Sotkarapukakkaa

Minä lumitöissä
Myhm. Juutuin sitten lumeenkin. Olin ilonen joogasta tullessani, kun huomasin, että aura-auto oli tökkinyt meän risteystä vähän avarammaksi, ja hurautin autolla huolettomasti perä eellä vähän liian läheltä kinosta, ja renkaat jäi jauhamaan tyhjää sinne. Ei muuta ku lapio pihalta ja taas hommiin - vaikka joogaohjaaja nimenomaan sanoi, että malttakaa pitää tauko ennen kun alatte rehkiä. En mie kehannu sitä autoa siihen kinokseenkaan jättää... samalla lapioitsin sen aurausvallinkin, jonka joku seuraava aurakuski oli siihen jo tyrkännyt. Osittain sen takia renkaat jäikin jauhaan tyhjää, kun siinä oli se aurausmuhju alla.

Olin jo lähtiessä väsyny (yöunet kärsi sekä alussa että lopussa ja päänsärkykin on aina seuranamme) ja kun joogaan mennään suhteellisen tyhjällä mahalla vielä, niin nälkäkin oli. Sitten kun raadoin lapiohommissa, kaaduin saman tien sohvalle, kun pääsin sisään. En ees jaksanu syödä. Reilun tunnin torkahduksen jälkeen tuli häly hakemaan tyttöä koululta ku sillä oli maha kipee - oli huonovointinen jo aamulla - ja ku mulla oli muutenkin asiaa kirjastoon niin kävin samalla siellä. Nopeesti vaan muutama vanha sulhaspiirakka ääntä kohti ja menoksi. Varovaisesti sai kyllä ajella ja pälyillä kaupungilla koko ajan, kun ne vallit on niin korkeet että ainakin lapsi jää helposti huomaamatta. Ja aurinko kilotti vielä silmiin ja heijastui mitä kummallisimmista paikoista. Pääkipu sai siitä hyvin tulta alleen.

Huono omatunto, kun auringonpaisteesta pitäs olla onnellinen! Menee taas monta päivää ellei viikkoa, ennenkuin se taas näkyy. Mutta minkä sille tekee, ei pysty kun ei pysty. On se sisältä kattoenkin kaunista.

Eilen oli se kauan odotettu ortopedi kuopuksella. Kyllä se pätevän tuntunen oli, mutta vaikutti siltä kuin olis ollu jossain aineissa... ei tahtonu saada lauseita loppuun asti ja silmät oli puoliummessa - saatto se toki olla luonnostaankin sellanen. Tuntui, että mie olin sille kiusankappale kysymyksineni. Mutta onneksi oli suomenkielinen, toisin kuin vieressä vastaanottanut lääkäri...

Nyt ensin kuitenkin kokeillaan ortopedista pohjallista, ja tällä hetkellä odotellaan sairaalalta päin tietoa, saako sen sitä kautta ja kuinka kalliiksi se tulee (yli satasen ainakin). Jos se ei toimi ja kivut jatkuu, kokeillaan pistoshoitoa. Viimeinen mahdollisuus on luuduttaa vene- ja telaluu yhteen, joka sitten vaikuttaa nilkan liikkeeseen ja kävelyyn ja kaikkeen, voi olla jopa kivuliaampi kuin nyt ja joka tapauksessa tietää kipsin pitämistä 8-10 viikkoa. Ja menee omasta pussista, niitä ei korvata. Että se niistä suomalaisista maksuttomista leikkauksista. En tiedä miksei korvata, kun vaiva ei kuitenkaan ole mikään kosmeettinen vaan ihan oikeasti elämää haittaava ja lisäksi synnynnäinen. Niitä korvataan vain alle 15-vuotiaille, ja niissä ekoissa rtg-kuvissa, mitkä otettiin kolme vuotta sitten, näkyy jo se luusilta, se on vain äityny siinä murtumatapahtumassa kipeeksi. Kummaa, ettei sitä muka huomattu aiemmin, kun tyttö kumminkin siinä kohtaa valitti sitä kipua. Sanottiin vaan että se on leikkauskipua joka menee ohi. Kukaan ei vaivautunut katsomaan enää niitä kuvia, että olisko niissä kumminkin jotain. Ei edes se lääkäri, joka sanoi, että ko. kipukohdassa ei ole mitään sellaista, mikä voisi kipeytyä.

Tein kalasoppaa, ja juhlavistin sitä kalliilla pussillisella katkarapuja, mutta ne on pahoja. Silti soppa on hyvää. Kunhan ei osu katkarapu suuhun.

Kommentit

  1. Siullon upeen värinen turkki ja aika vaikuttava ilme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiki tulee huhkiessa ja naapurit pysyy kaukana :)

      Poista
  2. Oot kyllä vähän pelottava... ;)
    Oon täällä kans pelänny,koska oja kutsuu. Lunta on niin paljon,että tulee (kuulemma väkisinkin) tien reunaan tasainen,tien näköinen kohta,johon sitten rengas humpsahtaa. Ja näkyi olevan useampi sellainen humpsahdus H:lle kulkevan tien varressa. Oo silnä sit keskemmällä tietä,kun rekkoja vilisee! Eilen mietin,että tulitkohan vastaan.
    Toi jalkajuttu on kökkö! Riippuu tietenkin ihan tapauksesta,mutta nuorimmaisellahan oli kovia kipuja jalassa ja se ortopohjallinen lopulta auttoi! Malttia vaan pitää olla,kesti yli puoli vuotta. Sen lisäks teki jotain tiettyä jalan lihasta vahvistavaa liikettä. Tukee sit luuta paremmin.
    Voi kun päänsäryt sulla taas helpottais!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mekin ollaan joskus oltu siinä tasaisen näköisessä ojassa...
      Se tie on kamala. Onneksi mun ei enää tarvi siinä työmatkoja ajella, toistakymmentä vuotta siinä sahasin. Tuliko sua vastaan teipillä korjattu auto? :D

      Toivotaan että pohjallinen auttaa, on se kauhia jos joutuu johonki jäykistysleikkaukseen turvautuun!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia