Ihmisyys

Jostain luin sanonnan, että "vanhus tekee päivässä vain yhden asian", ja totesin että olen sitten vanhus. Ja se yksi asia useimmiten mulla on se koiralenkki. Tänään olis jooga ja suunnittelin käyväni verenluovutuksessa - tuli taas Veripalvelulta ahdistava viesti, että verentarve on suuri - ja samalla vieväni esikoisen työharjoitteluun. Päätin sitten skipata joogan, olis pitäny autokin laittaa lämmitykseen kun on niin kylmä, ja se on huonosti pihatiellä lämmityspiuhaa aatellen. En illalla tullu aatelleeksi, että yöstä tulee niin kylmä, kun palasin yhdeksän jälkeen viemästä kuopusta koululle ja jätin auton siihen. Usein oon joogan jälkeen niin väsynytkin, että koiralenkki olis sitten jäänyt ehkä kokonaan, ja se on kumminkin tärkeämpi. 

Tuntuu että pystyn rentoutuun vasta sitten, kun ei ole mitään menoja tiedossa. Ja tuntuu, että on liikaa kaikkea. Esikoinenkin on nyt iltavuorossa, mutta jahka päivävuorot taas pyörii, se saa mennä pyörällä junalle. Eilen iltapäivällä vein sen sinne junalle, ja se soitti perään että näki vastakkaisella puolella seisaketta jonku mytyn, joka saattoi olla makaava ihminen - tai roskasäkki, niitähän nyt lojuu siellä täällä kun roskapartiot on ollu hommissa - ja pyysi mua käymään katsomassa. Kieppasin ympäri ja ajoin lähemmäs ja kävelin kattomaan. Roskasäkiltä näytti, oli kiiltävää mustaa kasa. Sitten erotin säkillä pään, jossa oli aurinkolasit. Säkkikin oli nahkatakki, jonka sisällä oli siistin oloinen nuorehko mieshenkilö, josta uhosi alkoholin lemu. Taputtelin sen hereille ja koitin saada liikkeelle, mutta sen jalat oli ihan makaroonia. Sain sen kumminki semmoseen paikkaan, johon pääsin autolla, otin kyytiin ja vein kotipihalleen. Kovasti se kyseli että miksi mie teen semmosta, autan sitä vaikka se on paska ja kännissä ja mitä kaikkee. Sanoin vaan että ihminen se on silti. Kiitteli kyllä, mutta huvittavaa oli, että se siellä kotipihallaan alko kouriin mua ja vaatimaan, että tulisin sisälle! Kyllä olis pojalla naama venähtäny, kun olis aamulla tämmösen mummon vierestä heränny :D Aattelin ensin, että hoidan sen sisälle asti, mutta se kähmiminen alko pelottaa. Jalat ei pitäny mutta käsien ote oli kyllä luja. Olin ihan kauhean kuumissani ja uupunut sen homman jälkeen, sellasta liki 190-senttistä miestä taluteltuani... 

Jotta en liian hyväksi itseäni tuntis, niin mietin, että jos sillä olis ollu kuset housuissa ja oksennukset rinnuksilla, niin en olis kajonnut. Olisin soittanu poliisille että hakevat pahnoille. 

Punoin eilen valmiiksi sen yhen pajuhäkkyrän, mitä aattelin joillekin mahdollisesti tuleville ulkokukille ruukunsuojukseksi. Tai koristukseksi. Sellanen lieriö vain. Sitten kattelin sinne sisälle, että tuli taas pienempi kuin ajattelin. En oikein osaa ajatella sen pajupunoksen paksuutta, miten paljon se syö sitä sisätilaakin. Ehkä sinne jonkun ruukun saa mahdutettua. 

Viettäkää hauska pässiäinen!

Kommentit

  1. Kuhan sen yhenkään asian :D Melekein kaikki on tehty jo monneen kertaan!
    Olet sie kuitenki hyvä ihminen. Sille miehelle ois käyny tää viisu:" Pässinpää tänne jää, yritä päätäsi selevittää, niin huomenna kirkkaamman päivän näät" :D

    Kiitos samoin pässiäistä, vaikka kaikki päivät on samanlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla pässiäinen tietää vaan kaljottelevaa ukkoa iltaisin, ja ehkä hyvässä lykyssä jotain reissua, jos ilimoja piisaa.

      Poista
  2. Kyllä teit hienon työn kun miehen kotiin veit. Enpä usko, että itse olisin vienyt paitsi tästä kylältä joku tuttu poika olisi ollut.

    Mutta muuten, jos tytöt pääsee pyörälläkin kulkuvälineelleen, niin voisit ajatella itseäsi ja luopua siitä jatkuvasta kuskaamisesta. Saisit omaa aikaa rauhassa vaikka koirien kanssa tai yksin.

    Tiedän tunteen, kun koko ajan on sovittuna jotain. Järjestänkin yleensä kaikki samaan syssyyn esim kirkolle mennessä. Ensi viikolla on labra, auton pesu ja renkaiden vaihto, kirjasto ja apteekki sekä lounas vakipaikassamme. Kaikki samalla reissulla. siihen menee puoli päivää ja sitten kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niinku sanoin ni kunhan pääsee takaisin päivävuoroon, kulkee pyörällä. Paitsi ehkä sateella. Kuopuksen matka on pitkä ja vaatii kaksi junaa ja bussin ja aikaa niin paljon, että säälin sitä. Sillä on nyt ollu kai vähän hankalaa asuntolassa, kaipailee kotiin - iso ero vuoden takaiseen, kun se ei halunnu olla kotona ikinä ku täällä oli niin tylsää.

      Mie vain en voinu jättää sitä tyyppiä makaamaan sinne. Saati soittaa poliisia ja odottaa ties kuinka kauan sen saapumista, eihän ne tänne maalle viitsi tulla jos ei valmiiksi lähellä oo. Mutta on se niin surullista ja typerää juoda ittensä jalattomaksi!

      Noin mieki koitan järjestellä menoja, että samalla lähtemisellä sais mahollisimman monta asiaa. Ja mieluiten vielä niin, ettei tarvis ite ajaa :)

      Poista
  3. Olitpa kiltti <3

    Mun tekosista tule usein sinnepäin-juttuja. Just pohdin yhden valmiin huivin purkamista :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, pelkäsin että mies sattuu just tuleen töistä ja näkee mut käsikynkässä nuoren miehen kans kylänraitilla ja suuttuu :D

      Mulla on kans yks villapaidantekele, joka pitäs purkaa mutta harmittaa niin vietävästi etten oo saanu aikaseksi. Inhoan purkamista! On kuitenkin ollu pakko opetella. Pajujutut sentään voi heittää aina nuotioon...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Kukkia ja perhosia