Ajatuksia ja uutisia

Heh, musta pilvi häipyi pään päältä iltaan mennessä :) Tai harmaa pumpuli pään sisältä. Ehkä syynä oli migreenilääke, ehkä kotoa muualle pääsy (tosin kävinhän lenkilläkin pumpulipäänä) tai miehen Hesessä tarjoama ruishampurilainen tai halvalla saatu kiva kukallinen kesäpaita. Kaverillekin on synttärilahja ostettuna; sillä, mulla ja esikoisella on peräkkäisinä päivinä synttärit. Mulla oli vieläpä työkaveri, jolla oli sit vielä jonon jatkona synttäpäivä. Ja toinen työkaveri, jolla on kuopuksen kans sama synttäpvä. Eksän suku muuten oli semmonen, että siellä osui monelle saman suvun ihmiselle samoja syntymäpäiviä, se on aika erikoista kyllä, kun päiviä on kuitenkin 365 per vuosi. Äitillä oli 8.7. ja sen avomiehellä 7.8. Synttärisattumat on hauskoja.

Vihreää ja oranssia


Mutta näin äitienpäivän tienoilla oon pohtinu taas omaa äitiänikin, ja alkoholismia ja välinpitämättömyyttä ja sen kaiken vaikutusta itseeni. Lueskellut toisten alkoholistien lasten kokemuksia ja kauhistellut, että ei mulla tuommosta ollu kuitenkaan. Oli vain semmosta mitä meillä oli.

Näin uutisen, että aikuiset tyttäret oli tappanu äitinsä raa'asti, ja jäin miettimään, oliko ne naiset jotain sekopäisiä päihteidenkäyttäjiä (ulosottovelkaa taisi olla ainakin) ja miten niiden äiti oli niitä mahtanu kohdella. Minkälaiset välit mahtoi olla. Vaikka mun äiti olikin kylmä ja viis veisas mun hyvinvoinnista, en ikinä olis voinu varmaan edes lyödä sitä. No ehkä silmittömän, sokean raivon vallassa. Mutta tappaa... ja vielä tuolleen. Järkyttävää. En syytä ketään, enhän edes tiedä kyseisestä asiasta, mutta lasten kaltoinkohtelu kyllä mahdollistaa lapsen kasvamisen hyvinkin kieroon. Ja vanhuksetkin voi olla varsin ilkeitä, ei ilkeä nuori ja keski-ikäinen ihminen muutu vanhetessaan kiltiksi.

Ja heti kun osui silmään uutinen koirasta, joka oli karannut omistajaltaan ja pureskellut ihmisiä Lahdessa, arvasin, että kyseessä on rescue-koira. No olishan se voinu toki olla joku "tavan" koirakin, mutta osuinpahan oikeaan. Rescuet ja muutkin kodinvaihtajat on vähän arvaamattomia, kun ei tiiä mitä ne on elämässään kokeneet, ja jos ei oo ehtiny suhdetta uuteen omistajaan muodostua, niin eihän ne tottele eikä anna kiinni.

Eipä nämäkään tottele, vaikka on syntymästään asti meillä asuneet ja kyllä jonkulainen suhde on alkanu jo tässä seitsemässä vuodessa kehittyä :)



Kommentit

  1. Mä oon huono nykyään lukemaan (huonoja) uutisia. Koitan kai suojella itteeni. Eskapismia... Mutta söpöt on nuo sun syntymästään saakka teillä asuneet ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieki skippaan lapsia ja eläimiä koskevat huonot uutiset. Miksei niin tekis, kun kerran voi!

      Poista
  2. Niitä alkoholistien lasten juttuja lukiessa aina miettii, että olisi mullakin voinut olla paljon huonommin asiat kuin oli. Vaikka ihan riittävästi vahinkoa tuli nytkin, vaikka äiti oli aina koko perheen tukena (asia, jota mun siarukset ei käsitä vieläkään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisaruksetkin näkee saman lapsuuden eri kantilta. Mun siskot oli jo muuttanu pois kotoa ku isä ja äiti eros ja elämä meni vielä surkeammaksi kun äitin juominen sen kun paheni.

      Poista
  3. Olen monesti miettinyt, miksi se tuntuu olevan paljon yleisempää, että äiti-tytärsuhteessa on ongelmia, kuin taas isä-poikasuhteissa. Vai onko tämä vain mun vääristynyt mielikuva, kun itse asiaa näin naisena ajattelen.

    Tosiaan, yhden ja saman perheen lapsilla on luonnollisestikin erilaiset kokemukset. No, kaksosilla saattaisi ehkä olla mahdollisuus kokea asiat samalla tavalla, sillä näkevät kaiken samanikäisinä ja samaan aikaan. Joskus jo vuodenkin ikäerolla saattaa olla merkittävä ero. Kun ajattelee, miten paljon vuodessa jotkut asiat voivat muuttua, niin tottahan ne lasten kokemat asiatkin muuttuvat. Eikä niitä voi kukaan toiselle myöhemmin selittää. Tai selittää tokikin voi, mutta se ei muuta niitä toisten kokemuksia ja muistoja miksikään.
    Nämä ovat mun mielestäni aina niin mielenkiintoisia asioita, miten eri ihmiset asioita kokevat. Sen takia varmaan tuo psykologia niin kiehtookin, että niitä kirjoja on tullut luettua ihan vain huvikseen ja opinnoissa olisin voinut istua psykologian luennoilla päivästä toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat ei ehkä puhu niistä? Mun miehen suhde isäänsä oli aika olematon, ei menny edes sen "kuolinvuoteelle" käymään, vaikka isänsä pyysi. Juotti pojan känniin ala-asteikäisenä ja oli ihan puliukko muutenkin. Erosi sillan alla asujista vain siinä, että sillä oli asumisoikeus asunnossa, jonka omisti mies ja sen mummo puoliksi.

      Tunnen myös kaksoset, joilla oli lasinen lapsuus, ja myös ne kokee jossain määrin eri lailla. Toinen on katkaissut välit vanhempiin, toinen ei. Luulen, että toiselle on oltu kovempia jostain syystä.

      Oli sellanen kyselytutkimuskin, jonka speksit täytin ja olisin voinut osallistua (liittyen alkoholistiperheen lapsena oloon) mutta mie vaan en enää muista niitä asioita. Aivot kai suojelee jotenkin, ja on peitellyt muistista sitä surkeutta. Siskot kertoo asioita, joita mie en muista ollenkaan. Eipä minusta ole millekään tutkimukselle hyötyä tämmösenä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

:´´(

Kukkia ja perhosia