Elämäni risukasassa

Ehkä nenäni on vielä pinnalla, kiitos erinäisten perhevelvollisuuksien, jotka on suoritettava eikä voi vaan olla peiton alla. En voi kyllä muutenkaan maata koko päivää, kun jo yön jäljiltä oon ihan kipee. Ehkä voisin, jos olis sellanen mukava sänky Tempur-patjoineen ja moottoreineen. Painepatjakin olis ihan ookoo.

Tänään vein kuopuksen autokoulun teoriakokeeseen, joka meni läpi, hip hei! Se on kyllä kovasti panostanutkin asiaan, eikä tee ns. vasemmalla kädellä. Vein sen takas koululle ja kävin tullessa kaupassa ja sitten olinkin jo ihan loppu. "Levähdin" vähän sohvalla ja heräsin siitä reilun kahden tunnin sikeiden unien jälkeen...

Pari päivää sitten pakkasin eväät ja istuinalusen reppuun, katsoin kartasta kiintopisteen ajatuksella, että tuon nyppylän huipulla sit syön eväät. Kun on hankikantokin, ja pääsee mihin vaan. No, pääsee jos se hanki kantaa, mutta kun se ei joka paikassa kanna. Ja sitten on risukkoa, jonka läpi ei jänistä isompi mahdu. Siinä ei kantohanget auta. Eikä tällasestakaan yli mennä:
Joo, koirien kiinnipitoaika alkoi jo, mutta tuolla risukossa nousee verenpaine vaarallisen korkeaksi, kun on kaksi koiraa taluttimessa ja ne on vuoron perään jumissa jossain risussa. Mutta kyllä, tällaisessakin rytömetsässä
tuli heletanasalvetti jotain ihmisiä vastaan! Mitä pirua ne tukkii mun kans samaan ryteikköön??! Mutta löysin mie hienonkin jutun yllättäen:


Siellä mettässä ei ollu ihan helppoa suunnistaakaan, ojien perusteella vähän koitin itteeni sinne kartalle asettaa, ja tuo ylläoleva kallio toki oli merkitty. Sit siellä oli toinenkin nyppylä, missä huomasin, että oon väärässä suunnassa. Siellä mäen päällä oli ihan melkeen kesä :)
Ja toisessa paikassa talvi:
Mutta löysin viimein senkin paikan, mitä hain - ainoo ongelma oli, että lähestyin sitä sieltä puolelta, missä oli lampi. 
Ja minähän en tuolla kävele tosiaankaan millekään jäälle, ne on tosi petollisia just niiden moneen kertaan mainittujen lähteiden takia. Liian levee, piripintaan täynnäoleva ja heikkojäisen näköinen ojakin (kuva aiemmin) meni siinä niin, että jouduin kiertämään melkein tuonne taakse metsämaan, että pääsin syömään evääni sinne huipulle. Olihan se ihan hieno reissu, mutta harhailun ja muiden ongelmien takia siitä tuli pidempi ja raskaampi kuin ajattelin. Onneksi oli sitä evästä mukana. Siellä oli paljon kauriiden ja hirvien jälkiä, myös ilveksen suht tuoreet jäljet bongasin. 

Seuraavana päivänä ajattelin pitää lepopäivän, mutta niin vain oli ulkoistuttava iltapäivän lopulla. Niskasta hiipi semmonen karhean tunkkainen olo, oli pakko päästä ulos. Lonkat kärsi edellispäivän reissusta ja tänään onkin sitten koko toinen jalka kipee. Tai lonkka, polvi, nilkka ja isovarpaan tyvinivel. Kaasujalka :) sai sillä onneksi autoa ajettua. Aamulla piti tulla luntakin, mutta se jäi tuonne etelään. Nyt on taas kaunis ilma. Liekö hankikanto jotenkin kärsinyt vai missä oli vika, mutta en meinannu yhtään pysyä hangella, kun kävin heittämässä tuonne kompostin nurkille sen Lidlistä jokin aika sitten ostetun akkakusetelman. Säästin muratin siitä, istutin saviruukkuun ja laitan kesällä ehkä johonkin ulkoakkakusetelmaan. Mun paperiruusujen varsiin ei oo puhjennu lehtiä vieläkään; onkohan ne oksat jotenki kuolleita?

Kuopus kyllä ehti luulla, että oon tullu hulluksi, kun ääneen ihmettelin niitä ruusuja käännellessäni, että "miksei näihin oo tullu lehtiä?" Että eihän paperikukat tee lehtiä. 

Oon ihan jumalattoman saamaton, masentunu ja ahistunukin aina välillä. Se ahdistus toisinaan kumpuaa jostain ties mistä - ei välttämättä pysty sanomaan, mikä sen saa aikaiseksi - ja tää väsymys on niin vahvana, ettei vaan jaksa tehdä mitään sen tunteen estämiseksi. Se vaan vyöryy päälle ja joskus menee sit menojaan. Eilen illalla oli paha. Nyt kun oon saanu olla tän päivän yksin kotona ja nukuin, ja aurinko paistaa ulkona, on vähän helpompi olla. Saa sit nähä, mitä se on kun mies ja esikoinen tulee kotiin. Ehkä könkkäsen koirien kans ulos? Jos jalka kestää. 


Ai niin; katoin pitkästä aikaa tilastoja, ku huomasin että on ihmeen paljon käyntejä - joku venäläinen maurishostuff tehtailee. Ei kande käydä katsomassa, mikä se on, joku huijaussivusto kumminkin.

Kommentit

  1. Onpa kaunis jääputoukset.

    Oletko muuten jo testauttanut estrogeeniarvot? Tuo alituinen väsymys voisi hyvin viitata vaihdevuosioireisiin. Niitä on nin monenlaisia ja jokaisella omanlaisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en oo. Ei oo tullu asiaa lääkäriin... mutta vaihdevuosioireita kyllä on, hyvin vois liittyä siihen.

      Poista
  2. Kevät on raskasta aikaa. Onneksi "joudut" käymään ulkona koirien kanssa. Ehkä se päivä paistaa jossain vaiheessa sinne risukasaankin?
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on onni, että on koirat :) hyvä syy rymistellä risukoissa ja millon missäki.

      Poista
  3. Ekana luin otsikoksi 'risasukassa' :D Mutta paistaa se sinnekin, päivä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukassa voiskin elää varmaan ihan kodikkaasti :)

      Poista
  4. Upea jääputous! Olet sie jaksanu kahlata melkosen matkan! Joka paikkaan niitä sikiää ihmisiä, kun haluaa olla ittensä kans keskenään :)
    Onnittelut autokoululaiselle, yks etappi saavutettu!
    Jaksuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi koko matkaa ei tarvinnu kahlata, pääsi osin pintaa pitkin.

      Poista
  5. Aikamoisen reissun olet jaksanut tehdä. Koirien kanssa sitä vaan on lähdettävä ulos joka päivä. Paljon onnea autokoululaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mie kyllä nakitan lenkityksen jälkikasvulle... ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Kukkia ja perhosia