Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2019.

Kylmä ilmamassa

Kuva
Yleensähän hellejakson päätteeksi saadaan ukkosia, mutta nyt ei. Syynä on kuulemma polaari-ilmamassa, joka tulee tuolta Jäämereltä luoteis-Venäjän yli ja työntää ukkosherkät ilmamassat hiiteen täältä.

Sataa kyllä vois, näyttää siltä että kaivosta on loppumassa vesi. Ainakin se, mitä hanasta tulee, on sameaa ja kellertävää, taidan käydä ostamassa juoma- ja ruuanlaittovettä kaupasta.

Jotain kumminkin on ihan yli tarpeen, nimittäin koivun siemeniä. Meillä kun noita koivuja tuossa pihan ympärillä riittää, niin tuulessa sataa ropisee pieniä lentokoneita yllin kyllin. Portaat on kuin sahajauholla päällystetyt, sisälle kulkeutuvat tietysti kans. Ulkona syödessä on tullu salaatin mukana varmasti syötyä muutamakin. Ehkä ne on terveellisiä. Minkähänlainen puuro niistä tulis, jos keittäis?

Mukavan vilakka oli maanantain lenkkeilyilma, kun vertaa menneisiin päiviin. Olin myös rohkea ja menin suunnittelemani lenkin, vaikka jouduinkin kulkemaan ihmisjoukon lävitse. Näin pupun ja paljon kauniita kuk…

Niin sekalaista, etten keksi otsikkoa

Kuva
Ootteko vielä hengissä helteen jäljiltä? Täällä hyvinkin. Olen siirtänyt ulkona tuolini toiseen varjoon, vaihteeksi näkymät on tällaset:
Ainoa kukkapenkkini, jossa on kunnolla kukintaa. Tuo alpi leviää hienosti, oon aatellu siirtää sitä muuallekin. Eihän se tuosta yläpihalta mihinkään näy. Tuossa kohtaa oli meillä ennen se suihkulähde, mutta kun sitä ei kukaan hoitanu ja se vaan kasvatti itikoita (ja sammakoita ja vesiliskoja, ne olisin voinu mieluusti pitää...) ja levää niin sen tilalle tuli sitten tuollainen kukkapenkki. Ostin siihen ei-ihan-halvimpia liljanjuurakoita, joista ei ikinä kasvanu mitään vaan ne vain mätäni maahan, joten sitten piti ostaa siihen sitä, mitä sattui puutarhamyymälässä olemaan. Se oli sitten tuo tarha-alpi. 
On siinä tuo yksi unelmani, palavarakkauskin viihtynyt. Ja ite siemenistä kasvattamani pinkki päivänkakkara ja harjaneilikka. Osan neilikoista esikasvatin, kun pussissa väitettiin, että ne voi kukkia jopa samana kesänä, jos ne esikasvattaa, mutta ne näyt…

Viikonlopuksi lämmintä luvassa

Kuva
Että joo. Sitten kun pääsee innolla odotetulle lomaselle meren ääreen, on kymmenen astetta lämmintä. Rannikolla on aina viileämpää kuin sisämaassa. Kurkkasin iltasanomalehden sivulle, aattelin että ihan varmaan siellä on juttu että "Nauttikaa nyt, kohta kylmenee!" mutte ei ollukaan. Ihme. Ukkosiakin tarjottiin pari päivää, vaan ei meille taaskaan edes sade yltänyt.

Virittelin riistakamerankin pitkästä aikaa kytikseen. Oli äsken 25 kuvaa joko tyhjästä pihatiestä tai koirasta tai kuopuksesta pesemässä pyörää. Oon istunu taas melkein koko päivän ulkona lukemassa kuningatar Victorian vanhan elämäkerran uusintapainosta, ihan kiintoisa vaikka paikoin pitkäpiimäinen, ja tarinakin on pääpiirteittäin jo ennestään tuttu.

Nää kuninkaallisten elämäkerrat saa mut aina plaraamaan Wikipedian tietoja ko. hahmoista ja niiden sukulaisista. En tienny että sekä Ruotsin että Norjan kuninkaiden sekä Tanskan kuningattaren isoäidin isoäiti on kuningatar Viktoria, ja että Tanskan kuningatar Margare…

Luonnonkukkaunelmia

Kuva
Uutiskatsaus iltapäivälehteen. Kymmenen päällimmäisen uutisen joukossa sota-aikainen juttu, Julia ja Sofia haluavat näyttää fitnessmalleilta, yksi "lasten suusta" -hauskuus, joku Tarja, 63, lemppas epämukavat ystävät elämästään, jalkapallokenttien tulevaisuus vaarassa, pornotähti Johanna on lopettamassa, Toivo Sukari kertoo mitä häänsä maksoivat. Yksi urheilujuttu ja pari tieliikenneonnettomuutta.

Mutta hyvähän se on, ettei tapahdu ainakaan kamaluuksia sen enempää.

Niin se kesäkin vaan vääjäämättä etenee kohti loppuaan. Yllä koiranheisi ja aronia, alla pihlaja.
Heinäkuu on kohta ohi. Siinä, että on jotain kivaa mitä odottaa, on se huono puoli, että odotusaika menee vähän niinkuin hukkaan. Jää elämättä, kun tähtää vaan johonkin kahden päivän Siikarannan reissuun. Vaikka kyllähän mie kesästä nautin, eilenkin pitkät ajat istuin lukemassa pihalla ja söinkin siellä. Meni pilveen eikä ollukaan helle, illansuussa jo melkein vähän kylmä meinas tulla tuulenpuuskassa. Nytkin ennuste t…

Kauhumaha

Kuva
Jopas oli kiukkuisia paarmoja kylillä! Ja miten ne saa aikaiseksi tuollaisia paukamia, vaikka ne hätistää tai litistää heti, kun purema tuntuu? Puoli säärtä turvoksissa yhdestä pistosta. Mutta toki muuten oli kiva aamulenkki.
Peruna kukkii. Yhtäkkiä vaan olikin kukat koko perunapellossa. Valkoista ja violettia.

Tää on yks mun lempikukista, kirjopillike. Se on kaunis ja sen kukat on makeat, lisäksi ne saa soimaan sopivasti puhaltamalla. Tietääkseni ainoa pillike, johon saa äänen.

Sitten tämmöisiä söpöjä koivuludevauvoja ♥ ihan sattumalta huomasin. Kun oli aikaa katella muuallekin kuin jalkoihin ja maahan... mettässä ja poluilla ei paljoo ympärille vilkuilla, kun pitää olla tarkkana ettei kävele käärmeen suuhun. Tai ei itestä väliä, mutta koirista. Ne voi kuolla käärmeenpuremaan, mie en. Tai ainakin se on erittäin epätodennäköistä.


Seurakunnanmetsuri huolehtii, ettei huudeilla kasva yhtään vanhaa havupuuta, ja ettei haitalliset vieraslajit ainakaan häviämään pääse.
Tuolle palsamiröykkiöl…

Pupuja, piirakkaa ja piinaa

Kuva
Kesä tuli takaisin. Heräilin tänä aamuna rauhassa ja ihan ilman päänsärkyäkin, keittelin kahvit ja luin kirjaa ja istuin pihalla auringossa, ja sillon vasta hoksasin, etten oo kattonu ollenkaan kelloa koko aamuna. Sehän oli kuin lomalla olis ollu.

Pakkasin aamiaisleivän ja vesipullon selkäsäkkiin ja lähdin koirien kans lenkille, ajatuksena vähän pidempi kävely - pieniähän nämä minun pidemmätkin on, vähän yli viis tuli nyt kilometrejä. Puolitoista tuntia meni evästaukoineen. Hiekkatiellä, jonka reunoilla on kataja - lehtipuupusikkoa, sattui sellanen yllätys, että rusakko pompahti puskasta eteen, muutaman metrin päähän. Onneksi sattui flexit olemaan suht lujasti käsissä, koirathan sekos täysin. Ja pupukin säikähti, singahti saman tien yhdellä loikalla tien toiselle puolelle pusikkoon.

Oon kattonu Areenasta sen Prisman kolmiosaisen sarjan "pysy nuorena" tms., ja siinä mitattiin vapaaehtoisilta erilaisia suureita elämästä ja kropasta, ja niiden perusteella sitten määritettiin e…

Päivitys

Kuva
Kesä tais tulla takasin. Ukkosia on luvattu mutta ei nähty eikä kuultu. Vähän satanu.

Puolet perheestä kävi megalomaanisella Metallican keikalla Hämeenlinnassa, ja saivat keikkajulisteen jossa lukee Hamellina. Olihan laulaja kyselly, että miten te oikeen lausutte moisen sanahirvityksen. Aika moni meni sinne, meän kattoremppamieskin.

Saunan katto on valmis, mutta piipun pellityksessä menee aikaa, kun pelleissä olikin joku mittavirhe ja pitää teettää uudet pellit. Hieno musta katto. Kyllä kelpaa taas kimalaisten sen alla pesiä.

Ruusupapu kukkiikin valkoisin kukin, odotin punaisia. Ensimmäinen kehäkukka on myös avautunut, hailakan vaaleankeltainen, odotin oranssia. Ruusubegonia on kuollut.

Ja sellanen iloinen asia tuli yllättäen, että pääsenkin vielä tälle kesälle toisen kerran Siikarantaan ♥ Mies akkreditoitiin kuvaajaksi Porispereen, se osti työpaikalta saamallaan e-passilla kuopukselle sinne lipun ja varas mökin Siikarannasta siksi ajaksi. Meidän vakimökki ei ollu vapaana, mutta saati…

Kuvia ja pohdintoja

Kuva
No niin, elämä alkaa palata uomiinsa. Tai toiseen uomaan. Ahdistaa ja itkettää enemmän täällä kotona, kun reissussa, vaikka reissu oli aiheeltaan surullinen.
 Sain mukaani ristikkokirjan, tässä minun ja isän viimeinen yhteinen projekti. En halunnut kumittaa vääriä kirjaimiakaan pois. Hatunnosto isälle, ettei ollu luntannu takaosan ratkaisuista, vaikka oli jäänyt ristikko kesken.

Luen semmosta kirjaa kuin "Hän oli siinä", Markku Siltalan väitöstutkimuksesta tehty kirja, puisevaa ja toistavaa tekstiä, mutta mielenkiintoisia kokemuksia ihmisiltä, jotka on saaneet läheisen (tai ihan tuntemattomankin) vieraakseen kuoleman jälkeen. Se tuntematon oli sellanen tapaus, että joku oli saanu kohtauksen kaupassa, ja häntä auttanut ohikulkija sai tuolta kohtaukseen kuolleelta jälkeenpäin kiitokset siitä, että edes yritti auttaa. Sitten tietty sitä "kalmanväkeä". Osan uskon ihan täysiä, osan panen ihmismielen kiemuroiden piikkiin. Ja ihmisen erikoisuuden tavoittelun.

Toki oon t…

Viiminen ilta

Vapaapäivä tänään. Ei enää asunnon tyhjentämistä ja siivouksella ei oo niin väliä, kun se menee remonttiin. Mulle tulee sieltä keittiön tuolit ja pöytä, yksi taulu lisää, rinkka ja pienempää sälää. Muun muassa Iittalan kermakko ja sokerikko. Mulla ei olekaan sellasia. Tai voi olla jossain säilössä, mutta en muista. Eipä oo usein ollu tarvetta.

Kävin kahdesti lenkillä, mukavaa kun ei ole kuuma. Illalla vähän sataa ropsautti, mutta vaatteet kuivui matkalla. Pahimman kuuron ajan olin veneen alla suojassa, kun sellanen trailerilla oleva oli sopivasti kohdalla.

Oon kattonu telkkaria! Siis muutakin kuin Areenan ylejuttuja. Jostain Friiltä löytyi muinainen mieliohjelmani, Maailman oudoimmat ruoat, ja joku uusi eläinlääkäriohjelmakin. Siis mulle uusi. Ajatella, mistä kaikesta niitä kokemuksia saakin, kun elelee näin pienesti ku mie, etten ees telkkaria kato. Vois kyllä ostaa sen taas hetkeksi... tosin en mie kuitenkaan sais sitä kattoa, kun esikoinen kattoo sitä aina. Tuskin päivällä kuitenka…

Reissun päältä

En luule, että mua ois kukaan täällä kaipaillu, mutta ilmoittaudunpa kuitenkin. Harvoin pidän näin pitkiä postaustaukoja! Jotenkin nyt ei oo ollu kirjoittamiseen painetta. Ehkä siksi, kun siskojen kanssa oon saanu jutella?

On tyhjennetty isän kämppää, ja se on säälittävää plarata toisen elämää. Niitä ruuveja ja muttereita ja kaikkea turhaa säilöön laitettua. Omituisia viestilappusia. Sitten tietysti on mysteerinainenkin, joku Amanda. Oli sen puhelinnumero isän puhelimessa, muttei kukaan tullu soittaneeksi sille ja kysyneeksi, kuka oot. Tietokoneen salasanassakin sen nimi oli... rakastajatar, avioton tytär??
Kaatiskuormia on tehty ja viety, siivottu ja otettu kuvia facebookin roskalavaryhmään, jotain sinne menikin mutta huomenna lähtee kierrätyskeskukseen mitä huolivat, ja kaatikselle loput. 

Toinen sisko on nyt päätymässä siihen, että se lunastaa kämpän meiltä ja muuttaa sinne. Helpottaa toki paljon, kun ei tarvi ties kuin kauan myydä kämppää kun ne vähän huonosti liikkuu nykyään.

Oo…

Totuus valkenee

Tilasin Tieteen Kuvalehden. Oikeastaan mies maksoi mun tilille ja pyysi sit mua tilaamaan, en tiedä miksei voinut itse sitä hoitaa. Tilaus ihan vain siksi, kun sieltä sai tilaajalahjana valvontakameran, joka lähettää hälytyksen puhelimeen jos joku liikkuu kotona ja siihen voi puhuakin niin, että kuuluu kotona kameran kaiuttimesta. Ja tokihan mie mieluusti luen ko. lehtiä, että ei ne roskiin mee :) Mukavaa populaaritiedettä, vaikka kritisoin sitä utopioiden määrää, mikä siinä on. Tyyliin suunnitellaan asutusta Marsiin ja pähkäillään miten sen vois tehdä... tai pikemminkin kerrotaan, miten se tehdään, vaikkei tiedä edes että pystyykö. Mie en semmosista piittaa, mutta aina siinä jotain kiinnostavaa on.

Siinä pyydettiin salasanaa, että voi sitten lehden sivulle kirjautua. No tilaus meni läpi, mutta salasana ei, ja sanottiin että koodi uuden salasanan laittoon on lähetetty mun sähköpostiin. Olihan se siellä, mutta se oli tanskankielinen... sen verran siitä älysin, että osasin sen koodin la…

Syksy tulee!

Kuva
Aronian lehdissä on jo syksyn värejä!  Tai ehkä se johtuu jostain muusta...
Kävin muuten nipin napin kesäkuun puolella vielä uimassa, sen kesän ekan kerran. Siellä mun talviturkki nyt kelluu Naarajärvessä. Kuvaa ei ole todisteeksi, mutta mies stalkkas saunan pukkarin ikkunasta kuulemma :) en tiedä miksi, epäilikö se etten tarkene mennä vai arveliko että huijaan...
 Laituri pilkottaa puiden välissä ja saunasta näkyy nurkka.  Tän verran todisteita tuli, kun istahdin tuohon nauttimaan uinninjälkeisestä olotilasta hetkeksi. Kiva mökki se on, minkä sisko on vuokrannut melkein koko kesäksi, vaikka hyttysiä sielläkin tietysti oli. Missäpä niitä nyt ei olis, paitsi ehkä keskellä kaupunkia. 
Eilen piti sitä ukkosta tulla iltapäivällä; oli puoli vuorokautta myöhässä ja jyrisi puoli neljän aikaan aamulla. Mie muistin vasta sillon, että se mun Reposaari-asetelma on pihapöydällä ilman sateensuojaa umpinaisessa astiassa, ja lähdin viemään sen katon alle. Pari kertaa vielä jyrisi vähän, mutta se si…

Heinäkuu

Kuva
Heräsin viideltä onnettomana. Mitenkä sitä ei nyt sitten kotona osaakaan nukkua, vaikka aattelin että nyt uni maistuu kun on raskas matka takana... unissa olin taas töissä, paljon töitä, paskamaisia työkavereita jotka haukuin ja sitten pyysin anteeksi, leivässä kasvoi sieniä ja ne piti heittää roskiin ja kukkia piti kastella, ja ne oli omituisia. Mun unissa toistuu (nykyään kyllä harvakseltaan) aihe, jossa kukat tai lemmikit on jääneet hoidotta ja on  huonossa hapessa.

Ehkä uneen antoi sysäyksen se, että tässä kuussa on tilaisuus, jossa mahdollisesti törmään erääseen työkaveriin, jota en ole nähnyt sen jälkeen, kun eläköidyin, ja suhtautumiseni häneen on hieman kahtalainen. Siinä ihmisessä on kaksi puolta, ja se toinen puoli on kyllä mukava, vaikka toinen luuraakin koko ajan siellä takana. Eikä se anna itsestään mitään kun sen kanssa on vuorovaikutuksessa. Jotain pinnallisia juttuja. Siltä unessa pyysin anteeksi haukkumistani.

Lisäksi unessa oli se pimu, johon miehellä oli jonkinlain…