Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2019.

Kiteistä vettä

Kuva
Lumi on koittanu peittää jäälyhtyä, sitä on saanu olla kaivamassa esiin useamman kerran. Just kävin sammuttamassa 95 tunnin öljykynttilän sieltä sisältä päiväksi, samalla kun jälleen kerran siivosin auran jättämän vallin. Lapiolla tällä kertaa. Eilenkin tuli tehtyä lapiohommia, ja sen huomas lihaksissa kun nyt tarttui toimeen.
Oon muun muassa tehny tuollaisen "pissipolun" koirille, jos ne kävis tekeen keltaiset plänttinsä sinne vähän syrjemmäs mieluummin kuin kulkupoluille, kun nehän ei mielellään umpihankeen lähe lyhyine koipineen. Kuka nyt haluais kyykistyä paikassa, missä lumi ottaa pyllyyn kiinni. Sit miehen kans lapioitiin pressutallin sivut vähän lumettomammaksi, että mahtuu taas pudotteleen katolta lumia pois. Huomenna pitäs tulla taas lisää.

Eilen piristyin kun kävin siellä lenkillä, ja melkein valokin pilvien raosta pilkahti.
Tuolla talon katon yläpuolella näkyi viuru. Oli niin mukavan lämmin ilma, kun on ollu tiukkaa pakkasta monena päivänä. Lenkkireitit on vaan k…

ÄÄÄÄ!

Kuva
Onks pakko jos ei haluu? Mä en haluu!
Paitsi nukkua kevääseen asti. Huhtikuun neljänteen päivään. Ainaki. 
Ihan liian monta kertaa tänään jo tullu mieleen, että vois kuolla tähän. Ei oo hyvä merkki, kai. Paitsi että "haluun" on vaihtunu muotoon "vois", että jotain edistystä, kai. Ja haluun syödä kaikkea rasvaista, suolaista ja sokerista, ahmia ahdistuksen pois. No ei se sillä kumminkaan lähe.

En jaksa enää yhtäkään ahtaudesta johtuvaa kolausta sääriluuhun, tai pyykkitelineeltä vahinkotönäyksen takia pudonnutta vaatetta, jota ei tahdo ylettyä nostamaan ja jos ylettyy niin sormet ei saa otetta ennenkuin kolmannella kerralla, ja kun sieltä kumarasta nousee, lyö päänsä siihen pyykkitelineeseen josta sitten putoaa koko ritilä roikkumaan saranoistaan. En jaksa kun koira tahtoo jotain sohvan alta ja kun olen menossa katsomaan, nojaan patjanpaloista tehtyyn rahiin, joka on huonosti pinossa ja keikahtaa niin, että putoankin polvilleni kipeesti, ja kun sitten meen mahalleni kur…

Leveilyä

Kuva
No niin, nyt voin esitellä täällä jotain ihan itsekin tehtyä! Useampi päivä siinä meni, mutta tässä se jäälyhty kulhon ja säilykepurkin kanssa tehtynä. Tai kaksi päällekkäin tietysti.
Ensin päivänvalossa. Sitten kun alkoi muka hämärtää niin vein sinne öljykynttilän, mutta eihän tuo nyt näytä kuvassa yhtään hämärältä. Niin kova tuulikin, että mahtaako pysyä tuli hengissä. Paiskii puista lumia lyhtyyn, jos ei puhaltamalla saa sammutettua. 
Aika ruma irvistys jäi tuohon rakoon, kun toisen satsin päälle kohosi omituinen möykky. Välillä jää käyttäytyy odottamattomilla tavoilla.
Ensimmäinen tossusatsi on valmis, alla poseeraus. Myös puku on uusi, itsetehty haalari. Vaikkei nyt ihan istukaan kuin valettu (edelleenkin ne kaavat on tehty lyhytselkäisemmille, enkä osaa ilmeisesti pidentää tarpeeksi pilaamatta koko hommaa) niin on ainakin lämmin. Paksua fleeceä. Tossuista tuli ehkä kuitenkin liian väljät. 
Kuopuksen koulu alkoi taas, ja vietiin se asuntolalle. Se on saanut nyt sellasen yksinasuttavan…

Höh. Se otsikko.

Kuva
En kestä taas noita uutisia. Niinku se kaksivuotias poikakin, joka putosi reikään ja päälle ropisi kiviä ja maata ja sinne tukehtui. Mikä kauhu sille on jäänytkään viimeiseksi tunteeksi! Sen reiän peittämättäjättämispäätöksen tekijä joutais joutua samanlaiseen tilanteeseen. Hyi.

Ja Brasiliassa on murtunut pato, joka toimitusjohtajan mukaan "ei ollut toiminnassa". Miten se voi olla mahdollista, jos sen "toimimattomuudesta" eli murtumisesta seuraa tulva ja maanvyörymä, ihmisten hukkumisia ja muita kuoloja? Kyllähän se sillon on ollut "toiminnassa" pitämässä nesteitä kurissa. Jotain hirveää kaivosjätettä vielä, eikä edes vettä. Hyi. 

Katsoin kartasta, ja näyttää niillä nurkin olevan enemmän ja vähemmän kaivoksia, täkäläinen Talvivaara ei oo mitään siihen verrattuna. Tosin maakin on hieman isompi. 

Tänään olis alkanu taas Pihabongausviikonloppu. Sopivasti tuossa oliskin kaksi hömötiaista, näiden tali- ja sinitiaisten lisäksi. Ja käpytikan. Saa nähdä jaksanko. Jo…

Käyttökiellossa muutama tunti

Joskus viikko sitten juttelin miehelle, että se mun auton katsastuskin olis lähiaikoina, mutta se sitten unohtui katsoa, mikä päivä oli viimeinen, ja eilenillalla kun sitten mies siitä muistutti, kävin katsomassa. No se oli just eilen se viimeinen päivä. Että auto oli sitten käyttökiellossa poliisien rekisterissä. Hurraa. 

Varasin välittömästi verkossa ajan tälle aamulle. Oi että musta on kivaa, kun voi vaan mennä nettiin ja ruksata itelle sopivan ajan! Ja sit siitä saa vielä alennustakin, kun niin tekee. Samalla kun vein tytöt kaupunkiin niin hurautin katsastusasemalle. Kylmä hiki kämmenissä odottelin tuomiota, mutta läpi meni! Olin niiiin helpottunut!Tuli korjauskehotus vaan siitä etupuskurista, joka on lohjennut, enkä oo nyt saanu teipattua sitä kokoon. Sehän on ollu vuosikausia vaan teipillä kiinni. Silleen mie autot korjaan :) Teipillä. 

Linnut on palanneet. Ostin kaupungilta lisää ruokaakin niille, pähkinöitä, pähkinätalipalloja ja pähkinärasvapötkön. Yhtenä aamuna oli pötköstä, j…

Turhaa elämää

Kuva
Heräsin ennen neljää painajaiseen, missä isälle tapahtui jotain. En saanu enää unta, piti könytä ylös kirjottaan viesti siskolle. Seki on kuulemma nähny unia. Varmaan mejän alitajunta valmistautuu vääjäämättä tulevaan asiaan...

Kuu paistoi, katuvalot oli vielä pimeenä ja otin pari kuvaa ikkunan läpi, tää oli "yökuvaus" -toiminnolla otettu:
Musta se on hieno, vaikka tarkennus on ööluokkaa. Tietynlainen utuisuus tuo siihen oman tunnelmansa. Eri asia sitten, mihin tuollaista yökuvaustoimintoa tarvii, jos se ei osaa edes tarkentaa mihinkään.

Valot sinnittelee vielä hangen yläpuolella. Punainen heijastus tulee sisältä valosarjasta, en nähnyt vaivaa sammuttaakseni sitä.

Linnut. Ne on hävinny tyystin! Nyt kun ilma lauhtui niistä sikapakkasista, ei oo ainoatakaan lintua näkynyt. Toissapäivänä oli mahdoton kuhina koko päivän, eilen en nähnyt yhtään. Täysin koskematon lumipeite oli ruokintapaikalla, ja ne siemenet, jotka laitan oravalle puunkoloon, oli siellä edelleen. Oravakaan ei si…

Pulu pakkasessa

Kuva
Mies sanoi, että kun se aamulla oli tullut alakertaan, täällä oli ollut kolmetoista astetta lämmintä. Keittiön ikkunalaudan mittari sanoi 16 kun itse tulin alas seiskan jälkeen. No, sitruunapuu ainakin viihtyy kun ei ole liian kuuma... Ulkona oli ollut yli 30 pakkasta, nyt on "enää" 27. Koirat makaa nyytissä, ei oo hievahtaneetkaan peiton alta pariin tuntiin, edes ulos eivät ole kokeneet tarvetta pyytää. Uunissa on tulet, ja sisällä hivenen savua, kun unohdin pellin kiinni. Taas vissiin dementiaa, en oo kyllä vuosikymmeniin unohtanu peltiä kiinni! Onneksi ei niin paljon tullu, että olis palohälytin alkanu huutaan.
Yhtenä päivänä tässä oli pulupariskunta vieraisilla lintujenruokinnalla. En muista, että olis koskaan ennen ollu. Ei niitä täällä edes näe, pitää mennä kaupunkiin asti bongaamaan, eikä niitä sielläkään paljoa ole. Luontoportti sanoo kyllä, että ne tykkää elellä maalla viljankuivurien ja - varastojen liepeillä. No onhan tässä naapurustossa pari kuivuria.

Linnut on v…

Pimennys kylmässä

Kuva
Ihan kivat pienet kahvitukset oli eilen. Kuopus nauroi, että monet muut täysi-ikäiseksi tulevat pitää alkoholinhuuruiset bilesynttärit, hänen synttäreille tulee mummo ja kummit kahville... yllärivieraskin oli, kun toinen kummi oli tuonut puolison ulkomailta. En osannut lausua sen nimeäkään. Mutta kovaääninen anoppi ja puheripulin vaivaama asperger oli vähän liikaa samana päivänä, tuli yöllä migreeni. Mulla on vettä ja lääkettä sängyn vieressä ku usein tulee yöllä se migreeni, joten ei tarvinnu ees nousta ylös sitä varten, ja aamulla oli jo parempi olo. 
Ja kauhea pakkanen. Kävin useaan otteeseen kattelemassa kuunpimennystä, siellä se on vieläkin (mulle oli yllätys, että se kestää tosiaan viis tuntia ja rapiat) mutta mie kylmenin yli kahdenkympin pakkasessa niin sisuksia myöten, että nyt istun tässä koneella toppatakki päällä sekä toppahousut ja kahdet villasukat jalassa. Ja koira sylissä, sillä on joku mahakipukohtaus. Puin niille possupuvut, kun on niin kylmä.
Tarkenee vähän paremmin…

6h 51min juhlapäivän pituus

Kuva
No nyt on se päivä, kun kuopuksestakin tulee (tuli jo) täysi-ikäinen! Loppui mulla huoltovelvollisuudet, vaan samanlaisenahan se jatkuu tämä elämä. 

Aina kuulee marmatusta Kelan ja muiden instanssien yrmeydestä ja tukien pienuudesta, mutta mie nyt vähän kehun: kuopuksen opintoraha nousi noin 150%! Se saa "hirmusti" rahaa sen takia, kun asuu asuntolassa. Esikoisen opintoraha sensijaan laski entisestäänkin, ja muutenkaan se ei ollu ku jotain 38 euroa. Keskimäärin meidän perhe kuitenkin jäi saamapuolelle, vaikka raha vähän epätasaisesti jakaantuukin. Kuopus vielä varmisti Kelalta sen, että se on oikein. 
Perjantaina oli tuollaista häkärää hankien päällä aurinkoisen päivän jäljiltä. Vaikee sitä kyllä oli kuvaan saada. Monta kertaa aattelin, että olispa mahdollista jäädä kuvaamaan, mutta oli mentävä sinne ja tänne ja auton parkkiin saaminen on oma hommansa tien päällä.

Lauantaina kävin lahjaostoksilla (Tigerissä kaikki max. 2 euroa sattumalta just sillon) ja iltapäivällä leivottiin …

Kyllä tässä pärjätään

Kuva
Kauhea myräkkä piti oleman, oli tavan lumisade. Mutta niin se usein on. Tuuleen yhdistettynä se lumisade vaan alas tultuaan asettui hieman epätasaisesti - mun auton tuulilasilla ei ollu mitään, mutta takalasilla oli 20 sentin lumikerros, miehen auto oli eri päin tuuleen nähden, niin sen autossa se lumikasa oli tuulilasilla.
Päivemmällä oli mukava sateeton hetki käydä lenkillä, tosin paikoin sai kahlata lumessa ja kantaa koiria, joiden jalat ei tahdo oikein yltää lumessa kahlaamiseen.
Jostain syystä tuo mustapukuinen koira ei olis halunnu kävelläkään, alkoi vaatia syliin jo kolmensadan metrin kävelyn jälkeen. Tai ainakin alle puolen kilometrin. Sillä kun on välillä ollu jalka kipee, niin nostin sitten syliin, mutta kun toinen on sylissä niin toinenkin haluaa, enkä jaksa kanniskella molempia kovin pitkään. Ja pöljäähän se onkin olla koirien kans lenkillä ja kantaa niitä... samoin tein voisin hommata sellaset koirien rattaat. No en.
Pihatien edessä oli koirankorkuinen, ellei korkeampikin…

Uni

Kuva
Aamulla oli ihan järkyttävän raskas olo kun heräsin, en meinannut edes tajuta missä olin. Oli niin jotenkin voimakastunnelmainen uni. Varmaan tuli siitä, ku eilen hieroja otti puheeksi talven ja Lapin ja selitti omista kotiseuduistaan liittaan laattaan kauheesti, omista syntymäpäivistään jolloin se oli ollu Lapissa ja blabla. Ei olis kiinnostanu. Sitten näin unta että olin (oltiin jnkn kanssa) ostanu kotitaloni takaisin. Makuuhuone oli ihan kiva, mutta keittiössä oli kamala siivo (niinku siellä yleensä oli mun lapsuudessakin) ja joku oli leikelly suodatinpusseista pitsimäisiä. Joku sanoi, että pitää ottaa pois se joulutähti pihalta, kun kaikki sitä ihmettelee. Menin kiskoon sitä pois, niin menikin palohälytys päälle ja tuli palokunta. Hirveen pitkä ja paksu uni, vaikka aikaa ei ollu ku ehkä 20 minuuttia edellisestä hereilläolosta.

Luin kirjaa ja join mukillisen lämmitettyä kahvia ja lähdin joogaan, väsymyksestä huolimatta. Koko reissulla sanoin vaan 2x huomenta ja 2x kiitos. Eiku joo…

Aleksia

Luen parhaillaan Oliver Sacksin kirjaa "Kirjailija, joka kadotti kirjaimet", ja siinähän se on, isän kuvailema lukemisen häiriö. Kirjaimet muuttuu täysin vieraiksi symboleiksi ja kirjoituksesta ei saa mitään tolkkua. Syynä vaurio vasemman aivolohkon takaosassa, ja isän kohdalla tietysti tulee mieleen metastaasi, kun keuhkosyöpä niitä aivoihin ruukaa lähettää. Ja kun isän syöpää ei enää hoideta, hoidetaan vain niitä oireita, mitä se aiheuttaa. Eikä tutkita mihin se leviää.

Koitin googlettaa aleksiasta enemmän tietoa, mutta ei siitä suomenkielisiltä sivuilta ainakaan löydy oikein mitään. Sen verran, että mitä se tarkottaa

Toissapäivänä kuulin lehtopöllön huudon! Olin saunasta tulossa, puin äkkiä ja menin takaisin pihalle kuunteleen. Se on sitten ihana pöllö. Olin kuulevinani eilenkin, mutta taisi huutaa vain sen yhden kerran. Mies hääräs pihalla lumi-ynnämuissa töissä pitkään, olikin paljon lunta kun koko päivän satoi. Mie työnsin pariin otteeseen kriittiset paikat kolalla päi…

Keväthanget!

Kuva
No oikeesti keväästä ei nyt voi vielä puhua, mutta ihana auringonpaiste ja pikkupakkanen, oli tosi kiva ulkoiluilma! Olisin vielä enemmänkin tallustellut, vaan ei riitä puhti kropassa.
 Tuli kuitenkin käveltyä ylimääräinen kaksi ja puoli kilometriä, kun löysin sellasen vilkkuvan valosysteemin maasta, ja jäljistä päättelin, että se on pudonnut mahdollisesti lastenvaunuista. Seurasin vaunujen jälkiä ja kun ne kääntyi pihaan, laitoin valohärvelin siihen roskiksen kannelle. Jos ei oo niiden, niin sit ei voi mitään. Jos on, niin sitten ihmettelevät.
 Siinäkin muinaiset portinpielet, joiden välistä on hevonen ja rattaat menny varmaan monesti. Ei mee enää. Sivumennen sanoen; tätä pohtiessani vierähti taas tovi vanhojen karttojen parissa :)
Latujakin olis vedetty. Millonkahan sais vedettyä vanhat voiteet suksien pohjasta ja uudet tilalle...

Vaihteeksi hyvää

Kuva
Jännästi nää päivät on erilaisia. Eilen oli pieni autokeikka aamulla, ja piti herätä vaikka väsytti. Tosin ei ihan viideltä olis tarvinnu herätä, mutta nousin sillon kun nyt satuin hereillä olemaan. Kolme tuntia hereillä ja taas kolmeksi tunniksi nukkumaan. Brunssi ja lenkille ja sitten kohta jo hierojalle. Olikin ihan mahtavaa monen vuoden välin jälkeen! Hieroja oli vähän semmonen hipsuttelija, mutta ihan se hommansa osasi. Loppuviimeksi päähieronta, jota en olekaan saanu ikinä ennen.

Ainoo mikä ärsytti oli se, että se ensin kysy onko joku erityinen ongelma ja sitten kun koitin selittää, se pani sanoja mun suuhun. Ku selitin tuosta ikävästä selänkohdasta, se ei meinannu ymmärtää ku siihen ei päde ne normaalit selkävaivan kuvaukset. Ja sit mun leuka jäi jotenkin siihen pääreiän reunalle niin, että niskan möyhyttäminen heilutti leukaa, jonka toinen nivel on muutenki ollu kipee.

Miehän kävin sillon viime vuoden puolella hammaslääkärissä ajoittaisen säryn takia, hiottiin hieman purentaa…

Villasukkia ja samettimaitoa

Kuva
No nyt on parempi päivä. Eilen oli kyllä kauheaa, ei nukkuminenkaan auttanu. Koitin tehä lumitöitä lenkin jälkeen, ja ryydyin totaalisesti. Eli väsy oli ihan fyysistä. Olisin illemmalla tehny lisää, mutta mies kielsi kun ropas lumilinkoa, että tekee sitten sillä. Mutta eihän se lähteny käyntiin. Taas on tullu lisää, meen kohta tekeen ne ettei tarvi miehen marttyyroida illalla. Tänään onkin energiaa ihan erilailla! Kävin joogassa - se oli pitkästä aikaa tosi ihanaa - ja sen jälkeen kaupassa, oli vanhaksi meneviä maitoja alennuksessa, ostin kaks litraa ja piimäpurkin, kotona tein juuston tekeytymään ihan enstöikseni.

Sitten salaatin. Eilen (olikohan se eilen...) kun pohdiskelin niitä syömisiäni, niin kyllä mie salaattia syön sillon tällön, mutta paljolti se ruoka on leipää. En jaksa itelleni tehä muuta ku perhe tykkää syyä makaroonia ja sitä sitten on usein. No eilen oli riisiä, ja se ei sitten oikein kelvannutkaan. Paljon on sen ruokahommankin kanssa tullu mentyä siitä, missä aita on …

Huojuvia rappusia

Kuva
Saako mennä takaisin nukkumaan? No saa tietenki, eläkeläinen eikä oo mitään tälle päivälle. Mitä nyt pyykätä vois ja koirat pitää lenkittää ja ruoka tehdä. Nukuin huonosti, jostain syystä mies kuorsas joka välissä ja sitä piti töniä. Sehän lopetti sen häiritsevän kuorsauksen enimmäkseen sillon, kun vaihtoi työpaikkaa reilu vuosi sitten, mutta jostain syystä nyt sitten korisi. Edellisyönä heräsin taas omaan korinaani. Olkapää- ja käsikipuja oon saanu vähennettyä kainalotyynyn avulla, ja aamupäänsäryt lähti kun vaihdoin päänalustyynyn. Tai ainaki väheni.

Torstaiksi sain itelleni sen hierojan ajan, kun viimein rohkaistuin soittamaan sille. Sen lisäksi, että vihaan soittamista, harmittaa soittaa jolleki hierojalle ku tietää, että se joutuu jättään senhetkisen asiakkaan oman onnensa nojaan ja vastaamaan puhelimeen mun takia.

Porukat lähti aamulla kaikki kerralla, mies töihin mennessään heitti tytöt junaseisakkeelle, toinen meni kouluun ja toinen työharjoitteluun lemmikkieläinkauppaan. Mie …

Valoa katsomassa Helsingissä

Kuva
Aamut on vaikeita nykyään. Varsinkin kun aina on herätessä pää kipee ja moni muukin paikka. Eilenaamulla oli ihan oikein masennusta paikalla, ei yhtään olis haluttanu nousta mutta sängyssäkin oli niin vaikea olla. Nyhjäsin sit sohvalla ja rapsutin koiria. Uni maittoi taas, kun vähän aikaa oli ollu ns. ylhäällä, ja nukuin varmaan kaks tuntia.

Lupasin lähtee isännän kans Lux Helsinkiä kattomaan, jos päänsärky laantuu, ja lähdin vaikkei se ihan laantunukaan. Kyllä se kannatti, mieli oli parempi jo junassa - missä moni muukin oli matkalla samaan tapahtumaan. Ja olihan se omanlaisensa! Katuvalot oli sammuksissa valoteosten lähistöllä, ihmiset siellä pimeydessä vaelsi massoittain, kaikki samaan suuntaan. Siinä Finlandiatalon kohdalla jäin oikein katsomaan moista kansanvaellusta, harvoin näkee sellasta Helsingissä :) Joillakin koirilla oli valopantoja jotka loisti pimeydessä, yhdellä koiralla taisi olla oikeen jouluvalot kaulalla ja taluttimessa. Moni koira näytti kyllä siltä, että eivät nau…