Yllättävää

Kylläpä eilen yllätinkin itteni tekemällä vaikka mitä. Koirat on sängellä, auto teipattu - katsastuksen jälkeen talvella hätäteipattu puskuri repsotti taas - alakerta imuroitu, ikkunat ulkoa pesty (pl. kolme kuistin ikkunaa, jotka on liian korkeella) ja yhtä sun toista muutakin. Laiska töitään laskee.

Ei tarvinnu pukea koirille yöksi vaatteita, ei se sänki niin paljoa häirinnyt, ja nyt onneksi kun on lämpimämpää, niin ne ei niin liki ihoa nukukaan. Mutta olipa taas vaikee saada illalla unta, vaikka olin koko päivän touhunnu. Ikäänkuin kävin kierroksilla vielä silloinkin. Ja onneksi en ollu nukahtanu vielä, kun yhtäkkiä miehen päältä kuului surina - arvasin heti, että kimalainen taas eksyny sänkyyn. Silleen aina välillä keväisin sattuu, mistä lie pujottautuvat sisälle asti. Kielsin miestä huitomasta (se oli jo nukahtanu ja ihan unenpöpperössä) ja hain sen lasi+kortti -systeemin, mikä on vintissä ihan sitä varten, että voi pyydystää kimalaiset nätisti, ja poimin ison karvaisen mönkiäisen talteen. Onneksi niillä on semmonen tapa päristää siipiään ehkä varoitukseksi, muuten olis jääny varmasti miehen alle ja pistäny.

Mistä muistui mieleen se, kun esikoisen sänkyyn eksyi kimalainen joskus vuosia sitten, kun tyttö oli vielä pieni. Mie luulin, että siellä on vaan joku kärpänen, joka pörisee, ja tyttö ite oli unen läpi kuullut sen ja pitänyt syynä nalleaan ja ihmetellyt, miksi se pieree :) Asia selvis sitten, kun kimalainen ahdingossaan pisti tyttöä käsivarteen.


Tässä oltiin aamukävelyllä. Rinne edessä parikymmentä metriä korkea, ainakin. Käsiä paleli alkumatkasta, ja loppumatka typistyikin siihen, kun huomasin käveleväni pururadalla, ja tuli vastaan koirankieltomerkki. Varsin koiravihamielistä seutua kyllä. Koskahan keksivät laittaa hautausmaallekin koirakiellon, toisinaan tulee käveltyä sieltä laitamilta, kun sieltä menee harjulle polku. Vältän sitä kyllä aina sillon, ku nään että hautausmaalla on ihmisiä.

Piti sataa hiukan, mutta sadealue haihtui ennen meille saapumista. Lounaisemmassa näkyy satavan.

Kommentit

  1. Täällä toinen laiska, joka laskee työnsä. :-D Mutta se on se hyvän olo, mikä varsinkin rästitöiden tekemisestä tulee, etteihän sitä vain voi pitää sisällään. Mitäs jos muutettais tuo sananparsi johonkin muuhun muotoon. Mun mielestä noista vanhoista lyttäävistä sanonnoista vois todellakin jo pyrkiä eroon. (Tämä nyt vain toteamuksena ja muistutuksena itsellenikin.)
    Miten olis "tyytyväinen tyttö työnsä laskee"?

    Saksa on joissakin asioissa hyvinkin takapajuinen maa ja omituisiin asenteisiin joutuu aina silloin tällöin törmäämään, mutta mikä täällä kyllä vetää voiton ihan 6-0 Suomeen on koiraystävällisyys. Olisin nimittäin ajatellut sen olevan Suomeen verrattuna toisin päin, koska Suomessa on niin paljon tilaa ja vähän asukkaita. Täällä taas ollaan pienemmässä tilassa 83 miljoonan asukkaan kanssa.
    Koirat ovat tervetulleita lähes kaikkiin ravintoloihin. Kauppakeskuksiin voit mennä koiran kanssa. Ravintoloissa on yleinen käytäntö, että koiralle tuodaan automaattisesti vesikuppi (tai kysytään onko sille tarvetta).

    Tästä oli joskus eräiden Suomi- vieraiden kanssa puhetta, heillä kun on kolme koiraa ja he olivat vahvasti sitä mieltä, että eivät missään nimessä halua Suomeen tulevan luvalliseksi, että koirat pääsevät ravintoloihin. Se oli silloin juuri isommissa määrin puheenaiheena.

    "En halua koiria kuolaamaan siihen lautaseni viereen", oli perustelu. Jäin vain miettimään, että minä en ole _yhtään ainutta kertaa_ näiden täällä asumieni 25 vuoden aikana joutunut todistamaan koiran olevan häiriöksi. Aggressiivisten ihmisten häiriökäyttäytymistä kylläkin. Yleensä ne koirat makoilevat huomaamattomasti pyödän alla ja niiden läsnäoloon havahtuu vasta sitten, kun seurue nousee pöydästä ja koira lähtee mukaan.

    Eli se, että koirien mukana tuominen on luvallista täällä, ei tarkoita sitä, että jokainen koiranomistaja lähtee nyt just sen takia ulos syömään ja ottaa mahdollisesti sen sosiaalistamattoman koiran mukaansa. Järki mukaan tässäkin asiassa. Esimerkiksi meidän ison koirapojan kanssa ei olisi tullut mieleenkään lähteä ravintolaan. Sen sijaan ulkoterasseilla/ Biergarteneissa käytiin sen kanssa paljonkin.

    Liekö tälle koiraystävällisyydelle syynsä sitten myös siinä, että koirat ovat iät ja ajat kuuluneet saksalaiseen elämään. Kun katsoo vanhoja maalauksia aatelisista, niissä on melkein aina koiria mukana. Hyvin monet Suomessakin tutut rodut ovat täältä lähtöisin. Mm. yksi mun ehdottomia lempirotujani eli Leonbergin koira. Jos ensi viikolla lähdemme reissuun, ajelemmekin juuri sinne Leonbergilaisten alkujuurille. Mutta valitettavasti ei kuitenkaan koiranhakureissulle. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkälaiset kiinnipitosäädökset Saksassa on koirille?

      Kun täälläkin esim. äitini lapsuudessa kylän koirat juoksenteli irrallaan laumoissa päivät, ja meni yöksi kotiin, paitsi urokset jos joku narttu oli juoksullaan - ne oppi siinä väkisinkin sosiaalisuutta keskenään. Kiinnipitopakko estää kunnon sosiaalistumisen, etenkin jos hihnan toisessa päässä on vielä ääliö, mutta toki se on tarpeellinen autojen lisääntymisenkin takia. Ainahan niitä aggressiivisia koiria on kyllä ollut, niitäkin.

      Miekään tuskin menisin mihinkään ravintolaan noiden kanssa - terassilla on syöty pizzaa, mutta silloinkin koirat halus olla koko ajan sylissä. Ja hinkuvat ohikulkevien koirien perään. Ei niitä oo opetettu käyttäytyyn...

      Poista
    2. Tarkoitin tuolla sosiaalistamisella lähinnä koirien sosiaalistamista ihmiselämän suhteen ja sen, että niitä vieraisiin ihmisiin ja isompiin ihmisjoukkoihin oppimattomia koiria otettais ravintoloihin mukaan. Tosin onhan siellä aina se mahdollisuus, että on muitakin koiria liikenteessä. Hyvin harvoin kuitenkaan sitä sattuu, että on useampi koira yhdessä ja samassa putiikissa.

      Tuo kiinnipitolaki taitaa olla sellainen veteen piirretty viiva. Paljon tulkinnanvaraisia säännöksiä ja taitavat vielä olla osavaltiosta toiseen erilaisia.
      Sen tiedän, että kaupunkialueella on ehdoton hihnapakko, paitsi erityisesti koirille merkityillä alueilla. Ja osalla roduista on myös kuonokoppapakko ja joissakin osavaltioissa vaarallisiksi luokiteltavien koirien ulkoiluttajalla on oltava todistus viralliselta taholta, että suoritettuna on se nk. ajokortti.

      Miten näitä asioita sitten todellisuudessa valvotaan ja miten niihin puututaan, se lienee taas ihan toinen juttu. Voihan olla, että niitä valvotaankin, mutta en vain ole siitä tietoinen.

      Noin yleensä ottaen oma kokemukseni on, että homma koirien kanssa toimii ja suurin osa omistajista on todella valmis satsaamaan siihen koiransa toimivuuteen. Aika vähän tiedän esimerkiksi meidän tuttavapiiristä väkeä, joka ei olisi koiransa kanssa koirakoulussa. (Vastaavasti sitten on se yksi tyyppi, josta kerrooin, ja onneksi se tapaus onkin ainut, mitä me tiedämme. Pysykööt myös sellaisena.)
      Mutta tämä on nyt vain mun käsitys asioista ja saattaa olla hyvinkin vääristynyt, jos katsottais neutraalista vinkkelistä koko maan tilannetta.

      Poista
  2. Piereskelevä nalle ja sheivatut koirat... hih.

    Mun kommentti eilen muuten taisi hävitä taivaan tuuliin, vai liekö mennyt roskaposteihin. No, mikään tärkeä se ei ollut, joten joutikin mennä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei löydy roskaposteistakaan. Liekö bloggeri nielaissut.
      Kuopus sai ajokooortiiiiiin!!!!!

      Poista
    2. Voi miten ihanaa!!! Onnea toooosi paljon. Nyt vaan ajelemaan, että kokemus karttuu, nimin. Omasta kortista 9 vuotta!

      Poista
    3. No ei se oo sullakaan ollu kauaa!

      Poista
  3. Pierevä nalle :D ihana muisto vaikka pistävä. Täällä satoi eilen ja nyt sen huomaa, vihreys poksahti ikkunaan...kohta on lähdettävä ulos nauttimaan. Hyvää tätä päivää ja kieltomerkittömiä polkuja koiruille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä huimaa, mitä pieni sade tekee keväiselle luonnolle!

      Poista
  4. Tuli vielä mieleeni tosta koirien ravintolassa olosta. Minä siis tykkään koirista kovasti, mutta kyllähän siinä täytyisi allergiatkin ottaa huomioon. Minun toinen lapsenlapseni on niin kovasti allerginen sekä koirille että kissoille, ettei hän voisi mennä ollenkaan sellaiseen ravintolaan syömään, missä on koiria/kissoja. Meillähän oli ennen kissa, eikä tyttö voinut käydä meillä silloin ollenkaan. Yritettiin kyllä, mutta tulos oli, että kiireen vilkkaa Lastenklinikalle. Vasta puolisen vuotta kissan menehtymisen jälkeen oltiin saatu siivottua kaikki paikat niin, että oireita ei enää tullut. Tosi kurjaa, kun tyttö itsekin tykkäisi eläimistä, mutta ei saa mennä niiden kanssa samaan tilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli esikoinen kanssa pienempänä tosi allerginen, kissoista sai näppyläihottuman melkeen heti, ja siskon piti vaihtaa matkalla vaatteet, kun se tuli käymään - sillä oli koira. Tosiaan ne irtokarvatkin teki allergiaoireita.

      Miten lienee tuolla Saksan suunnalla, missä koiria saa ravintoloissa olla. Meneekö allergiset sitten toisiin ravintoloihin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia