Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2019.

Toukomettinen ja leskenlehti

Kuva
Hirmuisesti hanhia näkyi eilen, yhdelläkin pellolla satoja. Jos olis ollu kiikarit, olis voinu bongata uusia lajeja - tänäaamuna kuitenkin sepelkyyhky eli toukmättine sano huhuuhu. Kaksikymmentäkahdeksas siis. Eilen pihalla puuhaillessani olin kuulevinani harmaapäätikan huutelua, mutta liikenteen melu peitti sen... sitten kun olin sisälle menossa, ihan kokeeksi vihelsin houkutusäänen sille, ja se vastas ihan heti tuosta aika läheltä ♥ sain merkata listalle.

Luin tällasen jutun erinäisistä "uskonmenetyksistä", ja oon itekki miettiny viime aikoina noita asioita. On ollu tuhkarokkoepidemioita ja muitakin pelottavia juttuja rokotevastaisuuden takia, puoskarilaki on taas puhuttanut ja jopa kansanedustajaehdokkaita on noussut julkisuuteen hömppähoitojen puolustajana. Toki nekin on vaan ihmisiä. Kansaahan ne edustaa.

Kirjoituksessa mainitaan mm. Antti Heikkilä [Tällä erää Suomessa yksi “mielenkiintoisimmista” kultin aineksia sisältävistä yhteisöistä on Antti Heikkilän terveysklubi…

Kevät!

Kuva
Räystäät tippuu ja katuojat juoksee.  Hevoset tuulettaa.  Aurinko paistaa.  Mun "rantalomapaikka". Tällasella järvellä käytiin miehen kans kuvaamassa. Hieno ilma, jossain kaukana oli joku pilkillä ja aattelin, että se kyllä nauttii olostaan siellä... 

Koirat oli kyllä mukana, mutta oli niin rapaisia paikkoja enimmäkseen, että ne kävi vaan pienen lenkin ja muuten oli autossa. Aamulla lenkkeiltiin kyllä pidemmällä, hevosaitausten luona kuten kuva kertoo ;)

Tyttäret on poikakaveriensa luona, kuopus tullee sunnuntaina käväseen kotona. Se lupautu koululla tuutoriksi, siellä annetaan semmonen mahdollisuus vaan ahkerille ja hyväkäytöksisille :) Pääsee eläinmessuille ym. Mie kauheesti yllytin sitä lähteen, ku se ensin oli että ei kiinnosta, mutta ehkä opo sai sen puhuttua ympäri. Ajattelin, että sais seki siitä ehkä kavereita, ku se on niin yksin siellä. Tai edes jotain kivaa kouluelämää piristämään. 

Muutoksia

Kuva
Nyt tais tulla loppu hankikannolle, on vallan plusasteita luvassa. Lähdin tänäaamuna aikaisin, ennen seittemää, koirien kanssa nauttimaan viimeisistä hankiaisista. Koirat nauttii kyllä enemmän tienvierustojen nuuhkuttelusta, mutta mie kävelisin pitkin poikin peltoja vaikka kuinka! Tienvieretkin on suht ok niin kauan kuin on pieni pakkanen, eikä kuravesi roisku ja sotke.
 Kiersin lähipeltoja ojienvarsia pitkin, reitti näytti kartalle piirtyneenä robottimiehen profiililta.   Paikoitellen oli pajunkissoja paljon. Mustarastaat lauloi, keltasirkullakin oli melkein täysi säe. Niillähän laulu pitenee kevään myötä, talvemmalla on pelkkä "tsi" ja kesällä kahdeksantavuinen laulu. Töyhtöhyyppiä bongasin ekaa kertaa tänä keväänä, ja kiuruja näin, kun aiemmin olin vain kuullut. 26 lintua on tän vuoden listassa nyt.
 Supikoira oli rymynny ojassa ja jättäny kuraisia jälkiä jäälle.  Pari hanhiauraa lensi yli. Luultavasti siinä on joukossa tundrahanhiakin, mutta oon listaan merkannu vaan metsäha…

Aurinkoa ja sellasta

Kuva
Oon varmaan joskus ennenki ihmetelly täällä sitä, kun mun sähköpostiosoitteella on muitakin "omistajia", Spotify oli muka jo rekisteröity mun osolla, samoin Instagram. Spotifystä oon kuunnellu vaan kerran Dave Lindholmia, mutta Instaa käytän kyllä säännöllisesti. Sit on se intialainen tai pakistanilainen, jolle tulee mun osoon koko ajan Bajaj Finserviltä postia, ja sillon kerranhan se oli kadoksissa ja joku sitä huhuili.

No, eilen mulle tuli ilmoitus, että oon rekisteröityny C Moren käyttäjäksi. Ilmeisesti ilmainen kuukausi. Toki otin tarjouksen vastaan (no sen nyt sais kuka vaan muutenkin) ja vaihdoin vaan salasanan - käyttäjäksi oli merkattu mun etunimikaima. On siellä ainakin Maria Wern, jota vois kattoa, jos ehtii ja viitsii. Sit tänäaamuna oli oottamassa viesti Instan salasanan vaihdosta. Joku oli yrittäny tilata uuden salasanan, liekö se joka alunalkaen on rekisteröityny väärällä osolla. Ignoorasin. Katotaanpa, miten mun tilin käy.

Eilen oli ihan mielettömän ihana ilma…

Mailmala ja kotona

Kuva
Viikonloppuna oltiin reissussa, esikoisella oli lauantai koulua mutta me muut käytiin tuultumassa. Sitä tuultahan piisas!
Tällaseen muraaliin törmättiin, kun mies kuvaili kopterilla lähistöllä. Hieno maalaus, mutta ahtaassa paikassa talojen välissä, ei päässy kunnolla kattoon, valon ja varjon rajasta puhumattakaan. Pilvisellä kelillä se olis ollu varmaan parempi. 

Kuopuksen harjoittelupaikka vaikutti kivalta, mutta koira oli huolissaan autossa, että tullaanko me ollenkaan enää takaisin. Ei viitsitty jättää niitä majapaikkaan, kun saattavat ulvoa siellä keskenään. Toinen toistaan yllyttävät.

Tuolloin vielä satoi, mutta illaksi selkeni ja ootettiin innolla luvattuja revontulia, joita ei sitten tullutkaan. Mutta olipahan paljon tähtiä ainakin!

Ja mun kädet oli perjantaisesta huhkimisesta kipeet. Aina jotaki.

Tänään on ollu kans jo aika monenlaista keliä, välillä paistaa ja välillä pyryttää. Aamulla oli pakkasta, onneksi, kun piti käydä niitä tuijien säkkejä taas korjaamassa. Aurinko pa…

Surkastuksellista

Kuva
Kyllä on tällä mammalla lihakset surkastuneet! Mitenkäs muuten, kun ei mitään fyysisesti rasittavaa tee. Jotenkin kun on tottunut siihen, että suht riuska on varastotöiden tekemisen myötä, niin onhan tämmönen surkastus nyt surkeaa.

Ennen seiskaa nimittäin huseerasin pihalla, käytin hyväkseni viimeisiä hankikantoja, jotka ei nyt pienen pakkasen jäljiltä mitenkään vahvat enää nekään olleet, ja typistelin vähän vaahteroita ja säkitin tuijat. Vaahteroita on kasvanu tuohon meidän eteen, ja saavat kasvaakin, nippasin ne vähän tasapituisemmaksi että tuuhettuvat ja muodostavat näköesteen kunhan kasvavat. Jatkovartisilla leikkureilla pätkin niitä, ja kyllä alko leikkurit painaa kun niillä kauas kurotteli! Jestas. Ja varjostussäkkien kans sai tapella, tuijien juurella ei hanki kestäny ja säkitkin oli liian matalia. Kädet tärisi pitkän aikaa, kun sisäistyin pieneltä askareeltani. Ei ole minusta enää oikein mihinkään.

Sitäpaitsi tuuli riisui 2/3 säkeistä heti, piti mennä kiinnitteleen niitä tiuke…

Toksinen positiivisuus

Kuva
Oli mielenkiintoinen kolumni Hesarissa, "Jatkuva hyvä päivä saattaa olla merkki toksisesta positiivisuudesta". Tuo "toksinen" on nyt muotisana, on toksista maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä ja millon mitäki. Nyt myös positiivisuutta. Mutta tykkään, kun annetaan lupa välillä olla myrtsi ja tyytymätön. En itsekään jaksa esim. lukea pelkkää positiivisuusvirtaa, se saa mut tuntemaan itteni huonoksi.

Mutta tänään olin positiivinen kun oli niin hieno ilma ja aurinko paistoi ja hankikin vielä kantoi :)
Kameran linssissä on taas ollu sormenjälkiä, enkä oo huomannu...
 Päästin koirat pellolle juokseen, siellä tuskin mikään elukka pesii, vaikka kiinnipitoaika onkin. Jos pesii, niin pesä saa kyllä kyytiä jahka kevättyöt alkaa.
Matonpesupaikka viettää vielä talviunta. 
Luen parhaillaan Joseph Burgon kirjaa "Narsistit lähelläsi", missä puhutaan lähinnä narsistisista piirteistä ihmisissä, jotka ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä narsisteja. Hankalia tyyppejä vaan…

Plus

Kuva
Usein, kun on oikein kipee niin siitä selvittyä on masennuskin hetken aikaa pienempi. Mulle ainakin käy usein silleen. Niin nytkin. Oon saanu jopa joitain rästiasioita tehtyä - pieniä, mutta ärsyttäviä - ja sukat valmiiksi. Eilen leivoin kääretorttua, tosin se pohja jostain syystä epäonnistui (syytän vanhoja munia ja ehkä liian raa-aksikin jäi, vaikka keittiössä haisi palanu kaakao) ja siitä tulikin myttytorttu.  Hyväähän se on, mutta onneksi nyt ei taaskaan ollu tarkoitus miksikään vierasvaraksi tuota tehdä. Ei olis kehannu tarjota. 
Turhaan kuurasin kloriitilla paikat; kun kuopus tuli, se ensitöikseen nappasi mukinsa tiskipöydältä ja joi sillä vettä. Ymmärrän ajatushäiriön - se oli kuopuksen muki, joka on yleensä aina vain sen käytössä, mutta kun mies ei sitä tienny niin se oli tuonu sillä mulle vettä aiemmin. Enkä mie tietenkään sanonu miehelle, että väärä muki, tuo toisella muella. "Peli on menetetty" kuopus totes itsekin, kun hoksas asian. Ja niinhän se alkoi yrjötä eil…

Harjoittelemisia

Kuva
Jokohan se nyt olis ohi, hiiskatin riesa. Kaurapuurolla ja jogurtilla menty monta päivää, vähän riisiä ja kanaa yritetty välillä. Jälkiruokakulhosta, pikkuruisia määriä kerrallaan. Tänään tuntui siltä, että uskaltaa tehdä salaatin. Laitoin homejuustoa silläkin uhalla, että homekasvusto ryöstäytyy minussa valloilleen ja tuhoaa loputkin suolinukat. Alkaa nukaksi nukan paikalle. 
Kuopus aikoi pysytellä tän viikonlopun pois kotoa noron pelossa, mutta tuli kuitenkin eilen. Kun kuulin, että on tulossa, kuurasin kloriitilla ovenkahvat ja -pielet, hanat, vetimet, telkkarin kaukosäätimet ja tietsikan näppiksen + hiiren ja kaiken, mihin aattelin sen saattavan koskea. Toivon, että säästyy taudilta! 
Etenkin kun huomenna on yhdessä paikassa TOP-papereiden täyttö, ja ensviikonloppuna ollaan menossa Keski-Suomeen täytteleen toiseen paikkaan samanlaisia lappuja. Toisen harjoittelupaikan piti olla tuotantoeläinpaikka ja toinen sai olla joku muu. On lihakarjatila ja koirahoitola. 
Huomenna on aika my…

Kesän on pakko olla tulossa!

Kuva
Nyt oli pakko etsiä joku kesäinen kuva tähän, ei jaksa tuota keliä. Miten voikin olla ankeaa. Harmaata sumua ja räntää. Positiivinen seikka asiassa voisi olla se, että ei tarvi huonovointisena kärvistellä sisällä kun ulkona on upea ilma ja pitäisi olla siellä reippailemassa. Nyt voi olla tyynesti vaan sisällä.

Huono olo nimittäin jatkuu. Luulin jo, että meni ohi kun torstai oli suht hyvä päivä, mutta söinkö sit jotain toipuvalle mahalle liian raskasta, kun ruuansulatus tuntui pysähtyneen ja kaikki jäi mahalaukkuun. Oksetti, heikotti, päässä huimi ja suuta kuivi. Tulin ajatelleeksi, että nesteytys on ollu aika heikkoa sen jälkeen, kun mehukeitto loppui, ja nipistin kämmenselän ihoa - se jäi taitokselle, eli luultavasti jonkinlaista nestehukkaa oli. Mutta kun se vesi jäi vaan mahaan ja ruokatorveen ja teki entistä kauheamman olon. Oksentaminen olis varmaan parantanu hetkeksi oloa, mutta kun vihaan, inhoan ja kammoan sitä niin... enkä edes osaa sormetkurkkuun -tekniikkaa. Oon joskus yri…

Tärkeitä opintoja

Kuva
Kaikenlaista sitä elämässä oppii, kun vanhaks elää. Esimerkiksi, että vesiämpärin kantamisessa tarvii samoja lihaksia, kuin oksentamisessa ja yskimisessä. Ja että hupaisaksi tarkoitettu väite, että ripuli parantaa yskän (kun ei uskalla yskäistä) ei pidä paikkaansa.

Oppimista sivuaa sekin, kun eilen esikoinen kysyi, mihin hirttäytyessä kuolee; meneekö niska poikki vai tukehtuuko, ja mie sattumoisin asiasta tietävänä pidin pienen esitelmän... sitten mietin hetken ja kysyin, että eikö se ole aika omituista, että mulla on tietoa noinkin karusta asiasta. Esikoinen sanoi vain, että ei, ku sä luet niin oudoista asioista. Ehkä minua kiinnostaa tosielämän karmivuudet? Ruumiinavaukset, taudit ja kuolema. Sairaudet ja epämuodostumat ja mikrobit ja vauriot. Hyi mua. Minusta oli esimerkiksi hyvin kiehtovaa se, että bulldogginaamaisilla koirilla on sama geenivirhe, joka aiheuttaa ihmisessä Robinowin syndrooman.

Mutta kyllä minua kiehtoo kukkasetkin, ja kaikenlainen kaunis tässä elämässä eikä pelkäs…

Yök x 1000

Kuten otsikosta jo näkee, noro iski sitten. Keskiviikkona kello 0:30. Raahasin torkkupeiton ja pienen tyynyn vessaan (joka on hirmu pieni ja jossa on kenkiä, puhdistusaineputeleita, ämpäri (onneksi) ja kaikkee rompetta) ja makasin kippuralla lattialla ja välillä oksensin. Sitten piti jo ottaa ämpäri syliin ja istua, kun alkoi tulla molemmista päistä. Mutta se niistä inhorealistisista yksityiskohdista. Puoli viiden aikaan isäntä nousi ja hoipuin sohvalle kaikkeni antaneena. Torkuin ja nukuin jonnekin yhdentoista korville ja pitkin päivää, kuume nousi kolmeenkasiin ja palelin. Sitten hikoilin omituisesti eri paikoista, esim.  yläruumiista, ja kun siirsin peiton pois siitä kohtaa niin äkkiä palelinkin ihan horkassa. Ja taas jostain takapuolesta ja lonkista oli kuuma, ja sama juttu. Iltapäivällä viiden maissa halailin pönttöä viimeisen kerran näillä näkymin. Tänäaamuna heräsin sitten pirunmoiseen päänsärkyyn.

Mies oksensi eilen, mutta aikoi muka mennä töihin tänään. Olin vihainen, että ei…

Jipii!

Kuva
Sain käytyä hammashoitolassa ennen noroviruksen kouriin joutumista! Se oli tärkeintä nyt. Ja hampaat on hyvät ja hampaanvälit puhtaat, hyvä oksentaa :) Mutta pikkusen ällötti ku hygienisti raaputteli semmosella kaksipäisellä metallikoukkutyökalulla mun hampaita ja näin, kun siinä toisessa päässä roikku jotain veristä hyhmää. Vieläki kyllä maistuu suussa verelle. Koirakin hämmästellen haisteli mun hengitystä, kun tervehdin sitä.

Kuopuksen asuntolassa joku pöljä siivooja oli jättäny vadin ja ämpärin kiukaalle, ja kun se meni ajastimella päälle automaattisesti, ne oli sulanu siihen. Siitä eilinen palohälytys. Kuka vielä nykyaikana on niin ajattelematon, että laittaa sähkökiukaalle yhtään mitään? Mie en laittais edes puukiukaalle muutaku todella väliaikaisesti jonku vesisäiliön kannen täytön ajaksi tms. Oli tullu Wilmaan huoltajille rauhoitteluviesti.

Tänään on luvassa taivaan selkenemistä jossain vaiheessa, ja pimeällä revontulia. Tai ehkä revontulia, nehän tulee jos on tullakseen. Aurin…

Yök

Kuva
Vein kuopuksen koululle aamulla (oli liukasta) ja sitten söin aamiaista ja käytin koiria ulkona. Tuuli kylmästi ja tuiskutti lunta, ajattelin lähtiessä että vähintään se kaks kilsaa täytyy kuitenkin kävellä eli kilsa suuntaansa. Jossain vaiheessa kurkkasin Simply Walkingia, se näytti 1,09 km, mie sanoin koirille että no niin, ollaan jo saavutettu... - ja tuli totaalinen blackout. 

Mikä se sana oli? Ihan tuttu, jotenkin yhdistin sen työelämässä pomojen juhlapuheissa kuulluksi. Päämäärä? Ei. Minimi? Ei. Etappi? Ei. Mallasin vaikka kuinka montaa sanaa siihen, ja lopulta tulin siihen tulokseen, ettei siihen ole olemassakaan sanaa. Sitten koirat ilmoitti ettei ne halua enää kävellä, käännyttiin takas. Ne ei halunnu kävellä takaisinkaan. Tunsin itteni hirviöksi kun koirat surkeina mun kantapäiden takana raahusti. Puoli kilsaa ennen kotia se sana plumpsahti muistionteloista kuin alien ihmisen sisuksista, limaisena ja tahmeana: tavoite. Mua kyllä vaivaa nää sanaunohdukset.

Hassut koirat.
Sukka. …

Filung

Kuva
Vaihteeksi oli lumimyrsky aamuyöllä. Aamullakin tuuli tuimasti, jasmikkeen oksa oli piirtäny hangelle niin pitkän viurun, että hyvin näki millä voimalla oli tuullut aiemmin. Heräämisen aikoihin oli kuitenkin hieno auringonpaiste, otti ihan silmiin kun ulos katsoi. Mennä sinne ei paljo kannattanu, ilma oli paljon kivempi sisältä katsottuna. Nyt iltapäivällä voinee ajatella lenkkiäkin.

Aloin pitkästä aikaa kutomaan sukkia ihan perinteisesti varresta, käytin keltaisen ja punaisen kirjavia lankoja (toisesta sukasta ei siis tule yhtään saman näköistä, mutta ei se mua haittaa yhtään) ja oon saanu ekan peräti jo kantapään yli kudottua. Eilen oltiin ajelemassa ja siinä tuli pätkä tehtyä. Nyt kun oon niin saamattomalla päällä, iloitsen siitä vähästäkin, mitä saan tehdyksi. Vaikka se paljolti onkin itseaiheutettua tekemisvaatimusta. Ei mua kukaan muu vaadi sukkia tekemään.

Pitäs vissiin laittaa lintubongauslista unissa nähdyille linnuillekin; viime yön unessa näin lapin- ja viirupöllön. Sekä yh…

Hyvästi hienot hankikelit

Kuva
Rapakelit rynnistää rantteelle.
Mutta Rouva Mustarastas on saapunut, koskapa Herra Mustarastas tapailee serenaadia. 
Eilen kävin pitkästä aikaa kirppiksellä, kattelin olisko hauskoja halpoja (max 1€) astioita rairuoholle, aattelin laittaa nyt vaan pieniä ruohotuppaita. Samalla löysin hienon, vaikkakin vähän liian ison posliiniruukun sille kolmen euron helmililjaistutukselle, jonka kaupasta löysin tässä yks päivä. Ja katkaisin vahingossa jo yhden nuppuaihion siitä. 
Mies muisti naistenpäivää eilen :o ikinä ei oo semmosia muistanu. Epäilen, että tämän takana on joku nainen työpaikalta, on patistanu ostaan jotain perheen naisille :) toi sitten kasan suklaata. Yksi meistä naisista on kyllä herkkulakossa, minunkin piti ruveta mutta näköjään se ei niin vain onnistu. Mutta nyt en ota siitä ressiä. 
Tarpeeksi ressiä on jo arjessa. Ja jotenkin musta tuntuu, etten oo kunnossa. Kävin reilun kilometrin pissatuslenkin koirien kans, ja hyvä kun jaksoin ees sen. Kotiin tultua oli hirmuisen voimaton olo,…

Mie paskat nakkaan

Kuva
...siitä, etten ehtiny harjata tukkaa joogaan lähtiessä, vaan hulmahdin sinne eilisillan saunanjälkeisletit puoliksi purkaantuneena. Kävin vielä kaupassakin - kyllä sitä on nähty siellä kyläkaupassa niin monen näköstä pörröpäätä, että sulaudun kyllä joukkoon. Kirjotin ensin että "suolaudun".

...siitä, etten oo imuroinu viikkoihin, en ees ilmalämpöpumppua. Viime viikolla mies puhui, että ei oo ilppiä imuroitu vissiin pitkään aikaan, sanoin että ei mitään muutakaan ja että ihan vapaasti voi imuroida, kuka jaksaa. "Viikonloppuna", sanoi mies, ja enimmäkseen makas sohvalla koko viikonlopun. Kielsi krapulan, vaikka juomaa oli kyllä mennyt. Nyt on keskiviikko, imuri on saanut olla rauhassa. Juu en komenna ketään, koska mulla on se syyllisyyden painava viitta, mikä tulee siitä, että olen eläkkeellä. Sellanen, joka ns. makaa kotona päivät pitkät, ei vaan voi käskeä työssä ja koulussa kävijöitä siivoamaan. Jos ketään ei häiritte niin olkoon siivoamatta ja jos häirittee niin…

Elämäni risukasassa

Kuva
Ehkä nenäni on vielä pinnalla, kiitos erinäisten perhevelvollisuuksien, jotka on suoritettava eikä voi vaan olla peiton alla. En voi kyllä muutenkaan maata koko päivää, kun jo yön jäljiltä oon ihan kipee. Ehkä voisin, jos olis sellanen mukava sänky Tempur-patjoineen ja moottoreineen. Painepatjakin olis ihan ookoo.

Tänään vein kuopuksen autokoulun teoriakokeeseen, joka meni läpi, hip hei! Se on kyllä kovasti panostanutkin asiaan, eikä tee ns. vasemmalla kädellä. Vein sen takas koululle ja kävin tullessa kaupassa ja sitten olinkin jo ihan loppu. "Levähdin" vähän sohvalla ja heräsin siitä reilun kahden tunnin sikeiden unien jälkeen...

Pari päivää sitten pakkasin eväät ja istuinalusen reppuun, katsoin kartasta kiintopisteen ajatuksella, että tuon nyppylän huipulla sit syön eväät. Kun on hankikantokin, ja pääsee mihin vaan. No, pääsee jos se hanki kantaa, mutta kun se ei joka paikassa kanna. Ja sitten on risukkoa, jonka läpi ei jänistä isompi mahdu. Siinä ei kantohanget auta. Eikä …