Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Pelottavaa

Kuva
Eilen päätin nujertaa ahistusta kunnon kävelylenkillä maisemiin, joissa ei ihan just oo oltu. Jonkinlainen polkukin sinne meni, joten valitsin vaan suunnan ja ajattelin, että kun siinä kerran ihmiset on kulkeneet, niin kyllä se johonkin vie.

 Meni sinnetänne mettässä, kengät oli välillä täynnä lunta (oli lyhytvartiset nastakengät) kun satuin astumaan harhaan, ja edellisen kulkijankin jäljet oli aika vanhat. Lopulta huomasin, ettei ne oo ihmisenkään, vaan hirven. Alkuun oli kyllä ihan ihmisen saappaanjälkiäkin.

Kauriinjälkiä oli enemmän, mutta niistä nyt ei oo mitään apua polun tallaamisessa. Sitten kun polku vei aika märän ja syvän näköisen ojan yli ja näytti siltä, että se menee paikkaan, minne en halua, kattelin Simply Walkingista reittiäni, että mihin oon harhautunut ja miten pääsen pois. Aika helposti loppujen lopuksi, jonkinlainen poluntapainenkin meni ettei umpihankea tarvinnu tarpoa. Kätevä tollanen sovellus, muuten olisin joutunu käveleen koko matkan samaa polkua takaisin.

Pal…

Asgårdelin ruusuja

Kuva
Kolmetoista. Vaikkei olekaan vielä pääsiäinen, niin tein silkkipaperista tikun nokkaan kukkia. Tikut on maljakossa vedessä oottamassa, että kukkien varsiin tulis lehtiä. Muuta en olekaan saanut aikaiseksi. Kaikki ahistaa. Oleminen, kutominen, jopa lukeminen, vaikka on hyvä kirja - Fred Vargasin kirja, jota en muista lukeneeni, Ikimetsän sydän. Vargas kirjoittaa jotenkin niin mukavasti, ei tule tarvetta hyppiä osien yli, vaikka koko ajan ei tapahtuiskaan.
Ainoa, mikä ei ahista, on koiran silittäminen. Sitä on tullu nyt paljon harrastettua. Ja tietty ulkoilu tekee aina  hyvää. Olis mulla sitä ahistukseenauttavaa (kuulemma) lääkettäkin, en tiedä onko siinä enää päiväystä jäljellä, mutta se väsyttää niin tautisesti, että en haluu sitäkään. Jos vois nukkua pari päivää, niin siinä tapauksessa.

On kevät ja kaikki on hyvin ja silti mie oon tämmönen ja hukkaan vähän jäljelläolevan elämäni.

Halokin siellä

Kuva
Eilen paistoi komiasti, ja kun lämpeni alle kymmenen asteen, käytiin pieni lenkki tytön ja koirien kans. Toinen koira painatti ilosena pitkin peltoa, toinen ei...
Se oli koko ajan kantapäässä kiinni. Jos pysähdyin niin hyppeli vasten ja vinkui. Kannoinkin osan matkaa, en tiiä mikä sillä oli. Ei se ihan noin perskärpänen yleensä oo.

 Ilves oli siellä menny, ja jänekset ja peurat. Kovalla hangella ei tietenkään tuoreet jäljet näy, paitsi jos sattui oleen puuterilunta jossain kohtaa. Ilves oli oudosti hyppiny niinku jättikokoinen jänis, mutta lyhyillä loikilla. Vähän epätyypillisesti. Mun uusi kenkäkin pääsi kuvaan mittakaavana, tänään se jo hankas akillesjänteen rikki.
 Lähteistä tulee vettä koko ajan, ja sitä virtaa ojissa pakkasellakin. 
Tässä on pienen mökin pihassa iso, pakkasen kukittama lähdelampi. Mie tykkäisin ku olis tuommonen mökki. Siellä istuisin auringossa ja kattelisin jäneksiä ja peuroja. Ja vaikka sitä ilvestä, ja kerran tuolla oon nähny sudenkin jäljet. Tai sitten tosi…

Toisenlaisia jännityksiä

Kuva
Tänään oli se odottamani ensimmäinen kunnon hankikantopäivä, että kesti minutkin! Tallusteltiin tunti pitkin mettiä koirien kans, ne kyllästy ennen minua. Kertaalleen lähtivät jonkun elukan peräänkin, tosin vain muutaman metrin juoksivat. Jäljistä päätellen hanki kesti kauriinkin jollain lailla. Liukasta ei hangella ollu, mutta aina välillä hupsahti jalka läpi aurinkopaikoissa, ja taas sai hiukan jännittää kävelyä.
Tää kuva on muokattu, kun koirat kävi erikseen tuossa kuvausalueella, mutta eivät osuneet yhtä aikaa... tein sitten omin päin pieniä yhdistelyjä.

Aurinko lämmitti pakkasenkiristämää ihoa poskissa ja kilotti silmiin niin että ihan sattu päähän. Mutta ihanaa. Ostin eilen krassinsiemeniä ja multaa, tosin luulen että laitan krassit talouspaperille, jos meinaan niitä syödäkin. Ostin myös puolella hinnalla taas uudet talvisaappaat... ne punaiset vanhanajan toppasaappaat oli jo ostettaessa niin vanhat, että nyt jo ratkeilee liitoksistaan. Tai liima ja muut valmistusaineet antaa pe…

Jeskamandeera

Kuva
Mikä tuuli! Taaskaan ei oo varoteltu mua lehtien palstoilla. Katson kyllä välillä Ilmatieteenlaitoksen sääennustetta, mutta nykyään siellä on varoitukset erikseen pienen, vaatimattoman linkin takana, niin ei niitä aina muista. Ennen niistä huomautettiin paikallissääsivulla, nyt pitää ihan itse hoksata käydä katsomassa.

Koska lämpötila oli aamun jälkeen hupsahtanut vauhdikkaasti useamman asteen nollan alapuolelle, tuli sade kuitenkin lumena, joten eikun lenkille. Kyllä mie tuulesta tykkään, ei siinä mitään. Hieno kävelyilma. Tiet edelleen jäässä, ilman nastakenkiä ei olis päässy. Nytkin sitä jännittää jalkoja erilailla, vaikka onkin nastat, ei silti voi huolettoman rennosti astella. Metsäänkin yritettiin, mutta ei ollu polku - tai lähinnä jonkun jalanjäljet - vielä jäätyny tarpeeksi. Ei auttanu ku kiertää se sama lenkki, mitä nyt on viikkokaudet tahkottu, kun ei muualla pääse kulkemaan. Hyvä lenkki se on.

Valvoin taas yöllä, nousin keittään hunajavettä ja lueskelin hetken olkkarin sohv…

Käsittämätöntä

Kuva
Nyt on ollu taas paljon uutisointia katolisen kirkon (ja muidenkin lahkojen)  jutuista, lasten hyväksikäytöstä etenkin, mutta myös nunnista seksiorjina ja muusta kamalasta. Näin äitinä en kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten sokeita, kuuroja ja vähäjärkisiä sellaiset äidit on, jotka luottavat lapsensa ko. kirkon helmaan! Mistä niitä hyväksikäytettäviä lapsia aina vain riittää, jos ei äidit ja isät ole täysiä ääliöitä ja uskonsa sokaisemia? Tähän joku ehkä tarjoais whataboutismina, että onhan niitä petoja muuallakin, mutta jos mistä tahansa muusta - vaikka koulusta tai päiväkodista - tulis tuollaisia uutisia, niin se toiminta hyvin nopeasti ajettais alas. Ei kukaan enää veisi lastaan sellaiseen paikkaan. Katolinen kirkko senkun porskuttaa ja kardinaalit keekoilee hassuissa hatuissaan ja kultaiset kepit käsissään ja on niin hurskasta, niin hurskasta.

Meidän ulkoministerikin kuuluu samaan poppooseen, mölyää kyllä kuvitteellisesta pahasta, mitä homouden hyväksyminen tekee lapsille mutta on …

Lenkillä uhkarohkeasti

Kuva
Uskaltauduin ulos. En tiedä oliko se kauhean viisasta vielä, mutta ilma oli vain liian hieno! Ja tytär lähti kyläilyreissulle toisen koiran kans, niin lievitin jäljellejääneen ikävääkin sillä lenkillä. Tuuli ei onneksi ollu enää niin kova, vaikka kyllä se paikoitellen ihan hyvästi puhalsi vieläkin. Oli korvaläpät ja huppu ja kolme lämpöastetta, ja nyt ainakin korva on kipee ja palelee...

Taivaalla oli hauskoja höytyväpilviä. Se sinisyys oli taas niin huikaiseva. 
 Tie oli jäässä, paikoitellen ihan sileällä, vedenpeittämällä jäällä, mutta onneksi oli nastakengät. Ei mulla ollu hätäpäivää, eikä koirallakaan - niin kauan kuin käveli neljällä jalalla. Sillä on tapana pompottaa takapäätä vaan yhen jalan varassa, ja sillon luiskahti nurin.

 Kevätojia! Taannoin oli lapsuusmuistopuhetta ojista, kyllä mie niistä tykkään kovasti vieläkin :) Nyt en vaan enää koe vastustamatonta tarvetta mennä niihin.
Takaisin pihalle päästyämme onneksi huomasin autossa ollessa, että oravat oli syömässä. Tai toin…

Pullaton perjantai

Kuva
Taas on hieno ilma, enkä mie vieläkään oo ulkoilukunnossa. No, tulee niitä ilimoja vielä. Ja onhan siellä melkomoinen tuuli - ihmettelen, miten tuollainen puhuri on päässytkin syntymään ilman, että lehdistö ja meteorologit varoittelee myrskystä. Nyt varoittelee vaan jalankulkusäästä, ja kyllä mie jo tuohon pihalle hiekoitusmursketta heittelin. Jotenkin ihanan keväisen näköistä, tie kimaltelee jäisenä auringossa ja räystäät tippuu. Linnut laulaa ja ajattaa toisiaan.

Eilenillalla käytiin kaupassa, ja ihmeteltiin kun kaupan iso parkkipaikka oli aivan täynnä autoja, piti ihan kierrellä pari rundia ennenkuin paikka löytyi. Sitten älysin, että lähellä on koulu ja siellä tietty vanhojentanssijuttuja. Siinä voi kaupan ihmiset sitten ihmetellä, kun parkkis on aivan täynnä autoja, mutta asiakkaita ei yhtään, kun ne ei saa autoaan kaupan pihaan ja menevät muualle. Helpostihan sitä aattelee, että tuohon voin laittaa autoni siksi aikaa, mutta kun sata muutakin ajattelee samoin... ei ehkä kauppiask…

Päivittelyä

Kuva
Käsityöpäivitys. Tossut tehty, aloitin jo ennen joulua ostamastani paksusta langasta koiranpaitaa. Kyllähän ne vanhat reissussa rähjääntyy aina sen verran, että joskus on hyvä olla jotain vähän siistimpääkin päällepantavaa. Aina ei ihan värit mätsää eri asusteissa (esim. haalarit + villapaita) mutta viis me siitä.

Tautipäivitys. Nuha on karu, voimat vähissä. Koirakin halus kävelyllä kääntyä aikaisemmin takaisin, katto vaan mua huuli rullalla risteyksessä. Ei se yleensä niin tee. Muutenkin ne käänty useasti kattoon mua sen reilun puolen kilsan kakkakävelyraahustuksessa, en tiiä pidinkö outoja ääniä vai tajusko ne, että en oo kunnossa. Omituista kyllä ruokahalukin on kadoksissa. Kyllä kai kun ei voi oikein syödäkään suu kiinni, kun ei nenässä ilma kulje. En haluais sitä nenäsuihketta käyttää kuin yöksi, kun se tosiaan kuivattaa limakalvot tyystin eikä sekään oo kiva. Kaapissa olis miehen Duacteja, mutta a) ne on reseptilääkkeitä ja b) sit ei ainakaan voi käyttää enää nenäsuihketta, jos…

Yhtenä yönä

Herään, kun koira tallustelee sängyssä, etsii paikkaa. Nenää kirvelee. Käännän kylkeä. Toivon, että koira pian löytäisi paikkansa. Ei löydä, tulee kaivamaan tassulla minua, pyytää apua. Työnnän sen "väärälle puolelle" peiton alle, se ryömii siellä jalkopäähän. Ahdasta, toinenkin koira on siellä, makaa kuin kivi paikallaan. Kuumaa ja ahdasta. Uni kaikkoaa liian kauas. Käännyn selälleni ja ujutan toisen jalan pois peiton alta, ihana viileys! Mitä kello on? Kurkistan miehen yli, 2:19. Voi ei, vielä pitkä aika... ja ehkä kolme tuntia unta vasta takana.

Nenää kirvelee kovin, se on haittapuoli tukkoisuutta avaavassa nenäsuihkeessa. Hapuilen öljysuihkeen sängyn vierestä, se suihkaisee vaisusti pari kertaa ja jää pumppaamaan tyhjää. Loppui sitten sekin juuri kun olis tarvinnut. Suutakin kuivaa.

Sormeilen toisella kädellä lattiallalojuvaa piikkimattoa, kuin nikotinisti savukeaskia tai suklaaholisti konvehtirasiaa. Pitäisiköhän...? Se kyllä usein auttaa, mutta mies voi herätä kalinaan…

Pakka moloja

Kuva
Eipä tarvinnu lähteä joogaan, nenä on tukossa muutenkin, saati jos on kumarassa. Iskiashermo eilen vähän kimoili, ja illalla tein joogaliikkeitä sen helpottamiseksi ja samalla muutakin. Alaspäin katsovassa koirassa meni koko pää ihan tukkoon. Muuten vointi olis ollukin ihan jaksavainen, mutta en viitsiny lähtee sinne tuhiseen ja puhkuun. 

Eilen pääsi vähän pidemmälle lenkille, kun oli hyvä ilma, ja kuopus oli käymässä kotona ja lähti mukaan. Meillä oli mukava kävelyreissu. Muutenkin kotona oli heti enemmän naurua kun se oli käymässä. Osin flunssaista räkänaurua. Toivottavasti kuopus ei saanut flunssaa, kun ensi viikolla on hiihtolomakin. Joulun jälkeisen lomanhan se vietti kryptosporidoosin kourissa kokonaisen viikon. 

Naurun aiheet vaan on vuosien saatossa vaihtuneet, nyt ne on tällasia.... XD

Hanget on pikkusen vailtuneet, osa lampuista palannu lumen yläpuolelle, mutta juuri tälläkin hetkellä sataa lisää. Ja linnut iloisesti hyppelee puussa ikkunan ulkopuolella. Vein pähkinöitä ja vähä…

Tullako vai eikö tulla

Kuva
On se merkillistä, että kämpässä on kaksi pärskivää ja yskivää ihmistä, joista toinen on vieläkin kuumeessa aika ajoin, olleet kipeenä torstaista lähtien, ja mulla on vaan lievä nuha. Ja korva naksuu, ja tietysti on se väsy. Hengenahdistus. Omituisesti oon monena päivänä nukkunu jopa kymmeneen - ehkä sillä paikkaantuu huono unen laatu. Oon kyllä syönyt vitamiineja ja huuhdellut nenää, vaikka ensinmainitun tehosta flunssan ehkäisyssä ei olekaan mitään näyttöä. Ehkä mulla on sitten juuri tälle viirukselle jotain vasta-aineita jo varastossa, tai sitten se vasta itää.

Luin jostain, että Fox Newsin hostaaja ei pese käsiään, kun ei usko virusten olemassaoloon. Koska ei näe niitä. Hm. Suosittelen kokeilemaan vaikka kaksi viikkoa lämpimässä seisseen veden juomista, että tuleeko mahatauti vai ei. Ja se ei varmaan sit suostu ehkäiseenkään, koska ei näe siittiöitä eikä kuppaspirokeettoja niin eihän niitä sillon ole olemassakaan. Hyi yök.

Mies kokeili eilen töihin menoa, vaikka sanoin että ei saa…

Hupaisia lapsuusmuistoja

Kuva
Sairastupa päivittää. Toisella kuume laskussa, toisella nousussa. Yskää ja nuhaa. Mulla ei mitään. Vielä. Ulkona on jälleen ilma, joka ei ilahduta, joten ostin keväisen kukka-asetelman Lidlistä, vaikka hinta vähän kirpaisikin. Tuli siinä jatkokäyttöön soveltuva lasikulho kyllä mukana, ja mun silmä tykkää.
Nuo perhoset (2kpl) nypin irti, ei se minusta niitä kaipaa. Ja sekin on huvittavaa, että kun roskia laitetaan kukka-asetelmaan, niistä tuleekin "somisteita". Jonkun neulasettoman kuusenoksanpätkän siivosin siitä töröttämästä, se ei ollu soma. Mutta ehkä liiterinlattian roskat viehättää kaupunkilaisia, joilla ei ole liiteriä.

Toinen mitä oon katellu niin on erilaiset tuoksusekoitukset ja muut koristetarkoitukseen myydyt roinat, joissa on kaikenlaisia puun ja kuoren palasia ja siemenkotia, jotka on jossain etelässä roskaa ja suomalaisen silmään eksoottisia ja kallisarvoisia. Hyvää bisnestä jollekin.

Kylläpä olin tänään iloinen siitä, että tuli ostettua ne elämäni kalleimma…

/ kele

Kuva
Lumeen en oo vielä kyllästynyt, mutta päänsärkyyn olen. Totaalisesti. Eilinen oli väliä, yöllä taas alkoi. Hellitti kun nousin ylös, mutta heti kun oikaisin takaisin sänkyyn lukemaan (hyvä kirjakin olis) niin se alkoi entistä hurjempana. Kaadoin lääkekaapista kaikkea mahdollista suuhun ja hakkasin nyrkeillä päätäni. Potutti ja ketutti veellä ja iillä.

Esikoinen ja mies on kipeitä. Jälkimmäisellä oli yli 39 kuumettakin, toivottavasti ei ole influenssaa. Silti se reuhtoi sen lumenpudottimen kanssa, mie olin apuna mutta piti jo sitten komentaa kovalla äänellä, että lopetti että päästiin saunaan ja saatiin mies lepäämään. Oli se kyllä sitten saunan jälkeen ihan naattikin, ei jaksanu ees pukea eikä tulla sänkyyn. Nukkui sohvalla ja hikoili sohvan ja viltit miehenhajuisiksi.

Mie reuhdoin selkäni kipeeksi. Olkapääkivun takia nukkuminen on huonoa, nyt vielä selkäkin haittas. Mutta toimeliaan ja väsyttävän päivän jälkeen uni voitti joka tapauksessa. Tein nimittäin kolmeen otteeseen lumitöitä -…

Että semmonen boikotti

Kuva
Johan oli taas unien puolesta vilkas yö! Työnsin mummoa lumessa ja hurjaa vauhtia mäkeäkin alas, tapasin Miehen Joka Ensimmäisenä Ikinä On Mua Kosinut (terveisiä vaan A., jos satut lukeen - taas olit mun unissa) ja istuin ravintolapöydässä kahden valtavan lihavan, pahanhajuisen naisen kanssa. Jännää, että unessa voi haistaa, vaikka nenä ei edes toimi nukkuessa, että vois syyttää koirien ilmavaivoja. No, sainpahan ainakin vähän nukuttua vaihteeksi, eikä päätäkään särje! Vielä.
Lyhyeksi yö kyllä jäi. Mies on kyylännyt lumenpudotinta, kun nehän on kaupoista loppu ja ne, mitä tulee, menee heti. Huomasi eilen kuuden maissa, että Lahden Kärkkäiselle on tullut viisi, ja kysyi lähdenkö seuraksi hakemaan sellaista. Ei kuulemma olis viittiny yksin lähtee ajaan niin pitkää matkaa. No, mulla jo siinteli sänky mielessä, mutta lähdin kuitenkin, ja oltiin me sitten yhdeksän maissa jo kotona. Periaatteessa boikotoin Kärkkäistä - hyvähän se on boikotoida, kun niitä ei ihan nurkilla ees oo - mutta tämä…

Sotkarapukakkaa

Kuva
Myhm. Juutuin sitten lumeenkin. Olin ilonen joogasta tullessani, kun huomasin, että aura-auto oli tökkinyt meän risteystä vähän avarammaksi, ja hurautin autolla huolettomasti perä eellä vähän liian läheltä kinosta, ja renkaat jäi jauhamaan tyhjää sinne. Ei muuta ku lapio pihalta ja taas hommiin - vaikka joogaohjaaja nimenomaan sanoi, että malttakaa pitää tauko ennen kun alatte rehkiä. En mie kehannu sitä autoa siihen kinokseenkaan jättää... samalla lapioitsin sen aurausvallinkin, jonka joku seuraava aurakuski oli siihen jo tyrkännyt. Osittain sen takia renkaat jäikin jauhaan tyhjää, kun siinä oli se aurausmuhju alla.

Olin jo lähtiessä väsyny (yöunet kärsi sekä alussa että lopussa ja päänsärkykin on aina seuranamme) ja kun joogaan mennään suhteellisen tyhjällä mahalla vielä, niin nälkäkin oli. Sitten kun raadoin lapiohommissa, kaaduin saman tien sohvalle, kun pääsin sisään. En ees jaksanu syödä. Reilun tunnin torkahduksen jälkeen tuli häly hakemaan tyttöä koululta ku sillä oli maha ki…

Valot alla hankien

Kuva
"Ota syliin!" Eihän tämmöstä voi vastustaa. Sylissä on varmaan vähän lämpimämpikin, kun lattialla on viliposaa.
Viikonloppu meni, siihen kuului ulkona syöminen vaihteeksi koko perheen kera, ruoka oli hyvää mutta annokset oli pienentyneet. Esikoinen menee siihen ravintolaan harjoittelemaan tänä keväänä, ja tarkkaili miten siellä tapahtuu. Jälkiruoat jäi syömättä kun tarjoilija ei käynyt enää pöydässä sen jälkeen, kun oli ruuat tuonut. Toinen kiersi kyselemässä omista pöydistään, miten sujuu mutta tämä miestarjoilija ei. Ehkä sillä oli huono päivä. Maksettiin tiskillä ja lähdettiin. 
Mies oli tilannut lämmityspaneelit vinttiin, ja sillä oli kiire niitä asenteleen ja koekäyttään. Kuulemma säästää sähköä, mutta eiköhän niiden hankintahinnallakin maksa monta sähkölaskua, se erotus tuskin niin suuri on. Mutta lapsella pitää olla aina uusia leluja, ja itehän se ne maksaa. En kyllä taas tiiä millä rahalla. 
Ostin varjoviikunan, kun halvalla sai ja tytär toivoi. On sitten vähän niin…

Lapio ja neula

Kuva
Tästä tulee hyvä päivä. 

Laitoin vaatteet, joissa tuntuu hyvältä ja nättiä kynsilakkaakin. Ignooraan päänsäryt ja muut. Teen jotain hyvää ruokaa ja käyn pitkällä lenkillä. Ai niin, mutta tänään vissiin tulee UPSilta joku lähetys isännälle, en voikaan kovin kauas lähteä. Arvio saapumisajasta: päivän loppuun mennessä. Marmatin siitä, ettei sen tarkemmin voi sanoa, mies vaan että no onko se nyt niin kauheaa. On se, jos pitää koko päivä olla hälytysvalmiudessa. Hyvähän sen on sanoa, kun ei ite oo täällä oottamassa.

Mutta asennoidutaan sitten silleen, ja toivotaan että tuovat ajoissa. Että ehtis valoisan aikaan lenkille.

Eilinen oli telkkarinkatselupäivä. Ensin kaksi jaksoa Hiljaisia todistajia, sitten Elossa 24h koko sarja. Siinä sivussa valmistui pari koirantossuakin.

Tänään vois ottaa hommaksi tuon vasemmanpuoleisen koiranpuvun muutostyön. Siihen pitää laittaa lisäpätkä, on liian kiree. Eipä se näyttäny koiraa paljoa häiritsevän eilen kävelyllä, mutta mua kyllä. 

Tämänkin asian vois korjata,…