Höh. Se otsikko.

En kestä taas noita uutisia. Niinku se kaksivuotias poikakin, joka putosi reikään ja päälle ropisi kiviä ja maata ja sinne tukehtui. Mikä kauhu sille on jäänytkään viimeiseksi tunteeksi! Sen reiän peittämättäjättämispäätöksen tekijä joutais joutua samanlaiseen tilanteeseen. Hyi.

Ja Brasiliassa on murtunut pato, joka toimitusjohtajan mukaan "ei ollut toiminnassa". Miten se voi olla mahdollista, jos sen "toimimattomuudesta" eli murtumisesta seuraa tulva ja maanvyörymä, ihmisten hukkumisia ja muita kuoloja? Kyllähän se sillon on ollut "toiminnassa" pitämässä nesteitä kurissa. Jotain hirveää kaivosjätettä vielä, eikä edes vettä. Hyi. 

Katsoin kartasta, ja näyttää niillä nurkin olevan enemmän ja vähemmän kaivoksia, täkäläinen Talvivaara ei oo mitään siihen verrattuna. Tosin maakin on hieman isompi. 

Tänään olis alkanu taas Pihabongausviikonloppu. Sopivasti tuossa oliskin kaksi hömötiaista, näiden tali- ja sinitiaisten lisäksi. Ja käpytikan. Saa nähdä jaksanko. Jotenkin niin turhauttavaa tihrustaa parista ikkunasta, kun suurin osa jää näkymättömiin, mutta jos menee ulos niin sitten ei näy mitään kun pelkäävät. Ilmoittaahan saa vain sen, mikä yhdellä silmäyksellä kerrallaan on näkyvissä. Vaikka tietää, että niitä närhiä on kaksi, niin voi merkata vaan yhden, jos ne vuorotellen käy hakemassa ruokaa. Monikohan siinä mahtaa huijata, laittaa erikoisuuden tavoittelun takia enemmän/monipuolisemmin lajeja, mitä oikeasti käy? Jos on yhtä vähälajinen pihapiiri ku meillä, niin houkutus varmaan on. Varsinkin, jos edellispäivänä on käyny pyrstötiaisia ja urpiaisiakin, ja tänään ei ole kun talitiaisia ja harakka. 

Toin mun itserakennetun rengasvuoan sisälle vähän sulamaan, että saisin sen keskelläolevan säilykepurkin irti, mutta se vaan ympäriltä, muovikulhon puolelta sulaa eikä keskiosan metallin reunoilta ollenkaan. Olen kuvitellut, että muovi ei johda lämpöä niin paljon kuin metalli. Hmp. Mitähän tuostaki tulee. Panin tölkkiin tuikkukynttilän palamaan, eiköhän kohta irtoa.

Kuopus on viime päivinä taiteillut pieniä akryylimaaliteoksia, kysyin siltä saanko laittaa tänne blogiin joitain niistä, kun tykkäisin leveillä taitavan lapsen kustannuksella :D Sain luvan, joten tässä:

Omilla tekosilla kun ei juuri voi kehuskella... luovuus ja tekemisen ilo vain jatkaa vähenemistään. Miten sitä joskus jaksoikin, ja viitsi ja osasi! Pajusta tuli kaikenlaista ja ehkä jostain muustakin. Nykyään ei enää mitään. Eilen ajattelin sitä, että kuvasinkin paljon enemmän, löysin kuvattavaa ja näin maailman kauneuden, mutta nykyisin en enää kuvaakaan - mutta osittainhan se kyllä johtuu siitäkin, että mulla on nykyään koirat mukana ulkoillessa, ja niiden kanssa ei vaan aina voi eikä jaksa pysähtyä kuvaileen, kun se aina vaatis koirien sitomisen jonnekin kauemmas (eikä aina ole edes mahdollisuutta siihen) ja puhelimen kaivamisen taskusta ja kameran valitsemisen... ennen senkun tempaisi pokkarin taskusta, laittoi päälle ja otti kuvan. Soli siinä. Mutta kyllä mie vieläkin kauneuden näen, joskus oikein jään sitä ihailemaan vaikken kuvaisikaan. Nyt on maailma kaunis, kun on lunta puiden oksillakin. Ja yks päivä näin sen orkidean kukassa: 

Siinä on jotain pienenpieniä auringossa kimaltavia juttuja. Sattui hetken paistamaan aurinko just tuohon. Vaikka viisto aurinko aiheuttaakin ikäviä tunnetiloja, niin kivoja varjoja se välillä saa aikaan. 

Ruoka sentään vielä ilahduttaa minua...

Etenkin jos saa edullisesti jotain sellasta, mitä harvemmin tulee normihinnalla ostettua, ja onnistuu tekemään siitä maittavan ruuan. Kuvassa vielä tekovaiheessa, ruskistus takana ja keittäminen eessä. Kruunaus kermalla. 

Eilen mies tuli töistä just, kun olin ite tullu viemästä tytärtä vaihtopaikalle, mistä sen poikakaverin äiti poimi sen kyytiinsä, ja olin siivoomassa koirien tekemää sotkua. Ne oli kiivenny pöydälle ja löytäny tyttären saaman egyptintuliaisnamilaatikon (jotain sikäläistä herkkua, lähinnä sokeria ja pähkinöitä) ja syöneet sieltä pari ja repineet useaa. Olin varmaan vähän harmissani, mutta eniten ehkä siitä, että se sattui tulemaan ennenkuin sain siivottua ja tuttuun tyyliinsä sitten laittoi mäkättäviä viestejä kuopukselle. En sitten kai ollut häntä kohtaan tarpeeksi rakastava, ja sitten kyseltiin mikä sua vaivaa?! Se on aika tehokas tapa saada mua todellakin vaivaamaan jonkin, kun tuolleen huudetaan. Mikä ittees vaivaa, on ainoo kysymyksen ansaitsema vastaus. Anteeks nyt vaan, jos en käyttäydy oikealla tavalla. Jotenkin tuli semmonen olo, että sitä itteensä vaivas joku, ja se halus jakaa sitä pahaa oloa jotta pääsee syyttään mua taas. Ainahan vika on minussa, jos en ole riemullisesti kaikessa mukana. Mur. En kuitenkaan edes valittanut, vaikka kaljaa ja Jallua taas meni illan mittaan. Ei oo vieläkään noussu, taitaa olla kankkunen. Mutta hyvä kun nukkuu välillä. Kyllä mie täällä hyvin viihdyn :) ajattelin kirjoittaa kirjeen tai katsoa Areenasta jotain, ja kutoa koirantossuja. Jahka saan ton jääjutun eteneen. 

Kommentit

  1. Kyllä kannattaakin leveillä lapsen taidoista, nuo on minusta todellakin upeita maalauksia!

    Nuo erilaiset astioiden kuumenemiset ja jäähtymiset on kummallisia. Meillä on sellainen tosi painava (uusi ja tosi kallis!) valurautapata, jossa eilen tein ruokaa uunissa. Ajattelin, että se ehkä täytyy viedä ulos jossakin kangaskassissa yöksi jäähtymään, mutta mitä vielä; vajaan tunnin kuluttua uunista ottamisen jälkeen se oli jäähtynyt jääkaappiin laitettavaksi. Oli se yllätys.

    Kiitos muuten toivotuksista, viime yön nukuin tosi hyvin!

    Toivotan jaksamista sen miehesi kanssa, onhan sulla muutenkin kaikkea huolta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on semmosia, mitä mie en ikinä sais lähimainkaan aikaiseksi! Tyttö maalaa mallista noita. Koiratkin se osaa tehdä muutamalla kynänvedolla ihan itsensä näköisiksi.

      Luulis tosiaan, että rautapata pysyis pitkään kuumana...

      Poista
  2. Hiivatin ukko, sanon minä. Purki selvästi omaa pahaa oloaan sinuun. Pöh ja toinen Pöh. Koita jaksaa ja pidä puolesi!

    Kauniita nuo kuopuksen työt. Hän on taitava.

    Mitä tulee siihen luovuuteen, niin äläs sano, minullekin puhkesi luovuus vasta muutaman vuoden eläkkeellä oltua. Olet nuorempi, joten odota vaan. Kokeile vaikka ensi kesänä pihalla betoni hommia, saatat jäädä koukkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oon kokeillu, ja se loppu siihen ku monta laattaa meni pilalle kun oli väärä sekoitussuhde. Lannistuin.
      Ja kun mulla on ollu joskus luovuutta, se vaan vähenee vuosi vuodelta! Epäilen tietokoneen osuutta asiaan. Ja ehkä myös alkoholin vähyyttä :D suurin osa taiteilijoistakin on ollu juoppoja kautta aikain...

      Saatiin käännettyä onneksi ilta ihan hyväksi, mie kävin koirien kans lenkillä ja isäntä otti sillävälin tirsat, niin oltiin molemmat paremmalla päällä sitten.

      Poista
    2. Tietokone taisi viedä sitten minunkin luovuuden työuran ajan :) Kyllä se toisaalta on ihan vaan ryhtymisestä kiinni, yrityksen ja erehdyksen. Betonista oppii sopivan seoksen vain kokeilemalla.

      Mukavaa Lauantai-iltaa!

      Poista
  3. Kivat maalaukset, taitava tyttö :)

    Siitä Espanjan tapauksesta itse olen miettinyt, et sillä isällä on varmaan ihan hirveä olo, kun oli suuttunut lapselle ja sit kävi noin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin varmasti, ja jostain olin lukevinani, että niillä on jo yksi lapsi kuollut aiemminkin. Tuli kyllä mieleen, että aikamoinen epätodennäköisyys sillä, että toinenkin...

      Poista
  4. Otsikot on vaikeita... ;-)

    Upeita maalauksia!

    Mä en pysty ollenkaan lukemaan noita uutisia, jo otsikko ahdistaa. Hrrr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mua ärsyttää kun unohan laittaa sen otsikon ennen julkaisemista! Tosin usein ärsyttää kaikki :)

      Poista
  5. Hienoja maalauksia, todellakin!

    MInäkin luulen, että sinun luovuus nyt vain nukkuu. Itselläni on ainakin monen asia kanssa kausia, jolloin ei vain jotenkin kykene johonkin asiaan. Tällä hetkellä se on omalla kohdallani pianonsoitto. Vielä loppukesästä Suomen reissusta ja Sibelius- konsertista haltioituneena soitin päivittäin ja monesti useaankin kertaan päivässä. Nyt se on jäänyt... tullakseen taas jossain vaiheessa takaisin.
    Ja olethan sä tehnyt syksyllä pajutöitä, eikö vain?

    Tuo on ikävää, kun oma huono olo puretaan toiseen. Toivottavasti tänään on krapulasta huolimatta mukavampi päivä teillä kummallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein mie tosiaan ne pari mökkiä. Ei ollu oikein ilmoja punoa, jos olis oma askarteluhuone missä tehdä, niin tulis varmaan enemmän tehtyäkin. Kesällä on onneksi piha, mutta sielläkin välillä sataa...

      Poista
  6. Upeita töitä, tyttös on jo valmis taiteilija!

    Lihakastike, namm :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, mun oma kommenttikin hukkui. Ehkä en julkassu sitä, tää pohja on semmonen ettei nopeesti nää onko julkaistu vai ei. Tyttö usein on ite tyytymätön töihinsä, mutta siinähän se on kehittymisen siemen. Kun ei ole mielestään tarpeeksi taitava.

      Poista
  7. Kauniita ovat, taitava tyttö!
    Jospa se luovuus ja parempi mieli alkaa palailla, kun alkaa lämmetä ja valostua... <3

    VastaaPoista
  8. Maalauksista kaareva tie on loistava. Tuollaisia pitkin on Suomessa tullut ajeltua. Maalaajalle peukku, jatka ihmeessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minunkin lemppari :) toinen tuo Lapin ruska.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia