Syksyä, kunnianloukkauksia ja lottovoittoja

 Aroniassa alkaa näkyä syksyn sävyjä. Ja jotenkin siitä hypetyksestä, että helteet loppuu ja kylmyys tulee tuli sellanen olo, että no nyt se kesä loppui ja syksy alkoi. Mutta kesältähän tuolla näyttää ja tarkeneekin ihan hyvin. Poreiluviikonlopullekin on ennusteet parantuneet, mutta pakkasin kyllä paksut collegehousut mukaan. Ainakin illalla ne tulee tarpeeseen, jos ulkoilee, ja miksi ei ulkoilis. Mitä mie muutakaan siellä tekisin, kun muut on Spereilemässä. Tosin kuopus miettii olisko se sunnuntain mun kans mökillä, kun on vaan huonoja esiintyjiä, jotain Ellipsiä se ei kestä, kuten en minäkään eikä esikoinen. Mies kyllä. Se on aika opportunisti mitä tulee musiikkiin. Paitsi että mie en ees yritä soittaa kaikkea oman mieleni mukaista musiikkia sille, ei se kuitenkaan tykkää mistään funkista tai klassisesta.

Ehdin kyllä jo ajatella, että tuun kipeeksi, kun eilenillalla alkoi päänsärky ja tuntui kurkku paksulta. Oikeestaan tuntui vähän siltä, kuin kuristaisi. Tai kuin koko kaula olis turvonnu. Aamulla puoli neljän maissa nousin ottaan migreenilääkkeen ja uusimaan sen reseptinkin, ja hetkeksi se hävis mutta nyt se kolkuttelee taas päälakea. Olen harkinnut jälleen sitä dekapitaatiota, loppuis päänsäryt.

 Harhailtiin eilen jossain mettäpoluilla, ei varsinaisesti eksytty mutta hetken aikaa oli vaikeuksia asettua kartalle. Tässä kohtaa asia selvisi :)

 Sitten kun löydettiin tämmönen geokätkölaatikko, löytyi kunnon polkukin eikä tarvinnu sandaaleissa rymytä hakkuurisukossa. 

 Kanerva kukkii nyt just komiasti. 

 Pehmeän näköinen polku.

Jonain toisena päivänä nähtiin kissa. Koira ei ollu ihan varma, että mikä se on, ja olis kovin halunnu tutustua. Tai syödä. Tai joutua syödyksi.

An.tt.i He.i.k.kilä on saanut vuorostaan kunnianloukkaussyytteen, jota peräti tutkitaan. Sehän ite on tehtaillu niitä syytteitä, jotka järjestään on todettu turhiksi eikä ees tutkittu, ja nyt se joutuu vastaamaan - viimeinkin - omista puheistaan. Voin jo aavistella, millainen uhriutuminen, vainoharhainen ajojahdista ja vainoamisesta ja vaientamisesta syyttäminen alkaa hänen taholtaan. Luultavasti myös maalittaminen ja vastasyytteiden teko. Ja lahkolaiset tsemppaa.

Ja vaikka toisinaan ahdistun tästä tilanpuutteesta, niin on ollu nyt mukavaa, kun molemmat tytöt on ollu kotona ♥ nautin siitä niin kauan kuin sitä kestää. Kivoja ja hauskoja tyttöjä. Meillä ei ole kyllä nähty sellasia siskosten välisiä tappeluja, mitä ite näin omien kavereiden piirissä ja tulipa tuota isosiskojen kans itsekin riideltyä pienenä. Tosi epäreilua ku olin niitä niin paljon nuorempi. Mutta onneksi niin, kun en tahdo kestää riitelyä.

Voitin lotossakin! Kaksi euroa. Ja raha-arvasta tuli kymppi. Mieheltäkin kysyin, että miltä nyt tuntuu olla lottovoittajan kans naimisissa, se ei ihan ymmärtäny :D

Kommentit

  1. Kahdessatoista eurossahan on jo miljoonan alku :) Mukavia elokuun alun päiviä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Nyt kun sais vielä rahan poikimaan :)

      Poista
  2. Ei kahta ilman kolmatta, ja potit vaan kasvaa. Nyt sitten kerralla seuraava vähän isompi ♥

    Mun aronia näyttää kans tolta, tuntuu ihan hassulta. Haluan ajatella, et elokuu on vielä ihan kesää, syyskuussa sitten - nimensä mukaisesti - sais syksy vasta aikasintaan alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johtuneeko kuivuudesta, en oo huomannu onko ennen ollu punaisia lehtiä näin aikaisin. Ja toivotaan että kolmas tulee, vähän isompi :)

      Poista
  3. On hienoa, että teillä siskokset tulee hyvin toimeen keskenään. Muistan hyvin minun ja isosiskoni riidat, enkä häviölle jäänyt huutamisessa vaikka nuorempi olin. Aika kamala osasin olla teini-iässä kotona. Jossain piti purkaa pahaa oloa kun koulussa kiusattiin pingoksi yms.

    Oikein hyvää lomareissua sinulle, lähetän aurinkoa sinne päin jos sitä täällä näkyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ainaki toinen isosisko ihan tahallaan ärsytti ja nauroi sitten kun suutuin. Yläasteaikaan oli kaverit, jotka oli kaksoset, ja ne välillä heitteli toisiaan tavaroillakin. Oli kamalaa.

      Kiitos vaan auringosta jo etukäteen :)

      Poista
  4. Kivoja lomapäiviä!

    Mä olen huomannut, että mulla on musiikin kuuntelu jäänyt ihan minimiin. Aiemmin oli aina taustamusiikkia, mutta nykyään nautin hiljaisuudesta. Se alkoi silloin, kun olin teholla töissä. Siellä kun oli jatkuva piippaus, tuuttaus ja tööttäys käynnissä plus siihen ihmiset lisäksi, niin kotona oli tarve hiljaisuuteen. Outoa, että se musiikin tarve ei ole kuitenkaan palannut takaisin. Melkein se on nykyään niin, että ennemmin minä istun pianon ääreen ja soitan kuin laitan musiikin soimaan jostain laitteesta. Ja ei, en todellakaan voi soittotaidoillani kehuskella. Siitä huolimatta soittaminen on ihanaa.
    Auto on kyllä sitten sellainen paikka, että siellä on AINA oltava musiikkia. Mutta kun niin vähän nykyään ajan, niin ei tule sitäkään vähää musiikkiannosta enää.
    Ja onhan mulla tinnitus. Voi edes sitä kuunnella. :-D Eikös sullakin ole samanlaiset omat musiikit aina saatavilla?

    Tuo sisarusten keskeinen ystävyys on ihanaa katsella sivustakin. Muistatko, kun kerroin niistä mun serkkutytöistä, joilla on myös pieni ikäero ja ovat aina tulleet hyvin toimeen keskenään. Samat kesätyöpaikat, opiskelujen jälkeen jopa sama työpaikka verohallinnolla ja siellä jakoivat saman työhuoneenkin. Nyt nuoremman lähdettyä Vaasasta pääkaupunkiseudulle heidän tiet työrintamalla erkanivat. Ja kuinkas ollakaan... Nyt he ovat kumpikin raskaana ja odottavat esikoistaan. <3 Vauvoille tulee vähän vajaa kaksi kuukautta ikäeroa, jos nyt päättävät syntyä laskettujen aikojen tiimoilla. Kysyinkin toiselta, että oliko tämä suunniteltu juttu. Sanoi, ettei ollut, vaikka sitä ehkä onkin vaikea uskoa. Mutta toisella pariskunnalla on ollut vähän pidempi projekti takana. Jotenkin taas tuli sellainen tunne, että näin sen sitten piti vissiin mennäkin. Tai sitten iso ja onnellinen sattuma. Ensimmäistä kertaa äidiksi tuleminen ja ensimmäinen raskaus ovat varmaan niitä kaikkein suurimpia muutoksia, mitä naisen elämässä voi tapahtua. Mun mielestä on niin hienoa, että he saavat jakaa senkin kokemuksen ja myös se, ettei toisen pariskunnan tarvitse katsella vierestä toisten onnea ja samalla kipuilla oman mahdollisen lapsettomuuden kanssa.

    Tämä tarkoitti tietysti myös sitä, että Katri- täti (no en tietysti oikeasti ole tuleva täti, mutta käytännössä kyllä) tikuttaa täällä vauvan nuttuja ja muuta. Toisen neulomani unipussin postitin Suomeen viime viikolla. Saumuri saa kyytiä niin, että se varmaan kohta väsyy. Ja minä odotan innoissani babyjen syntymiä. :-)
    Kyllä nyt on jotenkin niin läpeensä onnellista aikaa. En ehkä voisi olla enempää kiitollinen näistä kaikista viime aikojen uutisista. Niin muiden kuin myös omassa elämässäni.

    Oijoi, melkein käy sääliksi tuota lahkonjohtajaa. Mutta vain melkein. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla sama - meluisa työ toi hiljaisuuden kaipuun vapaa-aikana, paitsi autossa :) sitä paitsi töissä vielä melun lisäksi piti kuunnella radiosta sitä, mitä sieltä tuli, eikä se monestikaan parantanut työviihtyvyyttä... nuorempana kuuntelin musiikkia paljon enemmän. Ja kyllä, omat rytmit ja viuluorkesterit kulkee päässä mukana :)

      Onpa ihanaa, kun läheiset tytöt saa vielä vauvankin samaan aikaan! Mun esikoisella ja siskon iltatähdellä on 3kk ikäeroa, sisko tiedotti raskaudestaan vasta, kun sai sikiötutkimusten tulokset - lapsen isä lyhytkasvuinen ja meidän suvussa Duchennen lihasdystrofiaa - ja oli ilonen yllätys kun mekin oltiin just ehkäisyt jätetty pois. Tosin eipä nuo serkukset missään tekemisissä oo keskenään ikäeron vähyydestä huolimatta.

      On niin hyvä, että osaat nauttia hetkestä ja sen onnesta ♥

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Kantokyky koetteella