Lenkillä uhkarohkeasti

Uskaltauduin ulos. En tiedä oliko se kauhean viisasta vielä, mutta ilma oli vain liian hieno! Ja tytär lähti kyläilyreissulle toisen koiran kans, niin lievitin jäljellejääneen ikävääkin sillä lenkillä. Tuuli ei onneksi ollu enää niin kova, vaikka kyllä se paikoitellen ihan hyvästi puhalsi vieläkin. Oli korvaläpät ja huppu ja kolme lämpöastetta, ja nyt ainakin korva on kipee ja palelee...

Taivaalla oli hauskoja höytyväpilviä. Se sinisyys oli taas niin huikaiseva. 

 Tie oli jäässä, paikoitellen ihan sileällä, vedenpeittämällä jäällä, mutta onneksi oli nastakengät. Ei mulla ollu hätäpäivää, eikä koirallakaan - niin kauan kuin käveli neljällä jalalla. Sillä on tapana pompottaa takapäätä vaan yhen jalan varassa, ja sillon luiskahti nurin.

 Kevätojia! Taannoin oli lapsuusmuistopuhetta ojista, kyllä mie niistä tykkään kovasti vieläkin :) Nyt en vaan enää koe vastustamatonta tarvetta mennä niihin.
Takaisin pihalle päästyämme onneksi huomasin autossa ollessa, että oravat oli syömässä. Tai toinen. Niitä kateltuani totesin, että ne on pari - toinen piti vahtia linnunpöntön katolla kun toinen söi siemenautomaatista. Vähän huonosti näkyy mutta jos tarkkaan katsoo niin huomaa:
Osan aikaa vahti tuijotti minua tiukasti, mutta ehti se myös sukia itseään, rapsutella ja kirputtaa. Koira oli takapenkillä niin kärsivällisenä, ei puhua pukahtanut vaan odotti mun kans pitkän aikaa, että orava sai syötyä ja sitten ne meni pienen piirileikin jälkeen matkoihinsa peräkanaa. Toinen, kyläilyvuorossa oleva koira ei olis kyllä totisesti jaksanu hiljaa odottaa.

Mies rynnii paikasta toiseen kuvauskopterin kanssa.

Kommentit

  1. No olishan se näky jos sä koiraa ulkoiluttaessa pomppaisit aina vastaantulevaan ojaan leveä virne naamalla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäs olla aina kahluusaappaat jalassa siltä varalta, että tulee kiva oja vastaan :)

      Poista
  2. Tai tekisit niin kuin meidän Äidin naapurin entinen koira. Se oli joku pieni koira, en enää muista rotua. Tosi kiltti ja tottelevainen ja käveli aina nätisti vierellä kun käytiin lenkillä (se oli Äidillä usein hoidossa). Mutta kun tuli auto vastaan, se pyöri paikallaan kuin väkkärä. Ei haukkunut, ei hyökännyt autoa eikä mitään muuta sellaista, alkoi vaan pyörimään paikallaan. Sitä ei kyllä voinut nauramatta katsella, sitä hassua. Ja oli vielä Nero nimeltään :)

    VastaaPoista
  3. Kauniin sininen taivas ja kevään näköstä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkasia vielä tulossa, mutta kyllä se ihan selvästi keväältä näyttää!

      Poista
  4. Ihanan sinistä ja aurinkoista oli, kun päiväkävelyllä käytiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään onkin pilvistä, mutta silti niin erilailla valoisaa kuin talvemmalla ♥

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia