Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2019.

Vuoden viimeinen

Kuva
Lehdissä kerrottiin, kuinka vuodenvaihdetta vietetään selkeässä säässä pikkupakkasessa, enkä ollut uskoa korviani kun herätessäni rankkasade ropisi kattoon. Yleensä se on mulle mukava ääni, nyt se oli vähän niinkuin pettymys. Pimeydessä näkyy, miten joulukuusen valot heiluu, eli tuuleekin jonkin verran. Toivottavasti ei enää illalla, ettei tuuli vie raketteja ihmisten päälle.

Vein eilen miehen ja kuopuksen junalle, menivät katsomaan Turmion Kätilöitä ja jäivät yöksi Omenahotelliin. Jäin siis taas keikkaleskeksi yönseudun ajaksi. Olin ajatellut, että käyn kaupasta hakemassa jotain hyvää samalla, mutta ensinnäkin tili on tyhjähkö ja olo oli raskas ja väsyny, semmonen, että ajelin saman tien takaisin kotiin. Söin ja menin sohvalle torkkumaan. Sitten jumituin koneelle. Olishan sitä jotain muutakin voinut tehdä, mutta toisaalta eipä mua kukaan ollu komentelemassa mihinkään. Vain koira huomautteli nukkumaanmenoajasta. No, kävin mie ilman seljettyä kävelyllä, oli huikaisevan paljon tähtiä ja…

Lapsuudesta

Kuva
Eilen illalla oli pakkanen lähellä kymmentä astetta. Kävin pariin otteeseen pihalla koirien kanssa, nuuhkin pakkasilmaa kun se "haisee" erilaiselle. Pakkaselle. Tuli takauma lapsuudesta, sellanen tunnemuisto. Surullinen tunnemuisto. Taas ajattelin, että olen ollut surullinen lapsi. Takauma toisaalta kouluaamusta, kun kävelin aamupimeällä kouluun, ja toisaalta ehkä ilta, kun olen ollu ulkona yksin eikä kotonakaan ole ollu ketään. Kattelen toisten kotoisasti loistavia ikkunoita ja ajattelen, että siellä on ehkä äiti, joka keitti kaakaota lapsille. Mun äiti oli töissä, isä omissa menoissaan ja isosiskot myös.

Toisaalta eilispäivän kimaltavat lumikiteet toi mieleen iloisemman lapsuuden - mulla on ollu ehkä joku rihkamakoru tai roina, jossa on ollu tietynsävyisiä sinisiä lasi"timantteja", joista tykkäsin. Muistan sen aina kun jokin kimaltelee samansävyisenä. Vaaleansininen tai turkoosi. Tietyssä kulmassa aurinkoon nähden ohuesta lumikerroksesta tiellä heijastui ihan kai…

Rutiseva ruoto ja muuta kummaa

Kuva
Nyt on ollu pari päivää oikein miellyttävä ulkoiluilma! Tänään tosin tuuli aika navakasti, mutta kun käveli niin, että harju oli tuulen puolella, ei sitä juuri huomannut.

Eilen illalla käytiin taas Hämeenlinnassa valoja kattomassa, ne nähtävästi syttyi väreille vasta jonkin aikaa pimeän tulon jälkeen. Oltiin tosiaan oltu vaan liian aikaisessa. Nähtiin punainen loimotus, mutta oltiin siinä vaiheessa jo liian kaukana etten saanu kuvia. Mies kuvas droonilla ja kun oltiin siinä rannassa josta tuuli pääsi suoraan kimppuun, sain kaiketi jonkun migreenin siitä viimasta. Yks aste pakkasta, mutta ihan jäätyi kun vähän aikaa paikallaan seisoi.


Kuopus on tehnyt navettaharjoittelunsa nyt, ja on lähdössä poikkiksen luo viikonlopuksi. Tulee kyllä takaisinkin vielä, kun uudenvuodenaatonaattona menevät Tampereelle Turmion Kätilöiden keikalle isänsä kanssa. Sitten sillä alkaakin taas uusi työharjoittelu, tällä kertaa yrityspuolen asioista lemmikkiliikkeessä. Mutta siis varisteluksi menee mulla ja mieh…

Tyyni, vieno yö.

Kuva
Taas piti lähtee jouluaattoajelulle, kun mies oli kuullut että Hämeenlinnassa on valoja, jotka se sitten halusi kuvata. Ne oli kyllä nyt sitten vaan yksivärisen valkoiset, vaihtuvat kuulemma 15 tunnin välein ja nyt sitten sattui tämmöset tylsät ja valjut. Mutta hieno tyyni vieno Vanajavesi!

Monesti oon katellu ohimennessäni junasta linnaa, mutta nyt kattelin linnalta junaa. Sekin näytti hämärässä hienolta valopötköltä.

Ja hämeenlinnalaisille on tehty oikein tekojää kirkon viereen! Siellä lapset sai luistella ennen jouluaaton ruokaa ja lahjojen aukaisua. Tai missä järjestyksessä kukanenkin niitä hommia tekee, voi olla lahjaluistimet jo jalassa. Ajatelkaa, että nykyään ei jouluna ees pääse ilman tekojäätä luisteleen, kun ei ole kunnon talvea...

Tosi muhkea joulukuusi siinä jökötti. Aika tukeva jalka saa olla moisella puulla, ettei kaadu.




Ja tänäaamuna oli lunta!

Oli ihana herätä aura-auton jyrinään. Tai olisin mie voinu vielä vähän aikaa nukkuaki, muttei sitten uni enää tullu kun siinä…

Ei mee niinku...

Kuva
Tänä jouluna ei olla sen varassa, tuoko pukki suklaata vai ei!
Kävin esikoisen kanssa jouluostoksilla, oli hyvä mieli ja mukavaa. Ei mulla itellä oikeestaan ollu ku vähän ruokaostoksia tehtävänä, mutta tytöllä niitä lahjajuttuja. Ja ostin mie lisää suklaata :) ensvuonna onkin taas kova homma laihdutella.

Eilenaamulla ylös noustessani tuntu semmonen repäisy oikeassa rinnassa leikkausarven kohdalla. Ja sellanen lämmin levisi sinne. Epäilen, että siellä repesi jotain, on se vähän erimuotoinenkin, mutta kun se ei ole mustaksikaan mennyt, niin kärsin vain. Kipuja oli viime yönäkin niin, että valvoin. Valvoin kyllä taas ajatusteni ja nälänkin takia, mutta loppuyöstä kipulääkkeen vaikutus väheni. Kaksi kertaa heräsin painajaiseen ja viiden jälkeen sitten nousin ylös kun en halunnut enää kolmatta painajaista.

Illalla olin laittanu silakkafileet etikkaliemeen muhimaan, ja aamulla ryhdyin niitä nylkemään ja mausteliemeen laittamaan. Johon ropsahti kaksi rkl etikkaa yhden sijasta, saa nähdä voi…

No onhan se kiva

Kuva
Aaah, huomenna on talvipäivänseisaus, eikä oo talvesta tietookaan! Talvi on vain kalenterissa. Vettä ja sumua on tänäänkin. Taudit leviää kun pöpöt ei kuole pakkasessa. Luen juuri kirjaa "Tauteja luonnosta" ja luulen, että me ollaan hävitty tää sota. Tai eihän se mitään sotaa ole, luonnon kiertokulkua ja toimintaa, ei sen kummempaa. Prionit on kaikkein viheliäisimpiä.

Kuopus on tätilässä ja luulin, että esikoinenkin menee miehelään, mutta ne tuliki miehensä kans meille viime yöksi, kun meiltä pääsee helposti isolle kylälle. Menivät syömään ja shoppailemaan ja niin mekin tehtiin tahoillamme. En kyllä ostanu ku pattereita jouluvaloihin, ja ruokaa. Jouluvalot on tämän pimeyden pelastus!

 Tykkään kovasti tästä "pöytäkuusesta", sypressistä johon laitoin nappivalot. Se olis ollu mainio pöytäkoriste pelkältään, ja kynttilät oheen, mutta anoppi sitten lahjoitti tuollaisen kukka-asetelman, jonka hyasintti tuossa kurkistaakin. Nyt en tiiä mihin sen panisin.
Huomasin vasta ä…

Sydämetöntä

Kuva
Nytpä on tullu käytyä sitten Espoon Sellossakin, ikinä ennen en oo ollu. Hirveästi oli ihmisiä. Toiveikkaasti kävin Karkkitorilla, mutta siellä ei ollut mitään hyvää. Siksi oltiin Espoossa, kun mies myi vanhan drooninsa ja vietiin se ostajan edustajalle sinne.

Ollaan siivottu viikonloppuna oikein urakalla. Esikoinen siihen meät yllytti, alkoi puhua jo viikolla, että millon oltais kaikki paikalla ja siivottas, että vois saman tien joka rojusta kysyä, onko tämä jollekin tärkeä vai pannaanko roskiin tai kiertoon. Ei auttanu, vaikka kerroin ikiaikaisesta Marttojen ohjeesta, että joulusiivouksessa siivotaan kaapit vain, jos vietetään joulu niissä. Roskapussi toisensa jälkeen täyttyi, mutta tuntuu ettei kaapit kuitenkaan tyhjene. Ja niitä vielä riittää, vinttiin ei vielä edes menty.

Nukuin hyvin, mutta heräsin päänsärkyisenä viiden jälkeen siihen, kun koira näki unta ja viuksahteli unissaan. Tällä kertaa särky ei hälvennyt ylösnoustessa vaan paheni, ja otin ibuprofeeni-parasetamolisatsin …

Nastaa

Kuva
Oli taannoin oikein tulvavaroituksia Ilmatieteen laitoksen sivulla, kun tuli sitä vettä. Kävin kurkkaamassa tuon meidän pienen jokipahasen, ja kyllähän sielläkin virtaama oli lisääntynyt. Useimmiten vettä liruu vain noiden kantikkaitten kivien keskeltä ja reunoilta, harvemmin tulee noin yli.

Tällä reissulla sattui hämmentävä asia; koira alkoi yhtäkkiä vinkua ja hyppiä mua vasten, ja tuijotti kiinteästi silmiin. Kun melkein samaan aikaan tuntu rinnassa semmonen outo kipu, ajattelin heti että nyt on koiralla joku aisti, jolla se huomaa mun saavan sydärin tässä ja koittaa siitä mulle ilmottaa... No, vaihdettiin siinä sitten suuntaa, kipukin häipyi ja koira oli taas normaali itsensä. Tulin siihen tulokseen, että se ei vaan halunnu kävellä siihen suuntaan ja siksi töni mua ja oli outo. Oon varmaan liikaa lueskellu "sankarikoirien" edesottamuksia. Onhan niitä olemassa avustajakoiria, jotka ilmottaa tulevasta sairaskohtauksesta avustettavalleen, tai liian alhaisesta verensokerista…

Messuilemassa ja triplailemassa

Kuva
On se hassua, että heti kun auto on muualla kuopuksen käytössä, mulla olis muka asiaa johonkin, mutta kun se on tuossa pihalla, niin ei huvita lähtee yhtään mihinkään. Nyt tyär on työssäoppimassa navetassa, toivottavasti ei taas saa kryptosporidoosia sieltä.

Oltiin viikonloppuna Koiramessuilla käymässä, ja tullessa vähän Triplassakin seikkailtiin. Löysin miehelle paidan joululahjaksi, sellasen persoonallisemman, miehen itsensä näköisen.
Olin ihan poikki jo sen jälkeen, mutta lupauduin viemään vielä tytön poikakaverilleen. Pojan piti muuttaa nyt viikonloppuna, mutta muuttoauto kuulemma levis tien päälle joten ei muutettukaan. Hirveä ilmakin jäädä tielle auton kans - joulukuinen kaatosade. Illallakin oli vielä sateista, just sellasta inhottavaa tihkua, että auton tihkukytkin oli liian hidas, mutta se seuraava nopeus taas jyysti liki kuivaa tuulilasia. Ja pimeää! Väsyneet silmät ei tahtonu jaksaa, mutta onnettomuuksitta selvisin.

Käytiin tänään aamukävelylläkin pimeässä, koirilla oli vil…

Kynttilöitä poltellessa

Kuva
Mukavan kamala tihkusadeilma ulkona, oikein mainio keli polttaa kynttilöitä sisällä lämpimässä ja kuivassa. Ihanaa, kun on oma koti, jossa on ehjä katto päällä ja lämpöä sisällä! Käytiin me koirien kans pienellä lenkillä metsässä, ihan tarpeen oli nastakengät, jotka laitoin. Nyt on metsäpoluilla paljon sitä jäätyvän maan aiheuttamaa pullistelua, kun maasta nousee jääpuikkoja.

Vähän väliä rapsahti jalka kuoren läpi useitakin senttejä, sai olla varovainen. Hevosella oli joku menny, voin kuvitella miten ikävältä tuollainen tuntuu hevosen kavion sisäkaarella.

Mutta mukavan raikas tuulonen puhalteli eilen ja tänään. Sade ja rähmäkeli on lisääntyny sääennusteessa, onneksi en ihan uskonukaan siihen, että tää niin äkkiä ohi menis.

Tänään ei tarvi ainakaan päivällä mennä minnekään, kun kuopus lainas autoa ja lähti jonnekin kauas kaveriaan tapaamaan. Muuten olis taas esikoinen ollu kyytiä vailla, nyt joutuu pyöräileen.

Miehen työpaikalla on ollu joku tietokoneen päivitys, ja kävi niinku manasi…

Varsinainen perijätär

Kuva
Onko teille käyny koskaan niin (ku kirjoissa) että naimattomalta ja lapsettomalta sukulaiselta, jota ei edes tunne, tulla pätkähtää perintö? Mulle kävi niin. Tosin meitä on 14 ihmistä jakamassa muutamaa tonnia, mutta perintö kuin perintö! Ja kyllä mie sedän olemassaolon tiesin, ja sen kuolemastakin kuulin, mutta en osannu aatella että mieki oon sen perillinen. Perinnönjakokirjasta selvis sekin, että äiti ei puhunu höpöjä ku sano mun isänpuolen mummolla olleen aviottoman lapsen. Suurin osa siitä sisarusparvesta on kuollu nyt parin vuoden sisällä, isän ja sen siskon kuoleman välillä ei ollu ku pari kuukautta. Se Ruotsissa asunut evakkoon jääny velikin oli ruotsintanu nimensä ja saanu yhen tytön, ja kuollu viime vuonna.

Kuopuksen piti tänään lainata autoa, mutta se menikin isänsä kyydillä aamulla, joten sain ite käyttää autoa vuoden viimeisessä joogassa käydessäni. Siellä oli pitkä loppurentoutus, ja yks sun toinen alko nukkuun. Ite en voi niin paljoa rentoutua, koska kuorsaan heti. Se o…