti kaksi rkl etikkaa yhden sijasta, saa nähdä voi…

No onhan se kiva

Kuva
Aaah, huomenna on talvipäivänseisaus, eikä oo talvesta tietookaan! Talvi on vain kalenterissa. Vettä ja sumua on tänäänkin. Taudit leviää kun pöpöt ei kuole pakkasessa. Luen juuri kirjaa "Tauteja luonnosta" ja luulen, että me ollaan hävitty tää sota. Tai eihän se mitään sotaa ole, luonnon kiertokulkua ja toimintaa, ei sen kummempaa. Prionit on kaikkein viheliäisimpiä.

Kuopus on tätilässä ja luulin, että esikoinenkin menee miehelään, mutta ne tuliki miehensä kans meille viime yöksi, kun meiltä pääsee helposti isolle kylälle. Menivät syömään ja shoppailemaan ja niin mekin tehtiin tahoillamme. En kyllä ostanu ku pattereita jouluvaloihin, ja ruokaa. Jouluvalot on tämän pimeyden pelastus!

 Tykkään kovasti tästä "pöytäkuusesta", sypressistä johon laitoin nappivalot. Se olis ollu mainio pöytäkoriste pelkältään, ja kynttilät oheen, mutta anoppi sitten lahjoitti tuollaisen kukka-asetelman, jonka hyasintti tuossa kurkistaakin. Nyt en tiiä mihin sen panisin.
Huomasin vasta ä…

Sydämetöntä

Kuva
Nytpä on tullu käytyä sitten Espoon Sellossakin, ikinä ennen en oo ollu. Hirveästi oli ihmisiä. Toiveikkaasti kävin Karkkitorilla, mutta siellä ei ollut mitään hyvää. Siksi oltiin Espoossa, kun mies myi vanhan drooninsa ja vietiin se ostajan edustajalle sinne.

Ollaan siivottu viikonloppuna oikein urakalla. Esikoinen siihen meät yllytti, alkoi puhua jo viikolla, että millon oltais kaikki paikalla ja siivottas, että vois saman tien joka rojusta kysyä, onko tämä jollekin tärkeä vai pannaanko roskiin tai kiertoon. Ei auttanu, vaikka kerroin ikiaikaisesta Marttojen ohjeesta, että joulusiivouksessa siivotaan kaapit vain, jos vietetään joulu niissä. Roskapussi toisensa jälkeen täyttyi, mutta tuntuu ettei kaapit kuitenkaan tyhjene. Ja niitä vielä riittää, vinttiin ei vielä edes menty.

Nukuin hyvin, mutta heräsin päänsärkyisenä viiden jälkeen siihen, kun koira näki unta ja viuksahteli unissaan. Tällä kertaa särky ei hälvennyt ylösnoustessa vaan paheni, ja otin ibuprofeeni-parasetamolisatsin …

Nastaa

Kuva
Oli taannoin oikein tulvavaroituksia Ilmatieteen laitoksen sivulla, kun tuli sitä vettä. Kävin kurkkaamassa tuon meidän pienen jokipahasen, ja kyllähän sielläkin virtaama oli lisääntynyt. Useimmiten vettä liruu vain noiden kantikkaitten kivien keskeltä ja reunoilta, harvemmin tulee noin yli.

Tällä reissulla sattui hämmentävä asia; koira alkoi yhtäkkiä vinkua ja hyppiä mua vasten, ja tuijotti kiinteästi silmiin. Kun melkein samaan aikaan tuntu rinnassa semmonen outo kipu, ajattelin heti että nyt on koiralla joku aisti, jolla se huomaa mun saavan sydärin tässä ja koittaa siitä mulle ilmottaa... No, vaihdettiin siinä sitten suuntaa, kipukin häipyi ja koira oli taas normaali itsensä. Tulin siihen tulokseen, että se ei vaan halunnu kävellä siihen suuntaan ja siksi töni mua ja oli outo. Oon varmaan liikaa lueskellu "sankarikoirien" edesottamuksia. Onhan niitä olemassa avustajakoiria, jotka ilmottaa tulevasta sairaskohtauksesta avustettavalleen, tai liian alhaisesta verensokerista…

Messuilemassa ja triplailemassa

Kuva
On se hassua, että heti kun auto on muualla kuopuksen käytössä, mulla olis muka asiaa johonkin, mutta kun se on tuossa pihalla, niin ei huvita lähtee yhtään mihinkään. Nyt tyär on työssäoppimassa navetassa, toivottavasti ei taas saa kryptosporidoosia sieltä.

Oltiin viikonloppuna Koiramessuilla käymässä, ja tullessa vähän Triplassakin seikkailtiin. Löysin miehelle paidan joululahjaksi, sellasen persoonallisemman, miehen itsensä näköisen.
Olin ihan poikki jo sen jälkeen, mutta lupauduin viemään vielä tytön poikakaverilleen. Pojan piti muuttaa nyt viikonloppuna, mutta muuttoauto kuulemma levis tien päälle joten ei muutettukaan. Hirveä ilmakin jäädä tielle auton kans - joulukuinen kaatosade. Illallakin oli vielä sateista, just sellasta inhottavaa tihkua, että auton tihkukytkin oli liian hidas, mutta se seuraava nopeus taas jyysti liki kuivaa tuulilasia. Ja pimeää! Väsyneet silmät ei tahtonu jaksaa, mutta onnettomuuksitta selvisin.

Käytiin tänään aamukävelylläkin pimeässä, koirilla oli vil…

Kynttilöitä poltellessa

Kuva
Mukavan kamala tihkusadeilma ulkona, oikein mainio keli polttaa kynttilöitä sisällä lämpimässä ja kuivassa. Ihanaa, kun on oma koti, jossa on ehjä katto päällä ja lämpöä sisällä! Käytiin me koirien kans pienellä lenkillä metsässä, ihan tarpeen oli nastakengät, jotka laitoin. Nyt on metsäpoluilla paljon sitä jäätyvän maan aiheuttamaa pullistelua, kun maasta nousee jääpuikkoja.

Vähän väliä rapsahti jalka kuoren läpi useitakin senttejä, sai olla varovainen. Hevosella oli joku menny, voin kuvitella miten ikävältä tuollainen tuntuu hevosen kavion sisäkaarella.

Mutta mukavan raikas tuulonen puhalteli eilen ja tänään. Sade ja rähmäkeli on lisääntyny sääennusteessa, onneksi en ihan uskonukaan siihen, että tää niin äkkiä ohi menis.

Tänään ei tarvi ainakaan päivällä mennä minnekään, kun kuopus lainas autoa ja lähti jonnekin kauas kaveriaan tapaamaan. Muuten olis taas esikoinen ollu kyytiä vailla, nyt joutuu pyöräileen.

Miehen työpaikalla on ollu joku tietokoneen päivitys, ja kävi niinku manasi…

Varsinainen perijätär

Kuva
Onko teille käyny koskaan niin (ku kirjoissa) että naimattomalta ja lapsettomalta sukulaiselta, jota ei edes tunne, tulla pätkähtää perintö? Mulle kävi niin. Tosin meitä on 14 ihmistä jakamassa muutamaa tonnia, mutta perintö kuin perintö! Ja kyllä mie sedän olemassaolon tiesin, ja sen kuolemastakin kuulin, mutta en osannu aatella että mieki oon sen perillinen. Perinnönjakokirjasta selvis sekin, että äiti ei puhunu höpöjä ku sano mun isänpuolen mummolla olleen aviottoman lapsen. Suurin osa siitä sisarusparvesta on kuollu nyt parin vuoden sisällä, isän ja sen siskon kuoleman välillä ei ollu ku pari kuukautta. Se Ruotsissa asunut evakkoon jääny velikin oli ruotsintanu nimensä ja saanu yhen tytön, ja kuollu viime vuonna.

Kuopuksen piti tänään lainata autoa, mutta se menikin isänsä kyydillä aamulla, joten sain ite käyttää autoa vuoden viimeisessä joogassa käydessäni. Siellä oli pitkä loppurentoutus, ja yks sun toinen alko nukkuun. Ite en voi niin paljoa rentoutua, koska kuorsaan heti. Se o…

Lisää tätä!

Kuva
Valoisuutta!
Sopiva pikku pakkanenkin oli, kädet kyllä jäätyi kun ripustelin pihalle jouluvaloja. En oo viittiny niitä vesisateessa laitella, ja hienommalta näyttääkin lunta vasten. Ja hermo meinas mennä ku sormet oli jäässä ja valojohto sen tuhannen solmussa, vaikka niin nätisti olin laittanut keväällä ne kasaan ja sitonut rautalangalla että pysyy siististi. Nyt on sitten semmonen turhautumiskasa puun oksassa, kun länttäsin loput siihen.

Sisällekin virittelin tollaset patterivalot vanhaan sekuhäntä pajusydämeen, mikä on kuistin ikkunalla ollu vuosia. Sehän oli jo löystyny ja vääntyny, enkä löytäny sievempää korjausnauhaa siihen hätään. On vielä sinitarralla ikkunassa kiinni, kun tahtoi kääntyä koko ajan :)

Oon katellu Ylen Navettasuora360 -livelähetystä. Eipä oo tullu vaan töllötettyä koskaan (ainakaan kovin pitkää aikaa) tekemättä itse jotain, ja nyt jo ihan ahdistikin kun lehmä olis tarvinnu hieman apua poikimisessa eikä ketään ollu navetalla. Pöljä lehmä, makuulla ponnisteli ja k…

Kylmää ja märkää

Kuva
Tämä tällanen juuri nollan yläpuolella oleva ilmamassa on kaikkein kylmintä lauhaa ilmaa! Räntää sataa, kylmä märkä tuuli pureutuu luihin ja ytimiin. Heti kun lämpötila laskee alle nollan, lämpenee. Samoin lumipeite lämmittää. Eikä aivot tajuaa silmien kautta, että lumi=talvi=kylmä, ja säätää elimistön talviasentoon.

Reissu oli kiva. Muuttaminen on toki raskasta, mutta se kun siellä sitten saa järjestellä ja mallailla tauluja seiniin ja istua kahvikupin ääressä pohtimassa siirrettäskö vielä huonekaluja toiseen asentoon. Makuuhuoneeseen tuli hieno kuvatapetti keväisestä vihreänhämärästä lehtimetsästä. Yöt oli hiljaisia, ei kuulunu naapurien mölyjä. Päätä mulla särki joka aamu sielläki.

Heti perjantaina oli joulukadun avajaiset, tai jouluvalojen sytyttäjäiset, tai mitkä lienikään. Kävin yksin siellä kuulemassa sopivan lyhyet puheet ja pari kaunista joululaulua, ja sitten oli kohokohtana hieno ilotulitus. Kylmä tuli, mutta sitten pääsi lämpimään suihkuun :) mikä luksus ja autuus!

Tapasin…

Purske

Paljon on asioita, jotka "pitäs tehdä" ja ne vain aina jää. Sitten tulee näitä päiviä, joilloin iskee toimintapurske ja yhtä sun toista tapahtuu. Kaikki ei tänään ihan onnistunutkaan, mutta tulipa touhuttua. Uskaltauduin laittamaan jopa valkopyykkiä koneeseen, 95 asteeseen. Saa nähdä mitä sieltä tulee... mutta oon niin kyllästyny valkoisiin lakanoihin ja pyyhkeisiin jotka on heti harmaita. Josko edes nämä säilyis vähän valkoisempina. Mejän koneessa ei ole mahdollisuutta valita esim. 70 tai 80 astetta, se on kuuskymmentä tai ysiviis. Tai matalampi.

Ostin ekalla Lapinreissulla tyynyn, joka on ollu mun lähes jokaöinen kaveri siitä lähtien. Oli vain liian kiree, piti purkaa vähän täytettä pois sillon joskus... nyt se oli lössähtänyt ja kaipas niitä poistettuja täytteitä, otin jo kesällä esiin sen pussukan, jossa ne oli, että laitan takas tyynyn sisälle. No, ei ne varmaan ihan puolta vuotta oottanu mun toimia, mutta nyt ne on siellä. Lakanat vaihdettu, orkideat kylvyssä, reissuka…

Mielenpahoittaja

Kuva
Luin uusimman (?) Mielensäpahoittaja -kirjan, NYT, ja pahoitin mieleni - kyllä ei ollut hauska. Pari kohtaa oli vähän hauskoja. Ehkä aihepiiri oli mulle vieras, tai mielenkiinnoton.

Nyt luen Viveca Stenin Huonossa seurassa, ja ahdistaa lukea kun siinä on perheväkivaltaa. Hyvä kirjailija, ankea aihe. En oo alkua pidemmälle päässyt.

Kuopus tuli viimeyöksi kotiin, vein sen aamulla koululle ja samalla oli tarkoitus ajaa toisen paikkakunnan kautta ja käydä yhdessä tietyssä kaupassa, mutta mie vaan posottelin risteyksen ohi ajatuksissani. En muista enää edes kääntyä, kun ajan... kohta olen kuin se pariskunta jossain Karpon ohjelmassa, jotka ei muistanu mihin ne oli menossa ja ajoi ja ajoi eteenpäin satoja kilometrejä ja kävi vaan välillä tankkaamassa.

Olin kyllä väsynytkin - just kun mainostin, että ei ole väsyä näkynyt. Jotenkin eilinen päivä ja tämä aamu oli vaikeita kaikella lailla. Mietin taas, että voi kun pääsis pois. Koulureissulta tultuani ryömin sänkyyn koirat kainalossa ja ajatte…

Turbonegroleskenä

Kuva
Eilisilta meni sitten ihan yöhön asti taas "minäsuhdeajalla" (termi Susannalta) kun mies oli kuopuksen kanssa Helsingissä Turbonegron keikalla. Kuvista päätellen hienoa oli ollut. Mie kuuntelin youtubesta pari biisiä ja nyhjötin koneella koko illan, niin että hartiat on nyt jumissa. Mutta siitä muualla.

Olis vähän tehny kyllä mieli mennä mukaan, mutta en jaksanut vaivautua sinne Helsinkiin asti tungeksimaan pienelle klubille kännisten sekaan. Ja näinhän mie bändin jo kesän Rockfestissä. Joka - festivaali - myytiin kuulemma Neloselle ja sen myötä irtisanoivat useamman vuoden sopimuksen Hyvinkään kanssa ja siirtävät festit Tampereelle, jollekin pienelle rantakaistaleelle. Ei parkkitilaa, ei leirintäaluetta, tilaa murto-osa Hyvinkään lentokentästä, ei rannekemaksua = jonot pahenee.

Pilasivat sitten senkin. Eipä sillä, että olisin Tampereelle asti lähtenytkään, liian pitkä matka tulla kotiin ja liian kallista yöpyä maksullisissa paikoissa. Eikä mua niin joku Iron Maiden kiinnost…

Pikkujoululeskenä

Kuva
Niin, ei ole mulla enää mitään pikkujouluja, joihin jättää menemättä... tai käy syömässä vaan ruuan. Ruuan se meinas mieskin vain syyä, mutta se oli sit nakitettu kuvaushommiinkin ja siellä on kovat bileet, niin sillä on nyt hyvä tekosyy jäädä sinne pidemmäksikin aikaa :) Olin unohtanu että sillä on ne, ja ilosena oottanu "parisuhdeaikaa" ku esikoinenkin lähti reissuun ja kuopus on poikakaverillaan huomiseen asti. No, se meän parisuhdeaika tuppaa oleen ruutuaikaa enimmäkseen, että tuskin jäin paitsi mistään merkillisestä.

Kävin aikani kuluksi kirppiksellä, kaipaan semmosia helposti jalkaansujautettavia toppasaappaita (niinku oli ne mun vanhat punaset, jotka hajos) tai vastaavia, mutta ne mitä löyty oli pieniä. Joku myi ihka aitoja lapikkaitakin. Myös yhdet vinkkelit (5€) bongasin, olisin ostanu mutta pohjakumi oli kulunut puhki.

Sitten laitoin pyykit koneeseen ja paistoin pizzan ja pannarin. Hyvä ruoka, parempi mieli?

Mistä tuli mieleen, että sepelvaltimotauti tulee pessimis…

Puolipilvistä

Kuva
Mutta ei siitä oo mitään iloa, kun se puolikas pilvi on levittäytynyt maan pinnalle sumuksi. Yöllä sentään satoi jonkinlaisen valkoisen härmäkerroksen maahan - oli kiva nähdä mitä elukoita on liikkunut. Kettua, kissaa, kaurista, jänistä, varista...

Tähän kuvaan on osunu moni. Vieressä oli joku ihmeellinen kieriskelypaikka, jota koirat kovasti haisteli, epäilin kissaa kun nehän joskus huvikseen kierii millon missäkin. 

Nämä hellyttävät jäniksen kantapään jäljet oli niin ilahduttavat...

Lenkiltä kotiin palattuani huomasin tutun tuoksahduksen pihalla - likakaivo on ihan kantta myöten täynnä! Yäk. Ei oo taas isäntä hoitanu hommiaan, ihmetteli vaan että "miten se näin äkkiä on täyttyny". No, nyt tulee sitten kiireellisyysmaksuinen tyhjennys, onneksi lupasivat tänään hakea pois.

Perjantaina mulle soitettiin deeänaalta, "asiakasneuvoja" oli hän, ei mikään puhelinmyyjä :) mutta koitti myydä puhelinta. Sitten kun en huolinut, niin uutta liittymää. No, mun vanha liittymä lo…

Hyi Suomen loppuvuotta!

Kuva
Perjantaina oli talvi.  Nyt on taas syksy.
Hyi miten ankeaa. Just se eniten vihaamani aika vuodesta. Jos olisin rikas, mulla olis se mökki Lapissa ja olisin siellä. Tai sitten Sardiniassa. 
Oli sitten mun elämäni ensimmäinen isätön isänpäivä. Toki ajattelin isää, mutta ei se orpous nyt niin kamalaa ollu. Onhan se ollu jo niin kauan pois mun jokapäiväisestä elämästä, noin niinkuin fyysisesti, että ei sen olemattomuutta edes silleen tajua. Kun se on aina ollut olemassa jossain kaukana. Tytöt osti mun vinkistä parturilahjakortin isälleen, se oli kovin mielissään. Ja lapset mielissään siitä kun isi ilahtu. Muutoin ei juhlisteltu mitenkään. 
Tänään olis ajomatkan päässä verenluovutus, ja oon saanu siihen jo kaksi kutsua - toisen tänään - mutta en vain ole tarpeeksi hyvässä kunnossa sinne mennäkseni. Koko yön särki päätä, otin migreenilääkkeenkin kahden maissa ja se hieman vaimensi kipua että sain nukuttua, mutta ei poistanu. Viikonloppuna särki vasenta ohimoa, mutta eilenillalla vaihtui …

Pasaaneja nähty

Kuva
Olipa hyvä, että heräsin eilen ajoissa ja kävin koirien kans pienellä aamulenkillä, kun loppupäivän pitelikin kiirettä autolla ajellessa. Piti tyttäriä kuskailla sinne ja tänne toistasataa kilsaa - tai oli siinä mukana mun joogareissukin. Olin siitä ajamisesta jo poikki, en olis enää jaksanu lenkille lähteä.

Tänäaamuna vielä piti viedä tyär koululle ja kävin samalla kaupoilla. Piti vetelehtiä ja ootella, ku olin niin aikasin liikkeellä ja luvannu toimittaa asian, jonka pääsi toimittamaan vasta kun myymälä aukes. Olis kai sieltä löytyny joku kahvio, missä istua kahvilla osan aikaa, mutta hengailin vaan jalkani väsyneiksi. Yritin etsiä kaunista mieluista kynttilää, kun entinen näyttää kuluvan ennen joulua jo pois, mutta en löytäny semmosta, jonka kohalla olis tullu ajatus että tuopa olis sopiva ja hyvä.

Tuoksukynttiläkin loppui, mutta mulla on niitä Bolsiuksen tuoksuvahoja, joille oon keksiny käyttötavan - noita varsinaisia kynttilälyhtyjä, missä niitä sulatellaan, en oo missään nähny. …

Neurootikon tunnustukset

Kuva
En osaa pukeutua näillä säillä. Eilen oli viis astetta pakkasta, aika kova ja kylmä pohjoistuuli ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ensin jäätyi naama ja kädet, sitten tuli armoton hiki selkään jo kilometrin kävelyn jälkeen. Hiukan helpotti takaisin tullessa, kun aurinko paistoi naamaan ja tuuli kävi selkään - sen minkä kävi, se nimittäin tuulahteli vain silloin tällöin. Ihanaa oli aurinkokylvyssä, vaikka se paiste onkin niin raakaa ja kovaa tähän aikaan.

Tänään ei ees aurinko paista, pakkasta on enemmän ja silti tuli kuuma. Kuitenkin lähtiessä on kylmä; mistä sitä voi tietää, jatkuuko palelu vai tuleeko kuuma? Joku sano edellisellä lapinreissulla miehelle, että sillon on sopivat patikkavaatteet, kun ekan 15 minuutin aikana on kylmä (sitä se nyt on toistanut ja ohjenuoranaan pitänyt) mutta on sekin, jos melkeen puolet lenkistä pitää palella.

Oon kyllä hirmu tyytyväinen ollu itteeni, että lenkittömiä päiviä ei oo ollu pitkään aikaan! Mie vaan meen, en yhtään jää arpomaan, menisin…